Amfion pro musica classica

Monthly Archives: heinäkuu 2018

You are browsing the site archives by month.

BRQ Vantaa Festival BRQ Vantaa – Suomen kansainvälisin barokkifestivaali käynnistyy maanantaina 6.8.

BRQ Vantaa tuo barokin huippunimiä Vantaalle elokuussa. Konsertit järjestetään 6.–12.8.2018 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa ja kappelissa.

Brittiläinen viulisti Rachel Podger saapuu Brecon Baroque -yhtyeensä kanssa festivaalille lauantaina 11.8. BBC Music Magazine- , Gramophone- ja Diapason d’Or -palkittu orkesteri puhaltaa taiturimaisen kipinän Vivaldin ja Bachin konserttoihin. Konsertissa kuullaan ohjelmistoa yhtyeen tuoreelta levyltä Le Quattro Stagioni (Channel Classics, 2018), joka on saanut huippuarviot ympäri maailmaa. Camerata Kilkennyn ja irlantilaisen säkkipillin mestari David Powerin konsertti perjantaina 10.8. on tuima tujaus folkbarokkia. Oivaltava ohjelma tuo yhteen vihreän saaren kansanmusiikin sekä barokin pastoraalin sisältäen irlantilaisia kansansävelmiä, Telemannin, Händelin ja Purcellin orkesteriteoksia sekä kokoonpanolle sovitetun O’Carolanin konserton (trad.).

Festivaalinjohtaja, gambisti Markku Luolajan-Mikkola on koonnut ympärilleen barokin superkokoonpanon BRQ Ensemblen festivaalin päätöskonsertissa sunnuntaina 12.8. Ranskan kärkinimiin kuuluvat viulistit Florence Malgoire ja Amandine Solano sekä cembalisti Laurent Stewart toivottavat Luolajan-Mikkolan kanssa François Couperinille hyvää 350-vuotissyntymäpäivää. Kamarikonsertissa nautitaan Couperinin ja Jean-Marie Leclairin ranskalaista ja italialaista tyyliä yhdistelevistä taidonnäytteistä. Kansainvälisesti noteeratuista yhtyeistä festivaalille saapuu myös Phantasm-gambaconsort. Vuosikymmeniä alansa huippuna pidetty kokoonpano tutkailee uskaliaan polyfonian äärirajoja torstai-illan konsertissa 9.8.

Vanhan musiikin uudet tuulet puhaltavat Venäjältä, kun viulisti Maria Krestinskaya järjestää Suomen levynjulkistuskonserttinsa Domenico Dall’Oglion (n.1700–1764) viulusonaateista tiistaina 7.8. Vivaldin oppilas, Pietariin muuttanut Dall’Oglio sävelsi italiais–venäläisen virtuositeetin ja galantin herkkyyden yhdisteleviä teoksia, jotka syyttä vaipuivat historian unholaan. Domenico Dall’Oglio: Violin Sonatas (Pan Classics, 2017) on ensimmäinen teoksista tehty levytys.

BRQ Vantaa esittelee myös kotimaisia vanhan musiikin huippuja. Torstaina 9.8. Helsingin kamarikuoro yhdistelee Gesualdon madrigaaleihin Salvatore Sciarrinon (s. 1947) ja Claudio Ambrosinin (s. 1948) sävellyksiä. Festivaalilla esiintyvät lisäksi viola d’amoren taitaja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch (7.8.), keskiajan ja renessanssin spesialistit sopraano Tuuli Lindeberg ja virginalisti Anna-Maaria Oramo (6.8.) sekä barokin monitaituri, cembalisti–säveltäjä–improvisoija Ilpo Laspas (10.8.). BRQ-viikon avaa Ear-ly 2016 -kilpailun voittaja Juho Myllysen ja Contactus-yhtyeen palkintokonsertti maanantaina 6.8.

Kuhmossa päästiin tavoitteisiin – ensi vuonna aiheena nostalgia

Kaikkien aikojen helteisin Kuhmon Kamarimusiikki päättyi lauantaina 28.7. kestettyään yli kaksi viikkoa. Festivaalilla päästiin yleisötavoitteeseen, sillä lipunmyynti pysyi viime vuosien tasolla. Yhteensä konserttikäyntejä kertyi 32 711 ja konserteista viisi myytiin loppuun.

Kuhmon Kamarimusiikin teemana oli tänä vuonna Unelmien kauppiaat. Barokilla ja lastenoopperalla käynnistynyt festivaali päättyi tanssin merkeissä jazzsovitukseen Pähkinänsärkijästä, ja näiden väliin mahtui runsas kirjo musiikkia Bachista Piazzollaan. Pääpaino oli pienyhtyeissä, mutta festivaalin aikana kuultiin myös orkesteriteoksia ja oopperaa.

Esiintyjiä Kuhmon Kamarimusiikissa oli tänä vuonna yli 150 ja tilaisuuksia lähes sata. Merkittäviltä peruutuksilta vältyttiin ja koko festivaali sujui suunnitelmien mukaan.

Nostalginen juhlavuosi

Ensi vuonna on vuorossa jo 50. Kuhmon Kamarimusiikki, ja juhlavuosi näkyy selvästi ohjelmistossa. Taiteellinen johtaja Vladimir Mendelssohn kertoo, että festivaalin pääteemana tulee olemaan nostalgia.

”Nostalgia ei kuitenkaan rajoitu vain festivaalin omaan historiaan”, Mendelssohn sanoo. ”Vaikka aiheena on nostalgia, pelkästään taaksepäin ei katsota, vaan myös tulevaisuuteen. Kantaesityksiäkin on luvassa.”

Suurin osa konserteista järjestetään ensi vuonna Kuhmo-talossa. Ohjelman suunnitteluun vaikuttaa koulukäytöstä pois jäänyttä Kontion koulua uhkaava purkaminen. Kuhmo-talon vieressä sijaitsevan Kontion koulun sali on ollut yksi festivaalin keskeisistä konserttipaikoista vuodesta 1974. Juuri valmistuneen Tuupalan koulun salissa on otettu huomioon konserttikäyttö. Tänä kesänä sitä kokeiltiin lastenoopperalla ja yhdellä konsertilla, jolloin akustiikka todettiin toimivaksi.

Kuhmon Kamarimusiikki järjestettiin ensimmäisen kerran 1970. Pienestä tapahtumasta on kasvanut Suomen suurin kamarimusiikkijuhla. Tarjontansa määrässä Kuhmon Kamarimusiikki on kansainvälisestikin harvinaislaatuinen, sillä konsertteja on aamusta iltaan kahden viikon ajan.

Italialaisen Festival Puccinin vierailu päättää Savonlinnan Oopperajuhlat

Kuva © Festival Puccini Torre del Lago

Kuva © Festival Puccini Torre del Lago

Savonlinnan Oopperajuhlien kesä 2018 huipentuu italialaisen Festival Puccinin vierailuun. Italian vanhin oopperafestivaali Torre del Lagosta tuo Olavinlinnaan Giacomo Puccinin Turandotin ja Toscan. Molemmat oopperat esitetään kolme kertaa: Turandot 30.7.,1.8. ja 3.8. ja Tosca 31.7., 2.8. ja 4.8.

Oopperoiden kapellimestarina toimii Alberto Veronesi, joka on myös Festival Puccinin taiteellinen johtaja. “Olemme kiitollisia Savonlinnan Oopperajuhlille siitä, että he ovat ottaneet meidät vieraikseen maineikkaalle festivaalilleen. Olen erityisen iloinen ja ylpeä siitä, että saan johtaa vierailuesitykset”, Veronesi kertoo.

Festival Puccini on maailman ainut täysin Puccinin tuotantoon keskittynyt festivaali. Vuonna 1930 perustettu Festival Puccini on myös Italian vanhin oopperafestivaali. Torre del Lago oli Puccinille tärkeä paikka. Hän sävelsi siellä muun muassa Oopperajuhlillakin tänä kesänä kuultavat oopperat Madama Butterflyn ja Toscan.

Arvio: Ensimmäisen maailmansodan kaikuja – London Sinfonietta ja Sir George Benjamin häikäisivät Promseilla

Mezzosopraano Susan Bickley, London Sinfonietta ja Sir George Benjamin. Kuva © Jari Kallio.

Mezzosopraano Susan Bickley, London Sinfonietta ja Sir George Benjamin. Kuva © Jari Kallio.

Tämänkesäisillä Promseilla London Sinfonietta ja Sir George Benjamin matkasivat Camdenin Roundhouseen tuomisinaan aivan erityinen konserttiohjelma, joka keskittyi muistamaan vuosisadan takaista ensimmäisen maailmansodan päättymistä. Konsertin ytimen muodostivat 14–18 NOW -säätiön ja London Sinfoniettan neljä tilausteosta.

Näitä Georg Friedrich Haasin, Hannah Kendallin, Isabel Mundryn ja Luca Francesconin uutuusteoksia kehystivät 1900-luvun klassikot. Illan kaikki teokset kytkeytyivätkin ajallisesti tai temaattisesti ensimmäiseen maailmansotaan.

Charles Ivesin The Unanswered Question (1906/1930–35) on kaikessa kuulaudessaan yksi kiehtovimpia 1900-luvun alun teoksia. Tämä soolotrumpetille, huilukvartetille ja jousille sävelletty tilateos herättää kerrassaan ainutlaatuisia kuulokuvia eksistentiaalisessa pohdiskelevuudessaan.

Partituurin esitysohjeita noudattaen soolotrumpetisti Alistair Mackie esitti kysymyksenomaiset repliikkinsä sivuparvelta. Huilukvartetin vastaukset kuultiin lavalta, ja pianissimojousisto oli sijoitettu lavan taakse.

The Unanswered Questionissa jouset muodostavat staattisen harmonisen perustan, jonka lomasta soolotrumpetti esittää kysymyksensä seitsemästi. Huilukvartetti vastaa kysymykseen kuudesti, kerta kerralta kiihkeämmin ja ristiriitaisemmin. Lopulta viimeinen kysymys jää vaille vastausta.

On vaikea kuvitella vaikuttavampaa tulkintaa The Unanswered Questionista. Benjaminin johdolla Ivesin partituurin paljas kuulaus sai huikean toteutuksen London Sinfoniettan muusikoilta. Kokonaisarkkitehtuuri piirtyi kirkkaana ja soitinryhmien välinen balanssi oli kerrassaan ihailtava. Hieno avaus.

The Unanswered Questionin jälkeen kuultiin kantaesitysten sarja. Nämä neljä viisiminuuttista teosta soitettiin tauotta, yhtenä kokonaisuutena. Oivallinen mezzosopraano Susan Bickley oli solistina kolmessa uutuusteoksessa.

Georg Friedrich Haasin the last minutes of inhumanity (2018) on käytännössä melodraama, jossa armeijan lääkäreiden dialogia peilaava puhelaulu yhdistyy orkesteriosuuteen. Vaikka sodan epäinhimillisiä kauhuja kylmän viileästi käsittelevä vuoropuhelu on sinällään varsin vaikuttava, orkesterisatsi tuntui monesti pelkistyvän eräänlaiseksi äänimatoksi, joka oli vakuuttavimmillaan hetkittäisissä, tekstin käänteisiin voimakkaammin ankkuroituvissa eleissä.

Ainoana uutena soitinteoksena Hannah Kendallin Verdala (2018) taasen teki varsin voimakkaan vaikutuksen. Kendallin teos on saanut innoitteensa Karibianmeren seuduilta kootun Brittiläisen Länsi-Intian rykmentin vaiheista ensimmäisessä maailmansodassa.

Tummanpuhuvien harmonioiden ympäröimän Verdalan ytimessä ovat aaltojen lailla keinahtelevat, alati muotoaan muuttavat tekstuurit, joissa erilaiset musiikilliset ainekset lomittuvat synnyttäen hienovaraisia jännitteitä, joiden ilmentäjinä Benjamin ja London Sinfonietta tekivät hienoa työtä. Tämä teos ansaitsee tulla kuulluksi uudelleen mahdollisimman pian.

Isabel Mundryn Gefallen (2018) ja Luca Francesconin We Wept (2018) perustuvat kumpikin lyhyille sodanaikaisille tekstilatkelmille. Gefallenin lähtökohtana on August Strammin samanniminen runo, kun taas We Wept kuvaa brittiläisen mekaanikon, Dolly Shepherd tuntemuksia aselevon hetkellä.

Kumpainenkin teos onnistuu vangitsemaan yksilön kokemuksen, intiimin, kätketyn hetken haurauden. Susan Bickley ilmensi vokaaliosuuksien nyanssit mitä koskettavimmin Benjaminin ja London Sinfoniettan huolehtiessa orkesteriosuuden yksityiskohdista ja balanssista erinomaisella ammattitaidolla.

Konsertin ensimmäisen puoliskon päätti Igor Stravinskyn Symphonies of Wind Instruments (1920/1947). Tämä Claude Debussy muistolle sävelletty kymmenminuuttinen teos on nerokas tutkielma puhallinorkesterin harmonisista ja soinnillisista keinovaroista. Stravinskyn hautajaisrituaali vaatii äärimmäistä artikulaation kirkkautta, rytmiikan täsmällisyyttä ja kokonaismuodon hallintaa. Nämä hyveet olivatkin mitä hienoimmin läsnä London Sonfoniettan soitossa Benjaminin johdolla. Tämä tulkinta piirtyi muistiin syvästi.

London sinfonietta ja Messiaenin Et exspecto resurrectionem mortuorum. Kuva © Jari Kallio.

London sinfonietta ja Messiaenin Et exspecto resurrectionem mortuorum. Kuva © Jari Kallio.

Väliajan jälkeen saatiin kuulla Olivier Messiaenin ekstaattisen apokalyptinen visio, maailmansotien uhrien muistolle sävelletty Et exspecto resurrectionem mortuorum (1964). Puhaltimille ja laajalle lyömäsoittimistolle sävelletty likiohjelmallinen teos kuvaa tuomiopäivää ja kuolleianden ylösnousemusta raamatullisten tekstien innoittamana.

Et exspecton avaavat ensimmäisen osan, Des profondeurs de l’abîme, je crie vers toi, Seigneur: Seigneur, écoute ma voix!, psalmin 130 innoittamat matalien puhallinten kutsuhuudot. Benjamin js London Sinfonietta latasivat musiikkiin käsinkosketeltavan intensiteetin, jolla oli loitsunomainen vaikutus kuulijaan.

Messiaenille niin tunnusomainen puupuhallinten ja lyömäsoitinten kudos hallitsee toista osaa, Le Christ, ressuscité des morts, ne meurt plus; la mort n’a plus sur lui dempire. London Sinfoniettan rytminen ketteryys pääsi tässä musiikissa hienosti oikeuksiinsa.

Kolmannessa osassa, L’heure vient où les morts entendront la voix du Fils de Dieu, kuullaan tam-tamien ja kongien järisyttäviä purkauksia, kun taas neljännessä osassa, Ils ressusciteront, glorieux, avec un nom nouveau — dans le concert joyeux des étoiles et les acclamations des fils du ciel, juhlistetaan ylösnousemuksen uutta elämää. Kumpikin osa sai mukaansatempaavan tulkinnan, jossa yleisön jakamaton huomio keskittyi syvälle musiikin ytimeen.

Et exspecton päätös, Et j’entendis la voix d’une foule immenseon kongien loitsunomaisen pulssin ja hehkuvien koraalien vaikuttava yhdistelmä, jonka soivan kaikkeuden huumaamaksi oli ilo antautua. Benjamin ja London Sinfonietta saattoivat Messiaenin mestariteoksen upeaan päätökseensä. Loppuaplodeja edeltänyt pitkä hiljaisuus oli paljonpuhuva osoitus yleisön vaikuttuneisuudesta.

Benjamin oli omistanut tämän aivan erityisen konsertin vain muutama viikko sitten kuolleen kollegansa, verrattoman Oliver Knussenin muistolle. Sopivampaa kunnianosoitusta voi tuskin kuvitella.

— Jari Kallio

London Sinfonietta
Sir George Benjamin, kapellimestari
Susan Bickley, mezzosopraano

Charles Ives: The Unanswered Question (1906/1930–35)
Georg Friedrich Haas: the last minutes of inhumanity (2018, kantaesitys)
Hannah Kendall: Verdala (2018, kantaesitys)
Isabel Mundry: Gefallen (2018, kantaesitys)
Luca Francesconi: We Wept (2018, kantaesitys)
Igor Stravinsky: Symphonies of Wind Instruments (1920/1947)
Olivier Messiaen: Et exspecto resurrectionem mortuorum (1964)

BBC Proms, The Roundhouse, Lontoo
La 21.7.2018, klo 15.00

Kuhmon Kamarimusiikille Cremona Musica Award

Kuhmon Kamarimusiikki on saanut italialaisen Cremona Musica Awardin projektien sarjassa. Tunnustus annetaan nyt ensimmäisen kerran festivaalille ja myös ensimmäisen kerran Pohjoismaihin.  

Perusteluissa todetaan, että festivaalin tekee ainutlaatuiseksi sen formaatti: kahdessa viikossa lähes sata konserttia, joiden ohjelmat sekoittavat erittäin harvinaista ja hyvin tunnettua musiikkia, kuuluisia muusikoita ja nousevia tähtiä epämuodollisella tyylillä tähtikulttia välttäen. Valitsijoiden mukaan Kuhmon festivaali on innovatiivinen esimerkki, jossa myös tuotanto ja talous toimivat muusikoiden innostuksen ansiosta.

Cremona Musican johtaja Roberto Prosseda arvostaa suuresti Kuhmon Kamarimusiikkia. ”Kuhmossa kukaan soittaja ei ole tähti, vaan musiikki on kaikki on kaikessa”, sanoo Prosseda. ”Kuhmon Kamarimusiikki on festivaalikentän Stradivari”.

Kuhmon Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Sari Rusanen pitää palkintoa merkittävänä tunnustuksena, sillä kaikkien kategorioiden palkitut edustavat kansainvälistä huippua.

”Kuhmon Kamarimusiikki on jo monta kertaa valittu maailman johtavien festivaalien joukkoon”, Sari Rusanen sanoo. ”On hienoa huomata, että edelleen arvostetaan meidän omaleimaista tapaamme toteuttaa festivaali.”

Taiteellinen johtaja Vladimir Mendelssohn iloitsee siitä, että Kuhmo huomataan juuri Cremonassa. ”Kuhmossa soi monta upeaa Cremonassa satoja vuosia sitten tehtyä jousisoitinta. Meille on kunnia, että niiden syntymäkaupungista ojennetaan meille tällainen tunnustus.”

Kaikki tänä vuonna tunnustuksen saavat ovat musiikkimaailman huipulta. Kapellimestareista Cremona Musica Awardin saa Valeri Gergijev, muusikoista viulisti Maxim Vengerov ja säveltäjistä Gija Kantsheli. Lisäksi tunnustuksen saavat italialainen musiikkikirjailija Alessandro Baricco sekä kitaranrakentaja Hermann Hauser III.

Tunnustuksia on jaettu vuodesta 2014 alkaen ja sen ovat aiemmin saaneet mm. Accademia di Santa Cecilia, Shlomo Mintz, Krysztof Penderecki, Alfred Brendel ja Michael Nyman.

Palkinnot jaetaan 28.─30. syyskuuta järjestettävän Cremona Musica -tapahtuman yhteydessä. Tapahtuma kokoaa Stradivarin, Guarnerin ja Amatin kotikaupunkiin maailman johtavia soitinrakentajia ja kauppiaita sekä lukuisia kansainvälisiä taiteilijoita. Alunperin tapahtuma oli viulunrakentajien tapaaminen, mutta sittemmin siitä on kehittynyt kansainvälisesti merkittävä musiikin ammattilaisten kohtauspaikka. Viime vuonna kävijöitä oli 17 000.