Amfion pro musica classica

Monthly Archives: syyskuu 2020

You are browsing the site archives by month.

Valtion taiteilija-apurahat jaettu

Taiken yhteydessä toimivat taidetoimikunnat ovat jakaneet valtion taiteilija-apurahoja 298 ammattilaiselle. Apurahoilla rahoitetaan erityisesti kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden työskentelyä. Hakemuksia tuli ennätysmäärä, runsaat 2 800. Määrä kasvoi edellisvuodesta lähes kymmenellä prosentilla. Taiken rahoittama työskentely alkaa vuoden 2021 alusta. Kausien pituudet vaihtelevat puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Apurahan suuruus on 1 960 euroa kuukaudessa (josta apurahan saaja maksaa itse pakollsiet vakuutusmaksut).

– On tärkeää, että Suomen korkeatasoisilla taiteilijoilla on mahdollisuus vapaaseen, pitkäjänteiseen työskentelyyn ja yhteiskunnan syvälliseen, moninaiseen hyödyttämiseen. Valtion taiteilija-apurahat mahdollistavat tämän. Tulevaisuudessa tulee pitää huolta siitä, että apurahatyötä arvostetaan työnä, tuen ostovoima nousee ja siitä kertyy normaali sosiaaliturva, toteaa johtaja Paula Tuovinen Taiken tiedotteessa.

Vaikeinta taiteilija-apurahan saaminen oli visuaalisissa taiteissa, musiikissa sekä monitaiteessa. Rahoitusta riitti vain alle kymmenelle prosentille hakijoista. Musiikin alalla apurahan saaminen vaikeutui, koska hakemusmäärä kasvoi edellisestä vuodesta lähes kolmanneksella.  Naisten osuus on kasvussa mutta musiikissa naishakijoita oli vähiten, kuten viime vuonnakin. Joka kuudes taiteilija-apurahalla työllistyvä taiteilija on alle 35-vuotias.

Musiikin 5-vuotisen apurahan saivat mm. viulisti Eriikka Maalismaa, säveltäjä/viulisti Sanna Salmenkallio (s. 1966) ja säveltäjä Juhani Nuorvala (s. 1961)

Kaikki musiikin apurahan saajat:
viisivuotinen
Grundström Eero, Pukkila
Maalismaa Eriikka, Helsinki
Nuorvala Juhani, Helsinki
Perko Jukka, Helsinki
Salmenkallio Sanna, Helsinki

kolmivuotinen
Fagerudd Markus, Loviisa
Luolajan-Mikkola Markku, Helsinki
Naukkarinen Laura, Kemiönsaari
Niku Teija, Helsinki
Rissanen Aki, Helsinki
Sallinen Lauri, Kuhmo

yksivuotinen
Arola Tytti, Helsinki
Freeman Alexander, Espoo
Hohti Hanna, Espoo
Häkkinen Matias, Helsinki
Kantonen Seppo, Helsinki
Keränen Hannu, Helsinki
Kleemola Patrik, Turku
Kujanpää Emmi, Helsinki
Kuusijärvi Harri, Rovaniemi
Lehto Kukka, Espoo
Lehto Lassi, Helsinki
Livorsi Paola, Helsinki
Lötjönen Antti, Helsinki
Martin Roni, Helsinki
Mäensivu Kaisa, Helsinki
Ounaskari Markku, Helsinki
Pitkänen Johanna, Helsinki
Rounakari Tuomas, Kokkola
Salokoski Emma, Vantaa
Suolahti Linda, Janakkala
Turkka Tellu, Joensuu
Tuunela Arto, Helsinki

puolivuotinen
Ahonen Joonas, Wien
Kankaanranta Eija, Helsinki
Klemetti Sanna, Jyväskylä
Nordenstreng Markus, Helsinki
Oramo Anna-Maaria, Espoo
Peltomaa Aino, Vantaa
Prättälä Tuomo, Helsinki
Seppinen Jutta, Helsinki

Myös HKO:n konserteissa muutoksia

Kapellimestari Risto Joost korvaa Nathalie Stutzmannin Helsingin kaupunginorkesterin konserteissa lokakuun alussa. Stutzmannin konserttivierailu Helsinkiin peruuntuu hallituksen linjaamien matkustusrajoitusten takia, ja lokakuun alun konsertit johtaa virolaiskapellimestari Risto Joost. Konserttien ohjelma pysyy aiemmin ilmoitetun mukaisena. Mozartin pianokonserton solistina on Janne Mertanen.

Konserteissa nähdään myös uutuuskoreografia, kun muusikko ja tanssija luovat yhteisen duettoteoksen. Nico Muhlyn sävellyksen tulkitsevat alttoviulisti Atte Kilpeläinen ja tanssija-koreografi Auri Ahola. Konserteista viimeinen nähdään suorana HKO Screen -verkkolähetyksenä orkesterin verkkosivuilla ja mobiilisovelluksessa.

Helsingin kaupunginorkesteri Musiikkitalossa
ti 6.10. klo 18.00 / to 8.10. klo 12.00  / pe 9.10. klo 19.00 (+HKO Screen -verkkolähetys) 

Wagner: Siegfried-idylli / Mozart: Pianokonsertto nro 23 A-duuri / Muhly: Étude 3  / Ravel: Couperinin hauta, orkesterisarja

Lisää esiintyjämuutoksia RSO:n konserteissa

18.9. Lontoon filharmonikkojen tulevan ylikapellimestarin Edward Gardnerin tilalla johtaa Esa-Pekka Salonen. Ohjelmassa on edelleen Schumannin pianokonsertto ja John Adamsin Kamarisinfonia.

23.9. kapellimestari Elim Chanin tilalla johtaa Sakari Oramo. Tässäkään konsertissa ohjelma ei muutu, vaan konsertissa kuullaan Anna Clynen Sound and Fury, Kaija Saariahon viulukonsertto sekä Prokofjevin sinfonia nro 1.

 

väitös: Pillipiipareita Suomen musiikin historiassa

Kari Laitinen

Kari Laitinen

Kari Laitisen väitös 11.9.2020

Korona on autioittanut Helsingin yliopiston kampuksenkin – mutta musiikkitieteen lippu on täyssalossa. Perjantaina 11.9. tarkastettiin kauan odotettu väitös, Kari Laitisen Piipareita, klarinetin puhaltajia ja musikantteja. Sotilassoittajat Suomessa Ruotsin ajan lopulla (Studia musicologica Universitas Helsingiensis XXX, 318 s.). Vastaväittäjä oli 1700-luvun historian spesialisti, professori Charlotta Wolff Turun yliopistosta.

Kyseessä on uraauurtava, huolelliseen empiiriseen tutkimukseen perustuva työ niistä ihmisistä, jotka harjoittivat sotilasmusiikkia em. aikana maassamme. Näin ollen työ kuuluu kulttuurihistorian alaan ja pääpaino on henkilöissä, jotka loivat ja ylläpitivät sotilasmusiikin traditiota. Kaikki olivat väitöksessä yhtä mieltä siitä, että teoksen arvokkainta osaa oli loppuun painettu matrikkeli, jossa jokainen maassamme vaikuttanut sotilassoittaja mainitaan tarkkoine taustatietoineen esimerkiksi tähän tapaan:

Thusberg, Carl Fredrik; kapellimestari TJR 1783-1792; syntynyt Helsinki 1754, kuollut Turku 1814 (entinen musikantti, vääpeli), vanhemmat kirvesmies Carl Herikinpoika ja Christina Jakobintytär; poistunnan syy: erosi omasta pyynnöstä sairauden takia, aikaisempi ammatti: Helsingin kaupungin muusikko, ArmL. Sotilassoittaja ja kersantti; muuta: ylennettiin vääpeliksi viim 1878, rykmentistä eron jälkeen yritti tulla toimeen myymällä soittimiaan ja antamalla soitonopetusta. KAMil 5.TJR pkr 1785 ja 1790, KAS: Mil 6. TJR pkr 1795, Turun suomal srk rk 1804-1809 (Itäk. 31) TKA: Tmra perukirjat 31.1.1815 nro 134. Helsinki kl 1754. KA Mil 41a. THR order 12.7.1792, Jäppinen 2003, s. 100-102, KrA: armL, pkr 1780 (KA: mf K 00443) KA: Mil 107, TJR verif till räkenskaper, Åbo Tidningar 27.9.1800; Åbo Tidning 4.1. 1806.

Kun matrikkelin henkilöitä on ainakin pari sataa voi lukija arvata, mikä työ on ollut kerätä tiedot näistä soittajista. Tutkimuksen vaikeus onkin siinä, ettei sotillassoittajien arvokasta toimintaa dokumentoitu juuri mitenkään. Ainoastaan satunnaisesti on säilynyt esimerkiksi nuotti- tai soitinkokoelmien luetteloita, joista käy ilmi, millaista repertuaari oli. Matrikkelissa mainitaan myös kirjeitä, joissa olisi saattanut olla kvalitatiivista kuvausta siitä, mitä todella tapahtui musisoinnin yhteydessä ja miten se vastaanotettiin.

Vaikka Laitinen toteaa johtopäätöstensä viimeisessä lauseessa, että koska koulutettuja muusikoita ei juuri ollut paitsi soittokuntien johtajina (”… sotilassoittajien määrä ja taidot eivät koko aikana riittäneet nostamaan soittokuntien osaamista eurooppalaiselle tasolle”), niin ilmiö ei ole sentään näin marginaalinen. Sotilasmusiikilla oli tärkeä rooli suomalaisessa orastavassa taidemusiikissa ja sotilassoittajat myös viihdyttivät säätyläisiä kaupungeissa ja kartanoissa musiikilla, joka oli tyypillistä kauden ”funktiomusiikkia”, ts. poloneeseja, katrilleja, menuettoja, marsseja, ja ne kulkivat myös nimikkeellä sinfonia, sarja jne. Tietenkään ne eivät olleet varsinaisia sinfonioita, joita tosin niitäkin kuultiin Suomessa tuohon aikaan kuten Antti Chydeniuksen nuottikokoelman ensipainokset Kokkolassa esimerkiksi Beethovenista todistavat. Yksi syy em. ammattitaidon hankkimisen vaikeuteen oli siinä, ettei oikein tiedetty, olivatko nämä musikantit sotilaita vai soittajia.

Laitisen työ keskittyy siis järkevästi ihmisiin. Professori Timo Mäkinen Jyväskylästä sanoi kerran, että ”Musiikki on ihmisen puhetta ihmiselle”. Mutta tämä antoisa ja materiaaliltaan rikas väitös avaa näkymää myös taidemusiikin historiaan, ei vain henkilötason mikrohistoriaan. Eletään 1700-lukua Keski-Euroopassa instrumentaalimusiikin suurta nousua ja kukoistusaikaa. Sitä kutsuttiin sotilassoiton piirissä hauskasti ”harmoniamusiikiksi”, millä ei tietenkään ollut mitään tekemistä Schenkerin kanssa, vaan viittauksena siihen, että sitä soittivat yhtaikaa useat eri soittimet, klarinetti (se on myös Laitisen oma soitin ja hänen kontaktinsa sotilassoittoon) niistä ensimmäisenä.

Taidemusiikin ”kaanonissa” – mitä ilmaisua tosin vierastan, koska siihen on liitetty kaikenlaisia ajallemme tyypillisiä tendenssejä – syntyi ns. absoluuttinen musiikki, sinfonia, konsertto jne. Mutta ei absoluuttinen musiikki lopulta niin absoluuttista ollutkaan: suuret säveltäjät liittivät siihen marsseja, tansseja ja populaarimusiikin aineksia sen yhdeksi tasoksi. Niiden ansiosta klassinen tyyli menestyi ja muodostui taidemusiikin valtavirraksi. Sotilassoitto ei ollutkaan niin marginaalista kuin on luultu. Kansanomaiset elementit muuntuivat taidemusiikissa ns. topoksiksi. Marssit olivat yksi laji. On hauskaa, miten Laitinen kertoo janitsaarimusiikin tulleen Suomeen. 1771 muodostettiin eversti Siegrothin toimesta lyömäsoitinryhmä esittämään turkkilaista musiikkia. Hän oli omalla kustannuksellaan hankkinut soittimiksi bassorummun, turkkilaisia lautasia ja rumpuja, kelloja, kulkusia ja triangeleita ja puettanut soittajat turkkilaisiin asuihin (s. 7). Ei Suomessa siis niin kaukana oltu Keski-Euroopan muotivirtauksista.

Sotilasmusiikilla oli tärkeä roolinsa tyylien ja lajien sirkulaatiossa yläluokasta alempiin kansankerrostumiin ja päin vastoin populaarien lajien kohoamisessa taidemusiikin piiriin. Voisi siis hyvin ajatella, että Laitisen työ jatkuisi musiikin tasolla, jolloin pohdittaisiin, mikä merkitys sotilasmusiikilla on ylipäätään ollut musiikin historiassa.

— Eero Tarasti

Suomen Musiikkikustantajat ry:n Vuoden taidemusiikin säveltäjä -palkinto Veli Kujalalle.

Veli Kujala. Kuva © Suomen Musiikkikustantajat ry

Veli Kujala. Kuva © Suomen Musiikkikustantajat ry

Vuoden taidemusiikin säveltäjä -palkinto on myönnetty säveltäjä ja harmonikkataitelija Veli Kujalalle (s. 1976).  Muut ehdokkaat olivat Paavo Heininen ja Jyrki Linjama. Palkinto on aiemmin myönnetty seuraavasti: Mikko Heiniö (2019), Kimmo Hakola (2018), Harri Vuori (2017), Lotta Wennäkoski (2016), Olli Kortekangas (2015) ja Kalevi Aho (2014).

Sibelius-Akatemiasta v. 2010 musiikin tohtoriksi valmistunut Kujala on palkittu useasti kansainvälisissä kilpailuissa sekä harmonikansoittajana että säveltäjänä. Hän on kantaesittänyt lukuisia soolo- ja kamarimusiikkiteoksia sekä konserttoja sekä kotimaisilta että ulkomaislta säveltäjiltä ja on aktiivinen myös jazzin ja improvisoidun musiikin parissa. Kujala on konsertoinut laajalti Euroopassa ja USA:ssa. Tätänykyä hän myös opettaa entisessä opinahjossaan.

Suomen Musiikkikustantajat ry on vuonna 1976 perustettu järjestö, johon kuuluu 41 kotimaista musiikinkustannusalan yritystä tai yhteisöä. Jäsenet edustavat kattavasti kaikkia musiikin alueita kevyestä vakavaan.