Amfion pro musica classica

Monthly Archives: toukokuu 2009

You are browsing the site archives by month.

Pro Musica -säätiö jakoi 250 000 euroa

Pro Musica -säätiö jakoi eilen vuoden 2009 apurahat. 37 taholle myönnettiin yhteensä 250 000 euroa. Tunnustuksena pedagogisesta ja taiteellisesta työstä myönnettiin 10000 euroa oopperalaulaja Tom Krauselle ja pianotaiteilija Tuija Hakkila-Helasvuolle. Muita apurahansaajia ovat muun muassa TomTom-duo, Amfion-verkkolehteä julkaiseva Amfion ry sekä vanhan musiikin yhtye Sonus Borealis.

Pro Musica -säätiö on vuorineuvos Lauri J. Kivekkään ja puoliso Elsa Kivekkään vuonna 1974 perustama säätiö, jonka tarkoituksena on tukea taidemusiikkia. Toimintansa aikana säätiö on myöntänyt yhteensä 1066 apurahaa, joiden yhteenlaskettu arvo on nykyrahassa noin 5 103 000 euroa. Varoilla tuetaan nimenomaan ammattimuusikoita tai sellaisiksi aikovia. Viime vuosina säätiön hallitus on linjannut päätavoitteekseen kannustaa erityisesti nuoria muusikoita, joiden arvellaan olevan muiden apurahoja jakavien tahojen antaman taloudellisen tuen ulottumattomissa, sekä antaa tunnustusta pedagogeille, jotka tekevät arvokasta työtä nuorten lahjakkuuksien kasvattamisessa.

Säätiön sääntöjen mukaisesti apurahoja ei haeta, vaan ne jaetaan säätiön hallituksen harkinnan mukaan. Vuosittain myönnetään apuraha myös Tampereen konservatoriolle/Pirkanmaan ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelmalle sekä Sibelius Akatemialle lahjakkaiden taidemusiikin opiskelijoiden tukemiseksi.

Mikko Franck jatkaa Kansallisoopperassa

Mikko Franck aloitti joulukuussa 2007 Suomen Kansallisoopperan oopperan taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina. Sopimus on voimassa heinäkuun loppuun 2011 saakka, ja siihen sisältyy optio kahden vuoden jatkoajasta. Tämänpäiväisessä kokouksessaan Kansallisoopperan säätiön hallitus päätti, että sopimusta jatketaan option mukaisesti 31.7.2013 saakka.

Työsopimuksen mukaan ”taiteellinen johtaja vastaa oopperan ohjelmiston ja konserttitoiminnan taiteellisesta suunnittelusta, johtaa ja kehittää taiteellista toimintaa sekä ylläpitää ja kehittää oopperan taiteellista tasoa. Hänellä on vastuu oopperatuotannon sisällöllisestä ja taiteellisesta linjasta”. Taiteellinen johtaja toimii kuitenkin pääjohtaja Päivi Kärkkäisen alaisuudessa.

Apua käsiohjelmien kirjoittamiseen

Mikrotonaalisesta musiikistaan tunnettu säveltäjä, kriitikko ja musiikkitieteilijä Kyle Gann antaa vastauksen yhtä lailla musiikin opiskelijoita ja ammattilaisia jatkuvasti piinaavaan kysymykseen: miten kirjoittaa tuoreesti ja riittävän monia kiinnostavalla tavalla esittämästään musiikista?

Gann on blogissaan PostClassic viime aikoina käsitellyt esimerkiksi omien teostensa harjoituksien kuuntelemista (vaikeaa musiikkia on helpompi soittaa kuin helppoa), orkestroimista (oikeastaan kaikki toimii) ja Mahleria (Gustavin vanhan kämppäkaverin Hans Rottin sinfonia kuulostaa aika lailla Mahlerilta, monta vuotta ennen tämän ensimmäisen sinfonian säveltämistä). Nyt hänellä on tarjota askel askeleelta -ohjeet säveltäjä- ja teosesittelyjen tekemiseen.

Ensin on mentävä nettiin ja printattava erinomaisesta ja ajantasaisesta Grove Online -tietosanakirjasta (maksullinen) asiaan kuuluvat artikkelit. Niistä käy ilmi tunnustetut faktat ja vuosiluvut. Seuraava osoite on kirjasto, ja jos säveltäjä on ”riittävän homeinen”, tulee etsiä kahta kirjaa: vanhanaikaista, mieluiten ennen toista maailmansotaa julkaistua myyttejä pönkittävää elämäkertaa sekä modernia musiikkitieteilijöiden kirjoittamaa monografiaa. Sitten katsotaan esitettävän teoksen vuosilukuja ja etsitään ensin mainitusta opuksesta jokin värikäs anekdootti säveltäjän elämästä, kuten ”Saint-Saënsin vauva putosi ikkunasta” tai ”juuri ennen naimisiinmenoa Brahms jätti tyttöystävänsä”. Jos elämäkertatieto liittyy teokseen, hyvä niin – muussa tapauksessa tapahtuman läheisyys riittää.

Tietoa tulee verrata modernin teoksen viileämpään tulkintaan samasta aiheesta: näin kirjoittaja saa lukijan sympatiat sekä tarjotessaan sankarillis-romanttisia yksityiskohtia että osoittaessaan, että osaa katsella itselleen läheistä aihepiiriä myös hieman kauempaa. Gann kehottaa esimerkiksi kertomaan, kuinka tarinan mukaan Charles-Valentin Alkan kuoli jäädessään kirjahyllyn alle ja jatkamaan, ettei näin tapahtunut oikeasti.

Myös säveltäjään kriittisesti suhtautuneiden äänien siteeraaminen saattaa olla hyödyllistä. Näin annetaan lukijalle tilaisuus samaistua arvostuksen puutteen kourissa kärsineen taiteilijan elämään, ja siirretään toisaalta klassista musiikkia pois jalustalta, jonne se usein nostetaan kuolevaisten ulottumattomiin.

Jos säveltäjä on elossa, käytettävissä on vähemmän keinoja. Elämäkerrallisia tietoja on saatavilla vähän, ja ne ovat usein tylsiä. Jennifer Higdonista kirjoittaessaan Gannin oli tyytyminen siihen, kuinka ”säveltäjä sai kerran pyydettyä 41 kalaa yhden iltapäivän aikana”.

Kansallisoopperaa Ilmajoella

kuva: Heikki Tuuli

Suomen Kansallisooppera esittää Einojuhani Rautavaaran oopperan Aleksis Kivi Ilmajoella 21.9.2009. Päätehtävissä laulavat Jorma Hynninen, Ville Rusanen, Riikka Rantanen ja Pauliina Linnosaari. Ohjaus on Pekka Milonoffin ja musiikin johtaa Oopperan taiteellinen johtaja Mikko Franck.

Aleksis Kivi kantaesitettiin Savonlinnan Oopperajuhlilla 1997 ja se saa ensi-iltansa Kansallisoopperassa 12.9.2009.

Vierailu liittyy Suomen Kansallisoopperan tavoitteeseen palvella koko Suomea. Tulevan kauden toinen vieraileva tuotanto on Benjamin Brittenin helmikuussa ensi-iltaan tuleva ooppera Albert Herring.

Kirjoituskilpailun palkinnot

Amfionin järjestämä kirjoituskilpailu herätti mukavasti kiinnostusta, ja arviot sisältävä sivu pomppasi äkkiä verkkolehden luetuimmaksi. Asia on siis monien mielestä tärkeä, ja erityyppisiä arvioita saatiin yhteensä yhdeksän kappaletta. Niistä voi tehdä monenlaisia päätelmiä: ainakin sen, miten hankala laji kriitiikki on, ja miten erilaisia toiveita ihmisillä on lukemansa suhteen. Aiheesta on hyvä jatkaa keskustelua täällä.

Jotta keskusteluun saataisiin mukaan sisäpiirin käsitys asioista, valittiin kilpailun yksivaltaiseksi tuomariksi RSO:n sellisti Timo Alanen. Soittajien mielipidettä asioista kysytään harvoin; heillä kuitenkin ekspertiisiä riittää, mitä teoksiin, kapellimestareihin, soittotyyleihin ja erilaisiin tulkintoihin tulee.

Keskustelussa Alasen kanssa hahmottui joitakin hyvän kritiikin piirteitä. Ensinnäkin on faktat oltava kohdallaan – googlaamisen aikakaudella on helppo tarkistaa, mikä opusnumero jollakin teoksella on ja kuka sooloja soitti. Toisekseen, arvioinnin kohteena tulisi olla konsertti kokonaisuutena, ei pelkästään soiton koettu laatu. Tähän liittyen osoitettiin myös kiinnostusta taustatietoihin, joita hyvä kirjoittaja ujuttaa tekstiinsä. Ylipäänsä tekstin soljuvuutta ja helppolukuisuutta pidettiin hyveenä: kirjoituksen tulisi olla jäntevä kokonaisuus, ja sillä tulisi olla kuvaava otsikko.

Seuraavassa Timo Alasen luonnehdinnat kilpailuun osallistuneista kirjoituksista.

Lukiolaisen tekstissä ilahduttaa positiivinen nuoren ihmisen ote. Kielikuvana impressionistinen maalaus on raikas, kun yleensä puhuttaisiin tässä yhteydessä ekspressionismista. Kirjoituksesta tuli mieleen kiitoskirje, jonka voisi laittaa orkesterin nettisivuille.”

”Myös Waino vaikuttaa nuorelta ihmiseltä. Hän tuntuu kirjoitelleen, mitä mieleen on juolahtanut, myös siitä, miltä konsertti näyttää. Tämä onkin mielenkiintoista: kun solisti eksyy lavalle mennessään, konsertti ei menekään autopilotilla alusta loppuun, vaan tapahtuu ennalta arvaamattomia asioita. Ylimääräisen ilmoittamisesta olen eri mieltä: suuressa salissa kaikki eivät kuitenkaan saisi ilmoituksesta selvää, ja muutenkin olisi hyvä keskittyä vain kuuntelemiseen.”

”Seuraava teksti vastaa aika lailla omia käsityksiäni. Mangusti osaa kritisoida rakentavasti ja sanoa nätisti, mikä oli hänen mielestään pielessä. Juttu on tiivis ja siinä on oikeastaan kaikki, mitä arviosta haluan lukea. Lindbergin teoksesta kirjoittaessaan Mangustin ilmaisu on erityisen hyvää. Konserttiflyygelistä Mozartin musiikissa olen täsmälleen samaa mieltä, ja koska jousia oli liian paljon, soitosta tuli hissuttelua. Vertaaminen tapiolalaisiin tuntuu silti hiukan asiattomalta. Pitäisikö sinfoniaorkestereiden muka lopettaa wieniläisklassisen ohjelmiston esittäminen? Arviosta saa sellaisen käsityksen, että kirjoittaja on odottanut solistilta jotain aivan erityistä ja pettynyt esityksen tavanomaisuuteen. ”

Wiggen arviota on heti alusta alkaen vaikea ymmärtää. Lauseita pitää lukea moneen kertaan, että niiden tarkoitus selviäisi. Ironian kohde on kirjoituksessa epäselvä. Sutkauksia on paljon: mieleen tulee baarissa seurueeseen änkevä päissään oleva henkilö, jonka oma porukka on jo häipynyt, mutta sanottavaa riittää. Tämä teksti ei ole niinkään arvio vaan kokoelma ”lätinää”. Vaikka hyviä pointteja on paljon, teksti on niin sekavaa, ettei sitä jaksaisi lukea loppuun. Loppu on erikoinen: esitykset siis olivat vain kelvollisia?”

Ingoldofinwe voisi puhua Schönbergin estetiikasta selkeämmin; tiivistyykö se todella harmonisiin uudistuksiin? Ehkä taustatietoja olisi voinut tässä selvittää enemmän. Toive järeämmästä konsertosta tuntuu perustellulta, ja kirjoittaja on nähnyt vaivaa ottamalla selvää solistin repertuaarista. Vertaus Lindbergin Sculptureen ja Raveliin on mielestäni osuva. Mutta miten niin orkesterikieli on siirtynyt sujuvasti kuorolle? Ehkä kirjoittaja tarkoittaa sävelkieltä.”

”Joskus faktat ovat pahasti pielessä, kuten con animalla. On kardinaalimunaus moittia kirjoituksessa väärän orkesterin konserttimestaria, vaikka kokemukseni mukaan monilla kuulijoista Helsingin orkesterit menevätkin sekaisin. Kirjoittajan mielestä Schönberg ei voi olla koskettamatta kuulijaa, mutta mitä jos oma kokemus on ristiriidassa? Silloin tällaista tekstiä ei ole kiva lukea. Kirjoituksen tyyli on muutenkin hieman opettavainen ja musiikkitieteilijämainen. Emanuel Ax:sta puhuessaan con anima perustelee hyvin. Mutta mahtaako Graffitin melodiikka oikeastaan olla ”populääriä”? Ja miten nykymusiikkinautinto poikkeaa musiikkinautinnosta?”

Fiordiligin otsikko on hyvä. Ensimmäinen kappale pohjustaa koko tekstin, joka virtaa vuolaasti ja helpon tuntuisesti. Aikamatkailun ajatus esiintyy siellä täällä, mikä jäsentää lukukokemusta. Kuulija on ollut tarkkaavainen ja bongannut Lindbergin kappaleen monenlaisia vaikutteita – vai ovatko nämä tiedot käsiohjelmasta? Kolmas kappale on hieno ja herättäisi mielenkiinnon lehdestäkin lukiessa. On hyvä, että kirjoittaja mainitsee Ax:n soinnista puhuessaan, että on kuunnellut konserttia radiosta. Silloin arvioon tulee vaivihkaa mukaan myös hieman puhetta äänitystekniikasta. On mielenkiintoista, kuinka samoista asioista voi puhua niin monilla tavoilla: Fiordiligin mielestä Mozartin tasapäinen artikulaatio olikin lämpöä ja pehmeyttä.”

Florestanin otsikko taas on kryptinen ja tuntuu tekstiin nähden irralliselta. Tunnustus heti alkuun on hyvä, koska hieman kielteinen asenne tulee selväksi. Kirjoittaja ilmeisesti kuulee Schönbergin musiikin rakennelmana ja kaipaa siksi kuivuutta sointiin. Yleensähän ajatellaan päin vastoin. Kolmannessa kappaleessa on paljon asiaa, mutta se ei tässä yhteydessä tunnu kovin mielenkiintoiselta; mieleen tulee pikemminkin kurssitutkintopalaute. Taas huomataan kokemusten erilaisuus: Florestan piti Mozartin rondoa humoristisena, kun muualla kaipailtiin soittoon elämäniloa. Neljännen kappaleen ensimmäinen virke on loistava! Kirjoittaja upottaa siihen sekä osuvan kielikuvan raunoista että itsenikin allekirjoittaman mielipiteen Radion kamarikuoron kohtalosta. Kirjoitusta rasittaa kaiken kaikkiaan turha pituus.”

”Viimeisessä kirjoituksessa Ilmapuntari spekuloi kiinnostavasti Lindbergin tilauksen kokoonpanon syitä. Mielestäni kuoro oli kuitenkin kokoonsa nähden nimen omaan ponnekas. Jos alussa ollaan oltu pitkään varsin epäileväisiä, annetaan kuudennessa kappaleessa mukavalla tavalla esittäjille synninpäästö. Viimeinen kappale kuvaa konserttoa osuvasti, mutta koko kirjoitus päättyy vähän töksähtäen.”

Summa summarum: Amfionin vuoden 2009 kirjoituskilpailun on voittanut nimimerkki Fiordiligi. Hän saa palkinnoksi 100 euron lahjakortin Lippupalveluun. Tunnustuspalkinnot eli 20 euron lahjakortit samaan liikkeeseen jaetaan seuraaville: Lukiolainen, Waino, Mangusti, ingoldofinwe ja Ilmapuntari. Toimitus ottaa voittajiin yhteyttä.

Kiitos osallistuneille ja kiitos lukijoille! Keskustelua olisi nyt hauska jatkaa epävirallisemmissa merkeissä.