Amfion pro musica classica

arvio: Triumfi jatkuu – Straussia ja Bergmania

Erik Bergman. Kuva © Maarit Kytöharju / Music Finland

Erik Bergman. Kuva © Maarit Kytöharju / Music Finland

Helsingin Filharmonian ohjelmat ovat taas konserttielämämme kiinnostavimpia. Yhdistelmä BergmanStrauss oli sopiva haaste kuulijalle. Erik Bergmanin Aubadea yhdistää Richard Straussiin hedonistinen orkesterisointi, mutta Bergmanin teos oli aikoinaan 1950-luvun lopulla suomalaisen avanrgardismin läpimurtoteoksia. Se on yhtaikaa rivitekniikalla kirjoitettu ja samalla sointikuvaltaan hivelevän impressionistinen väripaletti. Tässä sen rohkeus piileekin. Adornon teorian mukaan Schönbergin koulun edistyksellisen kaksitoistasävelmusiikin piti olla rumaa, koska yhteiskunnassa ei ollut mitään kaunista eikä iloista. Myös modernin arkkitehtuurin tuli olla rumaa, mitä rumempaa sen hienompaa, sanoi brasilialainen semiootikko Sergio Zilinski. Bergmanin modernismi on siis poikkeus säännöstä. Itselleni se oli ensimmäinen puhutteleva nykymusiikkiteos, kun kuulin sen pikkupoikana 1960-luvun alussa Radio-orkesterin konsertissa.

Tapasin väliajalla Bergmanin kolmannen puolison Christina Indrenius-Zalewskin, joka kertoi teoksen taustasta: Bergman oli lähtenyt häämatkalle Aulikki Rautavaaran kanssa Istanbuliin ja kuuli siellä Bosporin salmen laivojen huutelua. Siitä hän sai innoitteen Aubadeen. Se kuuluu siis sarjaan musiikilliset auringonnousut siinä missä joku Ravelin Daphnis et Chloé. Kesällä minua kävi tapaamassa kanadalainen säveltäjä ja väitöskirjan tekijä Moe Touizrar McGill Universitystä; hän sai Bergmanista yhden tapauksen lisää tutkimukseensa.

Konsertin alkunumerona kuultiin Richard Straussin D-duuri-oboekonsertto (1945–1948), joka on siis sitä myöhempää, tavallaan neoklassista pastishi-Straussia. Teos on melodisesti äärimmäisen soljuvaa, mutta rytmisesti kuitenkin komplisoitua kuten Straussin tuon kauden kamarimusiikkikin, esimerkiksi trio klarinetille fagotille ja pianolle. Briljantti solisti oli Alexei Ogrintchouk, jonka tulkinnan valtti oli jokaisen fraasin muuntaminen ilmaisevaksi ja kuulijaa liikuttavaksi.

Straussin Ruusuritari sarja op. 59 (1909–1910) on sitä samaa restauraatiotyylin Staussia, joka niin miellytti Seppo Nummea; hän kutsui sitä omalla termillään ’siselöidyksi’. Rosenkavalier sarja palauttaa mieleen oopperan parhaat kohdat, kuten kenttämarsalkattaren yksinäiset aariat linnassaan, kun aika pysähtyy; libretisti Hugo von Hofmannsthal kirjoittaa Leicht muss man sein, mit leichten Händen nehmen und halten, halten und nehmen, und wer nicht so sind, den straft das Leben und das Gott erbarmt euch nicht (lainaan ulkomuistista, siis: Täytyy olla kevyt, ottaa ja pitää, pitää ja ottaa kevein käsin ja niitä jotka eivät ole sellaisia rankaisee elämä eikä Luoja sääli heitä). Muistan kun Charles Rosen vieraili kotonani ja löysi flyygelin päältä Ruusuritarin pianopartituurin, avasi sen ja alkoi soittaa juuri tuota ihanaa kohtaa, jota oli itse kuullut usein nuoruudessaan Metropolitanissa.

Susanna Mälkin kaikki avut tulivat käyttöön tässä teoksessa; vaikka se onkin potpuri oopperan teemoista, ei se vaikuta mitenkään hajanaiselta. Skaala on laaja paroni Ochsin temperamentista äärimmäiseen lyyrisyyteen. Strauss itse johtaa filmillä orkesteria täysin ilmeettömästi: oikea käsi vispaa perusrytmiä ja vasemmalla hän kaivaa taskusta esiin hopeaneauriskellon ja katsoo aikaa, hyvä ettei haukottele. Näin on siksi, että esityksessä teos on jo täysin harjoitettu. Ei tarvita enää mitään temppuilua lavalla. Susanna Mälkki osasi kohottaa teoksen sen dramaattisiin huippuihin ja antaa myös tilaa lyyrisyydelle; sitä ilmensivät taitavat ja herkät soolot, viulussa Jan Söderblom ja sellossa Jaani Helander.

Sarja oli sykähdyttävä elämys sateisessa ja pimeässä Helsingin illassa, johon yleisö sitten poistui.

— Eero Tarasti

Arvio: Rattlen ja Sellarsin hieno Ovela kettu matkasi kevään hehkusta syksyn katkeransuloiseen kauneuteen Berliinissä

Peter Sellars ja Sir Simon Rattle, Janáčekin Ovelan ketun oivalliset metsänvartijat. Kuva © Jari Kallio.

Peter Sellars ja Sir Simon Rattle, Janáčekin Ovelan ketun oivalliset metsänvartijat. Kuva © Jari Kallio.

Metsä lienee yksi arkkityyppisimmistä taiteen maisemista niin konkreettisena kuin metafyysisenä ulottuvuutena, oli sitten kysymys Weberin Taika-ampujasta, Wagnerin Siegfriedistä tai Sibeliuksen Tapiolasta. Yksi oivaltavimmista ja monitasoisimmista metsän kuvauksista lienee Leoš Janáčekin (1854–1928) ooppera Ovela kettu (Příhody lišky bystroušky, 1922–23, uudistettu 1924).

Ovela kettu pohjautuu Lidové noviny -sanomalehdessä vuoden 1920 mittaan ilmestyneeseen Stanislav Lolekin (1873–1936) kuvittamaan ja Rudolf Těsnohlídekin (1882-1928) käsikirjoittamaan sarjakuvaan kettu Bystrouškan seikkailuista. Nämä monesti satiirisen oivaltavat kertomukset saivat nopeasti valtavan suosion Lidové novinyn lukijoiden keskuudessa.

Ilmeisesti Janáčekien taloudenhoitajaa Marie Stejskalováa (1873–1968) on kiittäminen säveltäjän huomion kiinnittämisestä Bystrouškan seikkailuihin. Stejskalován kertoman mukaan säveltäjä oli eräänä aamuna pannut merkille hänen hersyvän naurunsa sarjakuvan ääressä ja tullut keittiöön tiedustelemaan sen aiheuttajasta. Taloudenhoitaja oli esitellyt sarjakuvan vihjaisten sen taipuvan myös oopperaksi.

Kuultuaan Bystrouškasta Janáček liittyi sarjakuvan innokkaiden lukijoiden joukkoon. Säveltäjän jäämistöstä löytyykin yhtä lukuun ottamatta kaikki Lidové novinyssa julkaistun 51-osaisen sarjakuvan piirrokset. Ajatus Bystrouškan seikkailujen näyttämöllisistä mahdollisuuksista kypsyi nopeasti.

Työ Bystrouškan parissa sai kuitenkin odottaa hyvän matkaa toista vuotta, kunnes Káta Kabanován sävellysprosessi oli valmis. Ovela kettu syntyi vuosina 1922–23. Lopullisen muotonsa partituuri muokkautui oopperan ensi-illan valmistelun yhteydessä tehtyjen uudistusten kautta vuoden 1924 ensimmäisellä puoliskolla.

Ovela kettu tarjosi Janáčekille mahdollisuuden oopperailmaisun rakenteen ja kielen monimuotoiseen kehittämiseen. Perinteisen narratiivin sijaan Ovela kettu rakentuu katkelmina, jotka tuokiokuvina tarjoavat välähdyksiä Bystrouškan tarinasta, jonka ympärille kietoutuu joukko eläin- ja ihmishahmoja, tärkeimpänä metsänvartija, jonka olemuksessa voidaan nähdä piirteitä niin Lolekin, Těsnohlídekin kuin Janáčekinkin persoonallisuudesta.

Musiikillisesti Janáčekin Ovela kettu on samaan aikaan yhtäältä sekä psykologisen vertauskuvallinen että toisaalta yksityiskohtaisen naturalistinen. Laulumelodioissa korostuu säveltäjän tyyliin puheelle ominaisten melodialinjojen ja rytmiikan jäljittely. Samalla tavoin partituuri peilaa eri eläimille luonteenomaista ääntelyä, liikehdintää ja käyttäytymistä laajemminkin.

Juuri tämä vertauskuvallisuuden ja konkretian yhdistelmä tekee Ovelan ketun musiikillisesta maisemasta niin ainutlaatuisen. Eläinhahmojen samanaikainen antropomorfisuus ja luonnonmukaisuus luo tarinaan kaksi toisiinsa kietoutuvaa näkökulmaa, naturalistisen ja inhimillisen.

Ovelan ketun keväästä syksyyn etenevä narratiivinen kehys muodostaa samantapaisen elämän kierron narratiivin kuin vaikkapa Haydnin Vuodenajoissa peilautuen uuden kevään nuoruudesta syksyisen haipuvan valon katkeransuloiseen kauneuteen. Nimenomaan jälkimmäisen säveltäjä kuvasi kirjeessään Kamila Stösslaválle olleen hänen tarttumapintansa Bystrouškan seikkailuihin.

Oopperan alussa ollaan hyönteisiä surisevassa varhaisen aamun metsässä. Tavernasta kotiinpäin etsiytyvä metsänvartija kohtaa ketunpoikasen, jonka hän ottaa kiinni mielien otuksesta kodin lemmikkiä uskollisen koiransa Lapákin rinnalle.

Bystrouškan luonne ei kuitenkaan taivu kotieläinten alisteiseen asemaan. Nuoren ketun vapauden ja itsenäisyyden kaipuu huipentuu yrityksessä herättää pihan kanoissa kapinaa kukon patriarkaattia vastaan. Vaikka kanojen yhteiskunnallisessa heräämisessä on toivomisen varaa, syntyy kanalaan kuitenkin kaaos, jonka turvin Bystrouškan onnistuu paeta.

Toisen näytöksen alussa Bystrouška kampittaa sananvaihdossa setämies-näädän, joka hylkää metsän eläinten kuoron saattelemana kolonsa häipyen paikalta. Bystrouška saa täten itselleen uuden kodin.

Metsänvartijan pohtiessa tavernassa elämän kulkua kaveriporukassaan Bystrouška kohtaa urosketun. Voimakastahtoinen ja itsenäinen kettupari ihastuvat, rakastuvat ja päätyvät tikan vihkiminä avioon.

Kolmannessa näytöksessä Bystrouška puolisoineen on metsässä opettamassa poikasiaan välttämään ihmisten ansoja. Paikalle sattuu kanakauppias Harašta, joka kettujen keskellä kompuroidessaan onnistuu murtamaan nenänsä. Kiukuspäissään Harašta ampuu kettulaumaan osuen Bystrouškaan, jonka seikkailut tulevat näin päätökseensä.

Oopperan loppukohtauksessa iäkäs metsänvartija palaa jälleen kerran tavernasta kohdaten polulla nuoren ketun, joka on kuin Bystrouškan kaksoisolento. Metsänvartija lähtee ketun perään pohtien, josko osaisi pitää tästä nyt lemmikkinä parempaa huolta. Musiikki kohoaa syksyn väreissä hehkuvan luonnon apoteoosiin ja ooppera päättyy.

Berliinin filharmonikoiden muusikot tekivät huippuhienoa työtä Janáčekin nerokkaan ja erittäin haastavan partituurin parissa. Mielikuvituksillisimmat rytmit, kekseliäät harmoniat ja lukemattomat tarttuvat melodiat soivat puhtaina ja kylläisinä.

Sir Simon Rattle piti tarkoin huolta balanssista ja Janáčekin sävelkudoksen läpikuultavuudesta. Musiikki oli täynnä hehkua ja ketteryyttä vailla rahtustakaan soinnin raskautta. Laulajille Rattle muusikoineen tarjosi täten jotakuinkin täydellisen soivan ympäristön.

Ja millainen joukko laulajia tässä produktiossa olikaan! Gerald Finley teki upean illan metsänvartijana tuoden esiin tämän inhimillisyyden koko kirjon. Lucy Crowe taasen oli kertakaikkisen mainio Bystrouška eläen hahmonsa kasvutarinan käänteissä mitä oivaltavimmin.

Angela Denoke, Burkhard Ulrich ja Sir Willard White hallitsivat kaksoisroolinsa ihmis- ja eläinhahmoina läpikotaisen ilahduttavasti kietoen Ovelan ketun ihmisten ja eläinten maailmat tiiviisti yhteen. Vocalconsort Berlin ja Vokalhelden-lapsikuoro puolestaan toteuttivat kuoro-osuudet haasteineen mallikkaasti.

Ovela kettu jatkaa Peter Sellarsin dramatisoimien konserttiesitysten sarjaa hienosti. Vuoden 2015 Pelléas et Mélisanden ja viime kauden Le grand macabren tavoin Sellarsin ohjaus keskittyy vahvasti henkilöihin, joiden eleiden kautta Bystrouškan seikkailujen monet pinnan alle kätketyt psykologiset ulottuvuudet avautuivat ikään kuin luonnostaan.

Dramatisoitu konserttiesitys on tälle ihmisten ja eläinten maailmojen välillä liikkuvalle teokselle monin tavoin ihanteellinen toteutustapa. Tämä Ovela kettu oli ilo kokea.

— Jari Kallio

Leoš Janáček: Ovela kettu (Příhody lišky bystroušky, 1922–23, uudistettu 1924)

Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Gerald Finley
Lucy Crowe
Angela Denoke
Burkhard Ulrich
Sir Willard White
Paulina Malefane
Hanno Müller-Brachmann
Anna Lapkovakaja

Vocalconsort Berlin
Vokalhelden

Peter Sellars, ohjaus

Philharmonie, Berliini
La 14.10., klo 19

Savonlinnan Oopperajuhlien uudessa valtuustossa merkittäviä vaikuttajia

Savonlinnan Oopperajuhlien uudessa valtuustossa merkittäviä vaikuttajia – mukana mm. ministeri Antti Häkkänen ja kapellimestari Hannu Lintu

Savonlinnan Oopperajuhlien uusi valtuusto on saanut riveihinsä nimekkäitä yhteiskunnallisia ja yrityselämän vaikuttajia. Savonlinnan Oopperajuhlien kannatusyhdistys ry valitsi uuden valtuuston kokouksessaan 12.10.2017. 26-henkisessä valtuustossa aloittaa 8 uutta jäsentä, heidän joukossaan mm. oikeusministeri Antti Häkkänen, muusikko Sari Kaasinen, kansanedustaja ja Savonlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Hanna Kosonen, kapellimestari Hannu Lintu sekä Helsingin Sanomien liiketoimintajohtaja Petteri Putkiranta. Valtuuston kausi on kolmevuotinen; valtuuston puheenjohtaja on Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas.

Valtakunnallinen Savonlinnan Oopperajuhlien kannatusyhdistys ry vastaa Oopperajuhlien tuotannosta, lipunmyynnistä ja markkinoinnista. Kannatusyhdistys on perustettu vuonna 1972 ja siinä on nykyisin noin 700 jäsentä. Kannatusyhdistyksen valitseman valtuuston tehtävä on mm. valita Oopperajuhlien hallitus sekä vahvistaa festivaalin pitkän tähtäimen toimintasuunnitelmat, talousarvio ja tilinpäätös. Valtuusto järjestäytyy ja valitsee keskuudestaan puheenjohtajan. Edellistä valtuustoa johti OP-finanssiryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen.


Valtuuston jäsenet 2017–2020:

Paulina Ahokas, toimitusjohtaja, Tampere-talo
Mikael Aro, Senior Industry Expert, Triton
Jouni Backman, poliitikko, vanhempi neuvonantaja, Sitra
Pia Behm, toimitusjohtaja, yrittäjä
Stig Gustavson, vuorineuvos, hallitusammattilainen
Leevi Hakola, hallituksen puheenjohtaja, L-House Oy
Antti Häkkänen, oikeusministeri, kansanedustaja uusi
Heikki Hämäläinen, toimitusjohtaja, Osuuskauppa Suur-Savo
Hannu Häyrinen, partneri, fasilitaattori, MLP Modular Learning Processes Oy
Sari Kaasinen, muusikko, säveltäjä uusi
Olli Kiuru, asianajaja, varatuomari, Lexia Asianajotoimisto Oy uusi
Sampsa Kokko, yrittäjä uusi
Hille Korhonen, toimitusjohtaja, Nokian Renkaat Oyj
Frank Korsström, Country Managing Director, Nordic Managing Director, Accenture Oy
Hanna Kosonen, kansanedustaja, Savonlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja uusi
Mikko Kosonen, yliasiamies, Sitra
Tapio Kuula, johtaja, Fortumin hallituksen jäsen
Johanna Lamminen, toimitusjohtaja, Gasum
Hannu Lintu, kapellimestari uusi
Riitta Lintula, lääkäri uusi
Pentti Mäkinen, maakuntajohtaja, Etelä-Savo
Petteri Putkiranta, liiketoimintajohtaja, Helsingin Sanomat uusi
Stina Suominen, Senior Adviser, OP Ryhmä uusi
Pekka Vauramo, toimitusjohtaja, Finnair
Ville Vilén, johtaja, Yle
Pekka Viljakainen, liikemies

Kansallisooppera mukana uudessa suoratoistopalvelussa

Opera Europa yhdessä 30 eurooppalaisen oopperatalon kanssa avaa uuden OperaVision-verkkosivuston, joka on jatkoa verkkopalvelu The Opera Platformille. Kansallisooppera tulee lähettämään OperaVisionilla kolme kokoillan produktiota, joista yksi on Jaakko Kuusiston tammikuussa kantaesityksensä saava Jää. Muu Kansallisoopperan OperaVisionilla näytettävä ohjelmisto julkaistaan myöhemmin.

Eurooppalaisista oopperataloista suoratoistoja lähettänyt The Opera Platform -palvelu muuttuu OperaVisioniksi 12.10. alkaen. Uuden sivuston osoite on www.operavision.eu. OperaVision julkistettiin Opera Europan tapaamisessa Parmassa torstaina 12.10. ja verkko-osoite on nyt toiminnassa. Ensimmäisenä esityksenä palvelussa nähdään Debussyn Pelléas ja Mélisande, joka suoratoistetaan Berliinin Komische Operista sunnuntaina 15. lokakuuta.

The Opera Platformin tavoin OperaVision tarjoaa maksuttomia suoratoistoja eurooppalaisista oopperataloista. Mukana on 30 oopperataloa; mukaan lukien Berliinin Komische Oper, Teatro Regio Torino, d’Aix-en-Provencen festivaali, Lontoon kuninkaallinen ooppera Covent Garden, Teatro Real Madrid ja Norjan Kansallisooppera.

OperaVisionin erityinen painopiste on nuorissa katsojissa, uuden yleisön saavutettavuudessa, eurooppalaisen kulttuuriperinnön vaalimisessa ja oopperan tulevaisuuden kehittämisessä. Sen tavoitteena on monipuolistaa oopperatarjontaa ja esittää teoksia säännöllisesti. Oopperaesitysten lisäksi nähdään myös balettia, konsertteja, operetteja ja musikaaleja sekä haastatteluita, dokumentteja ja muuta materiaalia kulissien takaa. OperaVision on saanut tukea Euroopan yhteisön Creative Europe -ohjelmasta, joka takaa OperaVisionin toiminnan joulukuuhun 2020 asti.


Finnish National Opera participates in new live streaming service

In co-operation with 30 European opera houses, Opera Europa is launching the new OperaVision website, a direct continuation of the current The Opera Platform online service. The Finnish National Opera will broadcast three full-length productions on OperaVision. These include Finnish Jaakko Kuusisto’s Ice, which will have its world premiere in January 2018. The rest of the FNO productions to be shown on OperaVision will be announced later.

The Opera Platform, which has been live streaming opera from European opera houses, will become OperaVision from the 12thof October, 2017. The new online service can be found at www.operavision.eu. The launch of OperaVision was announced at an Opera Europa meeting in Parma on Thursday the 12th of October, and the website is already operational. The first broadcast on OperaVision will be Debussy’s Pelléas et Mélisande, streamed live from Komische Oper Berlin on Sunday the 15th of October.

Like its predecessor, the Opera Platform, OperaVision will offer live broadcasts from European opera houses. A total of 30 opera houses are taking part, including Komische Oper Berlin, Teatro Regio Torino, The Aix-en-Provence Festival, Royal Opera House Covent Garden London, Teatro Real Madrid, and the Norwegian National Opera and Ballet.

Opera Vision will put special emphasis on attracting young viewers, cultivating new audiences, nurturing the European cultural heritage, and developing the future of opera. It aims to showcase the genre of opera in all its diversity with regular broadcasts of different productions. Besides live streaming opera, OperaVision will feature ballet, concerts, operettas and musicals, as well as interviews, documentaries and other behind-the-scenes material. Opera Vision is supported by the European Community’s Create Europe programme, which will guarantee the operation of the service until December 2020.

Uutuuksien ilta Mikaelissa

Hossein Pishkar

Hossein Pishkar

Mikkelin kaupunginorkesteri tarjoilee uutuuden viehätystä Mikaelissa torstaina 19.10. klo 19. Fonia ja kvartettoja -konsertissa esitellään uusi nouseva kapellimestarikyky ja kuullaan uuden teoksen kantaesitys

Konsertin johtaa nuori iranilainen Hossein Pishkar, jonka kapellimestaritaitoja on kiitellyt mm. kapellimestarilegenda Bernard Haitink. Pishkar palkittiin kaksi viikkoa sitten Saksassa German Conducting Awardsin ensimmäisellä palkinnolla. Mikaelissa päästään siis nauttimaan todellisen nousevan kyvyn osaamisesta. Hossein Pishkar on opiskellut länsimaisen musiikin sävellystä Teheranin yliopistossa ennen siirtymistään Düsseldorfiin orkesterinjohdon opintoihin vuonna 2012. Mikaelin konsertin ohjelmaan Pishkar on valinnut Sibeliuksen Impromptun lisäksi kaksi upeaa jousikvartettoa Verdiltä ja Beethovenilta.

Konsertin solistinumerosta vastaa vankan jazz-taustan omaava saksofonisti-säveltäjä Esa Pietilä. Rohkeana improvisoijana ja musiikillisena visionäärinä tunnettu Pietilä kantaesittää konsertissa oman teoksensa Pulse, Waves & Dialogues. Säveltäjä itse kuvailee teostaan valon ja varjon leikiksi. Saksofoni ja orkesteri kisailevat ja kommunikoivat synnyttäen kappaleeseen aaltomaisen liikkeen. Saksofoni ottaa improvisatorisissa jaksoissaan toisinaan hyvinkin rohkeita vapauksia.

Konsertin esiintyjiä voi tavata Taiteilijavartissa klo 18.30 Mikaelin ravintolassa.

Giuseppe Verdi: Jousikvartetto e-molli, sov. jousiorkesterille
Esa Pietilä: Pulse, Waves & Dialogues, kantaesitys
Ludwig van Beethoven: Jousikvartetto ”Serioso” f-molli, sov. jousiorkesterille
Jean Sibelius: Impromptu