Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Turun filharmonisen orkesterin syyskausi alkaa oopperalla / Åbo filharmoniska orkesters höst börjar med opera

Kateryna Kasper (Portrait, Frankfurt 2012) Stipendiatin des Opernstudios der Oper Frankfurt

Kateryna Kasper (Frankfurt 2012), Stipendiatin des Opernstudios der Oper Frankfurt

Mozartin, Puccinin, Verdin ja muiden vahvojen oopperasäveltäjien sävelet avaavat Turun filharmonisen orkesterin syyskauden Turun konserttitalolla torstaina 1.9. ja perjantaina 2.9. Ylikapellimestari Leif Segerstamin johtaman Oopperagaala-konsertin solistina esiintyy Mirjam Helin -laulukilpailun voittaja, ukrainalaissyntyinen sopraano Kateryna Kasper, joka laulaa tunnettuja ooppera-aarioita. Torstaina 1.9. juhlitaan myös Konserttitalon Vino-gallerian uuden näyttelyn avajaisia. Syyskauden aikana Turun filharmonikot esittävät sinfoniamusiikin lisäksi myös muun muassa science fiction -elokuvamusiikkia.

Oopperagaala-konsertti alkaa Richard Wagnerin (1813–1883) alkusoitolla oopperasta Tannhäuser. Muina suurina orkesterinumeroina kuullaan Giuseppe Verdin (1813–1901) alkusoitto oopperasta Kohtalon voima, Giacomo Puccinin (1858–1924) intermezzo oopperasta Manon Lescaut ja Claude Debussyn (1862–1918) Faunin iltapäivä. SopraanoKateryna Kasper esittää aarioita muun muassa oopperoista Figaron häät, Rigoletto, Gianni Schicchi ja La bohème. Konsertin päätösnumerona kuullaan absurdin hauska ”Non, Monsieur, mon mari” Francis Poulencin (1899–1963) koomisesta oopperasta Les mamelles de Tirésias, jossa päähenkilö Thérèse valittaa naisena olemisen ongelmia ja päättää ryhtyä mieheksi.

Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Leif Segerstam lukeutuu maailman tunnetuimpiin kapellimestareihin. Hän säveltää, levyttää ja johtaa orkestereita ahkerasti. Segerstamin mittava sävellystuotanto sisältää muun muassa yli 280 sinfoniaa.

Sopraano Kateryna Kasper voitti kansainvälisesti arvostetun Mirjam Helin -laulukilpailun Helsingissä vuonna 2014. Samasta vuodesta alkaen hän on ollut kiinnitettynä Frankfurtin oopperaan, jossa hän on tehnyt muun muassa Figaron häiden Susannan ja Carmenin Frasquitan roolit.

Konserttia edeltää kumpanakin päivänä varaslähtö Konserttitalon ala-aulan kahviossa klo 18. Varaslähtöön on konserttivieraille vapaa pääsy, ja siellä esitellään illan teokset ja taiteilijat.

Torstain konserttia voi seurata suorana livelähetyksenä Turun filharmonisen orkesterin verkkosivuilla ww.tfo.fi.

Oopperagaala Turun konserttitalossa to 1.9. ja pe 2.9. klo 19. Leif Segerstam, kapellimestari, Kateryna Kasper, sopraano, Turun filharmoninen orkesteri. Wagner – Mozart – Verdi – Puccini – Debussy – Poulenc. Varaslähtö klo 18, nettikonsertti to.

Riitasoituja Konserttitalossa

Turun konserttitalon Vino-gallerian syksyn teos on Ville-Petteri Turkian ”Riitasointu ja rakenne”. ”Teoksen lähtökohtana on ollut ympäröivä yhteiskunta, sen rakenne ja tapahtumat”, Turkia kertoo. ”Musiikissa säveltäjä luo riitasointujen avulla usein harkitun rakenteen, joka muodostaa purkautuvia jännitteitä ja tämä antaa kuuntelijalle toivotun kokemuksen. Nimi viittaa kuitenkin allegorisesti teoksen lähtökohtaan, nyky-yhteiskuntaan, jossa jännitteet eivät kuitenkaan aina purkaudu hallitusti ja miellyttävästi, vaikka rakenne olisikin harkittu.”

Vuonna 1977 syntynyt Turkia opiskelee kuvataidetta Turun AMK:n Taideakatemiassa 3. vuosikurssilla. Hänen teoksissaan ilmaisu on yleensä esittävää ja niissä on jonkinlaista rosoa tai karkeutta.

Vino-galleria on avoinna Konserttitalon tapahtumien yhteydessä.

Sinfoniasta scifiin

Turun filharmonisen orkesterin syyskauden sinfoniakonserteissa kuullaan muun muassa kysyttyjä koti- ja ulkomaisia solisteja, kilpailumenestyjiä, wieniläisklassismin kulmakiviä ja suuria romanttisia sinfonioita. Ohjelmassa on myös uusi kotimainen musiikkikomedia, kamarimusiikkia ja jazzahtavia konsertteja. Marras-joulukuun vaihteessa Konserttitalon valtaa odotettu science fiction -elokuvamusiikkikonsertti, jossa kuullaan tunnettuja säveliä elokuva- ja pelimaailmasta. Orkesterin ohjelma on kokonaisuudessaan osoitteessa www.tfo.fi.

 


Det är till toner av Mozart, Puccini, Verdi och andra imponerande operakompositörer som Åbofilharmonikerna inleder sin höstsäsong torsdagen den 1 och fredagen den 2 september i Åbo konserthus. Chefsdirigent Leif Segerstam dirigerar och som solist uppträder Mirjam Helin-sångtävlingens vinnare, den ukrainskfödda sopranen Kateryna Kasper, som sjunger kända operaarior. Torsdagen den 1 september firas även vernissage för den nya utställningen i Konserthusets Vino-galleri. Under höstsäsongen kommer Åbo filharmoniska orkester att framföra bland annat science fiction-filmmusik.

Konserten Operagala inleds med Richard Wagners (1813–1883) uvertyr ur operan Tannhäuser. Andra stora orkesternummer är Giuseppe Verdis (1813–1901) uvertyr ur operan Ödets makt, Giacomo Puccinis (1858–1924) intermezzo ur operan Manon Lescaut och Claude Debussys (1862–1918) En fauns eftermiddag. Sopranen Kateryna Kasper framför arior bl.a. ur operorna Figaros bröllop, Rigoletto, Gianni Schicchi och La bohème. Konsertens avslutningsnummer är den absurt roliga arian ”Non, Monsieur, mon mari” urFrancis Poulencs (1899–1963) komiska opera Les mamelles de Tirésias, där huvudpersonen Thérèse klagar på problemen med att vara kvinna och besluter sig för att bli man.

Åbo filharmoniska orkesters chefsdirigent Leif Segerstam hör till världens mest kända dirigenter. Han komponerar, ger ut album och dirigerar orkestrar aktivt. Segerstams kompositionsproduktion omfattar bl.a. över 280 symfonier.

Sopranen Kateryna Kasper vann den internationellt ansedda Mirjam Helin-sångtävlingen i Helsingfors år 2014. Sedan samma år är hon anställd vid Frankfurtoperan där hon har uppträtt som bland annat Susanna i Figaros bröllop och Frasquita i Carmen.

Konserten föregås båda kvällarna av en tjuvstart i Konserthusets nedre café kl. 18. På tjuvstarten bekantar vi oss med kvällens verk och artister, och inträdet är fritt för konsertbesökarna.

Torsdagskonserten går att lyssna på som direkt livestreaming via Åbo filharmoniska orkesters webbplats www.tfo.fi.

Operagala i Åbo konserthus to 1.9 och fr 2.9 kl. 19. Leif Segerstam, dirigent, Kateryna Kasper, sopran, Åbo filharmoniska orkester. Wagner – Mozart – Verdi – Puccini – Debussy – Poulenc. Tjuvstart kl. 18, nätkonsert to.

Dissonanser i Konserthuset

I Konserthusets Vino-galleri ses under hösten Ville-Petteri Turkias verk ”Dissonans och struktur”. ”Utgångspunkten för verket Dissonans och struktur har varit det omgivande samhället, dess struktur och händelser”, Turkia beskriver. ”Inom musiken använder kompositören ofta dissonanser för att skapa en genomtänkt struktur. Denna i sin tur utgör spänningar som upplöses vilket ger åhöraren den önskade upplevelsen. Namnet syftar dock allegoriskt till verkets utgångspunkt, det moderna samhället, där spänningarna inte alltid löses upp på ett behärskat och behagligt sätt, även om strukturen varit genomtänkt.”

Turkia, född 1977, studerar bildkonst vid Åbo YH:s Konstakademi på 3:e årskursen. I hans verk är uttrycket ofta föreställande och de innehåller någon form av skrovlighet eller grovhet.

Vino-galleriet är öppet i samband med evenemang i Konserthuset.

Från symfoni till scifi

Under höstsäsongen bjuder Åbofilharmonikernas symfonikonserter på bland annat efterfrågade inhemska och utländska solister, tävlingsframgångar, wienklassicismens hörnstenar och stora romantiska symfonier. På programmet finns också en ny inhemsk musikkomedi, kammarmusik och jazziga konserter. I månadsskiftet november-december blir det dags för en efterlängtad science fiction-filmmusikkonsert med bekanta toner från film- och spelvärlden. Orkesterns program finns i sin helhet på sidan www.tfo.fi.

Arvio: Sir Simon Rattlen ja Berliinin filharmonikoiden fantastinen matka Boulezin ja Mahlerin yöhön Salzburgissa

 Sir Simon Rattle ja Berliinin filharmonikot Mahler-seikkailun jälkeen Großes Festspielhausissa. Kuva © Jari Kallio.

Sir Simon Rattle ja Berliinin filharmonikot Mahler-seikkailun jälkeen Großes Festspielhausissa. Kuva © Jari Kallio.

Berliinin filharmonikot ja Sir Simon Rattle vierailivat sunnuntaina Salzburgin Großes Festspielhausissa mitä kiehtovimmalla ohjelmalla. Konsertin päänumerona oli Gustav Mahlerin huikea seitsemäs sinfonia (1904-05). Avauksena puolestaan kuultiin Pierre Boulezin (1925-2016) Éclat (1965) viidelletoista muusikolle.

Äkkiseltään ajatellen alle kymmenminuuttinen Éclat saattaa vaikuttaa hyvin epäjohdonmukaiselta teosvalinnalta Mahlerin järkälemäisen sinfonian pariksi, mutta tarkemman pohdinnan kautta yhdistelmä on monella tapaa varsin toimiva.

Säveltäjinä Boulez ja Mahler työskentelivät jokseenkin samankaltaisissa olosuhteissa. Vaikka aikalaisyleisöt arvostivat molempia ensisijaisesti kapellimestarina, kummankin muusikon syvin kutsumus oli kuitenkin säveltämisessä. Osittain tästä johtuen niin Boulezin kuin Mahlerinkin teokset syntyivät kapellimestarin työn ohessa, usein varsin pitkällisten luomisprosessien kautta.

Käytännöllisemmällä tasolla Éclatia ja Mahlerin sinfoniaa sekä erityisesti sen kahta Nachtmusik-osaa yhdistää musiikin olemuksen tietynlainen unenomaisuus tai fantasia. Lisäksi kummankin teoksen instrumenttivalikoimaan kuuluvat harvinaisuuksina kitara ja mandoliini.

Nimensä mukaisesti Éclat on sitä edeltäneen Pli selon plin (1957-62/1984/1989) tavoin sarja kimmeltäviä häivähdyksiä tai purkauksia. Kuusikymmentäluvun hengessä Boulez sisällytti Éclatiin myös aleatorisia elementtejä. Teoksen kaikki materiaali on kirjoitettu partituuriin, mutta monissa taitteissa numeroitujen sävelfragmenttien järjestyksen päättää kapellimestari.

Sir Simon Rattlen työskentelyä improvisoivan kapellimestarin roolissa oli kiehtovaa seurata. Berliinin filharmonikoiden viisitoista soittajaa reagoivat musiikin joka käänteessä ihailtavan tarkasti. Rattlen elekieli toi tässä teoksessa hämmästyttävällä tavalla mieleen Boulezin oman, sangen yksilöllisen gestiikan. Kyse ei ollut niinkään jäljittelystä, vaan musiikin olemuksesta, jonka toteutuksen ohjailussa nämä eleet olivat mitä luotettavimmat.

Éclatin avaa pianon soolo, johon vähitellen puhaltimet, alttoviulu, sello ja lyömäsoittimet liittyvät. Tilassa ja ajassa soittimelta toiselle kimpoilevat välähdykset ovat kuin ohikiitäviä heijastuksia. Hetkittäin musiikki pysähtyy staattisena soiviksi kentiksi jatkaakseen kohta taas unenomaista matkaansa haipuen lopulta takaisin hiljaisuuteen.

Boulezin musiikki piirtyi Rattlen johdolla kuulaasti, vaikka Éclatin instrumenttien lavasijoittelussa oli jouduttu tinkimään partituuriin kirjatusta ideaalista, jotta siirtymä Mahleriin sujuisi mahdollisimman pienellä logistiikalla. Kaikkiaan Éclat toimi varsin hyvin vangitsevana konsertin avauksena.

Helppo ratkaisu olisi tietenkin ollut aloittaa konsertti Mestarilaulajat-alkusoitolla, kuten Mahler teki usein seitsemättä sinfoniaansa johtaessaan. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että Rattle ja Berliinin filharmonikot päättivät haastaa yleisöään enemmän. Samalla teosvalinta oli koskettava kunnianosoitus alkuvuodesta kuolleelle aikamme mestarille.

Mahler sävelsi seitsemännen sinfoniansa kahdessa vaiheessa. Kesällä 1904 syntyivät kaksi Nachtmusik-osaa, mutta avaus- ja päätösosa sekä sinfonian keskellä oleva scherzo löysivät muotonsa pitkän etsinnän jälkeen vasta seuraavana kesänä. Mahler johti kantaesityksen syksyllä 1908 Prahassa.

Sinfonian laaja avausosa syntyi viimeisenä. Tämä käy ilmi osan partituurikäsikirjoituksen viimeiseltä sivulta, jolle Mahler kirjasi kommentin koko sinfonian valmistumisesta. Osan alkusysäyksenä oli öinen venematka, jolla soutajien airojen liike antoi Mahlerin kertoman mukaan osalle hahmon ja rytmin.

Vaikka avausosa tuskin on kimmokkeensa ohjelmallinen kuvaus, on musiikissa voimakas yön ja matkan tuntu. Tenoritorven tumma soolo-osuus värittää tätä öistä panoraamaa, jossa voi kuulla myös kaikuja säveltäjän Wunderhorn-laulujen maailmasta. Harmonisesti musiikki on kuitenkin edistyksellisempää, ja orkestraatio on Mahleria kekseliäimmillään.

Rattlen tulkinnassa ensimmäisen osan kokonaisuus rakentui johdonmukaisesti. Tempot olivat luontevia, partituurin merkintöjä noudattavia; eivät laahaavia, kuten monesti, eivätkä toisaalta kiirehtiviäkään. Soitinryhmien välinen balassi oli kauttaaltaan erinomainen ja sointi nautittava. Pari pientä epätarkkuutta oli havaittavissa tahdista 118 alkavassa liki aineettomana soivassa jaksossa, mutta nämä olivat hyvin pieniä rosoja muuten ihanteellisessa kokonaisuudessa.

Toisessa osassa saatiin nauttia ensimmäisen ja kolmannen käyrätorven vuoropuhelusta sekä nopein leikkauksin karakterista toiseen liukuvista tunnelmista, joiden öiset assosiaatiot olivat ilmiselviä, kuten Nachtmusik-otsikko antaa tietenkin olettaa. Harvoin olen kuullut partituurin yksityiskohtien soivan näin selkeinä konsertissa.

Sinfonian ytimessä oleva scherzo sai orkesterin ja Rattlen käsissä kenties vaikuttavimman tulkinnan, mitä kohdalleni on tähän mennessä osunut. Osan aavemaisen paljas, lähes luurangoksi riisuttu musiikki piirtyi ilmaan kuin painajaisuni. Erityisen vaikuttavia olivat kontrabassojen tylyt murahdukset, fagottien riipivät törähdykset sekä soitinryhmiltä toisille poukkoilevien fraasien kauttaaltaan tarkka toteutus. Räsähtävä fffff-pizzicato tahdissa 401, Bartók-pizzicato ennen Bartókia, sekä lyhyt wienervalssiparodia toteutuivat niin ikään aavemaisen hienosti.

Toinen Nachtmusik-osa on ikään kuin serenadi, joka kerta toisensa jälkeen liukuu sekin ulos karakteristaan kohti painajaismaisempia tunnelmia. Éclatista tutut kitara ja mandoliini ovat jälleen mukana. Harvinaista kyllä, näiden soitinten osuudet olivat lähestulkoon kauttaaltaan kuultavissa. Usein konserttitilanteessa nämä peittyvät helposti orkesterin alle eikä niiden stemmoista ota kuulija kunnolla tolkkua kuin studiotuotetuilla levytyksillä. Berliinin filharmonikot ja Rattle tekivät tässä ilahduttavan poikkeuksen.

Osan musiikillisessa hahmossa oli myös enemmän vaihtelua kuin yleensä. Tätä edesauttoivat erityisesti Rattlen ilmeikkäät tempovalinnat sekä orkesterin rikas sointi.

Finaali on monella tapaa Mahlerin haastavimpia sävellyksiä. Päällekkäin risteävät koraalit ja fanfaarit kelloaiheineen sekä erittäin nopeat siirtymät tunnelmasta ja tekstuurista toiseen vaativat kokonaisuuden tarkkaa hahmottamista, jotta musiikin jatkuvuus ei katkea. Lisäksi finaalin musiikin jyrkkä kontrasti sitä edeltäviin osiin luo omat haasteensa sinfonian kokonaismuodon hahmottamiselle.

Großes Festspielhausissa finaali sai kertakaikkisen vaikuttavan soivan asun, jonka riemunpurkauksissa säilyi mahlerilainen häilyvyys parodian ja vapautuneen ilon välillä. Orkesteri ja Rattle kuljettivat kuulijaansa näkökulmasta toiseen erittäin vaikuttavasti tuoden illan hienoon päätökseensä. Hieno avaus Sir Simonin ja berliiniläisten uudelle Mahler-syklille.

— Jari Kallio

Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Pierre Boulez: Éclat (1965) viidelletoista muusikolle
Gustav Mahler: Sinfonia nro 7 E-duuri (1904-05)

Großes Festspielhaus, Salzburg
Su 28.08.2016, klo 21.00

Ilmainen elokuvanäytös Turun konserttitalossa / Gratis filmvisning i Åbo konserthus

Newsletter_logo_1

Turun filharmoninen orkesteri osallistuu Elokuvapäivään lauantaina 10.9 järjestämällä Amadeus-elokuvan näytöksen Turun konserttitalossa. Tilaisuus on maksuton.

Miloš Formanin ohjaama, vuonna 1984 valmistunut kulttielokuva kertoo fiktiivisen tarinan Wolfgang Amadeus Mozartista 1700-luvun jälkipuolen Wienissä. Elokuva on palkittu mm. kahdeksalla Oscar-palkinnolla.

Ovet avataan klo 15 ja elokuva alkaa klo 16. Konserttitalon ylälämpiön kahvio on avoinna elokuvayleisölle ennen näytöksen alkua.

Näytöksen yhteydessä järjestetään elokuva-aiheinen kysely, johon vastaamalla voi voittaa liput orkesterin Scifi-elokuvamusiikinkonserttiin WE COME IN PEACE.

***

Åbo filharmoniska orkester deltar i Filmdagen lördagen den 10 september genom att visa filmen Amadeus i Åbo konserthus. Inträdet är gratis.

Amadeus, regisserat av Miloš Forman, berättar en fiktiv berättelse om unge Wolfgang Amadeus Mozart i 1700-talets Wien. Filmen, som blev färdig år 1984, vann 8 Oscarstatyer.

Dörrarna öppnas kl. 15 och filmvisningen börjar kl. 16. Konserthusets övre café har öppet före visningen.

I samband med visningen ordnas en förfrågan om filmmusik. Bland svaren lottas ut biljetter till orkesterns scifi-filmmusikkonsert WE COME IN PEACE.

Jeajoon Ryun marimbakonserton Euroopan ensiesitys avaa Tapiola Sinfoniettan syyskauden

Tapiola Sinfonietta avaa syyskauden 2.9. esittämällä korealaisen Jeajoon Ryun marimbakonserton ensi kertaa Euroopassa. Marimbasolistina on June Moon Kyung Hahn, jolle teos on myös sävelletty. Espoon kulttuurikeskuksessa klo 19 kuultavan konsertin johtaa Ralf Gothóni, joka toimii myös pianistina Schnittken Konsertossa pianolle ja jousille. Lisäksi ohjelmassa on Carl Maria von Weberin eloisa ensimmäinen sinfonia.

Muun muassa Krzysztof Pendereckin johdolla opiskelleen Jeajoon Ryun musiikille on ominaista tunteikas romanttisuus. Vuonna 2015 valmistuneessa marimbakonsertossa tunteikkuuden takana on myös koskettavia virikkeitä. Surumielisen keskiosan taustalla on Etelä-Koreaa kohdannut suuri tragedia, vuonna 2014 tapahtunut Sewol-laivan uppoaminen, joka vei hautaan yli 300 ihmistä.
Konserton solistina vieraileva June Moon Kyung Hahn oli vasta 12-vuotias voittaessaan kansainvälisen marimbakilpailun Japanissa. Tämän jälkeen hän on voittanut useita kilpailuja niin Aasiassa kuin Euroopassa. Hahn on vieraillut solistina monissa merkittävissä orkesterissa, kuten Korealaisessa kamariorkesterissa, Soulin filharmonisessa orkesterissa ja Juillard-orkesterissa New Yorkissa. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Alan Gilbertin, Itzhak Perlmanin ja Matthias Pinscherin kanssa. Merkittävä osa Hahnin taiteilijapersoonaa on myös hänen työnsä sairaiden ja vammaisten parissa. Hahn on levyttänyt Ryun marimbakonserton Lontoon kuninkaallisen filharmonia -orkesterin kanssa maaliskuussa 2016.

YouTube: June Moon Kyung Hahn: Yasuo Sueyoshi: Mirage pour Marimba

Maailmanlaajuisen uran omaava Ralf Gothóni on työskennellyt Ryun teosten parissa jo aiemmin, ja konsertissa kuultavan Schnittken teoksen hän on esittänyt Tapiola Sinfoniettan kanssa Yhdysvalloissa vuonna 2000.  Alfred Schnittken Konsertto pianolle ja jousille (1979) on vapaan kerronnallisesti rakentuva kokonaisuus. Teoksen monitahoinen musiikillinen materiaali ulottuu yksinkertaisista kolmisoinnuista 12-sävelisyyteen ja tiheisiin sointikenttiin. Tyylilajeina ovat yhtälailla vääristyneet jazz-katkelmat kuin ortodoksinen kirkkosävelmä.

Carl Maria von Weberin ensimmäinen sinfonia (1806-07) on sävelletty hoviorkesterin mittojen mukaan, ja se edustaa Weberin varhaista, klassismin ihanteita noudattavaa tyylikautta. Weber itse luonnehti ensimmäisen sinfonian avausosaa ”villiksi fantasiaksi, kenties alkusoiton tyyliseksi”. Runollista hidasta osaa seuraa eloisa scherzo, ja finaali suorastaan säteilee energistä huumoria ja elämänmyönteisyyttä.

Pe 2.9.2016 klo 19, Espoon kulttuurikeskus

MIELETÖN MARIMBA

Tapiola Sinfonietta
Ralf Gothóni, kapellimestari
June Moon Kyung Hahn, marimba

Alfred Schnittke: Konsertto pianolle ja jousiorkesterille
Jeajoon Ryu: Marimbakonsertto, Euroopan ensiesitys
Carl Maria von Weber: Sinfonia nro 1

 

Avoin kenraaliharjoitus 2.9. klo 10.00-11.20, Espoon kulttuurikeskus. Vapaa pääsy.
Konserttiesittely 2.9. klo 18.15-18.45 Johanna Lehtinen-Schnabelin johdolla. Espoon kulttuurikeskus. Vapaa pääsy.
Taiteilijatapaaminen 2.9. n. klo 20.45. Espoon kulttuurikeskus. Vapaa pääsy.

Tutustu Tapiola Sinfoniettan kausiohjelmaan 2016/2017 verkossa: http://www.espoo.fi/materiaalit/Espoon_kaupunki/verkkolehti/sinfonietta16-17/

Monteverdin ”Odysseuksen kotiinpaluu” ensi kertaa Suomessa

Katariina Heikkila. Kuva © Maria Jain.

Katariina Heikkila laulaa Penelopen roolin. Kuva © Maria Jain.

Joukko vanhan musiikin nuoria ammattilaisia ja opiskelijoita esittävät Claudio Monteverdin Odysseuksen kotiinpaluun näyttämöversion nyt ensi kertaa Suomessa. Ooperan ensi-ilta on 31.8. Helsingin Konservatorion salissa Ruoholahdessa. Tuotanto on jatkoa kiitosta saaneelle Orfeukselle, joka esitettiin viime vuonna. Rooleja on peräti 19, joista seitsemässä kuullaan tenoriääntä.
Samoin kuin Orfeuksessa varhainen barokkimusiikki sekä moderni liike ja visuaalisuus yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla Ville Saukkosen ohjauksessa.

Oopperan solistikaarti tihkuu lahjakkuutta ja vanhan musiikin osaamista. Päärooleissa laulavat useissa kilpailuissa menestyneet tenori Juho Punkeri (Odysseus) ja mezzosopraano Katariina Heikkilä (Penelope). Kapellimestarina toimiva Edward Ananian-Cooper on tehnyt soitinnuksen, joka sisältää aitoja barokkisoittimia kuten lironen, arkkiluutun ja kampiliiran. Koreografi Laura Humppilan kokoama Physical Opera -liikkujaryhmä tanssii ja akrobatioi. Suurelta osin sama Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian opiskelijoista koostuva työryhmä toteutti viime vuonna Monteverdin L’Orfeon.

Oopperan libretto perustuu Homeroksen Odysseian loppuosaan. Palatsidraamaa ja seikkailua yhdistelevä juoni kuvaa taidokkaasti sekä kotiin palaajan että kotona odottajien tunteet. Troijan sodassa kunnostautuneen Odysseuksen kotiinpaluu on ollut pitkä ja harhainen. Aika, Onni ja Rakkaus sekä toistensa kanssa kilpailevat jumalat riepottelevat ihmiskohtaloita. Tämä alkuperäiseltä nimeltään Il ritorno d’Ulisse in patria on yksi Claudio Monteverdin (1567-1643) kolmesta säilyneestä oopperasta.

Esitykset
Ke 31.8. 18:00 ensi-ilta
Pe 2.9. 18:00
La 3.9. 14:00
Ma 5.9. 18:00 

Helsingin Konservatorion konserttisali, Ruoholahdentori 6, 00180 Helsinki
Esityskieli italia, tekstitys suomeksi. Kesto noin 3h (sis. väliajan).
Www-sivut: odysseuskotiin.wordpress.com