Amfion pro musica classica

Monthly Archives: elokuu 2011

You are browsing the site archives by month.

Arvio: Yundin Chopin murisi hurrikaanin lailla

Yundi. Kuva: Askonas HoltKohta kolmekymppinen Yundi nousi vuoden 2000 Varsovan Chopin-kilpailuiden jälkeen aallonharjalle, jonka kuohuissa hän surffailee edelleen varsin näyttävästi ja suurieleisesti. Ujona ja vaatimattomana esiintynyt nuorukainen ihastutti vilpittömyydellään, innostuneella otteellaan ja näyttävällä tekniikallaan pitkin vuosituhannen alkua.
Read More →

Levyarvio: Yllättäviä kohtaamisia

Pierre Jodlowski: Drones, Barbarismes, Dialog/No Dialog

Sophie Cherrier, huilu
Ensemble intercontemporain, joht. Susanna Mälkki
KAIROS 2011

Pierre Jodlowski on nelikymppinen ranskalaissäveltäjä, jonka laajalle tuotannolle on ominaista poikkitaiteellisuus. Hän on tehnyt yhteistyötä tanssijoiden, näyttelijöiden ja kuvataiteilijoiden kanssa. Säveltäjä esiintyy itsekin toulouselaisen éOle-muusikkoryhmän jäsenenä. Read More →

Arvio: Jäähyväiset Finlandia-talolle

Nyt se on ohi, Finlandia-talon taival Helsingin orkesterimusiikin päänäyttämönä. Avajaisista asti moitteita osakseen saanut akustiikka on nyt mennyt huolenaihe, kun orkesterien uusi kotipesä on kerrankin suunniteltu nimenomaan musiikkia varten. Tätä on odotettu!

Viimeisen konsertin ohjelmaa olisi tuskin voinut arvokkaammaksi suunnitella. Molempien sävellysten aihe viittaa optimistisesti parempaan tulevaan, iankaikkiseen elämään. Aihetta on kuitenkin käsitelty niin, että läpi tulee käydyksi koko tunteiden ja tunnelmien kirjo tuskan ja surun kautta iloon ja hartauteen. Read More →

Täydellisen virheetön

Jaani Länsiö

Meidän aikamme on edennyt pisteeseen, jossa kaikenlainen tarkka jäljennys on naurettavan helppoa. Skannerit, kopiokoneet ja digitaaliset kuvankäsittelyohjelmat tekevät niin hyvää jälkeä, että alkuperäiskappaleetkin kalpenevat uuden uljaan kopion rinnalla. Valokuvaajan työkalupakki on laajentunut ja painopiste muuttunut tietokoneruudun äärelle, missä työ viimeistellään ehjäksi kokonaisuudeksi ja pinnat silotellaan niin, ettei mitään silmiin pistävää jää näkyviin. Korjataan hymyäkin vähän leveämmäksi, noin. Hutiloinnit ja epähuomiossa tehdyt virheet on helppo korjata jälkikäteen, valokuvaamisen taito on vaihtunut kuvankäsittelytaitoon.

Toisin oli ennen, myös musiikissa: Moni virtuoosista kyvyistään tunnettu 1900-luvun alun pianisti sai savikiekon äärellä yllättäviä pelkotiloja, sillä kerran tallennettu pysyi muuttumattomana. Tuloksena oli ehdottomasti ehjää ja puhdasta soittoa vailla irvistyksiä ja heittäytymistä sävelten vietäväksi, etteivät vain sormet lipsahda ja tulisi virhe, kohtalokas sivuosuma kun jäisi jälkipolvien kummasteltavaksi. Ei väliä vaikka soitto maistuukin päivän seisseeltä puurolta, mutta ainakin se on täysin reseptiä mukaillen keitetty. Esimerkkinä hurjan maineen konserteillaan saavuttanut pianisti Leopold Godowsky, jonka psyyke ei kestänyt äänitysten lopullisuutta, mekaanista muistia. Häneltä säilyneet kuivakkaat äänitykset tuskin antavat oikeaa kuvaa hänen todellisista kyvyistään.

Niin vain äänitystekniikka hioutui vuosisadan kuluessa huippuunsa ja studioteknikoista tuli soittajien oikeita käsiä. Mikä ennen oli muuttumatonta, oli nyt vain uusintaoton ja parin pikkukikan takana täydellisestä. Aluksi se hoitui saksilla ja liimalla, nyttemmin sama saadaan aikaiseksi paljon huomaamattomammin ja helpommin tietokoneohjelmilla ja äänenmuokkauksella niin, ettei leikkauksesta jää juurikaan jälkiä. Viimeisen päälle pakkeloiduista ja virheettömistä suorituksista tuli standardi, ja samalla harhakuva musiikin tulkinnan virheettömyydestä luikerteli nuoriin soittajiin. Koska virheitä ei levyltä kuule, ei niitä myöskään kukaan tee. Ajatus on luonnoton.

Valitettavasti monet kuulijatkin taitavat kuvitella, että konsertti on vain livenä soitettu levy, eli puhdas virheistä ja kaikin puolin täydellistä. Alkaa leikki, jossa soittaja pelkää virheitä ja kuulija sitten bongaa niitä. Konserttinautinto kärsii, mutta vieläkin vakavampaa harmia tehdään itse teokselle ja tulkinnalle, jonka kaikki mahdollisuudet peittyvät ahdistuksen ja virheiden pelon alle. Kun takaraivo on täynnä huomioitavia vaaramomentteja, tulee tulkinnasta huomaamatta arkaa ja tylsää.

Joku viisaana esiintynyt kerran sanoi: ”yksikään musiikkiesitys ei hyödy vääristä äänistä.” Ehkäpä niin, mutta yksikin hyvin soitettu väärä ääni peittoaa tuhat huonosti soitettua oikeaa ääntä. Itsekin kuuntelen mieluummin näkemyksellistä, hiottua, harjoiteltua ja uskaliasta soittoa olkoonkin, että väliin lipsahtaisi jotain sinne kuulumatonta. Täydellistä jäljentämistä varten minulla on tietokone, joka soittaa kaiken oikein huonosti.

Pianisti Stephen Houghin blogi

Pianisti Stephen Hough kirjoittaa älykkäästi musiikista ja ilmiöistä sen liepeillä. Hän ei keskity pelkästään pianomusiikkiin, vaan joukossa voi olla mitä tahansa muotimaailmasta ruokailuun ja äänitteisiin.
http://blogs.telegraph.co.uk/culture/stephenhough/