Amfion pro musica classica

Monthly Archives: joulukuu 2018

You are browsing the site archives by month.

Kaija Saariaho ja Camilla Hoitenga Musiikin ajan kurssien opettajiksi

Viitasaarella heinäkuun alussa järjestettävä Musiikin aika -festivaali on julkaissut kaksi ensimmäistä kesäakatemiakurssiaan. Sävellyskurssia opettaa Kaija Saariaho, yksi tunnetuimmista suomalaisista nykysäveltäjistämme. Pariisissa nykyään asuva säveltäjä on 1990-luvun lopulta lähtien säveltänyt oopperoita suurella menestyksellä, ja työstää tällä hetkellä viidettä oopperaansa. Useasti palkitun säveltäjän (mm. Grawemeyer Award, Wihuri-palkinto, Nemmers Prize, Sonning Prize ja Polar Music Prize) musiikkia kuullaan runsaasti myös festivaalin ohjelmassa.

Kamarimusiikkikurssia mentoroi huilisti Camilla Hoitenga. Ympäri maailmaa esiintyvä taiteilija on tunnettu erityisesti yhteistyöstään Kaija Saariahon ja Karlheinz Stockhausenin kanssa, ja palkittu Saariaho-levytyksistään. Kamarimusiikkikurssilla Hoitenga työskentelee soolosoittajien tai valmiiden kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa nykymusiikkiteosten parissa.

Kursseille ilmoittautuminen alkaa 15.1.2019, jolloin julkistetaan myös kolmas kesäakatemiakurssi. Koko festivaalin ohjelmisto julkistetaan myöhemmin keväällä 2019. Musiikin aika -festivaali sekä kesäkurssit järjestetään 2.-8.7.2019.

Rossinin Petite messe solennelle aloittaa Urkuyö ja Aaria -festivaalin Espoossa 6.6.2019

Urkuyö ja Aarian vuoden 2019 festivaalin aloittaa Gioacchino Rossinin viimeinen suurteos Petite messe solennelle kesäkuun 6. päivä Tapiolan kirkossa. Avajaiskonsertin esiintyjinä loistavat Tuuli Takala, sopraano, Anu Ontronen, mezzosopraano, Tuomas Katajala, tenori, Arttu Kataja, baritoni, Erkki Korhonen ja Joel Papinoja, piano, Jussi Littunen, harmoni sekä Urkuyö ja Aarian Festivaalikuoro.

Petite messe solennelle valmistui 1863 Rossinin ollessa 71-vuotias, viisi vuotta ennen hänen kuolemaansa. Teoksen nimi kertoo säveltäjämestarin ironisen hauskasta huumorintajusta. Grande messe solennelle (suuri vakava messu) oli tuohon aikaan muodikas sakraali sävellystyyli. Rossini halusi nimetä omansa Petite messe solenneksi (pieni vakava messu) vaikka se ei muodoltaan ole mitenkään pieni. Nimi viitannee myös kamarimusiikilliseen esityskokoonpanoon, sillä Rossini sävelsi teoksen laulajille, kahdelle pianolle ja harmonille, ja vasta myöhemmin teki siihen orkesterisovituksen.

Säveltäjämestari kietoo teoksessa taitavasti historiallisen tradition sen ajan moderniin sävellystekniikkaan ja onnistuu luomaan hienon synteesin kontrapunktisen satsin, ohikiitävän kromatiikan, yllättävän harmonisen rohkeuden ja oopperamaisen bel canton välillä. Teoksen tunnelmat vaihtelevat kamarimusiikillisesta herkkyydestä oopperamaiseen loistokkuuteen. Lähes 40 sävelletyn oopperan kokemuksella ja seesteisellä viisaudella vanha mestari tarjoaa kuulijalle elämän värien ja tunnetilojen laajan skaalan.

Petite messe solennelle jatkaa Giacchino Rossinin oopperamaisen loisteliaiden kirkkomusiikkiteosten esityksiä Urkuyö ja Aaria -festivaalilla. Kesällä 2018 kahdessa konsertissa kuultu Rossinin Stabat Mater sai suuren suosion upeilla esityksillään.

Festivaalin avajaiskonsertti pidetään Espoon kulttuurielämän sydämessä Tapiolan kirkossa ja muut konsertit tunnelmallisessa Espoon keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Festivaalin koko ohjelma julkaistaan alkuvuodesta 2019. Festivaalin taiteellisena johtajana toimii pianisti Erkki Korhonen.

Jorma Ollila Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tukisäätiön hallitukseen

Jorma Ollila.

Jorma Ollila.

Yritysjohtaja Jorma Ollila on nimitetty Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tukisäätiön hallituksen jäseneksi. Nimityksen teki Taideyliopiston hallitus kokouksessaan 12.12.2018.

”Olemme erittäin iloisia siitä, että saimme Jorma Ollilan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tukisäätiön hallitukseen. Uskon, että Ollilan pitkä kokemus suomalaisen yritysmaailman huipulta ja laaja perehtyneisyys taiteen eri aloihin tuovat uusia näkökulmia Taideyliopistoon”, sanoo Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja Heikki Lehtonen.

Ollila on toiminut mm. Shellin, Nokian, Outokummun ja EVA:n hallitusten puheenjohtajana sekä Nokian pitkäaikaisena pääjohtajana. Johtajauransa lisäksi Ollila tunnetaan taiteen ystävänä ja tukijana.

”Suomalainen taidekoulutus on kansainvälisesti huipputasoista. On tärkeää, että lahjakkaita nuoria tuetaan uran alkuvaiheessa ja heille tarjotaan monipuolisia mahdollisuuksia ammattilaisuuden vahvistamiseen. Taideyliopiston tukisäätiöiden kautta voimme edistää nuorten taiteilijoiden asemaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa”, Jorma Ollila toteaa.

Taideyliopiston hallitus nimitti Sibelius-Akatemian tukisäätiön hallituksen muiksi jäseniksi H.G. Paloheimo Oy:n sijoitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Lauri Paloheimon, yritysjohtaja ja hallitusammattilainen Tom von Weymarnin, Helsingin yliopiston kansainvälisen ja vertailevan vero-oikeuden professori Marjaana Helmisen, Työttömyysvakuutusrahaston varatoimitusjohtaja ja LähiTapiolan Kiinteistövarainhoito Oy:n ja Varainhoito Oy:n hallitusten jäsen Tapio Oksasen sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian dekaani Kaarlo Hildénin. Uusi hallitus aloittaa kaksivuotisen kautensa 1.1.2019.

Sibelius-Akatemian tukisäätiö perustettiin vuonna 1931 ja se tukee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaa mm. myöntämällä apurahoja musiikin opiskelijoille ja järjestämällä Maj Lind -pianokilpailun. 

Lilli Paasikiven kausi oopperan taiteellisena johtajana jatkuu vuoteen 2023 saakka


Suomen kansallisooppera ja -baletti sr:n hallitus on päättänyt, että Lilli Paasikiven kautta Kansallisoopperan taiteellisena johtajana jatketaan kolmella vuodella 31.7.2023 saakka. Paasikivi aloitti oopperan taiteellisena johtajana 2013, ja hänen nykyinen kautensa päättyy 31.7.2020.

Hallitus päätti nimityksestä yksimielisesti kuultuaan ensin jatkokaudesta orkesteria, kuoroa ja solistikuntaa. Päätöksessään hallitus toteaa Lilli Paasikiven ansioiden taiteellisena johtajana olevan kiistattomat. Hän on muun muassa uusinut ohjelmistoa sekä saanut taloon uutta yleisöä rohkeilla ja ennakkoluulottomilla teosvalinnoillaan sekä neuvotellut digitaalisuuden laajan hyödyntämisen mahdollistavan mediasopimuksen taiteilijoiden kanssa.

Paasikiven erinomaiset suhteet musiikkimaailmassa ovat tuoneet Kansallisoopperaan maineikkaita sekä kotimaisia että ulkomaisia taitelijavieraita. Tätä visionääristä ja näkemyksellistä työtä Paasikiven toivotaan uudella kaudellaan jatkavan.

raportti: Jean Sibeliuksen koottujen teosten 30. nide julkistettiin

JSW72dpi

Säveltäjät eivät aina osaa ilmaista itseään ja tarkoituksiaan nuottipaperilla. Siksi he tarvitsevatkin ediittoreita ja musiikin tulkitsijoita avukseen. Sibelius oli aina huolissaan, oliko puhtaaksikirjoittaja ymmärtänyt oikein hänen käsikirjoitustaan. Kieltämättä virheitä pääsikin usein vahingossa painotuotteeseen saakka. Jean Sibelius Gesamtausgabe julkaisee monumentaalisena sarjana kriittisesti toimitettua laitosta yhteistyössä saksalaisen kustantajan Breitkopf & Härtelin kanssa. Muistan kun sen omistaja Liselotte Sievers kerran vieraili Suomessa. On hieno asia, että hekin haluavat tämän sarjan ja panostavat siihen. Toivotaan, että mahdollisimman monet alkavat soittaa uudesta laitoksesta. Projektia hallinnoi professori Esko Häkli Kansalliskirjastosta ja sen johtajana toimii professori Timo Virtanen. Niinikään toivotaan, että rahoitus jatkuu, kuten on suunniteltu.

Kansalliskirjaston kupolisalissa julkistettiin (13.12.) siis viulu- ja selloteosten nide, jonka toimittaja on Anna Pulkkis. Hän juonsi elegantisti tilaisuuden, jossa kaksi muusikkoa soitti edition teoksia, professori Kaija Saarikettu, viulu ja lehtori Teppo Koivisto, piano. Paikalle olivat saapuneet Suomen merkittävimmät Sibelius-tutkijat ja soittajat. Professorin rouvien hankkiman flyygelin avustuksella kuultiin lyhyitä kappaleita 1910-luvulta, Souvenir, Tanz-Idyllle ja Sonatina (jonka otsakkeesta Sibelius oli epävarma, t.s oliko se sonatiini vai sonaatti), sekä kaksi sangen myöhäistä teosta, liki viimeisiä hänen kynästään: Auf der Heide op. 115 ja Die Glocken op. 115. Viimeksimainitusta Teppo Koivisto kertoi, että pääaihe on sama, jolla Kallion kirkon kelloja soitetaan. Nuoteissa lukee sempre pedale, mikä tehostaa kaikuisaa efektiä. Tosin saattaa olla jossain määrin arvoituksellista, mitä sempre pedale tarkoittaa. Kirjoittihan Beethovenkin sen ohjeeksi Kuutamosonaatin koko ensi osaan – mutta jos niin soittaa, se kuulostaa kamalalta. Gustaf Djupsjöbacka huomautti lisäksi, että lauluissakin on Glocken kaltaista tekstuuria.

Sibeliuksella on moniselitteisiä merkintöjä. Esimerkiksi Kaija Saarikettu kertoi, että yhdestä viulukappaleesta on eri painoksia, joissa sama paikka lukee joko merkinnällä allegro tai larghetto. Kilpailujen tuomaristoissa hän on sitten arvaillut, kumpaa solisti on tarkoittanut. Muistan, miten Sibeliksen varhaisessa pianokvintetossa lukee viimeisen osan esitysohjeena vivace, joka yleensä tarkoittaa hyvin nopeaa. Mutta ei tässä missään tapauksessa: teoksen loppu tulisi mahdottomaksi soittaa. Busoni, jolle teos oli tarkoitettu, ei sitä osaa koskaan soittanutkaan. Lopussa on tosin presto ja siihen pätee mitä Richard Strauss sanoi: Jos näette jossain ohjeen prestissimo, soittakaa vielä kaksi kertaa nopeammin.

Joka tapauksessa Pulkkis heijasti kankaalle yhden tapauksen, jossa kopisti tulkitsi väärin pianon triolikuvion arpeggioksi ja jätti viulun diminuendon pois. Sibelius ei pitänyt tästä ja toi sen esiin jopa päiväkirjassaan. Joka tapauksessa viulukappaleet ovat oma genrensa, karaktäärikappaleita, jotain muuta kuin viulukonsertto. Saarikettu on näitä runsaasti esittänyt, minkä kuuli tulkinnan ja otteen varmuutena. Samoin Koiviston piano-osuudessa. Niteeseen kuuluu myös selloteos Malinconia, mutta sen manuskripti on yksitysomistajan hallussa jossain Keski-Eurooopassa eikä tämä ole suostunut yhteistyöhön ediittorien kanssa. Käsikirjoitusta on yritetty myydä Southebyn huutokaupassa huikella hinnalla, mutta sitä ei ole saatu Suomeen.

Pian sarjassa on tulossa tärkeä opus: 4. sinfonia. Kaikki kapellimestarit eivät tosin vieläkään ole omaksuneet sarjan niteitä johtamistyöhönsä, vaan esittävät omia versioitaan, jotkut jopa parannellen tekstuuria. Siihen nyt ei kuitenkaan pitäisi mennä.

En voi olla lopuksi kertomatta anekdoottina, mitä kuulin pari viikkoa sitten musiikkiseminaarissa Barcelonassa. Klarinetisti Lorenzo Coppolan isoisä soitti Rooma-kvartetissa ja esiintyi myös Sibeliukselle. Hän pelasi myös shakkia maestron kanssa. Olisi kiinnostavaa tietää, näkyykö tuttavuus mitenkään kirjeenvaihdossa.

— Eero Tarasti