Amfion pro musica classica

Menuettiväännöksiä ruumishuoneessa

kulttuurikeskus 104

Kaupungin pohjoislaidalla keskelle köyhemmän väen tornitaloja on avattu viime lokakuussa uusi kulttuurikeskus nimeltä Centquatre eli 104. Tilat ovat todella laajat, sillä kyseessä on kokonaisen korttelin kokoinen entinen ruumishuone. Eräs ranskalainen muusikkoystäväni kuvaili ironisesti ”satanelosessa” käyviä taiteenrakastajia nimellä ”bobo”. Se tarkoittaa bourgeois bohémien (boheemi porvari). Nämä ihmiset tulevat pääosin rikkaan eliitin parista, vaikka äänestävätkin vasemmistoa ja näyttäytyvät mielellään muodikkaan kansanomaisissa paikoissa. Joka tapauksessa 104-keskuksen tarjonta on huiman monipuolista. Kaikki taiteenalat ovat siellä edustettuna, ja lisäksi se tarjoaa residenssin useille kansainvälisille taiteilijoille, kirjailijoille, dramaturgeille, tanssijoille jne. Juuri parhaillaan keskuksen suojissa majailee suomalainen video- ja valokuvataiteilija Anu Pennanen. Anu työstää videoteosta Pariisin ydinkeskustan hallien korttelista, joka on kaupungin lähiöiden nuorten kohtaamispaikka.

Oma pääsyyni vierailla entisessä ruumishuoneessa oli eilinen Cairn-ensemblen konsertti. Konsertin ajankohta on huolella valittu tähän hieman makaaberiin paikkaan sopivaksi, sillä se on osana sarjaa, jonka kaikki konsertit soitetaan uuden kuun aikaan.  Ensemble on minulle vanha tuttu, sillä he kantaesittivät Bachin musiikkiin hyvin läheisesti liittyvän trioteokseni vuonna 2000. Ensemblen taiteellinen johtaja on nuori lahjakas säveltäjä Jérôme Combier. Eilinen konsertti oli omistettu ranskalaisen säveltäjän Gérard Pessonin (s. 1958) musiikille. Säveltäjä, jota olen kuullut kutsuttavan ”Ranskan Lachenmanniksi”, oli itse paikalla juontamassa konsertin. Yhteistä molempien säveltäjien estetiikalle on mieltymys hälyihin ja pirstaleisen ”aukkoinen” sointimaailma. Siihen yhtäläisyydet sitten päättyvätkin, sillä Pessonin keveän elegantti ilmaisu humoristisuudessaan on kovin kaukana saksalaisen säveltäjän metafyysisestä hurjuudesta. Pessonin leikkimielisen parodioivassa suhteessa traditioon häivähtää Erik Satien vänkyrä hahmo.

Tällä kertaa Pessonin ”sabotoinnin” kohteena oli Mozartin menuetti D-duuri (KV 355 vuodelta 1790). Aluksi kuulimme alkuperäisen teoksen pianolla soitettuna. Sen jälkeen seurasi sarja erilaisia muodonmuutoksia eri kokoonpanoille kirjoitettuna. Eräässä niistä menuetti pikakelattiin lävitse mahdollisimman nopeasti viulun ja alttoviulun esittämänä. Eräässä toisessa transformaatiossa keskityttiin menuetista valittuihin neljään sävelkorkeuteen. Lisäksi kuulimme variaatiot Olivier Messiaenin ja Morton Feldmanin tyyleihin. Kantaesityksenä kuultu Solo 2 huilulle tuntui hauskan mielikuvituksellisten kappaleiden seurassa melkoiselta mahalaskulta: menuetti käytiin siinä lävitse hieman mekaanisesti maustamalla se muutamalla ornamentilla. Olikohan säveltäjällä tullut kiire…

Arvio: Hurjaa Mahleria eli vaikeuksien kautta voittoon

Hannu Lintu

Hannu Lintu piiskasi Tampere Filharmonian hurjaan vauhtiin Gustav Mahlerin kuudennen, ”traagisen” sinfonian finaalissa. Lähes puolentoista tunnin esitykseen mahtui pieniä epätarkkuuksia sinne tänne, mutta Linnun voimakas, kokoava visio kantoi niiden yli. Lopputulema oli reilusti plussan puolella, vaikkei ylipitkän konsertin alkupuoli erityisen hyvää luvannutkaan.

Sairastapauksista johtuen orkesterin miltei jokaisessa sektiossa on tällä hetkellä useita sijaisia, mikä ei voi olla vaikuttamatta soinnin yhtenäisyyteen, harmonioiden puhtauteen ja artikulaation tarkkuuteen. Balanssi ei ole aivan kohdallaan, sillä ensiviulut tuntuvat jäävän alakynteen muuhun jousistoon nähden. Pikaisesti konserttia edeltävänä päivänä paikkaamaan kutsuttu Taija Kilpiö hoiti kyllä konserttimestarin hommaa vakuuttavasti ja soitti soolonsa kauniisti.

Alttoviulu- ja sellosektioilla on muhkeampi sointi ja konstailematon, samanmielinen fraseeraus. Epäegoistisuudessaan myös soolohuilisti Anna-Leena Puhdon ja klarinetisti Jarmo Hyväkön pieni duetto sinfonian ensiosassa miellytti, kun taas scherzossa Hyväkön soolo ”kello ylhäällä” oli juuri sopivan räikeä. Muilta osin puhaltajien osuudet eivät intonaation suhteen aina olleet kohdallaan, vaan pieniä korjausliikkeitä jouduttiin tekemään melko usein.

Energiataso kohosi kuitenkin kaiken aikaa mainittua finaalia kohden, ja lopulta jätin mieluusti nämä kauneusvirheet unholaan vaikuttavan kokonaisuuden pienenä osana.

kuva: Maarit Kytöharju

Tamperelaiset levyttävät ensi viikolla Veli-Matti Puumalan pianokonserton Seeds of Time solistinaan Roland Pöntinen. Perjantai-illan melko hermostunutta esitystä voitaneen pitää projektin kannalta tarpeellisena harjoituksena, mutta suurimuotoisen teoksen jäntevyys ja värikkyys ei siinä tullut kunnolla esiin. Vaikutelmani oli soittajiston epävarmuus omasta paikasta kompleksisen kudoksen osana: esimerkiksi alussa pienen pieniä sisääntuloja ei aina erottanut lavalla tapahtuneesta ylimääräisestä liikehdinnästä ja kolistelusta.

Pöntinen otti pianosta kirkkaita melodisia pyrähdyksiä ja meheviä, harkiten painotettuja sointuja. Epävarmimpia hetkiä koettiin puolivälin viulusoolon aikana, jossa joko konserttimestari tai Pöntinen tai molemmat olivat sekoittaa pakan; eteenpäin päästiin kuitenkin, mistä kiitoksen ansaitsee kokoonpanoa vakuuttavasti ja selkeästi luotsannut Hannu Lintu. Muista soolo-osuuksista mieleen jäi erityisesti Janne Pesosen bassoklarinetti ja Tiina Laukkasen patarummut.

Puumalan konsertto on arvioitu Amfionissa myös täällä ja täällä.

In C täyttää 45

Terry Rileyn käänteentekevä sävellys In C sai ensiesityksensä San Franciscossa vuonna 1964. Tänä iltana valtava joukko nimekkäitä soittajia Kronos-kvartetin ensiviulisti David Harringtonin johdattamina kerääntyy Carnegie Hallin lavalle esittämään minimalistisen klassikon. ”Kaikki egot jätetään vaatesäilytykseen, ja alamme vain kokeilla, Read More →

Musiikkitallenteiden tekijänoikeuksien suoja-aika pidentymässä 70 vuoteen

Euroopan parlamentti hyväksyi torstaina reilulla enemmistöllä mietinnön, joka koskee tekijänoikeuksien lähioikeuksien suoja-ajan pidentämistä 50 vuodesta 70 vuoteen. Suoja-ajan pidentäminen koskisi vain uusia tallenteita. Seuraavaksi jäsenmaat aloittavat neuvottelut lopullisesta direktiivistä. Monet maat Suomen ohella vastustavat 95:n vuoden suoja-aikaa, joka oli EU:n komission alkuperäinen ehdotus.

Parlamentti perustelee päätöstään sillä, että esittäjät elävät nykyisin yhä useammin pidempään kuin heidän esitystensä suoja-aika on. Sen pidennys hyödyttäisi sekä esittäjiä että levytuottajia, jotka voisivat ansaita rahaa entistä pidemmän ajan.

Direktiivi koskee vain esitysten tallenteita, ei itse teoksia, esimerkiksi sävellyksiä. Voimassa oleva lainsäädäntö suojaa jo nyt itse teosten tekijänoikeudet siten, että ne ovat voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen.

Kotkan kansainvälisen urkukilpailun palkinnot

Kotkan III kansainvälinen urkukilpailu päättyi torstai-iltana, ja sen voitti vuonna 1983 syntynyt hollantilainen Matthias Havinga. Hän saa palkinnoksi 10 000 euroa ja konsertin Kotkan seuraavalla urkuviikolla syksyllä 2009. Toiseksi kilpailussa noteerattiin suomalainen Katri Vesanen, joka palkitaan perjantaina järjestettävän päätöskonsertin yhteydessä 5 000 eurolla. Lisäksi Vesanen palkitaan parhaasta konserttikokonaisuudesta ja sen hyvästä esittämisestä urkurakentaja Martti Porthanin 700 euron suuruisella tunnustuspalkinnolla. Urkukilpailun kolmas palkinto, 2 500 euroa, päätettiin antaa ranskalaiselle Ghislain Leroylle.