Amfion pro musica classica

Monthly Archives: syyskuu 2012

You are browsing the site archives by month.

Sergei Redkin voittoon Maj Lind -pianokilpailussa

III Kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun tulokset julkistettiin torstai-iltana Helsingin Musiikkitalossa. Kilpailun 25 000 € pääpalkinnon voitti venäläinen Sergei Redkin (s. 1991). Toiseksi ylsi ukrainalainen Denis Ždanov (s. 1988) ja kolmannen palkinnon sekä erityispalkinnon parhaasta Matthew Whittallin säveltämän kilpailun tilausteoksen esityksestä vei kiinalainen Gehui Xu (s. 1991). Muut finalistit olivat japanilainen Shinnosuke Inugai (s. 1982), puolalainen Oskar Jezior (s. 1985) ja suomalainen Johannes Piirto (s. 1993).

Lisäksi välierävaiheen jälkeen karsiutuneelle Visa Sippolalle (s. 1993) myönnettiin Taneli Kuusiston rahaston palkinto parhaan suomalaisteoksen esityksestä.

HKO:n Rautavaara-levytys voitti Gramophone-palkinnon

Helsingin kaupunginorkesterin tuore levytys säveltäjä Einojuhani Rautavaaran teoksista on voittanut maailman arvostetuimpiin musiikkipalkintoihin lukeutuvan Gramophone-palkinnon. Brittiläislehden myöntämä palkinto vuoden parhaasta nykymusiikkilevystä julkistettiin tänä iltana Lontoossa.

Suomalaisen Ondine-yhtiön julkaisu sisältää maailman ensilevytyksinä Rautavaaran teokset Towards the Horizon (2008–09), Incantations (2008) ja Modificata (1957). Ensinmainitun teoksen sellosolistina on sellotaiteilija Truls Mørk, Incantations-lyömäsoitinkonserton solistina taas Colin Currie. Kapellimestarina levyllä toimii Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari John Storgårds.

Nykymusiikin Gramophone Awards -finaalikolmikossa oli vahva pohjoismaalaisedustus: HKO:n levyn lisäksi palkinnosta taistelivat Stavangerin sinfoniaorkesterin, Peter Herresthalin ja Rolf Guptan levytys Per Nørgårdin viulukonsertoista (BIS) sekä Radion sinfoniaorkesterin, Kari Kriikun, Anu Komsin ja Sakari Oramon levytys Kaija Saariahon teoksista (Ondine).

Lue Amfionin Auli Särkiön huhtikuinen arvio voittajalevystä täällä.

Levy on kuunneltavissa myös Spotifyssa:

Uusi suomalaiskirja selittää klassisen musiikin universaaliutta

Eero Tarasti: Semiotics of Classical Music (2012)Mikä tekee ns. ’klassisesta’ musiikista niin kestävästi suosittua globaalisti? Miljoonat ihmiset paitsi kuluttavat sitä, myös opiskelevat musiikkikouluissa, konservatorioissa ja yliopistoissa Venezuelasta ja Kiinasta aina Afrikkaan asti, puhumattakaan tietenkin Euroopasta ja Yhdysvalloista, läpi vuosisatojen. Vaikka musiikki pureutuu sanojen ulkopuolelle meneviin, intiimeimpiin tunteisiimme, on sen tutkiminen toistaiseksi osoittautunut lähes mahdottomaksi haasteeksi ihmistieteille.

Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorin, maailman johtaviin semiootikoihin kuuluvan Eero Tarastin uusi kirja Semiotics of Classical Music (De Gryuter Mouton, 2012) analysoi uudella, Tarastin itsensä kehittelemällä ’eksistentiaalisella semiotiikalla’ rakastetuimpien säveltäjien, kuten Mozartin, Beethovenin, Schumannin, Brahmsin, Wagnerin ja Sibeliuksen musiikkia. Kirjassa on myös oma lukunsa slaavilaisen musiikin merkityksien analysoinnista. Kirjoittaja toivoo, että kirja avaa merkkejä ja merkityksiä tutkivan tuoreen tieteenalan, semiotiikan, avulla klassisen musiikin vaikutustekijöitä paitsi tutkijoille, myös muusikoille ja musiikinharrastajille. Keskeisten termien selitykset lopussaan sisältävä kirja ei edellytä pohjatietoja semiotiikassa tai klassisessa musiikissa.

3x Brahms

Kahdeksan kuukautta  ja yksi perjantai

Tunti Brahmsin Deutsches Requiemin alkuun. Musiikkitalon harjoitussalissa sukeutuu kuoro: uusiin sinisiin kuoropukuihin ja frakkeihin sukeltavia alttoja, sopraanoita, bassoja, tenoreita. Kalvosinnappeja hukassa, kainalolappuja asetellaan. Tavallista sähinää ja säätöä, kuorolaisille tuttua kymmenien tai satojen keikkojen takaa. Read More →

Tšekkiläinen viikonvaihde

Eero TarastiViime viikolla oli Helsingin yliopistolla ja kaupungilla muutenkin eräänlainen tšekkiläinen festivaali. Oopperassa esitettiin loppuunmyytyjä näytöksiä Janá?ekin Tapaus Makropuloksesta – ja yliopistolla väitteli Tiina Vainiomäki monivuotisen tutkimustyön jälkeen Leoš Janá?ekin puhemelodian teoriasta. Tämä oli odotettu tapahtuma. Jo Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan nähtyään Vainiomäen ensimmäisen seminaarityön Janá?ekin puhemelodiateoriasta, että vihdoinkin joku esittää sen tajuttavasti, kaikki vain puhuvat siitä, mutta idea jää hämäräksi. Näin ei käynyt kellekään väitöksen jälkeen Read More →