Amfion pro musica classica

Monthly Archives: huhtikuu 2019

You are browsing the site archives by month.

Arvio: Thomas Adèsin pianokonserton ensiesitys Leipzigissa oli todellinen löytöretki

Kirill Gerstein, Thomas Adès ja Gewandhaus-orkesteri. Kuva: Jari Kallio

Kirill Gerstein, Thomas Adès ja Gewandhaus-orkesteri. Kuva: Jari Kallio

Leipzigin Gewandhausorchesterin johtajankorokkeella menneellä viikolla vierailleella brittiläisellä säveltäjä-kapellimestari Thomas Adèsilla oli tuomisinaan kertakaikkisen oivallinen ohjelmisto, jonka ehdoton huipentuma oli hänen uuden pianokonserttonsa (2018) Euroopan ensiesitys.

Konsertto sai kantaesityksensä säveltäjän johdolla Bostonin sinfoniaorkesterin konsertissa maaliskuun alussa. Kuten nyt Leipzigissakin, kantaesityksen solistina kuultiin Kirill Gersteinia, jolle teos on kirjoitettu. Adèsin ja Gersteinin matkassa konsertto saapuu marraskuussa myös Suomeen, osana Helsingin kaupunginorkesterin ensi syksyn konserttisarjaa.

Gerstein on oivallinen muusikko, jonka laaja repertoaari ulottuu kantaohjelmistosta harvinaisuuksiin, kuten Busonin järkälemäiseen konserttoon, josta pianistilta on juuri ilmestynyt hieno levytys Sakari Oramon johtaman Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa. Moni-ilmeisenä ja seikkailullisena taiteilijana Gerstein onkin mitä erinomaisin solisti Adèsin uudelle konsertolle.

Vaikka uusi sävellys on ensimmäinen Adèsin teosluettelossa pianokonsertoksi otsikoitu teos, sitä edeltää kuitenkin kaksi pianolle ja orkesterille sävellettyä konsertoivaa kappaletta, Concerto Conciso (1997) ja Suomessakin hiljattain kuultu In Seven Days (2008). Näin ollen uuden konserton otsikkovalinta onkin huomionarvoinen, sillä se viitannee teoksen edeltäjiään konserttomaisempaan olemukseen, kolmiosaiseen nopea-hidas-nopea -rakenteeseen, täysimittaiseen virtuositeettiin sekä dialogiin solistin ja orkesterin välillä.

Ja kuinka loputtoman kiehtovaa tuo dialogi onkaan! Ääriosat ovat Nancarrow-henkisen rytmiikan ja hurmioituneiden sointivärien juhlaa, joissa Adèsin pistämätön soitinnustaito esittäytyy täydessä mitassaan. Pintapuolisesti musiikissa voi aistia assosiaatioita esimerkiksi Lisztiin ja Raveliin, mutta pohjimmiltaan musiikki on alusta loppuun mitä omintakeisinta Adèsia.

Patarummun isku käynnistää ensimmäisen osan ikään kuin airuena pianon esiinmarssille. Jousten ja puupuhallinten säestämänä solisti johdattaa musiikin kohti ensimmäistä huipennusta, johon koko orkesteri liittyy. Avaustahdeilta saakka kuulijan jakamattoman huomion vangitsee musiikin tarttuva svengi. Osan edetessä avautuu alati kiehtova soivien kuvien sarja, joita Adèsin kekseliäs soitinnus sävyttää mitä mielikuvituksellisimmin. Kastanjeteille ja marimballe kirjoitettu osuus on yksi monista välittömästi muistiin piirtyvistä detaljeista.

Pulppuava kadenssi johtaa osan päätöstaitteeseen, jossa koko orkesteri yhtyy soivaan pyörteeseen, joka kieppuu kieppumistaan päätössoinnun jysähdykseen saakka.

Hidas toinen osa on kuin täydelliseksi hiottu jalokivi, jossa pianon ja kongien yhteen kietoutuneiden harmonioiden hohde avaa ennenkuulumattomia sointimaisemia, joita verhoaa symbaalin etäisen humun väräjävä usva. Tämä intiimi sointimatka tarjoaa juuri täydellisen kontrastin ääriosien ulospäin suuntautuvalle olemukselle.

Finaalissa sointivirrasta kohoaa harmonisten ja rytmisten jännitteiden lumoava labyrintti. Osan keskivaiheilla musiikin liike pysähtyy hetkeksi ennen lopullista purkausta kohti huumaavaa päätöstä.

Konserton Euroopan ensiesitys sen nimikkosolistin soittamana ja säveltäjän johtamana oli vaikuttava kokemus. Gerstein hallitsi soolo-osuuden kutkuttavat haasteet kerrassaan ällistyttävällä taituruudellaan ja syvällisellä muusikkoudellaan. Orkesteri oli omaksunut Adèsin yhtä lailla haastavan orkesterisatsin läpikotaisin. Säveltäjän johdolla musiikissa oli ihailtavaa läpikuultavuutta ja yksityiskohtien rikkautta. Sanalla sanoen, konsertto oli todellinen elämys.

Pianokonserton tulevaa esityskalenteria katsellessa tulee nopeasti vakuuttuneeksi siitä, että teos tulee, ansaitusti, ottamaan pian oman vakiintuneen paikkansa ohjelmistossa.

Beethovenin alkusoitot näyttävät jakautuvan mielenkiintoisella tavalla kahteen ryhmään. Toisia soitetaan varsin ahkerasti, kun taas osaa ei kuule konserteissa juuri koskaan. Jälkimmäiseen aarteiden joukkoon lukeutuu myös illan avausteos, oivallinen Zur Namensfeier -alkusoitto (1814-15), joka lienee yksi kaikkein harvimmin kuultuja Beethovenin mestariteoksia. Gewandhaus-orkesterin konserteissa Zur Namensfeier on viimeksi soinut kymmenen vuotta sitten Riccardo Chaillyn johdolla. Alkusoitto myös levytettiin tuolloin Deccalle osana Beethovenin sinfonioiden sarjaa.

Alun perin Zur Namensfeierin oli määrä saada ensiesityksensä keisari Frans I:n nimipäivänä lokakuussa 1814, osana Franciscus Assisilaisen muistojuhlaa. Beethovenin partituuri valmistui kuitenkin vasta seuraavana vuonna, ja alkusoitto kuultiin lopulta ensimmäisen kerran joulupäivänä 1815.

C-duurialkusoitto on kuuden minuutin mittainen energiapurkaus, jossa tiivistyvät mainiosti Beethovenin musiikin tunnusomaiset piirteet. Iskevät tuttisoinnut, riemukkaat käyrätorvirepliikit, jousten ketterät kuviot ja puhallinten kepeät juoksutukset kohottavat todellisen juhlatunnelman, jonka parissa orkesteri ja Adès ottivat teoksesta kaiken ilon irti siivittäen musiikin taidokkaasti lähes vaaralliseen hurmokseen. Riemastuttava teosvalinta Adèsilta ja orkesterilta.

Illan ohjelmaan sisältyi toinenkin nostattava teosharvinaisuus, nimittäin Lisztin sinfoninen runoelma Hunnenschlacht (1857). Wilhelm von Kaulbachin samannimisen freskon innoittamana syntynyt taistelukuvaelma suurelle orkesterille ja uruille on kerrassaan erinomainen sinfonisen kerronnan taidonnäyte.

Hunnenschlacht alkaa sordiinojousten sointihämyllä, johon puupuhaltimet ja käyrätorvien signaalit lomittuvat armeijoiden ryhmittyessä taistelukentälle. Jännite kasvaa kohti joukkojen kohtaamista, ja musiikki tiivistyy ensimmäiseen huipennukseensa, jota seuraa urkujen kirkastunut sisääntulo.

Vaikka kaatuneiden sielut kohoavat taivaisiin, niiden sammumaton vimma pitää taistelun käynnissä tuonpuoleisessakin. Seuraa uusi orkesterinousu, jonka kuohuihin liittyvät myös urut. Taivaallinen näky huipentuu valtavaan vaskien ja urkujen päätössointuun, jonka voima on vertaansa vailla.

Orkesterin ja Adèsin näkemys Hunnenschlactista oli verrattomasti rakennettu ja taiten balansoitu. Teoksen kokonaisarkkitehtuuri sai hienon toteutuksen, ja musiikin hurja kauneus avautui kaikessa loistossaan peitoten valkokankaiden digitaalisten efektien kyllästämät taistelukohtaukset mennen tullen.

Illan päätteeksi kuultiin vielä toinenkin taistelukentiltä sysäyksensä saanut teos, Stravinskyn maailmansodan keskellä syntynyt Kolmiosainen sinfonia (1942-45). Stravinskyn säveltäessä sinfonian päätösosaa sodan lähestyessä loppuaan keväällä 1945, päivittäin kantautuneet uutiset liittoutuneiden etenemisestä Hitlerin kukistamiseksi tarjosivat kimmokkeen sinfonian voitonriemuiseen finaaliin.

Stravinskyn teosluettelossa sinfoniaksi otsikoituja teoksia on kaikkiaan viisi alkaen ensimmäisestä opuksesta, Rimski-Korsakov -henkisestä Es-duurisinfoniasta (1905-07/1913). Koska Debussyn muistolle sävelletty Sinfonioita puhaltimille (1920) käyttää käsitettä jokseenkin erilaisessa merkityksessä, Stravinskyn paluu sinfonioiden pariin tapahtui vasta 1930-luvulla, jolloin syntyivät Psalmisinfonia (1930) ja C-duurisinfonia (1938-40).

Kaikissa sinfonioissaan Stravinsky poikkeaa Mahlerin viitoittamilta kaikkeutta syleilevien soivien todellisuuksien poluilta hyödyntäen huomattavasti keskitetympiä mutta siltä äärettömän kiehtovia keinovaroja. Jokaisen sinfonian myötä Stravinsky luo tyylinsä uudelleen hämmästyttävän kekseliäästi.

Kolmiosainen sinfonia on sävelletty suurelle orkesterille, johon kuuluu Petrushkan (1910-11) tapaan piano. Lienee tuskin sattumaa, että sinfonian valmistuttua säveltäjä laati balettiklassikostaan uudistetun version. Vaikka Kolmiosainen sinfonia on konserttiteos, voi sen värikylläiseen orkesterikaapuun puetun avausosan rytmisessä liike-energiassa ja oikukkaissa aksenteissa aistia baletin henkeä.

Adès ja Gewandhaus-orkesteri tavoittivat ensimmäisen osan olemuksen kerrassaan idiomaattisesti. Huoliteltu rytmiikka ja tarkkaan hiottu balanssi toivat artikulaatioon ihailtavaa kuulautta. Oivaltavasti fraseeratut melodialinjat kohosivat orkesterikudoksesta vaikuttavasti.

Orkesteri teki niin ikään erinomaista työtä hienovireisen toisen osan parissa, toteuttaen harpun ja soolopuhaltimien taidokkaan dialogin mieleenpainuvasti. Jousten keinahtelevan säestyksen saattelemana musiikki vaeltaa monenlaisten maisemien läpi ennakoiden kohdakkoin Bernard Herrmannin klassikkosävellyksiä Alfred Hitchcockin elokuviin.

Lyhyt välisoitto toimii siltana vapautuneeseen finaaliin, jonka liike-energia purkautuu orkesteritutteihin, joiden lomassa kuullaan mitä kekseliäimpiä kamarimusiikillisia jaksoja. Osan edetessä musiikin jännitteet kasvavat ja purkautuvat lopulta koko orkesterin elinvoimaiseen päätökseen.

Adès ja orkesteri kietoivat finaalin riemullisen mukaansatempaavaan soivaan asuun vieden illan seikkailuhenkisen löytöretken verrattomaan päätökseensä.

– Jari Kallio

 

Gewandhausorchester

Thomas Adès, kapellimestari

 

Kirill Gerstein, piano

 

Ludwig van Beethoven: Zur Namensfeier -alkusoitto, Op. 114 (1814-15)

Thomas Adès: Konsertto pianolle ja orkesterille (2018, Euroopan ensiesitys)

Franz Liszt: Hunnenschlacht, sinfoninen runo nro 11, S 105 (1857)

Igor Stravinsky: Kolmioisainen sinfonia (1942-45)

 

Gewandhaus, Leipzig

Torstai 25. huhtikuuta 2019, klo 20

BRQ Vantaa Festivalin ohjelmistossa vanhan musiikin helmiä juhlavuoden kunniaksi

Vanhan musiikin festivaali BRQ Vantaa Festival järjestetään tänä vuonna 5.–11.8.2018 jo kymmenettä kertaa. Suomen kansainvälisin periodisoittimiin keskittyvä festivaali tuo elokuussa Suomeen vanhan musiikin huippunimiä.

10 vuotta täyttävän festivaalin juhlakonsertissa Giovanni Antoninin perustama ja luotsaama italialainen huippubarokkiorkesteri Il Giardino Armonico, joka on tehnyt huikean, yli kolmikymmenvuotisen matkan vanhan musiikin huipulla, konsertoi nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Yhtyeen levytyksiä on palkittu huipputunnustuksin: Grammy-, Diapason d’Or-, Gramophone-, Choc de l’annee- ja Echo Klassik -palkinnoin. Il Giardino Armonicon yhteistyökumppaneina ovat musisoineet myös maailmantähdet Cecilia Bartolista Patricia Kopatchinskajaan, Viktoria Mullovaan, Sol Gabettaan, Isabelle Faustiin ja Labèquen sisaruksiin. Elokuussa kuullaan Bachin ja Telemannin orkesteriteoksia festivaalin päättävässä juhlakonsertissa.

Kolminkertainen Gramaphone-palkinnon voittaja, lauluyhtye Gothic Voices matkaa Suomen ensivierailullaan kuvitteellisiin uuden vuoden hääjuhlallisuuksiin keskiajan lopulla. Kunniavieraana on aikansa merkittävin säveltäjä Guillaume Dufay, jonka motetit upeine soitinväreineen ylevöittävät tunnelmaa. Espanjan johtaviin vanhan musiikin yhtyeisiin lukeutuva Capella de Ministrers vie puolestaan kuulijat matkalle varhaisrenessanssin kukoistukseen Lucrezia Borgian (1480–1519) askelin. Vastikään parhaan vanhan musiikin levytyksestä ICMA-palkittu Capella de Ministrers hakee vertaistaan varhaisen välimerellisen musiikin tulkkina.

Orkesterikonserttien lomassa yleisölle tarjoillaan raikas annos resitaaleja. Yleisön rakastama sopraano Tuuli Lindeberg eläytyy naisen kertojaääneen 1600-luvun ranskalaisessa musiikissa yhdessä Eero Palviaisen kanssa. Nicholas Mulroy ja Elizabeth Kenny yhdistävät voimansa tutkiakseen bel canto -tyylin englantilaisia ja italialaisia alkujuuria. Ohjelmassa oopperan tunneilmaisu tiivistyy intiimeimpään muotoonsa tenorille ja teorbille. Illan aikana kuullaan myös tuoreen Nico Muhlyn sooloteorbiteoksen Suomen kantaesitys.

Muita resitaaleja tarjoavat näppäilysoittimin yleisön suosikki, kitaristi Otto Tolonen, ranskalainen luutisti Claire Antonini ja virolaisen kanteleen taitaja Anna-Liisa Eller. Unohtaa ei sovi myöskään nuoren virtuoosin Justin Taylorin cembaloiltaa tai Lauri Honkavirran levollista Lepohetki-konserttia taidemuseo Artsissa. Maija Lampelan ja kumppaneiden konsertissa selviää, miltä kuulostaa ranskalaisten ylhäisönaisten 1700-luvulla suosima heleä-ääninen pardessus de viole.

Avajaiskonsertissa pohjanmaalaisyleisöjä ihastuttanut ja levytyksillään hurmannut Barocco Boreale saapuu ensi kertaa pääkaupunkiseudulle. Yhtyettä luotsaa moninkertainen Emma-voittaja Kreeta-Maria Kentala, joka soittaa konsertissa Gianbattista Rogerin arvoviulua vuodelta 1691. Ohjelmassaan kokoonpano loihtii henkiin hollantilaisen kreivi Unico Wilhelm van Wassenaerin säkenöivän värikkäät jousikonsertot.

BRQ Vantaa Festivalin konsertit järjestetään Vantaan Pyhän Laurin kirkossa ja kappelissa sekä pääkonsertti Temppeliaukion kirkossa Helsingissä.

Suomen kansallisoopperan ja -baletin uusi hallitus aloittaa toimikautensa

Suomen kansallisooppera ja -baletti sr:lle on nimitetty uusi hallitus 26.4. alkaneelle kolmivuotiselle toimikaudelle. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeää hallituksen puheenjohtajan ja neljä jäsentä, Helsingin kaupunki kaksi jäsentä sekä Espoon ja Vantaan kaupungit molemmat yhden jäsenen.

Hallituksen puheenjohtajaksi opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt LT Leena Niemistön ja jäseniksi FM Leif Jakobssonin, VT Sixten Korkmanin, talousjohtaja Pekka Pajamon sekä hallitusammattilainen Kerttu Tuomaksen. Helsingin kaupungin nimeämät jäsenet ovat viestintäjohtaja Tuuli Kousa ja kansanedustaja Wille Rydman. Espoon kaupungin nimeämä jäsen on yrittäjä Jaana Jalonen ja Vantaan kaupungin nimeämä jäsen FM Jukka Hako.

Hallituksen uusina jäseninä aloittavat Sixten Korkman, Tuuli Kousa, Wille Rydman ja Jukka Hako. Kansanedustaja Jutta Urpilainen siirtyy hallituksesta opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämänä hallintoneuvoston puheenjohtajaksi.

Hallituksen työhön osallistuvat lisäksi esittelijänä Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi sekä henkilökunnan nimeäminä edustajina näytäntötyöntekijä Kalle Rannikko, orkesterimuusikko Timo Pulakka ja uutena oopperalaulaja Arto Hosio. Hallituksen sihteerinä toimii Suomen kansallisoopperan ja -baletin päälakimies Anita Prusila.

Suomen kansallisoopperan ja -baletin hallitus vastaa säätiön varojen käytöstä, johtajien nimityksistä, strategiasta ja ohjelmistopolitiikasta.

RSO:n 2019–2020 kauden keskiössä Faust-teema ja Dmitri Šostakovitš

Radion sinfoniaorkesterin kauden 2019–2020 avaa Yleisradion ja Helsingin juhlaviikkojen suurtuotanto, Schumannin Kohtauksia Goethen Faustista. Kauden monipuolisessa sinfonisessa kirjossa erityisaseman saavat myös Dmitri Šostakovitšin keskikauden sinfoniat ja konsertot. Toista kertaa järjestettävällä RSO-festivaalilla kuullaan Magnus Lindbergin uutuuksia ja suurteoksia. Kapellimestarivieraiksi saapuvat jälleen mm. Esa-Pekka Salonen, Herbert Blomstedt, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo ja solisteina debytoi joukko kotimaisia nuoria.

Ikoninen Faust-hahmo esittäytyi jo RSO:n kauden 2018–2019 avanneessa Mahlerin 8. sinfoniassa. Tulevalla kaudella Faust-teema jatkuu Schumannin ja Berlioz’n suurissa kuoro-orkesteriteoksissa. Schumannin Kohtauksia Goethen Faustista on sinfoniaorkesterille, kahdelle kuorolle ja laulusolisteille luotu sävellys. ”Se on yksi Schumannin tuotannon kruununjalokivistä”, toteaa ylikapellimestari Hannu Lintu suosikkeihinsa kuuluvasta teoksesta. Helsingin juhlaviikkojen ja Yleisradion yhteistuotannossa 22.–23.8. yhdistyvät musiikki ja esitystaide, kun ohjaaja Jussi Nikkilän näyttämötoteutuksessa dramaattinen oratorio limittyy Faustin elämän käännekohtiin. ”Tässä projektissa jatkamme taas sinfoniakonsertin ja draaman rajapintojen tutkimista”, Lintu kertoo. Solisteina Kaapelitehtaan näyttämöllä laulavat mm. Soile Isokoski, Arttu Kataja ja Maximilian Schmitt.

Kevätkaudella 17.1. kuultava Hector Berlioz’n Faustin tuomio kuuluu myös Hannu Linnun mieliteoksiin. ”Pidän sitä yhtenä orkesteri- ja kuorokirjallisuuden täydellisimmistä ja dramaattisimmista teoksista.” Musiikkitalon Kuoron ja Ylioppilaskunnan Laulajien kanssa esitettävää dramaattista legendaa tähdittävät Florian Boesch, John Irvin ja Karen Cargill.

Dmitri Šostakovitšin keskikauden sinfonioita ja konserttoja kuullaan tulevalla kaudella runsaasti. ”Kauden aikana on mahdollisuus seurata Šostakovitšin musiikillisen kielen muutosta”, kertoo Hannu Lintu. Sinfonioista kuullaan mm. klassismin inspiroimat 1 ja 6 sekä kirkastunutta myöhäiskautta edustava nro 14. Hannu Lintu johtaa itse 11. sinfonian ja 10. RSO soittaa Trondheimin ylikapellimestari Han-Na Changin johdolla. Konsertoista ohjelmassa on mm. Elina Vähälän tulkitsema viulukonsertto nro 2.

Tuleva kausi esittelee joukon nuoria lahjakkuuksia. Debyyttinsä RSO:n kanssa tekevät pianisti Ossi Tanner, bassolaulaja Markus Suihkonen ja viulisti Tami Pohjola. Kansainvälistä nuorten kärkeä edustavat mm. New Yorkin Metropolitan-oopperan uusi löytö, italialaisbasso Andrea Mastroni, sellisti Alisa Weilerstein ja kapellimestari Tabita Berglund. 

Myös säveltäjävieraiden joukossa on nuoria suomalaisia – uusia teoksia kuullaan Ilkka Hammolta, Matti Heiniseltä ja Sauli Zinovjevilta. Muita kantaesityksiä ovat Lauri Kilpiön orkesteriteos ja Otto Virtasen kamarimusiikkiteos. 120-vuotiasta Polyteknikkojen Kuoroa juhlitaan 2017 kantaesitetyllä Lotta Wennäkosken Uniin asti -kuoro-orkesteriteoksella.

RSO:n toista kertaa järjestettävän oman festivaalin teemana on säveltäjä Magnus Lindberg, orkesterin pitkäaikainen yhteistyökumppani. Ohjelmassa on Lindbergin vanhempia mestariteoksia, kuten Kraft ja Aura sekä Suomen ensiesityksensä saavia uutuuksia. Lindbergin sielun veljien – Stravinskyn ja Schumannin teoksia on ohjelmassa festivaalin kamarimusiikkikonsertissa. Tapahtuma päättyy Fabio Biondin johtamaan, harvoin Suomessa esitettyyn Gluckin oopperaan Orfeo ed Euridice. RSO-festivaalin lisäksi kevätkaudella pidetään jälleen RSO:n muusikoiden suunnittelema kamarimusiikkiviikonloppu ”MIND”, jonka ohjelmassa on sävellyksiä mm. Wennäkoskelta, Pärtiltä ja Kurtágilta.

RSO:n ja Hannu Linnun levytykset ovat keränneet viime vuosina monia merkittäviä palkintoja ja huippuarvosteluja. Bartókin viulukonserttojen levy palkittiin sekä Gramophonella että ICMA -palkinnolla, Sibeliuksen sävelruno-levy niin ikään ICMA:lla ja Lutoslawski-taltiointi kotimaisella EMMA:lla. Tulevalla kaudella RSO ja Hannu Lintu levyttävät Magnus Lindbergin, Sebastian Fagerlundin ja Peter Liebersonin teoksia.

RSO konsertoi Hannu Linnun johdolla Wienin Konzerthausissa, Bratislavan ja Asconan festivaaleilla sekä Veronassa 29.9.–4.10. Solisteina ovat lyömäsoittaja Martin Grubinger sekä viulisti Elina VähäläToukokuussa 2020 RSO ja Lintu sekä pianisti Seong-Chin Cho ja viulisti Ruy Goto tekevät kiertueen Japaniin ja esiintyvät mm. Tokion Suntory Hall’ssa, Nagoyassa ja Osakassa.

RSO:n konsertit lähetetään suorina lähetyksinä Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa. Konsertteja nähdään myös Yle Teemalla ja Yle TV 1:ssä. Lisäksi osa konserteista lähetetään ranskalais-saksalaisessa ARTE Concert -verkkopalvelussa ja ranskalaisella Mezzo-kanavalla.

2019 Teosto-palkinto mm. Sebastian Hillin Snap Musicille

Sebastian Hilli

Sebastian Hilli

Vuoden 2019 Teosto-palkinnon saivat Stina Koistisen ja Nicolas ’Leissi’ Rehnin sävellykset, sanoitukset ja sovitukset levyllä Love sekä Sebastian Hillin (s. 1990) sävellys Snap Music.

Kun palkinnon saa kaksi teosta, kummankin palkintosumma on 20 000 euroa. 16. kerran jaettu Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja.

Esiraadin asettamien ehdokkaiden joukosta voittajat valitsi tuomaristo, johon kuuluivat viime vuonna palkittujen teosten tekijät Astrid Swan (tuomariston pj) ja Joona Toivanen sekä Teoston johtoryhmän kutsumat jäsenet: professori Tuija Hakkila-Helasvuo (Taideyliopiston Sibelius Akatemia) ja musiikkipäällikkö Jussi Mäntysaari (Nelonen Median radiot).

”Keskenään hyvin erilaisten ja erimuotoisten ehdokasteosten kuunteleminen ja arviointi oli sekä kiinnostavaa että antoisaa. Perusteellisen kuunteluprosessin jälkeen olimme yksimielisiä siitä, että haluamme palkita juuri nämä kaksi teosta. Mielestämme voittajateoksissa oli myös paljon samaa niiden muodon erilaisuudesta huolimatta: kummatkin ovat kollaasimaisia tunnelmaltaan ja toteutukseltaan ja kumpikin teos kommentoi omalla tavallaan kiihkeätempoista aikaa, jota nyt eletään”, toteaa tuomaristo yhteisesti.

Snap Musicia tuomaristo luonnehti seuraavasti: ”Ammattitaitoinen ja vahva sävellys on dramaturgisesti elävä ja voimallisuudessaan raju. Paikoitellen jopa hiphopia ja free jazzia lähentelevä teos leikittelee humoristisesti kliseillä ja kääntää ne voitokseen. Jokainen nuotti on perusteltu.”

RSO kantaesitti Snap Musicin itsenäisyyspäivän konsertissaan viime vuonna. Teos on Hillin ensimmäinen orkesteriteos.

Teosto-palkintotuomaristo valitsi voittajat seitsemän ehdolla olleen teoksen tai teoskokonaisuuden joukosta. Ehdokkaat asetti musiikkialan ammattilaisista koostunut esiraati.