Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Marketta Kokkonen Urkuyön ja Aarian puheenjohtajaksi

header1-300x200

Urkuyö ja Aaria -festivaalia Espoossa järjestävä Urkuyö ja Aaria ry on valinnut uudeksi hallituksensa puheenjohtajaksi kaupunkineuvos Marketta Kokkosen. Kokkonen jäi eläkkeelle Espoon kaupunginjohtajan virasta vuonna 2011 toimittuaan tehtävässä 15,5 vuotta. Työelämänsä aikana Kokkonen toimi kuntahallinnon erilaisissa tehtävissä yhteensä runsaat 30 vuotta ja tätä ennen yksityisellä sektorilla noin 10 vuotta, josta pisimmän jakson hän työskenteli pankkialalla.

Viime vuosina Marketta Kokkonen on toiminut hallitusammattilaisena muun muassa Solidiumin ja Finnish Consulting Groupin hallitusten jäsenenä, Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiön hallituksen ja ammatillisen koulutusjärjestön (AMKE ry) puheenjohtajana. Urkuyö ja Aaria myönsi Marketta Kokkoselle yhdistyksen kunniajäsenyyden festivaalin 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kesällä 2015.

Urkuyö ja Aaria ry:n hallituksen jäseniksi valittiin Pia Bengts, Pålle Björklund, Petri Koivusalo, Timo-Juhani Kyllönen sekä Aleksij Mirolybov ja varajäseneksi Jukka Okkonen.

Urkuyö ja Aaria -festivaali järjestetään 31. kerran 2.6.–25.8.2016 Espoon tuomiokirkossa. Taiteellisen johtajan Hannu Norjasen suunnittelema ohjelma julkistetaan helmikuussa.

www.urkuyofestival.fi

Arvio: Scheherazade.2 oli vaikuttava RSO:n kevätkauden avaus

IMG_5404

Kuva (c) Jari Kallio.

Kevätkauden ensimmäisessä Radion sinfoniaorkesterin konsertissa kuultiin kahta yllättävän samanhenkistä mestaria. Amerikkalainen John Adams (s. 1947) on tunnetuimpia aikamme säveltäjiä, Dmitri Shostakovitsh (1906-1975) puolestaan 1900-luvun musiikin legendaarisimpia hahmoja.

Äkkiseltään saattaa miettiä, mitä yhteistä voi olla neuvostojärjestelmän karulla todistajalla ja John Cagen sekä varhaisten minimalistien pohjalta omaa ilmaisuaan rakentaneella kalifornialaissäveltäjällä. Adams kun niputetaan yhä helposti minimalistiseen ”koulukuntaan”, vaikka hänen ilmaisunsa kehittyi jo 80-luvun jälkipuoliskolla kohti paljon laajempia tyylikeinoja.

Monet Adamsin myöhemmät teokset, kuten Naive and Sentimental Music (1999) ja City Noir (2009), ovat olleet varsin sinfonisia, harmonisesti ja rytmisesti kompleksisia orkesterirunoelmia. Tähän kehityslinjaan kuuluu myös tänään Suomen ensiesityksensä saanut Scheherazade.2 (2014), alaotsikoltaan draamallinen sinfonia viululle ja orkesterille.

Käytännössä Scheherazade.2 on konsertto, jonka mittasuhteet ja orkesterin osuuden poikkeuksellisen suuri painoarvo lienevät vaikuttaneet alaotsikon muotoon. Vaikka teoksen nimi viittaa Rimski-Korsakovin klassikkoon, on Hector Berliozin Harold en Italie (1835) ehkä osuvampi vertailukohta.

Shostakovitshin tavoin Adams on käsitellyt teoksissaan usein vaikeita yhteiskunnallisia teemoja. Hänen oopperoidensa aiheina ovat olleet kylmän sodan aikainen suurvaltapolitiikka, terrorismi sekä ensimmäisen atomipommin kehitystyö. Orkesteriteoksiinsa Adams on punonut myös erilaisia ohjelmallisia kannanottoja, joskus avoimemmin, toisinaan taas peitellymmin.

Scheherazade.2 käyttää lähtökohtana romantiikalle tyypillistä solisti vastaan orkesteri -asetelmaa ilmentämään naisten selviytymistaistelua aikamme yhteiskunnissa, joissa poliittinen ja uskonnollinen fanatismi johtavat yhä äärimmäisiin epäoikeudenmukaisuuden ja julmuuden tekoihin.

Huolimatta teemojensa vakavuudesta Scheherazade.2 ei pelkisty lamentaatioksi tai moraaliteetiksi, vaan se on ennen kaikkea kertomus selviytymisestä rohkeuden, oivalluksen ja peräänantamattomuuden avulla. Tätä kaikkea ilmaisee mitä kekseliäin ja ilmaisuvoimaisin solistiosuus, jonka Adams kirjoitti nimenomaisesti Leila Josefowiczille.

Viimeisten viidentoista vuoden aikana Josefowicz on esittänyt Adamsin musiikkia huomattavan paljon. Hänen ohjelmistossaan ovat viulukonsertto (1993), alun perin Walt Disney Concert Hallin avajaisiin sävelletty The Dharma at Big Sur (2003) sekä Road Movies (1995) viululle ja pianolle. Kun Adams ryhtyi työstämään Josefowiczille omistettua teostaan kaksi vuotta sitten, oli selvää, että sävellyksestä oli tulossa painoarvoltaan varsin merkittävä.

Scheherazade.2 sai kantaesityksensä New Yorkin filharmonikoiden konsertissa viime vuoden maaliskuussa. Euroopassa teos kuultiin ensimmäisen kerran säveltäjän johdolla Amsterdamissa Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin esittämänä viime lokakuussa. Solistina Scheherazade.2:n kaikissa tähänastisissa esityksissä on ollut Leila Josefowicz, joka soitti teoksen nyt myös Musiikkitalossa. Hän on teoksen solistina myös RSO:n huomenna alkavalla orkesterin Keski-Euroopan kiertueella.

Perjantai-illan Scheherazade.2 oli mitä vaikuttavin kohtaaminen. Hannu Linnun johtama RSO soi hehkuvissa väreissä mitä tarkinta ja vivahteikkainta detaljityötä tehden. Adamsin draamallinen, lähes oopperamainen partituuri kääntyi soivaan asuunsa ihailtavasti.

Laaja ensimmäinen osa, Tale of the Wise Young Woman – Pursued by the True Believers, oli järisyttävä musiikillinen ajojahti, jossa Leila Josefowiczin hieno soolo-osuus kävi mitä intensiivisintä, törmäyksiksi tämän tästä ajautuvaa dialogia orkesterin moninaisten kuohujen kanssa.

Orkesterinousut Adams rakentaa hyvin kiehtovasti. Varsin tunnelmallisista sointimaailmoista kasvaa hetkessä vääristyneitä, väkivaltaisia purkauksia, jotka hiipuvat voimattomina takaisin soolo-osuuden alle noustakseen pian uuteen kuohuun. Ikään kuin kerta toisensa jälkeen kokisimme eksoottisen idyllin särkymisen dramaattiseksi todellisuudeksi.

Kuten ensikohtaamisellani syksyisessä Concertgebouw’ssa, toinen osa, A Long Desire (Love Scene), teki myös talvisessa Musiikkitalossa syvän vaikutuksen mitä oivallisimpana rakkauden kuvauksena. Adamsin orkesterinkäyttöä ja monivivahteista soolo-osutta saattoi vain ihailla solistin ja orkesterin yhteistyöstä nauttiessaan. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tässä soi yksi osuvimpia rakkauden musiikillisia kuvauksia.

Raju kolmas osa Scheherazade and the Men with Beards teki kiintoisalla tavalla hyvin erilaisen vaikutuksen kuin syksyinen Euroopan kantaesitys. Siinä missä Adamsin johtama Concertgebouw soi väkivaltaisen voimakkaana, oli Linnun johtama Radion sinfoniaorkesterin sointi enemmänkin piinallisen uhkaava. Demonisen orkesterin ja vahvan solistin vuoropuhelu oli mitä koskettavin voimainkoitos.

Scheherazade.2 päättyy kuohujen jälkeiseen tyveneen Sanctuary-osassa, jonka päätöksen turvapaikka, hetkellinen tai pysyvä, on puettu äärimmäisen kiehtovaan soivaan asuun sibeliaanisine viittauksineen. Päätös Musiikkitalossa oli kertakaikkisen vaikuttava. Huikea tulkinta Leila Josefowiczilta ja Hannu Linnun johtamalta RSO:lta.

Konsertin avauksena kuultu Adamsin Short Ride in a Fast Machine (1986) soi myös lumoavasti, joskin ison tunnelmallisen kuilun vuoksi tämä kiehtova orkesterifanfaari jäi melko irralliseksi saarekkeeksi Scheherazade.2:sta.

Väliajan jälkeen kuultu Shostakovitshin viides sinfonia (1937) puolestaan oli mitä oivallisin pari Adamsin draamalliselle sinfonialle. Kuten tunnettua, Shostakovitshin sinfonia syntyi Stalinin masinoiman ajojahdin jälkimainingeissa. Epäisänmaallisesta formalismista syytetty säveltäjä alaotsikoi sinfoniansa piiloironisesti Neuvostosäveltäjän vastaukseksi oikeutettuun kritiikkiin.

Viidennen sinfonian kätketyistä merkityksistä on kirjoitettu siinä määrin laajasti, että kaiken tämän kattava huomioiminen lyhyessä arviossa on yksinkertaisesti mahdotonta. Siksi kirjoittajan lienee sallittua keskittyä vain muutamiin pintapuolisiin huomioihin.

Ensimmäinen osa, Moderato – Allegro non troppo, soi äärettömän hienosti Linnun johdolla. Osan arkkitehtuuri oli tarkkaan harkittu, ja RSO soi upeasti. Harvoin olen ollut yhtä vaikuttunut tästä musiikista. Erityisesti ihastelin jousten työskentelyä, vaikka toki koko orkesteri oli hienossa vireessä.

Sinfonian muissa osissa en päässyt samaan rikkumattomaan tunnelmaan, vaikka nekin olivat tulvillaan mitä nautittavimpia hetkiä ja yksityiskohtia. Allegretto-osan kokonaisuus jäi, kenties omaa syytäni, jossain määrin hahmottumatta, vaikka monesti musiikin pirullisuus tekikin vaikutuksen.

Largon kokonaisarkkitehtuuri oli mitä oivallisin, ja musiikin edetessä tempauduin yhä vahvemmin mukaan soivaan jännitteeseen. Finaalin nerokas banaalius ja partituurin viimeisten sivujen murskaava teloituskomppaniatunnelma vaikuttivat. Vaikka hetkittäin saatoinkin kokea musiikillisen ajatuksen katkeamisia, oli Linnun ja orkesterin tulkinta Shostakovitshin klassikosta kuitenkin varsin kiehtova.

Upea avaus RSO:n kevätkaudelle.

— Jari Kallio

Radion sinfoniaorkesteri
Hannu Lintu, kapellimestari
Leila Josefowicz, viulu
Musiikkitalo pe 8.1.2916 klo 19.00
Adams: Short Ride in a Fast Machine, Scheherazade.2
Shostakovits: Sinfonia nro 5 d-molli, Op. 47

Lappeenrannassa palkitulla Anu Ontrosella kiinnitys Kansallisoopperaan

b6a2a226c4f66974_org

Lappeenrannan laulukilpailussa naisten sarjan toisen sijan jakaneella Anu Ontrosella on jo kiinnitys Kansallisoopperan solistiharjoittelijaksi esityskaudelle 2016–2017. Muista kilpailijoista kuluvalla esityskaudella Kansallisoopperassa vierailevat Erica Back, Katariina Heikkilä, Saara Kiiveri, Vilja Riutamaa, Jani Kyllönen, Jarno Lehtola ja Samuli Taskinen.

Mezzosopraano Anu Ontronen ylsi loppiaisena Lappeenrannan valtakunnallisessa laulukilpailussa naisten sarjan jaetulle toiselle sijalle. 27-vuotias laulaja on viime marraskuussa kiinnitetty solistiharjoittelijaksi Kansallisoopperaan esityskaudelle 2016–2017. Anu Ontrosta kuullaan näyttämöllä heti syyskauden ensimmäisessä ensi-illassa,Straussin Elektrassa. Solistiharjoittelijat esiintyvät kauden aikana useammassa roolissa Kansallisoopperan solistikunnan ja vierailevien solistien rinnalla.

Rantasalmella syntynyt Anu Ontronen on opiskellut laulua Wienin Musik und Darstellende Kunst -yliopistossa Edith Lienbacherin johdolla (2013–), Metropolia ammattikorkeakoulussa Sirkku Wahlroos-Kaitilan johdolla (2011–2013) ja Oulun seudun ammattikorkeakoulussa Airi Tokolan ja Sari Hourulan (2007–2011) johdolla. Hän jakoi 1. palkinnon Kangasniemen laulukilpailuissa vuonna 2014.

Lappeenrannan laulukilpailuihin osallistuneista 30 nuoresta laulajasta kaikkiaan 7 on esiintynyt tai esiintyy Kansallisoopperassa kuluvalla esityskaudella. Erica Back onTaikahuilun Toinen nainen, Katariina Heikkilä Taikahuilun Kolmas nainen, Vilja Riutamaa Taikahuilun Papagena ja Oopperan kummituksen Meg Giry, kun taas Jani Kyllönen ja Samuli Taskinen olivat mukana Nenä-oopperassa. Saara Kiiveri laulaa Taaperoiden taidetuokioiden Taikahuilu-sovituksessa ja on Jarno Lehtolan kanssa solistina Kuule, minä sävellän! -hankkeessa, jossa lapset säveltävät kokonaisen oopperan. Myös kilpailun naisten sarjan voittaneella Suvi Väyrysellä on jo vierailu sovittuna ensi kaudelle. Lisäksi Joonas Asikainen, Joel Forsström, Jarno Lehtola ja Robert Näse laulavat Kansallisoopperan lisäkuorossa.

”Lämpimät onnittelut Lappeenrannassa menestyneille nuorille laulajille – kilpailu osoitti, että kasvamassa on jälleen hieno laulajapolvi”, sanoo oopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi. ”Me Kansallisoopperassa seuraamme aktiivisesti nuoria suomalaislaulajia ja tarjoamme heille ammatillisia kehitysmahdollisuuksia. Valtaosa vierailevista solisteistamme on kotimaisia. Tuotannoissamme niin suomalaisilla kuin ulkomaisilla laulajilla on oma tärkeä sijansa.”

www.ooppera.fi

Pierre Boulez kuollut

pierre_boulez

Yksi aikamme vaikutusvaltaisimmista ja kuuluisimmista säveltäjistä, ranskalainen Pierre Boulez kuoli tiistai-iltana 5. tammikuuta 90 vuoden iässä kotonaan Baden-Badenissa Saksassa. Hän oli syntynyt 1925 Ranskassa.

Boulez oli myös aikamme suurimpia kapellimestareita. Vuonna 2015 Boulezin merkkivuoden kunniaksi julkaistiin kolme suurta levykokoelmaa, jotka valoittavat Boulezin merkitystä myös esittävänä taiteilijana: Sony Classicalilta ilmestyi kattava 67 CD:n kokoelma Boulezin Columbialle tekemistä levytyksistä, ”Pierre Boulez, The Complete Columbia Album Collection”.  Deutsche Grammophon puolestaan julkaisi 44 CD:n kokoelman Boulezin DG-kauden levytyksistä ja ranskalaiselta levymerkiltä Eratolta ilmestyi 14 CD:n Boulez-kokoelma. Kaikki kolme  kokoelmaa palkittiin Ranskassa arvostetulla Diapason d’or -äänilevypalkinnolla.

Boulezista lisää Amfionin sivuilla:
http://www.amfion.fi/2015/03/
http://www.amfion.fi/pierre-boulez-juhlaviikoille/
http://www.amfion.fi/boulez-ei-savellakaan-oopperaa/
http://www.amfion.fi/pierre-boulez-ensimmaisena-muusikkona-louvren-nayttelykuraattoriksi/

Ja muualla:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1452054350142
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1451989846208.html
http://www.bbc.com/news/entertainment-arts-35241250
http://www.theguardian.com/music/2015/mar/20/george-benjamin-in-praise-of-pierre-boulez-at-90
http://magazin.klassik.com/news/teaser.cfm?ID=12371&nachricht=Komponist%20und%20Dirigent%20Pierre%20Boulez%20ist%20tot
http://www.francemusique.fr/actu-musicale/pierre-boulez-chef-d-orchestre-retour-sur-sa-discographie-118783

 

Suvi Väyrynen ja Kristian Lindroos ovat Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailun voittajat  

Naisten sarjassa myönnettiin jaettu toinen palkinto, ja sen saivat mezzosopraanot Erica Back ja Anu Ontronen. Miesten sarjassa toinen palkinto myönnettiin bassobaritoni Jussi Juolalle. Kolmannen palkinnon miesten sarjassa sai baritoni Joonas Asikainen.

Lappeenrannan 18. valtakunnalliset laulukilpailut päättyivät tänään Lappeenrannassa.
Laulukilpailun orkesterifinaali käytiin tänä iltana Lappeenranta-salissa, jossa Lappeenrannan kaupunginorkesteria johti kapellimestari Tibor Bogányi.Laulukilpailun tuomariston puheenjohtajana toimi oopperalaulaja Raimo Sirkiä ja jäseninä oopperalaulajat Soile Isokoski, Tuija Knihtilä, Matti Salminen, pianotaiteilija Ilmo Ranta ja kapellimestari Ville Matvejeff.Lappeenrannan kaupungin palkinnot sekä naisten että miesten sarjassa ovat 10 000, 7000 ja 5000€.
.
Erikoispalkintojen saajat:

Jyväskylä Sinfonian solistikiinnityspalkinto: Suvi Väyrynen
Riihimäen kesäkonserttien lied-konserttipalkinto: Anu Ontronen
Yleisradion kantanauhoitus – palkinto: Jussi Juola
Lappeenrannan konserttiyhdistyksen 1000€: Samuli Taskinen
OP Etelä-Karjala 1000€: Johanna Isokoski
Pålle Björklundin 1000€: Jarno Lehtola
Suni Oy:n 1000€: Tomi Punkeri

Tuomariston puheenjohtaja Raimo Sirkiä luonnehti kilpailua erittäin onnistuneeksi ja tasoa ilahduttavan hyväksi. Lisäksi ilahduttavaa oli, että miesääniä löytyy leveällä rintamalla. Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä tärkeimmistä valtakunnallisista musiikkikilpailuistamme. Vuosien saatossa kilpailussa menestyneet laulajat ovat näyttäneet lahjakkuutensa ja kehityskykynsä nousten aina kansainvälisille areenoille vieden sanomaa suomalaisesta kulttuurista ja musiikista ympäri maailmaa. Nyt käydyssä kilpailussa lauloi 30 laulajaa, 17 naislaulajaa ja 13 mieslaulajaa, jotka valittiin 68 laulajan joukosta viime lokakuussa ennakkokilpailussa. Finaalissa esiintyi yhdeksän laulajaa, 5 miestä ja 4 naista. Yle lähetti kilpailut maailmanlaajuisesti satelliittien kautta ja kilpailuotoksia on nähtävillä Yle Areenassa.

http://www.lappeenranta.fi/fi/Palvelut/Tapahtumat/Laulukilpailut/Lopputulokset-612016