Amfion pro musica classica

Monthly Archives: tammikuu 2012

You are browsing the site archives by month.

Levyarvio: Kestävää katoavaisuuden ylistystä

Sergei Rahmaninov: Romances
Dmitri Hvorostovski, baritoni; Ivari Ilja, piano
Ondine 2012

Sergei Rahmaninovin
yksinlauluja on aina ilo kuulla natiivin tulkitsemana. Ondinen uudessa julkaisussa siperialaisbaritoni Dmitri Hvorostovski ja virolaispianisti Ivari Ilja möyrivät antaumuksella slaavilaisen intohimon ja elämäntuskan syövereissä. Säveltäjän lähes sadasta yksinlaulusta levylle on valikoitunut runsaasti varhaisia helmiä, joissa piano usein kohoaa poikkeuksellisen dominoivaan rooliin kuvaillen milloin huojuvaa maissipeltoa, milloin keväistä puroa tai kolkosti kumajavaa kelloa. Venäläismestarille tyypillinen muusiikillinen aaltoilu kulkee kauttaaltaan laulujen taustalla.

Talven viiman keskellä ei ollut vaikea eläytyä siihen riemulliseen kevään lupaukseen mikä kuuluisassa ”Vessenije vodyssa” (”Kevään vedet”, op. 14/11) huokui sekä Hvorostovskin jylisevän kauniista baritonista että Iljan heräävän virran virtuoosimaisesta pianotulkinnasta. Myös rakkauden tunnustuksissa parivaljakko kunnostautui yhä uudelleen ja uudelleen; sävyt vaihtelivat varovaisesta toiveikkuudesta voitonriemuun ja vastaavasti yksinäisyyden epätoivoon. Uskonnollissävytteisten laulujen osuus levyllä nousi niin ikään huomattavaksi, esimerkkinä mainittakoon mainio ”Vsjo otnjal u menja” (”Kaikki mitä minulla oli”, op. 26/2), jossa Jobiin vertautuva laulaja sarkastisesti kertailee koettelemuksiaan. Katoavan kauneuden teemojen huipentumana näyttäytyi puolestaan ”Vchera my vstretilis’” (”Tapasimme eilen”, op. 26/13). Tässä entisen rakastetun melankolisessa hyvästelyssä baritonimme yltää riipaisevan syvälliseen tulkintaan.

Hvorostovski on ääneltään kuin hiukan tummennettu ja aitovenäläinen versio walesilaistähti Bryn Terfelistä. Vertaus on siinäkin mielessä osuva, että Hvorostovski voitti aikoinaan Cardiffin laulukilpailun Terfelin jäädessä kotikentällään kakkoseksi. Ilja soittaa jäntevästi ja tukien, nousten tarvittaessa toiseksi vokalistiksi.

ELÄMÄLLE – Muistokonsertti Japanin katastrofin uhreille

On kulunut lähes vuosi Itä-Japanin surullisista tapahtumista. Joukko suomalaisia ja
japanilaisia muusikoita yhdistää voimansa ja kokoontuu muistamaan musiikillisesti
Japanissa keväällä 2011 sattuneen luonnonkatastrofin uhreja Temppeliaukion kirkossa.
Konsertin tuotto ohjataan lyhentämättömänä katastrofin uhrien arkielämän tukemiseen.

Arvio: Nuoret lahjakkuudet muovailivat Bachia

Jonas Rannila. Kuva Temppeliaukion kirkossa vuonna 2008 pidetystä tilaimprovisaatiosta. Kuva: Heta Aho.

29.1.2012 klo 13.00 Musiikkitalon Harjoitussali
Sibafest: Bachmania

Hedvig Paulig, sopraano
Ralf Broman, bassobaritoni
Heta Aho, huilu
Erkki Louko, Aleksi Kotila, viulu
Jonas Rannila, musiikin johto
Sibafestin nuoret soittajat

Bach jos mikä on sitä ”the” musiikkia, perusmusiikkia, joka kulkee käytännössä jokaisen nuoren muusikon mukana ainakin jossain vaiheessa. Myös musiikin kuuntelijoilla on tyypillisesti Bachiin jonkinlainen suhde. Read More →

Arvio: Schubertiadi Sellosalissa

Sellosalissa Espoossa on viikonloppuna 28.–29. 1. Schubertiadit säveltäjämestarin syntymäpäivän juhlistamiseksi. Kahden päivän aikana järjestetään neljä konserttia, joiden ohjelma rakentuu Schubertin vokaali- ja soitinteoksista. Esiintymässä ovat Soile Isokoski, Marita Viitasalo, Riitta Pesola, Tommi Hakala, Kristian Attila, Eeva Koskinen, Marjukka Tepponen, Anna-Maija Korsimaa,Tommi Aalto, Panu Pärssinen, Arttu Kataja ja Kiril Kozlovsky.

Lauantai-iltana Espoon Sellosalissa kuuli yleisön keskuudessa mainittavan, että Schubertin musiikkia jaksaa kuunnella vaikka kuinka paljon. Yleisöä oli paikalla lähes täysi sali. Espoossa ymmärretään siis hyvän päälle.

Trio Finladian täysromanttinen ote Schubertin B-duuri -trion alussa oli vakuuttavaa – toisaalta keveyttä ja ilmavuutta oli myös runsaasti tarjolla. Trion ilmaisuasteikko on näin ihailtavan laaja. Viitasalon herkkä, liedtyöskentelyssä hiotunut pianismi tuotti taitavien kumppaneiden kanssa läpikuultavaa ja erinomaisesti tasapainotettua sointia.

Riitta Pesolan sello lauloi erityisen kauniisti trion toisen osan Andante un poco meno mosso alussa. Espoon Sellosali soi herkästi myös hiljaisemmissa kohdissa. Toisen osan lopun kansanmusiikkilainaus sai myös nautittavan  käsittelyn.

Kolmas osa tuntui ensin hieman vaisulta, mutta triotaitteen myötä esittäjien ajatus osasta kirkastui osoittautuen tarkoin harkituksi. Finaali oli todellista schubertiaanista iloittelua, missä Eeva Koskisen lämmin ja huumorintajuinen viulismi oli parhaimmillaan. Trion loppunousu kiihdytyksineen oli upea ja yleisö palkitsi esiintyjät lämpimin aplodein.

Tommi Hakala ja Kristian Attila esittivät väliajan jälkeen Schwanengesang-sarjan pitäen puolessa välissä vain pienen hengähdystauon. Olin siirtynyt väliajan jälkeen liian lähelle esiintymislavaa ja Hakalan muhkea baritoni tuntui suorastaan jylisevän korvissani. Siirryttyäni laulusarjasta puolessa välissä kuusi riviä taaemmaksi saatoin vasta nauttia tyydyttävästi tästä Schubertin kuoleman jälkeen kootusta kokonaisuudesta.

Tuon pienen tauon jälkeen Der Atlas ja Ihr Bild -lauluissa Attilan hienot soinnut alarekisterissä ja pianon pahaenteiset tremolot olivat hyvin vaikuttavia. Näitä seurannut kepeä Das Fischermädchen soi eloisasti ja antoi kuulijallekin hetken aikaa hengähtää. Die Stadt oli jälleen pelottavan dramaattista. Am Meer -laulussa Tommi Hakala sai esittää hienoa legatoaan. Der Doppelgänger ylimaallisine sointuineen muodostui teoksen kulminaatioksi. Sarjan viimeisen laulun Taubenpost sydämen kaipuun esiintyjät tulkitsivat levollisen kirkastuneesti. Innostuneet aplodit saivat esiintyjät toistamaan iki-ihanan Städchen-laulun, mikä tunnetaan myös Serenadina.

Sellosalissa oli kiinnitetty huomiota myös tyylikkääseen ylöspanoon. Schwanengesang-sarjan aikana oli esiintymislavan takaseinälle heijastettu osittain verhoihin oletettavasti jokin Schubertin kirje ja sen päälle videokameralla Hakalan kasvot. Konserttisaleissa voi modernin tekniikan ansiosta aivan hyvin käyttää tähän tapaan esitystä tukevaa kuvitusta.

Akateeminen laulu ”oman” requieminsä parissa Kirkko soikoon -festivaaleilla

Akateeminen laulu aloittaa valmistautumisen vuonna 2013 vietettävään 60-vuotisjuhlavuoteensa esittämällä tällä kaudella kaksi suurta orkesteriteosta, Joonas Kokkosen Requiemin ja Ludwig van Beethovenin 9. sinfonian.

Kokkosen Requiem on Akateemiselle Laululle erityinen teos, sillä Kokkonen sävelsi sen juuri Ulf Söderblomin johtamille Akateemiselle Laululle ja Helsingin Kaupunginorkesterille. Sävellystyön aikana teoksesta muotoutui sielunmessu säveltäjän edesmenneelle vaimolle Maijalle. Requiem kantaesitettiin syyskuussa 1981.

Nyt Helsingin Kaupunginorkesterin ja Murtosointu-kuoron kanssa esitettävä Requiem kuuluu Kirkko soikoon -festivaalin ohjelmistoon. Johanneksenkirkossa 8.3.2012 kello 19 järjestettävän konsertin johtaa John Storgårds ja solisteina laulavat sopraano Annami Hylkilä ja baritoni Tommi Hakala. Konsertti myös radioidaan Ylen Radio 1:ssä.

Beethovenin 9. sinfonia esitetään toukokuussa kahdessa konsertissa Temppeliaukion kirkossa. Musiikista vastaa Helsinginkadun filharmonikot ja toisena kuorona toimii Cantabile. Konsertin johtaa Veli-Antti Koivuranta.