Amfion pro musica classica

VALO – Tapiolan kuoron joulu Helsingissä ja Espoossa 10.-19.12.2016!

Tapiolan kuoro. Kuva © Maarit Kytöharju.

Tapiolan kuoro. Kuva © Maarit Kytöharju.

Maailmankuulu Tapiolan kuoro luo taas joulutunnelmaa pääkaupunkiseudulla jo perinteeksi muodostuneilla VALO-joulukonserteilla!

Tapiolan kuoro uudisti joulukonserttinsa kaksi vuotta sitten ja uusi konsepti on kerännyt jo nyt laajan suosion. VALO-konserteissa viritytään joulutunnelmaan kynttilöin valaistussa kirkossa, kuunnellen kauneimpia suomalaisia joululauluja perinteisinä ja uusina sovituksina lasten laulamana.

Tämän vuoden VALO-konserteissa vanhat suosikit ovat saaneet rinnalleen muutaman uuden, hienon sovituksen. Ohjelmisto on iloinen, suomalainen ja konserteilta voi odottaa sitä tunnelmaa mitä ainoastaan lapset ja kynttilänvalo voivat saada aikaiseksi”, kuoron taiteellinen johtaja Pasi Hyökki kertoo.

Uuteen VALO – Tapiolan kuoron joulu –konseptiin liittyen Tapiolan kuoro julkaisi myös levyllisen joulumusiikkia marraskuussa 2015. Levyn voi tilata Tapiolan kuoron sivuilta: http://www.tapiolankuoro.fi.

Konsertit:
10.12.2016 klo 17.30 & 20 / Temppeliaukion kirkko
16.12.2016 klo 17.30 & 20 / Tapiolan kirkko
19.12.2016 klo 18 / Olarin kirkko

RSO kantaesittää Eero Hämeenniemen teoksen mezzosopraanolle ja orkesterille

eh

Radion sinfoniaorkesteri kantaesittää syyskauden päätöskonserteissaan 14.–15.12.Eero Hämeenniemen teoksen Winter calm and Summer storms mezzosopraanolle ja orkesterille. Kapellimestarina on Osmo Vänskä ja solistina laulaa Lilli Paasikivi.Konsertissa juhlitaan myös William Shakespearen juhlavuotta – sen myötä ohjelmassa on Vänskän koostama kokonaisuus Sibeliuksen säveltämästä musiikista Shakespearen Myrsky-näytelmään. Arielin roolin laulaa Lilli Paasikivi ja kertojana on näyttelijä Jussi Nikkilä. Konsertti 14.12. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso.

Eero Hämeenniemen uutuusteoksen teksti on myös Shakespearea, sonetti 97. ”Sonetti 97 on yksi kaikkein kauneimmista soneteista. Olen pukenut sen hyvin eleettömään, mielestäni varsin melankoliseen sävelasuun. Lilli Paasikiven kultivoitu ääni inspiroi minua kirjoittamaan musiikkia, jossa laulaja on hyvin selvästi pääosassa, ja jossa orkesteri vain tukee häntä hyvin kevyesti” säveltäjä kertoo.

Dynaamisista ja intensiivisistä esityksistään kiitosta saanut Osmo Vänskä valittiin Minnesotan sinfoniaorkesterin musiikilliseksi johtajaksi 2003. Vänskä on vieraillut johtamassa mm. New Yorkin, Berliinin ja Los Angelesin filharmonikkoja, Chicagon, Bostonin ja Clevelandin sinfoniaorkestereita, ja Amsterdamin Concertgebouw-orkesteria. Sibeliuksen Myrskystä kokoamaansa sarjaa hän johti alkuvuodesta Lontoon filharmonikkojen konsertissa, jossa Arielin osan lauloi niin ikään Lilli Paasikivi ja kertojana esiintyi näyttelijä Simon Callow. Kuluvalla kaudella Vänskä mm. debytoi Ranskan radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina ja esittää kaikki Sibeliuksen sinfoniat Lontoon filharmonikkojen kanssa.

Lilli Paasikivi on yksi maailman merkittävimmistä Mahlerin laulusarjojen ja sinfonioiden tulkitsijoista. Debytoituaan Wagnerin Ring-sarjassa Sir Simon Rattlen ja Berliinin filharmonikkojen kanssa Aix-en-Provencen festivaalilla, myös Wagnerin oopperoiden roolit ovat muodostuneet merkittäviksi hänen urallaan. Kuluvalla kaudellaPaasikivi esittää Janáčekin Glagoliittimessun Oslon filharmonikkojen ja Jukka-Pekka Sarasteen kanssa, laulaa Michael Tippettin oratoriossa A Child of Our Time Leipzigin Gewandhaus-orkesterin solistina ja esiintyy Wagnerin Reininkullan konserttiversiossa Tokion Suntory Hall’ssa. Paasikivi on toiminut Suomen Kansallisoopperan taiteellisena johtajana vuodesta 2013.

Näyttelijä ja ohjaaja Jussi Nikkilä kuuluu Q-teatterin näyttelijäensembleen ja on lisäksi näytellyt mm. Kansallisteatterissa, KOM-teatterissa ja KokoTeatterissa sekä monissa elokuvissa, kuten Pussikaljaelokuva, Ganes ja Jättiläinen. Nikkilä on ohjannut Q-teatteriin näytelmät Täydellinen päivä ja Hämeenlinna. Tällä hetkellä hän tekee ohjaajadebyyttiään myös Kansallisteatterissa, jossa esitetään Shakespearen Rikhard III. Nikkilä on opiskellut Shakespearen teatteria London Academy of Music and Dramatic Art -koulussa, jossa epookista ammentavan ohjaustulkinnan lähtökohtina ovat vahva näyttelijäntyö ja Shakespearen tekstin ajaton ilmaisuvoima.

Musiikkitalo 14.–15.12. klo 19
Osmo Vänskä, kapellimestari
Lilli Paasikivi, mezzosopraano
Jussi Nikkilä, kertoja
Eero Hämeenniemi: Winter calm and Summer storms mezzosopraanolle ja orkesterille, kantaesitys (Ylen tilaus)
Jean Sibelius: Myrsky, koonnut Osmo Vänskä

Musiikin ajassa Susanna Mälkki ja James Dillon

James Dillon

Musiikin aika tarjoaa tulevana kesänä ainutlaatuisen tilaisuuden opiskella orkesterinjohtoa Susanna Mälkin kanssa Viitasaarella. Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari ja Los Angelesin filharmonikkojen päävierailija pitää harvinaislaatuisen mestarikurssin nuorille kapellimestareille festivaalin puitteissa. Kurssin yhtyeenä toimii IEMA (International Ensemble Modern Academy), nuorista muusikoista koottu kamariyhtye yhdessä EU-rahoitteisen Ulysses Network -verkoston musiikkistipendiaattien kanssa. Yhtyettä tutoroi Frankfurtissa Ensemble Modern. Kapellimestarikurssin ohjelmassa on teoksia mm. Sir Harrison Birtwistlelta, Thomas Adèsilta, Franco Donatonilta ja Magnus Lindbergiltä, ja ne kuullaan festivaalin ohjelmistossa olevissa konserteissa.

“Susannalla on ollut jo kauan nykymusiikissa ainutlaatuinen näköalapaikka, joka on vienyt häntä La Scalasta Metropolitaniin. USA:n johtavissa orkestereissa hänen tulkintansa kantaohjelmistosta ovat olleet tapauksia, joten ei tule yllätyksenä että Musical America valitsi hänet vuoden 2017 kapellimestariksi. Olemme iloisia siitä että kauan suunnitteilla ollut kapellimestarikurssi mahtui hänen kalenteriinsa tulevana kesänä, joka on myös Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Kurssi kiinnostaa varmasti uransa alkuvaiheissa olevia kapellimestareita maailmanlaajuisesti joten odotamme lukuisia tasokkaita hakemuksia”, toteaa Musiikin aika -festivaalin taiteellinen johtaja Johan Tallgren.

Festivaalin säveltäjävieras ja sävellyskurssin opettaja on James Dillon. Skotlantilaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva Dillon on palkittu säveltäjä ja tehnyt pitkän ja arvostetun uran säveltämisen professorina muun muassa Minnesotassa. Dillon on säveltäjänä itseoppinut, ja opiskellut mm. matematiikkaa, taidetta ja designia, kieliä, pianonsoittoa ja elektroakustista musiikkia. Hän tuli alkujaan tunnetuksi ns. uuden kompleksisuuden (new complexity) koulukunnan säveltäjänä vaikkakin hänen myöhäisempi tuotantonsa on ottanut toisenlaisen suunnan. Hän on erityisen tunnettu laajoista teoskokonaisuuksista kuten palkittu Nine Rivers, joka on syntynyt 17 vuoden aikana, ja kestää noin 3,5 tuntia. Dillonin musiikki on ollut aiemmin esillä Helsingissä, mutta Musiikin aika esittelee ensimmäisen kerran laaja-alaisesti hänen tuotantoaan Suomessa.

Kapellimestarikurssin ja sävellyskurssin ilmoittautuminen alkaa 12.12.2016 ja hakuaika päättyy 15.2.2017. Molemmat kurssit ovat osa kansainvälistä Ulysses-hanketta. Hakuohjeet ja lomakkeet julkaistaan festivaalin nettisivuilla www.musiikinaika.org. Tammikuussa festivaali julkistaa vielä muita kesän 2017 kursseja. Musiikin aika järjestetään Viitasaarella 4.-9.7.2017.

Loppuunmyyty joulukonsertti päättää Turun filharmonisen orkesterin ennätysvuoden

Turun filharmonisen orkesterin kävijämäärät ovat jälleen kasvussa. Marraskuun loppuun mennessä orkesteri on ylittänyt julkisten konserttien kävijätavoitteensa yli 35 prosentilla ja yleisökasvatuksen kävijätavoitteen peräti 170 prosentilla. Joulukuussa ohjelmassa on vielä Itsenäisyyspäivän juhlakonsertit, loppuunmyyty joulukonsertti, Ekumeeninen joulu -tilaisuus Tuomiokirkossa sekä konsertteja vanhainkodeissa. Orkesterin kuluvan vuoden yhteenlaskettu kävijämäärä on jo nyt ylittänyt vuoden 2015 kävijämäärän.

Turun filharmonisen orkesterin vuoden 2016 sinfoniakonserttien täyttöaste on ennätykselliset 96 %. Tämä on roimasti yli tavoitteen sekä huomattava parannus myös aikaisemmista vuosista, jotka ovat nekin olleet menestyksekkäitä. Vuonna 2014 sinfoniasarjan täyttöaste oli yli 85 % ja vuonna 2015 yli 90 %.

Kevätkauden lipunmyynti on alkanut vilkkaana. Kevään ensimmäinen kamarimusiikkikonsertti Sculptura varattiin heti loppuun, ja siitä tehdäänkin nyt suuren kysynnän vuoksi lisäkonsertti sunnuntaina 15.1. Wäinö Aaltosen museon konsertin ohjelmassa on musiikkia Wäinö Aaltosen aikalaisilta, kuten Jean Sibeliukselta ja Oskar Merikannolta, sekä turkulaisilta nykysäveltäjiltä.

Lippujen suuri kysyntä on myös huomioitu kevätkauden avajaiskonsertissa, joka esitetään suuren kysynnän vuoksi kolme kertaa 11.–13.1. Freude!-nimisen avajaiskonsertin ohjelmassa on Beethovenin 9. sinfonia, jonka johtaa orkesterin ylikapellimestari Leif Segerstam.

Svengaavaa joulua! Turun konserttitalossa pe 9.12. klo 19. Antti Rissanen, kapellimestari, Aili Ikonen ja Osmo Ikonen, laulu, Turun filharmoninen orkesteri. Joulukonsertti. (loppuunmyyty).


Åbo filharmoniska orkesters besökarantal ökar igen. I slutet av november har orkestern överskridit målet för de offentliga konserternas besökarantal med över 35 % och målet för publikarbetes besökarantal med 170 %. På orkesterns program för december står ännu två festkonserter på Självständighetsdagen, en slutsåld julkonsert, tillställningen Ekumenisk jul i Domkyrkan och konserter i åldringshem. Det sammanlagda besökarantalet för orkestern har redan nu överskridit fjolårets besökarantal.

Åbo filharmoniska orkesters symfonikonserter år 2016 har fyllts till rekordartade 96 %. Detta är avsevärt över målet och en märkbar förbättring till tidigare år som också de varit framgångsrika. År 2014 fylldes symfoniserien till över 85 % och år 2015 till över 90 %.

Biljettförsäljningen för vårsäsongen har inletts livligt. Vårens första kammarmusikkonsert Sculptura blev genast slutbokad och nu sätter orkestern in en extra konsert söndagen den 15 januari. Konserten hålls i Wäinö Aaltonens museum och på programmet står musik av Wäinö Aaltonens samtida, som Jean Sibelius och Oskar Merikanto, samt av Åbobaserade nutidskompositörer.

Den stora biljettåtgången har även beaktats i vårsäsongens öppningskonsert som tack vare den stora efterfrågan framförs tre gånger 11–13.1. Öppningskonserten heter Freude! och på programmet står Beethovens 9:e symfoni dirigerad av orkesterns chefsdirigent Leif Segerstam.

Svängande jul! i Åbo konserthus fr 9.12 kl 19. Antti Rissanen, dirigent, Aili Ikonen och Osmo Ikonen, sång, Åbo filharmoniska orkester. Julkonsert. (slutsåld).

Suomalaisen pianomusiikin juhlahetki – Risto-Matti Marin

marin-risto-05

Näin voi sanoa epäilyksittä Risto-Matti Marinin konsertista perjantaina 2.12.2016 Musiikkitalon Camerata-salissa. Resitaali oli otsikoitu ’Kansallisromantiikasta kauhuromantiikkaan – Kolmen sonaatin ilta’. Ehkä ajateltiin, etteivät illan pelkät säveltäjänimet Ilmari Hannikainen, Einari Marvia ja Charles-Valentin Alkan olisi tuoneet muutoin paikalle yleisöä. Kuulin konsertista vain sen alkupuoliskon, koska minun oli mentävä musiikkitieteen opiskelijoiden yhdistyksen Synkoopin joulujuhlaan. Alkan olisi varmasti ollut suuri elämys sellaisen virtoosin kuin Marinin tulkitsemana.

Joka tapauksessa Hannikaisen sonaattia ei varmasti moni ole kuullut aiemmin. Hannikaisen pianismi on toki tunnettua – jo hänen oppilaidensa kuvauksista. Erik Tawaststjerna vanhempi sanoi: Hannikaisen kosketus oli niin ainutlaatuinen, että hänen tarvitsi ottaa vain yksi ääni pianosta ja ”siinä oli läsnä kohtalo .. . ja kaikki muut saivat mennä nurkkaan häpeämään”. Lisäksi pianosonaatti c-molli op. 1 osoitti merkittävää muodon hallintaa, sonaattihan on mittava; sen eri osilla on selvät karaktäärinsä ja topiikkansa: Maestoso e molto rubato aluksi: täynnä nuorta energiaa ja voimaa: melodia useimmiten oikean käden oktaaveina, lyyrisinä purkauksina, teemat sinkoilevat kamppailussa ja sivuaihe on pehmeämpi, vajoten usein Hannikaiselle luonteenomaiseen lievästi melankoliseen ’suomalaiseen’ tyyliin (kuten tunnetussa karakterikappaleessa Ilta), joka ei ole kaukana Chopinistä, Lisztistä eikä Tshaikovskista tai Rahmaninovista. Scherzo on listzmäinen burleski; Andante cantabilessa on viipyileviä soinnillisia kokeiluja. Lopussa esiintyy myös harmonisia kokeiluja, viitaten myöhäis-Lisztin resitativotaitteisiin. Oli miten oli, sonaatti on teknisessä mielessä niin vaativa, että säveltäjän on täytynyt olla todella briljantti muusikko. Tekniikka ei ole myöskään mitenkään stereotyyppistä, vaan sisältää omintakeisia kahden käden rinnakkaisasteikkokulkuja. Marin soitti nautittalla varmuudella ja tavoitti teoksen omintakeisen suomalaisen pianismin ilmapiirin. Muuan yleisössä istunut pianolegenda sanoi, että ’onhan siinä paljon tavaraa’ – ehkä tämä selittää, että teos on jäänyt unohduksiin, mutta nyt siitä on luvassa myös julkaistu versio, kertoi Jari Eskola Fennica Gehrmanista.

Einari Marvian pianosonaatin nuotteihin olin saanut tutustua jo aiemmin kiitos Liisa Aroheimo-Marvian ja musiikkitieteilija Anna-Leena Rysän, jolta on äsken valmistunut musiikkitieteen progradu Marviasta Helsingin yliopistossa.

Marvia oli musiikkimmme varsinaisia ’humanisteja’, kuten Erkki Salmenhaara häntä luonnehti. Mutta hänen säveltäjäprofiilinsa jäi hieman syrjään hänen muilta aktiviteeteiltaan kustantajana, editoijana ja historioitsijana. Erityisesti hän omistautui soittavan ylioppilasnuorison kuvaamiseen jo alkaen Turun akatemian päivistä. Mutta ’Kurre’, kuten lähipiirissä häntä kutsuttiin, oli myös etevä pianisti. Hän säesti monia laulajia, mm. Aulikki Rautavaaraa. Pianosonaattia ovat aiemmin soittaneet lähinnä vain Kimmo Hakasalo ja Arto Satukangas. Marvian on täytynyt olla melkoinen taituri, jos hän on soittanut teoksensa yleisölle. Sonaatti on monotemaattinen ja sen pääaihe kuullaan heti alussa, niin rytmisesti kuin soinnullisesti karakteristinen ’johtoaihe’ Se dominoi kaikin tavoin ja moninaisin kääntein ensi osaa, mutta on myös muiden osien taustana. Se on hieman niin kuin Sibeliuksen Tapiolassa taustalla ydinmotiivina, jota ei sellaisenaan enää kuulla musiikin pintatasolla. Pintatasolla musiikki muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, rytmisesti synkopoiduksi; tässä valitsee aivan Schumannin pianomusiikille tyypillinen rytminen dissonanssi. Mutta kaikki purkautuu erittäin virtuoosisiin kuvioihin. Hannikaiaen tavoin Marvia harrastaa rinnakkaisoktaaveja ja näin vahvistettuja melodiakaarroksia. Näissä tempoissa toteutettuna teos on kelle tahansa pianistille todella vaativa. Marinille teos sopi erinomaisesti. Ilta oli siis kaikin puolin historiallinen suomalaisen pianotaiteen tapahtuma. Tästä olisi varmasti Tapani Valsta huudahtanut tapansa mukaisesti: ”Tämä on sitä oikeaa klaveerimusiikkia!”

— Eero Tarasti