Amfion pro musica classica

Category Archives: Konserttisuositukset

Preussin prinsessa Wilhelminen konserton Suomen-ensiesitys

Suomalaisen barokkiorkesterin kamarikokoonpano FiBO Players. Kuva © Juuso Westerlund.

Suomalaisen barokkiorkesterin kamarikokoonpano FiBO Players. Kuva © Juuso Westerlund.

Preussin kuningas Fredrik Suuri rakasti taiteita. Suomalaisen barokkiorkesterin (FiBO) Berliini–Potsdam-konsertti 11.3. Ritarihuoneella esittelee hänen hoveissaan kuultua musiikkia Johann Philipp Kirnbergeriltä, Carl Philipp Emanuel Bachilta ja Johann Sebastian Bachilta. Lisäksi ohjelmassa on Fredrik Suuren sinfonia G-duuri ja kuninkaan sisaren Preussin prinsessa Wilhelminen cembalokonsertto, joka saa Suomen ensiesityksensä.

Fredrik II Suuri (1712–1786) tunnettiin menestyksekkäänä soturikuninkaana mutta taide oli kuitenkin lähellä Fredrikin samoin kuin hänen isosiskonsa prinsessa Wilhelminen (1709–1758) sydäntä, ja molemmat sävelsivät, soittivat ja kirjoittivat myöhemmin oopperalibrettoja. Tässä konsertissa kuullaan kuninkaan sävellyksistä sinfonia G-duuri. Fredrikin hallitsijakaudella Preussin hovi puhkesi kulttuuriseen kukoistukseen. Kuningas kokosi noin nelikymmenhenkisen orkesterin, joka kuului saksankielisen Euroopan suurimpiin. Hän rakennutti Berliinin Unter den Lindenin oopperatalon ja palkkasi pääkaupungin sekä Potsdamin palatsien kamarimuusikoiksi aikansa huippuja.

Carl Philipp Emanuel Bach (1714–1788) oli eräs Fredrikin hovissa työskennelleistä säveltäjistä. Hän suhtautui varauksellisesti italialaisen tyylin ja oopperan suosioon, eikä hänen noin tuhannen sävellyksen joukosta näyttämömusiikkia löydykään. Hänen omaperäisintä tyyliään edustaa usein kamarimusiikki, josta konsertissa kuullaan triosonaatti G-duurissa vuodelta 1747.

Fredrik Suuren hovin tunnetuin musiikillinen tapaus liittyy 62-vuotiaan Johann Sebastian Bachin vierailukonsertteihin vuonna 1747. Bach sai kuninkaalta monipolvisen teeman, jonka pohjalta hän esitti fuugan. Vangitseva teema jäi kuitenkin Sebastianin mieleen, ja tuloksena oli kamarimusiikkikokoelma Musikalisches Opfer (Musiikillinen uhrilahja). Kokoelman tyyli vaihtelee arkaaisista kaanoneista uusimpiin virtauksiin kantaaottavaan triosonaattiin, ja sitä on tulkittu niin teologisena arvoituksena, retorisena ohjelmana kuin älyllisenä kuittailunakin.

Preussin prinsessa Wilhelmine loi loistokkaan hovin Bayreuthin rajakreivittärenä. Wilhelmine soitti useita soittimia, etupäässä cembaloa. Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu esimerkiksi ooppera Argenore (1740), aarioita, sonaatteja ja cembalokonsertto g-molli, jonka luultiin pitkään osin kadonneen ja joka nyt esitetään tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa.

Lisätietoa: https://fibo.fi/konsertit/2022/berliini-potsdam

RSO kantaesittää Paavo Heinisen 7. sinfonian

Radion sinfoniaorkesteri kantaesittää Heinisen 7. sinfonian Dima Slobodenioukin johdolla 26.11. Musiikkitalossa. Saman konsertin ohjelmassa on myös Patricia Kopatchinskajan tulkitsema Shostakovitshin viulukonsertto nro 1.

Keskeisimpiin suomalaisiin modernisteihin lukeutuva Paavo Heininen (s. 1938) tunnetaan oman sävellystuotantonsa ohella myös merkittävänä sävellyksen opettajana. Hän toimi Sibelius-Akatemiassa opettajana, lehtorina ja professorina 1962–2001. Heinisen oppilaita ovat olleet mm. Magnus Lindberg, Kaija Saariaho ja Jouni Kaipainen.

Paavo Heininen kertoo, että hänen seitsemäs sinfoniansa alkoi ideasta säveltää yksi laajahko ja massiivinen osa, kenties sinfonietta:

Sinfoniettoja luonnostelin useita, osin musiikki-dramaattisiin hankkeisiin liittyen. Mutta huomasin, että suuri kolmoisvariaatio-osa ei voi alkaa lepotilasta – kineettisen ja sonorisen energian jo saavutettua melkoisen intensiteetin. Näin 7. sinfoniasta tuli symmetrinen; massiivista ydintä kehystää paljon lyhyempi osapari (2 preludia ja 2 postludia). Kehysosat ovat kevyitä ja valoisia, niin että tempon ja dynamiikan maksimit ja minimit luovat kiasman tapaisen kuvion.

Seitsemännen sinfonian säveltämisen aikana Heininen sairastui vakavasti. Teoksen loppuun saattamisessa ovat olleet apuna nuottigraafikko Raimonds Zelmenis ja säveltäjä Magnus Lindberg.

Trumpettitähti Sergei Nakariakov TFO:n solistina

Sergei Nakarikov. Kuva (c) Thierry Cohen.

Sergei Nakarikov. Kuva (c) Thierry Cohen.

Maailman huipputrumpetisteihin lukeutuva Sergei Nakariakov on tämän hetken kansainvälisesti kysytyimpiä virtuooseja. Nakariakov saapuu Turun filharmonisen orkesterin solistiksi perjantaina 29.10. klo 19. Illan johtaa Kensho Watanabe, yksi Yhdysvaltojen mielenkiintoisimmista nuorista kapellimestareista.

Israelilais-venäläinen trumpetisti Sergei Nakariakov on ilmiömäinen virtuoosi ja ansainnut itselleen nimen ”trumpetin Paganini”. Nakariakovin repertuaari käsittää koko trumpettikirjallisuuden. Lisäksi hän laajentaa osaamistaan jatkuvasti uusille alueille ja repertuaariin kuuluu myös useita mielenkiintoisia transkriptioita ja tilaustöitä. Tässä konsertissa Nakariakov tulkitsee Pjotr Tšaikovskin Rokokoo-muunnelmat flyygelitorvella, joka on trumpetin lämminsointisempi sukulaissoitin ja jonka suosiota Nakariakov on edistänyt konserttilavoilla. Sellolle sävelletyn teoksen lähtökohtana on rokokoomaisen viehkeä teema, joka säilyy muunnelmissa yleensä selvästi tunnistettavana mutta erilaisiin asuihin puettuna.

Konsertti alkaa Gabriela Lena Frankin Concertino Cusqueñon Suomen ensiesityksellä. Teos on saanut innoituksensa perulaisesta kulttuurista sekä Benjamin Brittenin musiikista. Säveltämisen lisäksi Frank työskentelee paljon uutta musiikkia esittävänä pianistina. Tšaikovskin Rokokoo-muunnelmien jälkeen konsertti päättyy  Beethovenin 1. sinfoniaan.

Kensho Watanabe on noussut kansainvälisille näyttämöille viimeisen neljän vuoden aikana ja on yksi Yhdysvaltojen monipuolisimmista nuorista kapellimestareista. Watanaben uran viimeaikaisia kohokohtia ovat debyytit Lontoon ja Tokion filharmonikoiden kanssa.

Kuhmon Kamarimusiikki soi taas

Perjantaina 24.7. klo 18.30 kuullaan Kuhmon kirkossa kesäisiä urkusäveliä Wolfgang Abendrothin soittamana. Konsertin ohjelmassa ovat Johann Sebastian Bachin Passacaglia ja fuuga c-molli, Dietrich Buxtehuden Fuuga C-duuri, Christian Heinrich Rinckin Konsertto F-duuri “Huilukonsertto” sekä Alexandre Guilmantin Sonaatti nro 1 d-molli op. 42.

Osnabrückissa, Saksassa vuonna 1978 syntynyt Wolfgang Abendroth varttui musikaalisessa perheessä. Hän suoritti ammattiopintonsa Kölnin musiikkikorkeakoulussa opiskellen pianon- ja urkujensoittoa, improvisaatiota, orkesterinjohtoa ja laulua. Abendroth on palkittu useissa kansainvälisissä kilpailuissa ja hän on esiintynyt laajasti ympäri Eurooppaa ja Etelä-Amerikassa. Vuonna 2002 hänet nimitettiin Düsseldorfin Johanneskirkon kanttoriksi ja urkuriksi. Samalla hän johtaa kirkon kuoroa sekä Düsseldorfin kamarikuoroa ja opettaa Herfordin kirkkomusiikkikorkeakoulussa sekä Kölnin musiikkikorkeakoulussa. Työstään kotikaupunkinsa musiikkielämän hyväksi Wolfgang Abendroth on palkittu Düsseldorfin kaupungin virallisella tunnustuksella.

HKO:n konsertissa harvinainen teospari – Cécile Orblin korvaa André Wilmsin kertojan roolissa

Helsingin kaupunginorkesterin konserteissa 26.-27.2. kuullaan Hector Berliozin sävellykset Fantastinen sinfonia ja Lélio, ou Le retour à la vie (Lélio, eli paluu elämään). Teokset kuullaan säveltäjän tarkoittamana parina Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Konsertin johtaa kapellimestari Klaus Mäkelä ja konsertin puolinäyttämöllisen Lélio-osuuden ohjaa Erik Söderblom. Rakkaudessaan pettyneen taiteilijan tarinan nimiroolissa kertoja-Léliona nähdään näyttelijä Cécile Orblin. Ennakkotiedoissa kertojaksi ilmoitettu André Wilms on joutunut perumaan esiintymisensä Helsingissä.