Suurmuoto (Großform) oli teemana tämänvuotisilla Donaueschingenin musiikkipäivillä kuvankauniissa Schwarzwaldissa eteläisessä Saksassa. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kantaesityksiä oli tuntuvasti normaalia vähemmän – mutta koska nykysäveltäjät pääsevät vain aniharvoin säveltämään Mahlerin ja Brucknerin kokoluokan teoksia, oli katsaus enemmän kuin tervetullut. Mukana oli nyt jokseenkin luonnollisesti kokeneempia säveltäjiä kuin viime syksynä, jolloin nuoret säveltäjät tutkivat koneen ja ihmisen suhdetta. Luonteeltaan tutkiva ja riskinottoon erikoistunut (maailman paras?) nykymusiikkifestivaali tarjosi siis jälleen kerran mielenkiintoista ja uunituoretta purtavaa. Read More →
Reportaasi: Suurmuodon problematiikka nykymusiikissa
Vuoden nuoret muusikot: Percussion Pro
Pro Musica Säätiön ja Tampere-talon vuosittaisen yhteistyön kautta säätiön tukemat ammattiuralle tähtäävät nuoret muusikot tai yhtyeet pääsevät konsertoimaan Tampere-talossa.
Arvio: Arktisia rajakahinoita
Jäin jo ennen konserttia ihmettelemään, mitä ”Anybody there?” voisi konsertin otsikkona pitää sisällään. Pohjoismaiden musiikin nykyistä tilaa kuvaamaan se olisi auttamattomasti poissa paikaltaan ja aikaansa jäljessä. Pohjoismaiset musiikkipäivät onnistuvat vuosittain osoittamaan, että Pohjolassa sattuu ja tapahtuu, vaikka siitä ei muualla soittavassa ja säveltävässä maailmassa liiemmin välitettäisikään. Tämänvuotinen festivaali Helsingissä lähestyy jo loppusuoraansa, kun yleisö laitetaan pohtimaan Suomen ja Ruotsin paikkaa aikamme musiikin kartalla. Read More →
Reportaasi: Pohjoismaat NYT!
Keitä ovat vauraiden pohjoisten naapurimaidemme saariahot, tiensuut ja wennäkosket? Muun muassa tätä pääsee tutkailemaan Helsingissä viiden vuoden välein järjestettävillä Pohjoismaisilla musiikkipäivillä, välivuosina asiaa tutkaillaan muissa maissa vuorollaan. Helsinkiläisyleisön tilaisuus on parhaillaan käsillä; raportoin tässä festivaalin ensimmäisen kolmen päivän kuulumisia. Read More →
Arvio: Vangitseva sellisti-säveltäjä ja keskittynyt sähkökitararesitaali
On monia asioita, joita Suomen kokoiseen nykymusiikkimaahan ei ole toistaiseksi mahtunut. Meillä ei esimerkiksi ole liiemmin virtuoottisia, omaa musiikkiaan esittäviä säveltäjä-muusikoita – eikä oikeastaan varsinaisia nykymusiikkisähkökitaristejakaan. Säveltäjä-esittäjät näkyvät olevan yhtenä teemana Darmstadtissa ensi vuonna; viime vuoden Donaueschingenin musiikkipäivillä taas pistin merkille, että lähes kaikissa nuorissa nykyensembleissä oli sähkökitara, tuo ilmiselvin elektroakustinen soitin. Tulkinnanvaraista-sarjan kolmannen kauden avajaiskonsertti tarjosi juuri näitä harvinaisuuksia, minkä voi vain toivoa heijastuvan innostavana esimerkkinä paikalla kiitettävän runsaslukuisena olleeseen nuoreen, helsinkiläisten nykymusiikkikonserttien vakionaamoista tuntuvasti poikkeavaan yleisöön. Read More →