Amfion pro musica classica

Monthly Archives: helmikuu 2016

You are browsing the site archives by month.

Helsingin kamarikuoron kevään päätapahtumat: Lully ja Shakespeare

Helsingin kamarikuoron kevään päätapahtumat ovat yhteistyö Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa  J.-B. Lullyn motettien parissa sekä Shakespearen kuolinpäivän 400-vuotismuistoksi järjestettävä konsertti

Majesteettisia motetteja Aurinkokuninkaan kappelista
su 6.3.2016 klo 19.00, Ritarihuone, Helsinki

Suurilla moteteilla, jotka Jean-Baptiste Lully sävelsi Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:nnen kappelia varten, oli keskeinen rooli Euroopan häikäisevimmän hovin musiikillisessa elämässä. Loistokkaan ja teatraalisen musiikin, solistien, kahden kuoron ja ison orkesterin avulla Lully loihti vahvan monarkin nautittavaksi tunteita syvimmästä surusta mitä suurimpaan iloon. Helsingin kamarikuoro ja Suomalainen barokkiorkesteri isoine kokoonpanoineen tuovat Lullyn musiikin eloon tavalla, jolla sen on voinut kuvitella soivan Aurinkokuninkaan hovissa.


400 vuotta William Shakespearen kuolemasta
la 23.4.2016 klo 19.00, Temppeliaukion kirkko

William Shakespeare kuoli 23. huhtikuuta Stratford-upon-Avonissa 52 vuoden ikäisenä. Tasan 400 vuotta myöhemmin Helsingin kamarikuoro esittää valikoiman vaikuttavimpia Shakespearen teksteihin tehtyjä kuorosävellyksiä. Ohjelmassa ovat muun muassa vastavalmistunut tilausteos Alex Freemanilta, vuonna 2013 kuolleen John Tavenerin yhden viimeisimmistä teoksista Suomen kantaesitys sekä Frank Martinin ja Ralph Vaughan Williamsin klassikkoteoksia. Saksalaissäveltäjä Hans Werner Henze olisi täyttänyt 90 vuotta tänä vuonna. Kitaravirtuoosi Otto Tolonen osoittaa säveltäjälle kunniaa soittamalla osia 40 vuotta sitten kirjoitetusta teoksesta First Sonata on Shakespearean Characters.

Lisäksi: Kevätkaudella jatkuu kuoron järjestämä kamarikonserttien sarja Meilahden Tuomaankirkossa, ja kansainvälisen Einojuhani Rautavaara -sävellyskilpailun päätöskonsertti järjestetään yhteistyössä Musiikin aika -festivaalin kanssa Viitasaaren kirkossa 6.7.2016.

Tarkemmat tiedot konserttiohjelmista:
http://helsinginkamarikuoro.fi/konsertit/kevatkausi-2016/

Helsingin kamarikuoro ja Suomalainen barokkiorkesteri esittävät kolme Lullyn motettia 6.3.

HKKn ja FiBOn konsertissa harvoin Suomessa kuultu ranskalainen barokkimusiikki tuo tuulahduksen Aurinkokuninkaan kappelista.

Ranskan Ludvig XIV:n hovin musiikillisen elämän keskiössä vaikuttanut Jean-Baptiste Lully sävelsi kuninkaan kappeliin useita suuria ja muutamia pienempiä motetteja. Näitä motetteja ei ole esitetty Suomessa pitkään aikaan, jos koskaan, ja muutenkin ranskalaista barokkimusiikkia esitetään maassamme harvoin. Suomalaisen barokkiorkesterin Ritarihuoneen residenssisarjan konsertissa 6. maaliskuuta kuullaan Lullyn suurista moteteista kolme: Plaude lætare Gallia, Miserere ja Te Deum. Suomen ainoa ammattikamarikuoro Helsingin kamarikuoro ja Suomalainen barokkiorkesteri suurine kokoonpanoineen herättävät teokset Nils Schweckendiekin johdolla eloon tavalla, jolla niiden on voinut kuvitella soivan Aurinkokuninkaan kappelissa.

Italiassa syntynyt mutta sittemmin ranskalaistunut Jean-Baptiste Lully (1632–1687) oli merkittävässä roolissa Euroopan häikäisevimmän eli Ranskan Ludvig XIV:n hovin musiikillisessa elämässä. Lully toimi muun muassa kuninkaan musiikinjohtajana. Vaikka Lullyllä ei ollutkaan virkaa kuninkaallisessa kappelissa, hän sävelsi useita suuria ja pienempiä motetteja juhlistamaan hovin tärkeitä tilaisuuksia.

Lully tunnetaan ennen kaikkea ranskalaisen oopperatyylin luojana. Klassinen ranskalainen tyyli ei sallinut italialaiselle barokille ominaista vahvaa tunteiden ilmaisua, joten Lully kehitti ranskalaisen resitatiivityylin, jossa painottui gallialaisten mieltymys tekstin retoriikkaan. Yksilön tunteet jäivät syrjään, mutta niitä korvaamaan Lully kehitteli vaikuttavia ja seremoniallisia kuoro-osioita, joista syntyi laajoja kohtauksia. Näitä piirteitä voi kuulla myös suurissa moteteissa. Lully myös kehitti orkesteria ja yhdisti useita eri hovissa toimivia musiikkiryhmiä, jolloin esityksistä tuli yhtä vaikuttavampia.

Ritarihuoneella 6.3. kuultavat motetit

Miserere vuodelta 1664 oli Lullyn ensimmäinen suuri motetti. Ei ole tiedossa, mitä varten se oli sävelletty, mutta todisteiden mukaan teos teki suuren vaikutuksen kuulijoihinsa. Teoksessa on pieni kuoro solisteineen, suurempi kuoro ja tyypillinen ranskalainen viisiosainen orkesteri, jossa kolme alttoviulustemmaa täydentävät viuluja ja selloja.

Plaude lætare Gallia sävellettiin juhlistamaan Ludvig XIV:n pojan ja perijän kastamista 1668. Lully sävelsi vielä mittavamman teoksen, Te Deumin, oman poikansa kastetilaisuuteen Fontainebleaussa vuonna 1677. Tästä majesteettisesta sävellyksestä, jossa oli mukana trumpetit ja patarummut, tuli nopeasti Lullyn kuuluisin kirkollinen teos, jota esitettiin myöhemmin lukuisissa tilaisuuksissa joskus hyvinkin suurilla kokoonpanoilla: todisteita on jopa 300 soittajan kokoonpanoista.

Majesteettisia motetteja Aurinkokuninkaan kappelista
Su 6.3.2016 klo 19 Ritarihuone
Helsingin kamarikuoro, Suomalainen barokkiorkesteri, Nils Schweckendiek, johtaja

http://fibo.fi

Dmitri Bertman ohjaa Stravinskyn oopperan Hulttion tie

b6a2a226c4f66974_org

Stravinskyn merkkiteos on nähty Kansallisoopperassa viimeksi 51 vuotta sitten. Faustmaisen tarinan nuoren miehen matkasta turmioon ohjaa Moskovon Helikon-oopperan johtajana mainetta niittänyt Dmitri Bertman.

Mihin nuori mies päätyykään, kun hän saa oppaakseen Lontoon iloihin itsensä paholaisen? Se selviää Igor Stravinskyn oopperassa Hulttion tie, joka saa ensi-iltansa Kansallisoopperassa 18.3. Aikansa suosituimpiin kuuluva ooppera tuotettiin Kansallisoopperassa edellisen kerran 1965.

Stravinsky löysi oopperan aiheeksi William Hogarthin kuvasarjan 1700-luvulta ja sävelsi oopperan perinteisiä rakenteita käyttäen. Tyylilainoja on niin Mozartilta kuin italialaisesta oopperasta, mutta kaikessa musiikissa kuuluu Stravinskyn oma taiturillinen ote. Vuonna 1951 valmistunut Hulttion tie huipensi Stravinskyn uusklassisen kauden.

Faustmaisessa tarinassa Nick Shadow houkuttelee Tom Rakewellin mukaansa lavealle tielle, joka johtaa ilotaloon, avioliittoon parrakkaan naisen kanssa ja lopulta hautausmaalle, jossa keskiyöllä pelataan korttia Tomin sielusta. Anne Trulove yrittää loppuun asti pelastaa rakastettunsa. Matkaa turmioon säestää mitä elegantein musiikki ja se on yksi teoksen vetovoiman syitä. Hulttion tie on yksi aikakautensa eniten esitettyjä oopperoita.

Hulttion tien ohjaa Kansallisoopperassa ensimmäistä kertaa vieraileva Dmitri Bertman. Moskovan Helikon-oopperan johtajana mainetta niittänyt Bertman on palkittu kolmesti Venäjän arvostetuimmalla Kultainen naamio -teatteripalkinnolla. Hartmut Schörghoferin lavastusta hallitsee spiraali, joka väistämättä johtaa Tom Rakewellin pohjalle. Erika Turusen upeissa puvuissa vaikutteet 1700-luvulta yhdistyvät moderniin kuvastoon.

Esitykset johtaa norjalainen Eivind Gullberg Jensen, joka vierailee nyt ensimmäistä kertaa Kansallisoopperassa. Tom Rakewellinä vuorottelevat australialainen Steve Davislim, joka on esittänyt Tomin roolia Hampurin valtionoopperassa sekä Tuomas Katajala, joka lauloi roolin viime vuonna Lissabonissa. Anne Truloven roolissa vuorottelevat Hanna Rantala ja Mari Palo, Nick Shadow’n roolissa Tuomas Pursio ja Jaakko Kortekangas. Parrakkaan Baban tehtävässä laulavat Jeni Packalen ja Päivi Nisula.

Hulttion tien ensi-ilta on 18.3. Ooppera esitetään kymmenen kertaa ja viimeinen esitys on 6.5. Hulttion tien esitys 9.4. radioidaan suorana lähetyksenä Yle Radio 1:llä, ja samaan aikaan esitystä voi katsoa verkon kautta suoratoistona osoitteessa yle.fi/klassinen tai oopperabaletti.fi/live.

FIGARON HÄÄT -OOPPERA METROPOLIASSA KEVÄÄLLÄ 2016

Metropolian Musiikin kevään 2016 suursatsaus on W. A. Mozartin ikisuosittu Figaron häät. Teos nähdään maalis-huhtikuussa kuudesti Metropolian opiskelijoiden ja vierailijoiden esittämänä. Ohjaaja Anselmi Hirvonen on siirtänyt ajattoman tarinan tapahtumat 1780-luvun Sevillasta tämän päivän espanjalaiseen bisnesmaailmaan, keskelle euro-alueen talousongelmia.

Esitykset 18.3.-2.4.2016 Helsingin Konservatorion konserttisalissa, Ruoholahdentori 6, Helsinki 18.

Ensi-illat 18.3. klo 18 ja 19.3. klo 14.
Muut esitykset  22.3. klo 18, 23.3. klo 18, 1.4. klo 18 ja 2.4. klo 14.

Figaron häät toteutetaan Metropoliassa kaksoismiehityksellä ja näyttämöllä nähdään yhteensä 21 nuorta solistia. Metropolian opiskelijat ja vierailevat muusikot muodostavat yli 35 soittajan vahvuisen orkesterin ja 10 laulajan kuoron. Esitykset johtaa kapellimestari Tuomas Rousi.

Päärooleissa nähdään Juha-Pekka Mitjonen (vier.) ja Erik Rousi (Figaro), Saija Kivioja ja Johanna Lesonen (Susanna), Robert Näse ja Jussi Vänttinen (vier.) (Kreivi), Niina Laitinen ja Satu Strömberg (Kreivitär) sekä Ada Alakärppä ja Satu Honkala (Cherubino).

”Työryhmä on täynnä intoa, energiaa ja tekemisen meininkiä. Teos on kolmen tunnin kestossaan valtavan suuri ja työläs ja vaatii jokaiselta paljon työtä ja aikaa. Puolet solisteista tekee ensimmäistä rooliaan oopperalavalla, mutta väsymisen merkkejä ei ole näkynyt ilo tehdä ja oppia uutta vie aina voiton”, ohjaaja Anselmi Hirvonen kehuu.

W. A Mozartin ja libretisti Lorenzo da Ponten Pierre Beaumarchais’n näytelmään pohjautuvaa Figaron häät -oopperaa vuodelta 1786 pidetään eräänlaisena koomisen oopperan, opera buffan, täydellistymänä. Riemastuttava musiikki tempaa mukaansa heti alkusoiton ensitahdeista ja johdattaa kuulijan kreivi Almavivan hovin monimutkaisiin ihmissuhdekiemuroihin.  Oopperan libretto oli aikanaan uskalias, jopa skandaalinomainen: nokkela palvelusväki johdattelee tapahtumia ja hieman yksinkertainen aatelisto ei tahdo pysyä kärryillä tapahtumien kulusta. Myös naisten asema juonenkäänteisiin aktiivisesti vaikuttavina, ei vain kohtaloonsa alistuvina, keskushenkilöinä oli aikaansa nähden poikkeuksellinen.

Hirvosen tuoreessa ohjauksessa yhtiön johtaja kreivi Almaviva alistaa ja hyväksikäyttää alaisiaan samalla siekailemattomalla tyylillä, jolla ylhäisö on aina kohdellut alempiarvoisiaan. Mozartin ajan ilmiöt näyttäytyvät nykypäivässä jatkuvan talouskasvun ja menestymisen tarpeena, vallankäyttönä ja työntekijöiden alistamisena, seksuaalisena häirintänä, stressinä, työuupumuksena, sukupuolten ja ihmisten välisenä epätasa-arvona. Tärkeimmäksi kaikesta nousee lopulta kuitenkin rakkaus sekä sovinto, anteeksiantaminen ja ihmisen henkinen kasvaminen.

Lue lisää Metropolian tapahtumasivulta www.metropolia.fi/tapahtumat -> Figaron häät
Facebook-tapahtuma: https://www.facebook.com/events/1122698214421270/

Arvio: Sir Simon Rattlen ja Berliinin filharmonikoiden ilahduttava myöhäisillan surrealismi

 

Stefan Dohr, Sir Simon Rattle ja Berliinin filharmonikot Richard Ayresin NONcerton surrealismin parissa.

Stefan Dohr, Sir Simon Rattle ja Berliinin filharmonikot Richard Ayresin NONcerton surrealismin parissa.

Berliinin filharmonikoiden ja Sir Simon Rattlen myöhäisillan konsertit ovat kiehtova konsepti. Niissä orkesteria kuullaan pienempinä kokoonpanoina usein nykymusiikkiyhtyeiden repertoaaria muistuttavien ohjelmistojen parissa.

Lauantain myöhäisilta käynnistyi oivallisesti Darius Milhaudin (1892-1974) jatsahtavalla luomiskertomuksella La Création du Monde, Op. 81 (1823) Afrikkalaisia luomismyyttejä peilaava pienoisbaletti syntyi Milhaudin Yhdysvaltain-matkan jälkeen. Säveltäjä oli vaikuttunut amerikkalaisesta jazzista ja päätti sulauttaa sen elementtejä, monen aikalaisensa tavoin, omaan musiikkiinsa.

Milhaudin luomiskertomus on melkoisen erilainen musiikillinen kertomus kuin vaikkapa Haydnin suuri oratorio Luominen. Silti näilläkin teoksilla on temaattisia yhteyksiä kaaoksen ja järjestyksen kuvauksissaan sekä luomistapahtuman vaiheittaisessa etenemisessä, vaikka musiikillisesti Milhaud ja Haydn toisistaan kaukana ovatkin.

Sir Simon Rattle ja Berliinin filharmonikot heittäytyivät Milhaudin jazzmyytin maailmaan riemastuttavasti. Kuvaelmasta ja tunnelmasta toiseen siirryttiin ketterästi ja pieni orkesteri soi mitä hienoimmin.

On tunnustettava, että Richard Ayres (s. 1965) oli minulle ennen tätä konserttia jokseenkin tuntematon nimi. Brittisyntyinen, sittemmin Alankomaihin kotiutunut säveltäjä on opiskellut mm. Morton Feldmanin ja Louis Andriessenin johdolla. Vaikka musiikin pinnalta sitä ei aina kovin helposti huomaa, on opettajien ajatusmaailma saanut Ayresin epäkonventionaalisessa musiikillisessa ajattelussa kasvupohjaa.

Ayres tunnetaan erityisesti konserttoperinnettä ravistelevien NONcerto -teosten sarjastaan, josta Philharmoniessa kuultiin NONcerto käyrätorvelle ja kamariorkesterille (2002). Solistina kuultiin Berliinin filharmonikoiden käyrätorvien äänenjohtajaa Stefan Dohria, joka heittäytyi Ayresin teokseen niin musiikillisesti kuin atleettisestikin.

Yksi NONcerton olennaisia ulottuvuuksia on solistin lavaesiintyminen. Ensimmäisessä osassa hänen tulee vuorotella itsensä kanssa paitsi musiikillisten repliikkien muodossa, myös vaihtamalla kuuluvasti tömistäen paikkaa lavan reunoissa olevien korokkeiden välillä alati kiihtyvään tahtiin. Toisessa osassa solistin tulee astua näyttömölle pystytetystä ovesta esittämään soolo-osuutensa. Näiden päätyttyä hänen tulee palata aina oven taakse.

Orkesterin kudos ja soolo-osuus ovat monesti aivan eri maailmoista. Solistilla on soitettavanaan käyrätorven konventioita monesti ironisoiva osuus, kun taas orkesteriosuus hyödyntää oivallisesti monia minimalistisia kliseitä. Teoksen surrealismi tuo mieleen myös David del Tredicin Liisa Ihmemaassa -sävellykset.

Sir Simon ja orkesteri tulkitsivat Ayresin värikkään, hyperaktiivisen ja rytmisesti välillä hyvinkin haastavan partituurin hienosti. Stefan Dohr oli soolo-osuuden parissa ilmiömäinen. Paikalla ollut säveltäjä oli silminnähden tyytyväinen.

Myöhäisillan huipennuksena kuultiin Igor Stravinskyn (1882-1971) nerokas kamarikonsertto Dumbarton Oaks (1937-38). Bachin Brandenburgilaisista konsertoista innoituksensa saanut teos on Stravinskyn keskikauden teoksista yksi välittömimmin ihastuttavista luomuksista. Siinä, kuten säveltäjän niin monissa muissakin teoksissa on äärettömän kiinnostavaa, kuinka Stravinsky kuulostaakin aina niin erehtymättömän omaleimaiselta, vaikka lähtöasetelma olisi millainen tahansa. Bach-tematiikan ilmeisyydestä huolimatta tämä musiikki on sataprosenttista, jäljittelemätöntä Stravinskya.

Berliinin filharmonikot ja Sir Simon Rattle olivat Stravinskyn musiikissa täysin kotonaan tarjoten ilahduttavan päätöksen hauskalle myöhäisillalle Philharmoniessa.

— Jari Kallio

Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari
Stefan Dohr, käyrätorvi

Darius Milhaud: La Création du Monde, Op. 81
Richard Ayres: NONcerto käyrätorvelle ja kamariorkesterille
Igor Stravinsky: Dumbarton Oaks – Konsertto kamariorkesterille Es-duuri