Amfion pro musica classica

Monthly Archives: marraskuu 2019

You are browsing the site archives by month.

Arvio: Taitoa yli rajojen – Los Angelesin filharmonikot ja Gustavo Dudamel lavalla Herbie Hancockin kanssa

Herbie Hancock, Gustavo Dudamel ja LA Phil Lontoon Barbicanissa tiistaina. Kuva: Mark Allan / Barbican

Herbie Hancock, Gustavo Dudamel ja LA Phil Lontoon Barbicanissa tiistaina. Kuva: Mark Allan / Barbican

Rajojen ylittäminen on haastavaa, olipa sitten kyse konkreettisista, henkisistä tai musiikillisista rajoista. Musiikin raja-aitojen murtamisen suhteen on tietenkin helppo olla kyyninen, kiitos monien crossover-viritelmien, joita markkinointitiimeissä kautta maailman on vuosien varrella kokoon kyhätty. 

Tilanne on kuitenkin kovin toisenlainen Los Angelesin filharmonikoiden kaltaisella orkesterilla. Kalifornian rikas kultturiperinne kattaa niin Schönbergin, Stravinskyn kuin Hollywoodinkin, puhumattaan jazzista, popista ja lukemattomista kansanperinteistä. Niinpä monet perinteiset rajat ovatkin menettäneet merkityksensä Länsirannikon orkestereiden arjessa. 

Osana vuoden 2019 Barbican-residenssiään LA Phil ja Gustavo Dudamel tarjosivat Lontoon-yleisölleen tuntumaa siihen, kuinka rajojen yli liikutaan ammattitaitoisen sulavasti ja vaikuttavasti. Tiistai-illan jälkimmäisellä puolikkaalla filharmonikot esiintyivät yhdessä orkesterin jazz-osaston johtajan, legendaarisen Herbie Hancockin ja tämän kvartetin kanssa. Orkesterikonsertin jatkoksi kuultiin vielä bändin oma setti. 

Hancockin, LA Philin ja Dudamelin ohjelmassa oli kolme klassikkoa Chameleon (1973), Butterfly (1974) ja Rockit (1983), kaikki tuoreina sovituksina kvartetille ja orkesterille. Näistä taiten tehdyistä sovituksista antoisin oli ehdottomasti Rockit, jossa Hancockin bändi, orkesteri ja DJ fuusioitiin orgaaniseksi kokonaisuudeksi.

Särmikäs jousisatsi, puhallinten värikylläiset harmoniat ja oivalliset lyömäsoitintekstuurit tekivät Rockitin orkesteriosuudesta mukaansatempaavan kokonaisuuden. Vahvistuksen balanssi suhteessa kvartettiin ja DJ:n osuuteen toimi kauttaaltaan mainiosti mahdollistaen hienon elämyksen. Dudamelin ja Hancockin musiikinjohto pelasi hyvin yhteen, ja kumpikin vaikutti silminnähden nauttivan yhteistyöstä. 

Chameleon ja Butterfly olivat kumpikin oivaltaen sovitettuja, jos kohta Rockitia perinteisemmällä otteella. Tätä älköön kuitenkaan tulkittako moitteeksi, sillä molemmat kappaleet olivat varsin nautittavia, varsinkin kun asialla oli huippumuusikoiden joukko. Miksauksen suhteen olisin kuitenkin toivonut Chameleonissa tarkempaa orkesterin fokusointia, varsinkin parin ensimmäisen minuutin aikana. 

Butterflyn osalta äänisuunnittelu toimi alusta alkaen huomattavasti paremmin. Nyt orkesteri ja kvartetti soivat asianmukaisessa balanssissa. 

Kaikkiaan on sanottava, että tämän hedelmällisen ja taidokkaan yhteistyön vaikuttavin ulottuvuus oli kenties sen molemminpuolinen luontevuus. Näin rajoja ylitetään omistautuneesti ja innostavasti. 

Gustavo Dudamel ja LA Phil Barbicanissa. Kuva: Mark Allan / Barbican

Gustavo Dudamel ja LA Phil Barbicanissa. Kuva: Mark Allan / Barbican

Illan alkupuolella kuultiin kaksi Euroopan ensiesitystä. Paul Desennen Guasamacabra (2018) pohjautuu Venezuelan guasa-perinteeseen, missä hullunkurisia riimejä sommitellaan mitä yksinkertaisimpiin melodioihin, joihin tuo särmää oikukas viisijakoinen rytmi. 

Kuten teoksen otsikko antaa ymmärtää, Desenne vie guasa-perinteen uudelle ilmaisun tasolle yhdistämällä leikkisyyden ja makaaberin. Tuloksena on tavallaan tämän päivän Latinalaisen Amerikan La Valse, katastrofin rajoilla tasapainoileva orkesterikuvaelma.

Guasamacabra alkaa viattoman leikkisästi, mutta sävyt tummenevat nopeasti. Musiikki vaeltaa valoisasta nostalgiasta armottomaan pahansuopuuteen käyden toistuvasti lähellä romahdusta. Toisin kuin Ravelin vuosina 1919-20 säveltämä koreografinen runoelma, Guasamacabra ei pääty itsetuhoon, vaan loppu on moniselitteisempi ja voimaannuttavampi. 

Venezuelan lasten ja nuorten kamppailulle ja kärsimykselle omistettu Guasamacabra on vaikuttava orkesterifresko, jonka instrumentaatio on kerrassaan upeaa. Orkesteri ja Dudamel olivat kotonaan Desennen oikukkaan rytmiikan ja alati muotoaan muuttavan soivan kudoksen parissa. Tuloksena oli puhuttelevan teoksen menestyksekäs Europan kantaesitys ja hieno illan avaus. 

Guasamacabran jälkeen iltaa jatkettiin toisen uutuuden, Gabriela Ortizin Téenek – Invenciones de Territorion (2017) parissa. Teos muodostuu orkesterikuvaelmien sarjasta, jonka moni-ilmeisyys heijastelee rinnakkaineloamme ja meitä yhdistävää toiseuden kokemusta. Téenekin kuvaelmien näennäisestä irrallisuudesta kasvaa mielekäs jatkumo, jonka lomassa syvennytään mitä moninaisimpiin ilmaisun muotoihin. 

Orkesterille Téenekin tekstuurien, rytmien ja melodisen ilmaisun runsaus tarjoaa kerrassaan mainion haasteen. Dudamel ja LA Phil vastasivat haasteisiin innoittavalla varmuudella, jonka saattoi aistia kautta vakuuttavan Euroopan kantaesityksen. Musiikki oli tulvillaan hehkuvia värejä, ketterää rytmiikkaa ja esimerkillistä läpikuultavuutta.  

Kokonaisuutena ilta toi virkistävästi yhteen aikamme musiikkikulttuurien moninaisuutta ja tämän hienon orkesterin laaja-alaista osaamista. 

– Jari Kallio

 

Los Angelesin filharmonikot

Gustavo Dudamel, kapellimestari

 

Herbie Hancock, piano ja koskettimet

 

Paul Desenne: Guasamacabra (2018) Euroopan kantaesitys

Gabriela Ortiz: Téenek – Invenciones de Territorio (2017) Euroopan kantaesitys

Herbie Hancock: Chameleon (1973)

Herbie Hancock: Butterfly (1974) 

Herbie Hancock: Rockit (1983)

 

Barbican Centre, Lontoo

Ti 19.11.2019, 19.30

Abel- ja Seele-kvartetit Kuhmon Talvessa

Abel-kvartetti

Abel-kvartetti

Kuhmon Kamarimusiikin talvikonsertti pidetään helmikuun 21. päivänä Kuhmossa osana Kuhmon Talvi -tapahtumaa. Konsertissa esiintyvät Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian huippulahjakkaat nuoret kvartetit yhdessä festivaalin taiteellisen johtajan, alttoviulisti Vladimir Mendelssohnin kanssa. Kuhmoon tulevat suomalainen Seele-kvartetti sekä eteläkorealaisista nuorista koostuva Abel-kvartetti. Konsertin ohjelmassa ovat Mozartin Adagio ja fuuga, Schubertin Quartettsatz c-molli, Beethovenin jousikvintetto op. 29 C-duuri sekä Mendelssohnin jousikvintetto op. 87 B-duuri.

Vuonna 2013 perustettu Abel-kvartetti on opiskellut Christoph Poppenin ja Hariolf Schlichtigin ohjauksessa Mϋnchenissä ja Rainer Schmidtin opissa Baselissa. Yhtye on menestynyt monissa kamarimusiikkikilpailuissa ja saavutti ensimmäisen sijan kansainvälisissä Joseph Haydn -kilpailuissa Wienissä 2015 ja toisen sijan Lyonin ja August Everdingin kansainvälisissä kilpailuissa 2015 ja 2014. Vuonna 2016 yhtye voitti Sylvia-kilpailun Etelä-Koreassa ja sijoittui kolmanneksi Geneven kansainvälisessä musiikkikilpailussa. Yhtye on konsertoinut aktiivisesti mm. Dresdenissä, Wörthseessa, Lontoossa, Pariisissa ja eri puolilla Koreaa. Yhtye on kutsuttu Italian Cassalmaggioren musiikkifestivaalin ja Sveitsin Luganon Ticino Musica -festivaalin residenssikvartetiksi. Abel-kvartetti on saanut opastusta monien maailman johtavien jousikvartettien, mm. Artis-, Artemis-, Alban Berg-, Kuss, Apollon Musagéte-, Talich-, Carmina-, Danel- ja Casals-kvartettien, soittajilta. Yhtyeessä soittavat viulistit Eunsol Youn ja Soo-Hyun Park, alttoviulisti Sejune Kim sekä sellisti Hyoung Joon Jo. Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian jäseneksi yhtye tuli syksyllä 2018.

Suomalainen Seele-kvartetti on perustettu vuonna 2015. Sen kaikki jäsenet ovat ansioituneita solisteja ja Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen opiskelijoita. Kvartettia ovat opastaneet Sibelius-Akatemiassa Paavo Pohjola, Teemu Kupiainen ja nykyisin Atte Kilpeläinen. Mestarikursseilla heitä ovat opettaneet mm. Marko Ylönen, Meta4 sekä legendaarisen Borodin-kvartetin viulisti Mihail Kopelman. Kvartetti on saavuttanut ensimmäisen sijan Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailun II sarjassa vuonna 2016 sekä toisen sijan Rising Stars Grand Prix Berlin -kilpailussa 2017. Vuonna 2018 kvartetille myönnettiin Rondo Classicin Tempo -palkinto vuoden yhtye -kategoriassa. Kvartetti on esiintynyt eri puolilla Suomea sekä Virossa ja Englannissa. Seele-kvartetti on Kauniaisten musiikkijuhlien residenssiyhtye ja Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian vieraileva jäsen.  Kvartetissa soittavat viulisti Rebecca Roozeman ja Amanda Ernesaks, alttoviulisti Kristian Sallinen sekä sellisti Tatu Kauppinen.

Kuhmon konsertti on osa kuhmolaisten kulttuuritoimijoiden Kuhmon Talvi -tapahtumaa. Tapahtuma on nyt ensi kertaa siirtynyt tammikuun alkupuolelta helmikuuhun, Etelä-Suomen hiihtolomaviikolle 16. – 23.2.2020. Silloin voi päivisin nauttia Kuhmon talviaktiviteeteista ja illat kulttuurista. Tapahtuman ohjelmassa on Kuhmon Kamarimusiikin konsertin ohella tangoja ja kantelemusiikkia, teatteria, kuvataidetta, luontokuvia ja tanssia. Tapahtuman koko ohjelma on luettavissa kotisivulta www.kuhmontalvi.fi.

Arvio: Yuja Wang, LA Phil ja Gustavo Dudamel aloittivat Barbican-residenssinsä John Adamsin uuden pianokonserton suurenmoisella esityksellä

Yuja Wang, Gustavo Dudamel ja LA Phil Lontoon Barbicanissa maanantaina. Kuva: Mark Allan / Barbican

Yuja Wang, Gustavo Dudamel ja LA Phil Lontoon Barbicanissa maanantaina. Kuva: Mark Allan / Barbican

Los Angelesin filharmonikot aloittivat yhdessä musiikillisen johtajansa Gustavo Dudamelin kanssa kolmipäiväisen residenssinsä Lontoon Barbicanissa maanantaina johdattamalla yleisönsä musiikilliseen aarreaittaan, jossa odotti kolme mestariteosta tältä ja viime vuosisadalta.

Illan aloitti Alberto Ginasteran hieno Variaciones concertantes (1953), jota ainakin täällä Euroopan  puolella turhan harvoin soitetaan. Ginasteran muunnelmasarja on orkesterille erinomainen käyntikortti, sillä jokainen sen variaatioista on kirjoitettu eri soolosoittimille. Näin äänenjohtajat pääsevät esittelemään osaamistaan mitä oivallisimmin tämän haastavan mutta palkitsevan teoksen parissa. 

Kun asialla on LA Philin kaltainen huippumuusikoiden joukko, teosvalinta palkitsee myös kuulijan mitä runsaskätisimmin. Orkesteri ja Dudamel tarjosivatkin elämyksen upeiden niin upeiden soolojen ja duettojen kuin erinomaisen yhteissoitonkin muodossa. Mainio teosvalinta, joka avasi kuulijan aistit kerrassaan hienosti. 

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana John Adams on säveltänyt vaikuttavan sarjan konserttoja, joista useimmista on tullut osa solistien ja orkestereiden ohjelmistoa. Lontoossa saatiin kuulla sarjan uusin tulokas, Yuja Wangille sävelletty LA Philin tilausteos Must the Devil Have All the Good Tunes? (2018-19). 

Viime maaliskuussa Walt Disney Concert Hallissa kantaesitetty teos on Adamsin kolmas pianokonsertto Takemitsun innoittaman  Eros Pianon (1989) ja Nancarrow-henkisen Century Rollsin (1996) jälkeen. Kuten osuva otsikko antaa ymmärtää, Must the Devil Have All the Good Tunes? on eräänlainen danse macabre, joskin funk-henkinen sellainen. 

Konserton käynnistää fagottien, kontrafagottien ja kontrabassojen herkullinen groove, jonka lomaan solistin tummanpuhuva tanssi kietoutuu. Oikukas 9/8-tahtilaji huojuttaa musiikkia mitä mukaansatempaavimmin, vangiten solistin ja orkesterin pyörteisiinsä. 

Oman sävytyksensä orkesterikudokseen tuo lehmänkellojen omintakeinen sointi, yksi monista Adamsin kekseliään instrumentaation mieleenpainuvista detaljeista. Säveltäjän tyylin läpikotaisin tuntien Dudamel ja orkesteri tekivät partituurille kunniaa koko antaumuksellisella taidollaan. 

Solistin osuus oli Wangin käsissä rytmin ja värin sammumatonta juhlaa, joka naulitsi kuulijan huomion vastustamattoman lumovoimaisesti. 

Vaikka Must the Devil Have All the Good Tunes? on yksiosainen teos, laaja muotokaari kätke sisäänsä perinteisen nopea-hidas-nopea -kaavan, jonka taitteet kasvavat yhteen orgaanisesti. 

Vaikuttavan kaunis, hidas keskitaite kätkee sisäänsä kenties hienointa musiikkia, mitä Adams on koskettimille kirjoittanut. Samaa voi toki sanoa myös orkesterisatsista. Kiehtovien soivien kuvien läpi vaeltavan musiikin omintakeiset harmoniat ja puhuttelevat tekstuurit tekevät oikeutta Yuja Wangin ainutlaatuiselle pianisimille. Tässä musiikissa ajan ja tilan taju katoavat. Solistin, orkesterin ja kapellimestarin huippuunsa hiottu yhteistyö tarjosi elämyksen, jonka kokeminen oli todellinen etuoikeus. 

Musiikin lähes huomaamaton muodonmuutos vie solistin ja orkesterin kohti päätöstaitetta, taidokkaaseen orkesteriasuun puettua swing-finaalia. Upeasti kirjoitettu kontrapunkti kehystää liki pakonomaista sisäistä paloa, joka kiidättää solistia uhmakkaasti eteenpäin aivan päätöstahdeille saakka. Kahdesti orkesteri yrittää pysähdystä jousten staattiseen sointuun, ja kahdesti solisti vetää pidemmän korren. Lopulta kolmas takaa-ajo tuottaa tulosta, ja orkesteri saa kuin saakin viimeisen sanan.

Yuja Wang Barbicanin lavalla. Kuva: Mark Allan / Barbican

Yuja Wang Barbicanin lavalla. Kuva: Mark Allan / Barbican

Adamsin konserton Lontoon ensiesitys oli kaikin puolin suurenmoinen kokemus. Konserton riehaannuttama Barbicanin yleisö sai nauttia vielä solistin kolmesta ylimääräisestä, Michael Tilson Thomasin Wangille muutama vuosi sitten säveltämästä You Come Here Oftenista?, Nikolai Kapustinin Toccatinasta ja Lisztin sovittamasta Schubertin Gretchen am Spinnradesta.

Väliajan jälkeen orkesteri ja Dudamel sukelsivat Igor Stravinskyn muinaisen venäjän folkloresta ammentavan Kevätuhrin (Le Sacre du printemps, 1911-13) maailmaan. Tämä yli satavuotias teos on yhä modernismin täydellisimpiä ilmentymiä, jonka jännitys ja inspiraatio kantavat ajasta ikuisuuteen. Sen kuohuvat rytmit, omaleimaiset harmoniat, ainutlaatuinen orkestraatio sekä silkka sammumaton energia muodostavat aina aivan erityisen kokemuksen. 

LA Phil ja Dudamel yhdistivät näkemyksessään teoksen ikiaikaisia ja modernistisia ulottuvuuksia kertakaikkisen vakuuttavasti. Tuloksena oli tulkinta, jossa pidättelemätön energia, yksityiskohtien tarkkuus ja musiikillinen keksintä kohtasivat mitä vaikuttavimmin.

Stravinskyn partituurin rytminen rikkaus heräsi orkesterissa eloon ihastuttavan virtuoosisena, Dudamelin ohjastaessa tätä vuolasta virtaa äärimmäisen tarkasti. Enpä muista koskaan kuulleeni ensimmäisen osan päättävän Danse de la terren purkautuvan ilmoille vastaavanlaisena vyörynä. Sama peräänantamaton henki läpäisi huikean Dance sacralen, jonka vimma ja äärimmäinen yksityiskohtien toteutuksen tarkkuus olivat jotakin uskomatonta.

Näiden hurjimpien myrskyjen vastapainona toisen osan yölliset harmoniat piirtyivät ilmoille ravistelevan pysähtyneinä. Soivassa kaikkeudessaan tässä oli Kevätuhri, jota kelpaa muistella. 

Gustavo Dudamel ja konserttimestari Martin Chalifour kättelevät maanantain konsertin päätteeksi. Kuva: Mark Allan / Barbican

Gustavo Dudamel ja konserttimestari Martin Chalifour kättelevät maanantain konsertin päätteeksi. Kuva: Mark Allan / Barbican

Loppukepposena Dudamel ja orkesteri soittivat hykerryttävän ylimääräisen, John Philipp Sousan Liberty Bell Marchin (1893) antaen riemulliselle illalle iloisen päätöksen. Ja lisää on onneksi tulossa seuraavina iltoina. 

– Jari Kallio

 

Los Angeles Philharmonic

Gustavo Dudamel, kapellimestari

 

Yuja Wang, piano

 

Alberto Ginastera: Variaciones concertantes (1953)

John Adams: Must the Devil Have All the Good Tunes? (2018-19)

Igor Stravinsky: Le Sacre du printemps (1911-13/1947) 

 

Barbican Centre, Lontoo

Ma 18.11. 2019, klo 19.30

Leif Segerstamin johtaman Turun filharmonisen orkesterin Beethoven-levytyksille ICMA-ehdokkuudet

--ls

Naxoksen vuonna 2019 julkaisemat Leif Segerstamin johtaman Turun filharmonisen Beethoven-levytykset ovat saaneet ICMA (International Classical Music Awards) ehdokkuuksia. Voittajat julkistetaan 21.1.2020.

Kesäkuussa julkaistu Christus am Ölberge – Elegischer Gesang on ehdolla parhaan kuorolevytyksen palkintokategoriassa ja syyskuussa julkaistu The Creatures of Prometheus parhaan sinfonisen levytyksen palkintokategoriassa.

Lisätietoja ICMA-palkinnosta ja koko ehdokaslista.

Tapiola Sinfoniettan ja Sir Roger Norringtonin Schumannin sinfoniat YouTubessa

Tapiola Sinfonietta on julkaissut YouTube-kanavallaan Robert Schumannin sinfonioiden kokonaisesityksen, joka taltioitiin Espoon kulttuurikeskuksessa pidetyissä konserteissa 12.-13.9.2019. Orkesteria johtaa arvostettu brittikapellimestari Sir Roger Norrington. Kokonaisuus sisältää Schumannin sinfoniat nro 1, 2, 4 ja 3 sekä Norringtonin lyhyet esittelypuheenvuorot, joissa hän valottaa kunkin sinfonian historiallista kontekstia. Esittelyvideot on tekstitetty englanniksi ja suomeksi. 

Videoilla saadaan nauttia pitkän ja ansiokkaan uran tehneen kapellimestarin valloittavasta, hyväntuulisesta työskentelystä. Partituuri osoittautuu tarpeettomaksi; Norrington tuntee nämä sinfoniat ilman nuottejakin, pienimpiä yksityiskohtia myöten.  ”Norrington esittelee soinnillisesti vereviä, energisiä mutta silti rentoja tulkintoja ohjelmistosta, jota hän selvästi rakastaa koko sydämestään.” – Hufvudstadsbladet, 15.9.2019.

Sinfonioissa kuuluu Sir Roger 
Norringtonin syvä perehtyneisyys klassisen musiikin historiallisiin esityskäytäntöihin, joista hän kertoo myös esittelypuheissaan. Vibrato on minimaalista, tempot tarpeeksi liikkuvia ja fraseeraukset tarkoituksenmukaista. Autenttisuuden vaikutelmaa lisää se, että Tapiola Sinfonietta edustaa kooltaan wieniläisklassisen aikakauden orkesteria. 

Katso videot oheisesta linkistä:  https://www.youtube.com/user/TapiolaSinfonietta/videos