Amfion pro musica classica

Monthly Archives: toukokuu 2017

You are browsing the site archives by month.

Nuoret soittajalupaukset Turun filharmonisen orkesterin solisteina 31.5.

Turun filharmonisen orkesterin solisteina kuullaan keskiviikkona 31.5. klo 19.00 nuoria soittajalupauksia. Sigyn-salin konsertin solistit ovat Turun konservatorion ja Turun ammattikorkeakoulun musiikin koulutuksen opiskelijoita, jotka on valittu tehtävään erillisen pääsykokeen kautta. Lahjakkaat soittajat ovat sekä konservatorion että Turun ammattikorkeakoulun ammattiin opiskelevia tulevia muusikoita, jotka tekevät nyt ensimmäisen debyyttinsä ammattiorkesterin solisteina.

Konsertissa esiintyy yhdeksän nuorta muusikkoa. Pianisti Arttu Punkkinen esittää 1. osan Einar Englundin pianokonsertosta, pianisti Samuel Eriksson 1. osan Ludwig van Beethovenin c-molli-pianokonsertosta, käyrätorvisolisti Inari Moilanen 1. osan Richard Straussin Es-duuri-käyrätorvikonsertosta ja huilisti Heli Ainsalo tulkitsee Franz Bendan huilukonserton.

Väliajan jälkeen kuullaan sellisti Katariina Kolehmaisen tulkinta Ernst von Dohnányin konserttikappaleen kolmannesta osasta, sellisti Oskari Pirttimaan esitys Dmitri Šostakovitšin Es-duuri-sellokonserton 1. osasta sekä sopraano Nathalia Hyvärinen Kanervan ja sopraano Linnea Penttilän tulkinta Leo Delibes’n Kukkaisduetosta ”Sous le dôme êpais”Konsertin päätteeksi kuullaan viulisti Ilayda Zeynep Köksalin esittämä Jules Conusin e-molli-viulukonsertto.

Nuorten solistien konsertti on Turun filharmonisen orkesterin, Turun konservatorion ja Turun ammattikorkeakoulun järjestämä jokakeväinen perinne. Turun filharmonista orkesteria johtaa Erkki Lasonpalo, joka toimii Kemin kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana sekä Helsingin Koomisen Oopperan pääkapellimestarina. Hän on toiminut Heinäveden Musiikkipäivien taiteellisena johtajana vuodesta 2014. Syksyllä 2017 Lasonpalo aloittaa työt Mikkelin kaupunginorkesterin taiteellisena partnerina.


Onsdagen den 31 maj hör vi unga musikerbegåvningar som Åbo filharmoniska orkesterns solister. Sigynsalens solister består av Åbo konservatoriums och Åbo yrkeshögskolas musikerstuderande, som har blivit utvalda för konserten via ett skilt urvalsprov. De alla begåvade solisterna från både konservatoriet och Åbo yrkeshögskolan studerar till yrkesmusiker, och gör nu sin första debut med en yrkesorkester.

Nio unga musiker uppträder under konserten. Pianisten Arttu Punkkinen framför första satsen ur Einar Englunds pianokonsert, pianisten Samuel Eriksson framför första satsen ur Ludwig van Beethovens c-moll pianokonsert, valthornsolisten Inari Moilanen framför första satsen ur Richard Strauss Es-dur valthornkonsert och flöjtisten Heli Ainsalo tolkar flöjtkonsert av Franz Benda.

Efter pausen får vi höra cellisten Katariina Kolehmainens tolkning av tredje satsen av Ernst von Dohnányis Konsertstycke, cellisten Oskari Pirttimaas framförande av första satsen ur Dmitri Šostakovitš Es-dur cellokonsert samt sopran Nathalia Hyvärinen Kanervas och sopran Linnea Penttiläs tolkning av Leo Delibes Blomsterduetten ”Sous le dôme êpais”. Konserten avslutas med Ilayda Zeynep Köksals framförande av Jules Conus e-moll violinkonsert.

Unga solisters konsert är Åbo filharmoniska orkesterns, Åbo konservatoriums och Åbo yrkeshögskolas ordnade tradition. Åbo filharmoniska orkester leds av Erkki Lasonpalo, som arbetar som konstnärlig ledare för stadsorkestern i Kemi samt chefsdirigent för Helsingfors Komiska Opera.  Lasonpalo har varit konstnärlig ledare för Heinävesi Musikdagar sedan år 2014. Hösten 2017 inleder Lasonpalo sin period som konstnärlig partner i S:t Michel stadsorkester.

Arvio: Haitinkin ja LSO:n yhteistyö hehkui lämpöä Barbicanissa

Bernard Haitinkin ja Lontoon sinfoniaorkesterin yhteistyön erityinen lämpö oli aistittavissa Barbicanissa sunnuntaina. Kuva © Jari Kallio.

Bernard Haitinkin ja Lontoon sinfoniaorkesterin yhteistyön erityinen lämpö oli aistittavissa Barbicanissa sunnuntaina. Kuva © Jari Kallio.

Kun Bernard Haitinkin kaltainen 88-vuotias maestro kiipeää korokkeelle, on pakostakin hämmästeltävä yli kuudenkymmenen vuoden mittaista uraa, joka jatkuu yhä intensiivisenä tiiviin vierailuaikataulun tahdissa. 

Näissä tilanteissa on myös vaikeaa olla riittävän objektiivinen. Kunnianosoitus esiintyvän taiteilijan elämäntyötä kohtaan sekä se koskettava lämminhenkisyys, joka on aistittavissa Haitinkin ja Lontoon sinfoniaorkesterin viime vuosina tiivistynyttä yhteistyötä havainnoidessa, houkuttaa tietenkin jo ennalta vuolaisiin kiitoksiin. 

Kunnianarvoisaan ikään ehtineiden maestrojen kohdalla onkin aina vaara, että taiteellisen työn arviointi pohjautuu enemmän uran saavutuksiin kuin kunkin illan musiikilliseen sisältöön. Tätä houkutusta vastustaen pyrin kuitenkin tarttumaan ensisijaisesti siihen, mitä sunnuntai-iltana Lontoon Barbicanissa saatiin kuulla. 

Gustav Mahler ja Anton Bruckner ovat varmasti ne säveltäjät, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen Haitinkin kohdalla. Ja kuinkas muuten, kumpainenkin oli maestrolla tuomisinaan hänen tämän viikon LSO-vierailullaan. Alkuviikosta saatiin kuulla Mahlerin yhdeksäs sinfonia, ja sunnuntaina oli vuorossa Bruckner-ohjelma, jossa säveltäjän yhdeksännen sinfonian rinnalla kuultiin myös Te Deum solisteille, kuorolle ja orkesterille.

Puolituntinen Te Deum (1881-1884) on yksi Brucknerin vaikuttavimmista sävellyksistä. Se oli myös säveltäjänsä harvoja menestyksiä hänen elinaikanaan. Koska huikean suosion saavuttaneen teoksen partituurille oli kysyntää, kustantaja halusi sen pian painoon ja maksoi säveltäjälle 50 guldenin palkkion, joka jäi ainoaksi rahasummaksi, jonka Bruckner eläessään musiikillaan ansaitsi. 

Koska Bruckner oli työskenteli urkurina ja opettajana päivätöikseen, hänen sävellystyönsä oli mahduttava vapaa-ajalle. Niinpä teosten syntyprosessit olivat usein pitkiä, eikä Te Deum ollut poikkeus tästä säännöstä. Bruckner aloitti työstämään Te Deumia kuudennen sinfonian finaalin sävellystyön aikoihin vuonna 1881, mutta ensimmäisen luonnoksensa säveltäjä pisti syrjään aloittaessaan seitsemättä sinfoniansa. Vasta sinfonian valmistuttua Bruckner palasi Te Deumin pariin saattaen sen valmiiksi vuonna 1884.

Partituuria selatessa Te Deum ei ensi silmäyksellä vaikuta välttämättä kovin hämmästyttävältä teokselta suhteellisen suoraviivaisen konstruktionsa johdosta, mutta avain tämän musiikin erityislaatuisuuteen piileekin ennen kaikkea sen majesteetillisessa soivassa asussa.

Te Deumin voimallinen avaus C-duurissa, Te Deum laudamus, esitysmerkinnältään Feierlich, mit Kraft, on konsertissa huikea kokemus. Brucknerin dynaamiset kontrastit sekä kuoron ja solistien vuoropuhelu tuovat musiikkiin inspiroivaa vaihtelevuutta orkesterin ja urkujen rakentaessa näille tekstuureille vankkaa peruskiveä. 

Te ergo quaesumus muodostaa avaukselle lyyrisen vastakohdan, jossa solistit ja ykkösviulu kohoavat huomion keskipisteeksi. Lyhyt Aeterna fac on puolestaan kuoron juhlaa, kun taas Salvum fac populum tuum palaa solistien intiimimpiin sävyihin. Odotetusti In te, Domine speravi tarjoaa jännittävän päätösfuugan ja vaikuttavan codan Brucknerin hurjimpien sinfonisten finaalien tyyliin. 

Ja huikeastihan Lontoon sinfoniaorkesteri ja -kuoro Te Deumin Haitinkin johdolla toteuttivat. Kenties hämmästyttävintä oli suvereeni balansointi, jonka ansiosta musiikissa oli valtavasti syvyyttä, mutta ei ripaustakaan raskautta Brucknerin sävelkudosta hämärryttämässä. 

Tempovalinnat toimivat oivallisesti partituuria kunnioittaen. Haitink teki kyllä muutaman omavaltaisen hidastuksen, mutta luontevasti ja erittäin hyvällä maulla. Simon Halseyn valmentamaa Lontoon sinfoniakuoroa oli suuri ilo kuunnella. 

Brucknerin suhteellisen säästeliäät solistiosuudet Te Deumissa piirtyivät kauniisti Sally Matthewsin, Karen Cargillin, Eric Cutlerin ja Alessandro Spinan laulamina. LSO puolestaan tuki laulajia jotakuinkin täydellisesti ja konserttimestari Roman Simovicin soolot jäivät mieleen varsin kauniina. 

Väliajan jälkeen vuorossa oli Brucknerin viimeiseksi jäänyt sävellys, yhdeksäs sinfonia d-molli (1887-1896), joka kuultiin tutuimmassa kolmiosaisessa asussaan Leopold Nowakin editiona. 

Kuten tunnettua, yhdeksännen sinfonian finaali jäi keskeneräiseksi Brucknerin kuollessa. Niinpä teos sai postuumin kantaesityksensä kolmiosaisena versiona, jollaisena se yhä useimmiten kuullaan. 

Vastoin edelleen vallitsevaa uskomusta sinfonian finaali oli kuitenkin likipitäen valmiina Brucknerin kuolinvuoteen vieressä säveltäjän nukkuessa pois syksyllä 1896. Orkestraatio oli paikoittain kesken, mutta suurimmaksi osaksi näiden aukkojen täyttäminen ei vaadi sen suurempaa tulkintaprosessia. Probleeman muodostaakin lähinnä puuttuva coda sekä yksittäiset kadonneet partituurinsivut, joita Brucknerin ystävät poimivat mukaansa jäähyväiskäynneillään kuolleen säveltäjän kotona.

Mitä codaan tulee, Brucknerin tiedetään soittaneen versioita siitä pianolla ja uruilla ystävilleen. Näiden pohjalta muistiin kirjoitettujen aikalaiskuvausten perusteella on ollut mahdollista rekonstruoida coda, jonka voi ajatella vastaavan riittävällä uskollisuudella ainakin yhtä säveltäjän hahmotelmista. Tältä pohjalta syntynyttä Samale, Phillips, Cohrs, Mazzuca -rekonstruktiota käyttävät nykyisin esimerkiksi Simon Rattle ja Daniel Harding.

Finaalin rekonstruktio jakaa kuitenkin niin muusikoiden kuin kuulijoidenkin mielipiteitä vahvasti. Kun otetaan lisäksi huomioon kolmiosaisen version yli vuosisatainen esitystraditio, on ilmeistä, että sinfonia on jäänyt Adornon sanoin yleisen maun saaliiksi eikä täydennetystä versiosta ole tullut konserttielämän valtavirtaa, ainakaan vielä. 

Eipä silti, yhdeksäs sinfonia on toki äärimmäisen vaikuttava kokemus kolmiosaisenakin, kunhan muistamme, että adagion eteerinen päätös ei ollut Brucknerin pohjimmainen aikomus sinfonian päätökseksi. 

Kiinnostavaa kyllä, säveltäjän varasuunnitelmana oli ajatus Te Deumista yhdeksännen sinfonian finaalina, jos hän ei ehtisi saattamaan sävellystyötään päätökseensä. Tämä ajatus peilautuu myös keskeneräisessä finaalissa, jossa on useita Te Deum -sitaatteja. Niinpä Te Deumin ja yhdeksännen sinfonian yhdistäminen samaan konserttiohjelmaan ei olekaan mitenkään tavatonta, käytännöksi on kuitenkin vakiintunut aloittaa kuoroteoksella ja päättää sinfonialla, jolloin näiden teosten välinen yhteys on kuulijan aistittavissa ilman että sinfonian ja Te Deumin tyylillinen kuilu muodostaa konsertissa probleemaa. 

Yhtenä aikamme tunnetuimmista Bruckner-kapellimestareista Haitink on työskennellyt yhdeksännen sinfonian parissa vuosikymmenten ajan tuntien sen läpikotaisesti. Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa hän on johtanut sen viimeksi vuonna 2014. Tuolloin taltioitu levytys on monin tavoin oivallinen, joskaan ei erityisen unohtumaton. 

Nyt kolme vuotta myöhemmin Haitinkin monet tempovalinnat olivat ripeämpiä, välillä huomattavastikin. Tämä oli ehdottomasti musiikille eduksi. Avausosa eli Feierlich, misterioso -esitysohjeensa mukaisesti avautuen vaikuttavasti kuulijalle. Huippuihin noustiin sulavasti musiikin vaatimalla laakeudella ja syvyydellä. LSO soi hienosti varsinkin osan edetessä. Pientä etsintää saattoi aistia muutaman ensimmäisen partituurinsivun aikana. Tämä heijastui muutamissa epätarkkuuksissa, kuten pizzicatoissa tahdeilla 77-78. 

Scherzon kohdalla monet kapellimestarit valitsevat usein hitaammanpuoleisen perustempon kaiketi syventääkseen kontrastia poikkeuksellisen nopean trion välillä, mikä ei aina tee musiikille oikeutta. Tänä iltana Haitink lähti kuitenkin scherzoon ilahduttavan ripeästi. Näin iskevä rytmiikka sai annoksen usein kaivattua demonisuutta, joka kaappaa vastaansanomattomasti mukaansa. Trio puolestaan virtaisi ihailtavan läpikuultavasti. LSO:n rytminen työskentely osui aivan nappiin ja osa oli kerrassaan nautittava.

Seitsemännen ja kahdeksannen sinfonian tavoin Bruckner sävelsi yhdeksänteen sinfonaansa laajan adagion, jolle wagnertuubakvartetin syvä sointi antaa aivan erityisen leimansa. Kapellimestarille ja muusikoille näiden Brucknerin adagioiden haaste on johdonmukaisen jatkumon luominen toisiaan seuraavien huipennusten ja suvantojen välille, niin että jännite kantaa osan läpi purkautumatta liian aikaisin. 

Pienin elein, kaikkea lavashow’ta kaihtaen Haitink auttoi muusikoita rakentamaan adagiosta mieleenpainuvaa seikkailua, jossa koko orkesteri soi ihailtavan saumattomasti yhteen pakahduttavimmista dissonoivista huipennuksista aina seestyviin päätöstahteihin saakka. 

Yleisö, orkesterimuusikot sekä kuoro, joka jäi Te Deumin jälkeen lavalle kuuntelemaan sinfoniaa, olivat silminnähden liikuttuneita konsertin päätteeksi. Rakastettu maestro sai lämpimät suosionosoitukset, joiden kautta ilta sai muistettavan päätöksensä. 

— Jari Kallio

Lontoon sinfoniaorkesteri
Bernard Haitink, kapellimestari

Lontoon sinfoniakuoro
Simon Halsey, kuoron valmennus

Sally Matthews, sopraano
Karen Cargill, mezzosopraano
Eric Cutler, tenori
Alessandro Spina, basso

Anton Bruckner: Te Deum, WAB 45 (editio: Leopold Nowak, 1962)
Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli, WAB 109 (editio: Leopold Nowak, 1951)

Barbican Centre, Lontoo
Su 28.5.2017, klo 19.00

 

Kari Tikan Luther-ooppera aloittaa Urkuyö ja Aaria -festivaalin

SKOn orkesteri. Kuva © Heikki Tuuli

SKOn orkesteri. Kuva © Heikki Tuuli

Urkuyö ja Aarian koko kesän mittaisen festivaalin aloittaa tänä vuonna Kari Tikan Luther-ooppera kolmella esityksellä 1.-8.6.2017 Tapiolan kirkossa. Taiteellisen johtajan Erkki Korhosen suunnittelemassa ensimmäisessä festivaalikesässä näkyvät tänä vuonna vietettävät Reformaatio 500 -merkkivuosi sekä Suomi 100 -juhlavuosi. Festivaali jatkuu Luther-oopperan jälkeen kesäiltojen konserteilla Espoon tuomiokirkossa torstaisin 15.6.–31.8.2017.

Kesän ja festivaalin aloittaa Kari Tikan Luther-ooppera, joka kertoo uskonpuhdistuksen isästä Martti Lutherista ja hänen kamppailustaan hyvän ja pahan välillä. Oopperan uuden produktion ohjaa Juulia Tapola ja se toteutetaan yhteistyössä Espoon seurakuntien kanssa Reformaatio 500 -merkkivuoden kunniaksi. Oopperan kantaesitys oli vuonna 2000 Jussi Tapolan ohjaamana.

Luther-oopperan ensi-ilta on 1. kesäkuuta klo 19.30 ja muut esitykset 2. ja 8. kesäkuuta klo 19.30 Tapiolan kirkossa. Siinä esiintyvät Elja Puukko (baritoni) Lutherina, Emriikka Salonen (sopraano) Lutherin vaimona Katharina von Borana ja Aki Alamikkotervo (tenori) Saatanana. Muissa rooleissa laulavat Hannu Jurmu (tenori), Alina Koivula (sopraano) ja Jussi Merikanto (basso). Musiikin johtaa Erkki Lasonpalo ja orkesterina soittaa E-ensemble. Luther-kuorossa on laulajia pääkaupunkiseudun kuoroista. Kuoron valmennuksesta vastaa Tatu Erkkilä. Oopperan visualisoinnista vastaavat Juulia Tapola, Anna Kontek ja Suvi Saari. Osa puvustuksesta ja lavastuksesta toteutetaan Omnian oppilastöinä. Yleisö pääsee esityksissä osallistumaan oopperan sisältämien Lutherin virsien laulamiseen.

Oopperaa ovat tukeneet Espoon seurakuntien lisäksi muun muassa Espoon kaupunki, Kirkkohallitus ja Espoon hiippakunta.

Kesäiltojen tunnelmallisissa konserteissa suomalaisten sävelmuistoja, reformaatiota sekä tähtiä ja nuoria taitureita

Erkki Korhosen suunnittelemassa festivaaliohjelmassa tarkastellaan erityisesti suomalaisuutta ja reformaatiota eri näkökulmista. Luther-oopperan jälkeen saadaan nauttia 12 kesäillan konsertista aina torstai-iltaisin 15.6.–31.8. tunnelmallisessa keskiaikaisessa kivikirkossa. Espoon tuomiokirkon konserteissa esiintyy taiteilijoita nuorista lahjakkaista taitureista maailmantähtiin. Konserttien alkamisaikaa on aikaistettu tunnilla paremman saavutettavuuden vuoksi ja kaikki konsertit alkavat nyt klo 21.

Kesäkuun konserteissa esiintyvät Pia Freund (sopraano) ja Fibo Players 15.6. valottaen reformaation antia kirkkomusiikille sekä Päivi Pylvänäinen (sopraano) ja Laura Kivikoski (piano ja urut) 29.6. vieden matkalle muistoihin tuttujen virsien ja hengellisten laulujen kautta. Juhannusiltamissa 22.6. kuullaan kesäistä suomalaista laulu-, piano- ja urkumusiikkia sekä lauletaan yhteislauluja.

Heinäkuussa saadaan nauttia karismaattisista ja virtuoosimaisista esityksistä Cynthia Makriksen (sopraano), Raimo Sirkiän (tenori), Kalevi Kiviniemen (urut) ja Erkki Korhosen (piano) konsertissa 20.7., seesteisestä kesäillan tunnelmasta Brahmsin sävelin Jaakko Kortekankaan (baritoni) ja nuorten taitureiden, Elias Nymanin (viulu) ja unkarilaisen András Szabón konsertissa 6.7. sekä espoolaisten nuorten menestyneiden muusikoiden, Trio Roozemanin (Jonathan Roozeman, sello, Jan-Paul Roozeman, piano ja Rebecca Roozeman, viulu) ja Aurora Marthensin (sopraano) esityksistä 13.7.

Tuoreet ensi kesän Savonlinnan Oopperajuhlilla pidettävän Timo Mustakallio -laulukilpailun voittajat esiintyvät Urkuyö ja Aariassa ensimmäisessä palkintokonsertissaan 27. heinäkuuta. Konsertin yhteistyökumppaneina ovat Timo Mustakallio -säätiö ja Savonlinnan Oopperajuhlat.

Elokuun konsertit aloittaa jo perinteisesti Kansallisoopperan orkesteri solisteinaan tänä vuonna Mari Palo (sopraano) ja Aarne Pelkonen (baritoni) 3.8. Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa yhteistyössä järjestettävässä konsertissa kuullaan Ravelin, Sibeliuksen ja Cantelouben värikylläistä musiikkia. 10.8. esiintyvät Kristian Lindroos (baritoni) ja Johanna Isokoski (sopraano) pianistinaan Erkki Korhonen Kansan Sivistysrahaston / Päivi ja Paavo Lipposen rahaston tukemassa konsertissa.

Lumen Valo esittelee konsertissaan 17.8. luterilaisen kirkkomusiikkiperinteen muotoutumista sekä juhlii Suomen rikasta musiikkiperintöä. Suomalaisten sävelmuistoihin vievät myös Jaakko Ryhänen (basso) ja Seppo Hovi (piano) konsertissaan 24.8., jossa kuljetaan kevyen klassisesti Merikannosta Mårtensoniin ja negro spirituaaleihin sadan vuoden ajalta. Konserttiin liittyy aiheeltaan edellisenä iltana 23. elokuuta pidettävä yleisöseminaari Leppävaaran Sellosalissa. Yhteistyössä Suomen Aivosäätiön kanssa järjestettävässä seminaarissa Helsingin yliopiston psykologian dosentti Teppo Särkämö puhuu muistista ja musiikin merkityksestä muistille. Aiheesta ovat seminaarissa keskustelemassa psykologi Pirkko Lahti ja pianisti Seppo Hovi, keskustelun isäntänä toimii Erkki Korhonen.

Urkuyö ja Aarian kesä 2017 huipentuu reformaation merkkivuoden hengessä 31.8. Johann Sebastian Bachin komeaan kantaattiin Ein feste Burg ist unser Gott, jonka esittävät Suomalainen barokkiorkesteri ja Tapiolan Kamarikuoro solisteinaan Tuuli Lindeberg (sopraano), Katariina Heikkilä (altto), Juho Punkeri (tenori) ja Sampo Haapaniemi (basso) kapellimestari Hannu Norjasen johdolla.

Oheisohjelmassa johdatusta oopperaan, konsertteihin ja urkuihin

Festivaali tarjoaa yleisölle ilmaista oheisohjelmaa, joissa pääsee tutustumaan ohjelmiin asiantuntijoiden seurassa. Luther-oopperaan johdattelee Original Sokos Hotel Tapiola Gardenissa pidettävä tilaisuus aina ennen oopperaesitystä, jossa Lutherin henkilö- ja ajankuvasta, reformaation vaikutuksesta suomalaisuuden kehittymiseen sekä Luther-oopperasta keskustelevat muun muassa teologian tohtori Jussi Koivisto ja taiteellinen johtaja Erkki Korhonen. Tilaisuuden yhteydessä voi myös nauttia Grill it! ravintolan buffet-illallista.

Konsertteihin johdattelevat illan taiteilijat yhdessä Erkki Korhosen kanssa Espoon tuomiokirkon pihapiirissä sijaitsevassa Pitäjäntuvassa aina tuntia ennen konserttia. Kahden konsertin yhteydessä 6.7. ja 20.7. voi tutustua Espoon tuomiokirkon 2012 käyttöönotettuihin urkuihin Espoon tuomiokirkkoseurakunnan A-kanttorin Petri Koivusalon johdolla.

Ohjelma: http://urkuyofestival.fi

arvio: Ylioppilaskunnan soittajat kukoistuksessaan

Mikk Murdvee

Mikk Murdvee

Helsingin konservatorion eli Metropolian sali Ruoholahdessa täyttyi maanantai-iltana 22.5. YS:n yleisöstä heidän juhlakonsertissaan, jonka kohteena oli kymmenen vuotta orkesteria johtanut Mikk Murdvee. Ensikommenttini on kuitenkin: miksi täällä Ruoholahdessa eikä yliopiston päärakennuksen solenniteetti- eli juhlasalissa, tällaisen musiikkikorporaation omimmassa paikassa? Tietenkin YS:n kuuluu soittaa yliopistonsa pääsalissa. Mutta miksi ei soittanut? Koska yliopisto kohdistaa orkesteriinsa samaa markkinapolitiikkaa kuin mihin tahansa salin vuokraajiin. Rahaahan pitää kaikesta tulla, viis siitä että on maailmassa olemassa jotain sellaistakin kuin kulttuuriperintö.

Kuitenkin melkoinen paradoksi toteutui: YS soikin nimittäin paremmin kuin oikeastaan koskaan em. juhlasalissa. Salin koko on paljon pienempi, mutta sen laatikkomainen muoto antaa erinomaisen kaikupohjan sille, kaikki kuuluu armottoman selkeästi. Ja hyvä että kuuluu, sillä orkesteri on saavuttanut näiden kymmenen vuoden aikana kerrassaan merkittävän ammatillisen tason ja juuri Mikk Murdveen johdolla. Mieleen palautuivat lukemattomat kerrat, kun YS oli hänen johdollaan sukeltanut orkesterirepertoaarin vaikeimpiin ja vaativimpiin numeroihin.

Nyt konsertin aloitti aina ihastuttava Debussyn Faunin iltapäivä, jonka raskaasti huokaava wagnerilainen kromatiikka pehmeni impressionistiseen sointu- ja sointimaailmaan. Murdvee antoi solististen stemmojen tulla hienosti esiin; se kannattikin, sillä soolot sujuivat kaikki taidokkaasti.

Debussyn rinnalle Sibelius sopii hyvin pariksi, heissä on paljon samaakin – Sibelius kävi Pariisissa ja tapasi myös Debussyn. Viulukonsertto on kuitenkin teos, joka on jo hengittänyt Reinin ilmaa ja vielä sakeampia Volgan rantojen finnougrisia kaskisavuja. Hauskaa miten suomalainen orkesteri tajuaa mm. ensi osa sivuaiheen tietoisen kömpelössä tanssillisuudessa juuri tuon perisuomalaisen kvaliteetin, joka vilahtaa myös venäläisessä musiikissa Glinkasta ja Rimski-Korsakvista Glazunoviin. Ulkolaiset orkesterit ja solistit eivät sitä aina oivalla. Jukka Merjasen valinta solistksi oli erinomainen valinta. Hän soitti teoksen juurevasti, tukevin ottein ja lavealla äänellä erityisesti viulun alarekisterissä. Erityisen ansiokasta oli ehdottoman tarkka rytminkäsittely mm. solistin virtuoosisten kuvioiden sovittamisessa orkesteriin. Esityksestä muodostui sangen nautittava elämys näin suomalaisuuden juhlavuonna.

Prokofjevin Romeo ja Juliaa, tuota säveltäjänsä myöhäsyntyistä lyyristä romantiikkaa, jota Erik Tawaststjerna pitikin säveltäjän omimpana ilmaisuna, soitetaan mielellään ilman balettia, mutta osien rytmiikka ja melodiikkaa on usein luonteeltaan kehollista. Tämän Murvdee toi myös hienosti esiin kapellimestarin gestiikassaan. Lyhyet putpurrimaiset tanssiosat saivat kukin oman karaktäärinsä, jokta yltivät pakahduttaviin mittoihin. Lopussa eläydyttiin Julian kuolemaan liikuttavasti.

Tilaisuuden päätteeksi Murdvee istutettiin kuulemaan ’omaa’ orkesteriaan ja sen jäähyväisnumeroa, Lepo Sumeran nostalgis-ironista valssia. Onneksi voimme olla varmoja, että Murdveetä kuullaan Suomessa usein jatkossakin. Joka tapauksessa yksi loistokas vaihe YS:n historiassa on nyt historiaa.

— Eero Tarasti

Kalevi Ahon lyömäsoitinkonsertto valloittaa maailmaa

Kalevi Ahon lyömäsoitinkonsertto Sieidi valloittaa maailmaa. Siitä on tulossa maailmanlaajuisesti soitetuin moderni suomalainen soitinkonsertto, kun itävaltalainen lyömäsoitinvirtuoosi Martin Grubinger esittää sen 12 kertaa Saksan ja Itävallan keskeisissä konserttisaleissa kaudella 2017-18. Sieidi kuullaan mm. Berliinin, Münchenin, Kölnin ja Essenin filharmonioiden konserteissa, Dresdenin uudessa Kulturpalast-salissa, Linzin Brucknerhausissa, Freiburgin konserttitalossa sekä Mannheimin Rosengarten-salissa. Orkestereina ovat Dresdner Philharmonie, Baijerin, Lounais-Saksan ja Länsi-Saksan radio-orkesterit sekä Linzin Bruckner-orkesteri. Grubinger on esittänyt teoksen jo aikaisemmin Leipzigissa Gewandhaus-orkesterin solistina, Wienissä Wienin Sinfonikkojen kanssa ja RSO:n konsertissa Helsingissä viime marraskuussa.

Aho sävelsi Sieidin lyömäsoittaja Colin Currielle, joka oli kantaesityksen solistina Lontoossa 2012. Teos oli London Philharmonic Orchestran, Göteborgin Sinfoniaorkesterin ja Luosto Classic –festivaalin yhteistilaus. Currie on esittänyt sitäsittemmin lukuisissa maissa, mm. Suomessa, Ruotsissa, Englannissa, Saksassa, USA:ssa, Kanadassa, Hollannissa, Espanjassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Grubingerin tavoin Currie on sopinut Sieidille useita esityksiä tuleville kausille. 

Lista tiedossa olevista esityksistä kaudella 2017-18:
15.9.+16.9. 2017 Köln (Philharmonie): WDR Sinfonieorchester Köln, sol. Martin Grubinger, joht. Jukka-Pekka Saraste
14.12.2017 Mannheim (Rosengarten): SWR Symphonieorchester, sol. Martin Grubinger, joht. Osmo Vänskä
15.12.2017 Freiburg (Konzerthaus): SWR Symphonieorchester, sol. Martin Grubinger, joht. Osmo Vänskä
25.2.2018 München (Philharmonie): Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunks, sol. Martin Grubinger, joht. Paul Daniel
28.2. + 1.3.2018 Linz (Brucknerhaus): Bruckner Orchester Linz, sol. Martin Grubinger, joht. Markus Poschner
15.4.2018 Berlin (Philharmonie): Dresdner Phiharmonie, sol. Martin Grubinger, joht. Michael Sanderling
21.4.2018 Essen (Philharmonie): Dresdner Phiharmonie, sol. Martin Grubinger, joht. Michael Sanderling
22.4.2018 Mannheim (Rosengarten): Dresdner Phiharmonie, sol. Martin Grubinger, joht. Michael Sanderling
28.4.+29.4. 2018 Dresden (Kulturpalast): Dresdner Philharmonie, sol. Martin Grubinger, joht. Michael Sanderling