Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaViestit
-
Pari huomiota, jotka saattavat antaa pontta Brubakerin lausunnoille:
Naumburg-kilpailu on hyvin merkittävä. Sen voittajista mainittakoon Leonidas Kavakos, Truls Mørk ja Dawn Upshaw. Brubaker on arvostetun New England Conservatoryn pianokollegion johtaja ja opettaa ”piano literature” -luokkaa, jossa käydään läpi repertuaaria koko soittimen historian ajalta. Hänen oppilaansa ovat menestyneet kansainvälisissä kilpailuissa. Kiinnostavaa on myös, että Brubaker esiintyy tämän vuoden Gilmore-festivaalilla, jonka takana on maailman suurinta pianopalkintoa jakava säätiö.
22.2.2010, 20:34 vastauksena käyttäjälle: Tuon tuosta ulkomailta – Korvat auki ry avautuu maailmalle ja kulttuurituo #18721Metakeskustelu päättyy tähän, ja ketjuun tulevat kommentit, jotka eivät liity Jarkko Hartikaisen blogikirjoitukseen tai ovat tyhjänpäiväisiä, poistetaan.
17.2.2010, 13:15 vastauksena käyttäjälle: Kehuja sateli Kriikulle ja Lindbergille New Yorkissa #18730Hyvä lgrohn,
tällaiset retoristyyppiset kysymykset voivat tietysti jossain yhteydessä olla paikallaan.
Mutta päätoimittajana olen sitä mieltä, että Amfion-sivusto kuormittuu nyt turhan paljon tällaisista ilmaan heitetyistä ajatuksista, jotka eivät edistä keskustelua. Toivoisin, että uusien heittojen sijaan vastaisit huolellisesti sinulle hiljattain osoitettuihin asiallisiin kysymyksiin, mikäli haluat jatkossakin osallistua ajatustenvaihtoon sivustollamme.terveisin
Juho Laitinen17.2.2010, 9:00 vastauksena käyttäjälle: Kehuja sateli Kriikulle ja Lindbergille New Yorkissa #18728Tunnettu Suomen-ystävä on myös laatulehti The New Yorkerin Alex Ross, jonka mainio kirja The rest is noise käsittelee 1900-luvun musiikkia kulttuurihistorian näkökulmasta.
Ross raportoi blogissaan New Yorkin filharmonikkojen tulevan kauden ohjelmasta, ja innostuu erityisesti Lindbergin ”mestarillisen nuoruudenteoksen” Kraftin ensiesityksestä kaupungissa: ”an avant-garde tour-de-force with an almost flamboyant theatrical component”.
Musiikillinen johtaja Alan Gilbert aikoo lähitulevaisuudessa johtaa muitakin esitystilaa luovasti käyttäviä teoksia, kuten Stockhausenia ja Boulezia. Luonnollisesti ohjelmassa on myös runsaasti Brahmsia (pianokonsertot Yefim Bronfmanin ja Radu Lupun esittäminä, viulukonserton solistina Pinchas Zukerman), Mahleria (sinfoniat 4, 5 ja 6) ja Mozartia (Anne-Sophie Mutter soittaa viulukonsertot 1 ja 3).
11.2.2010, 11:18 vastauksena käyttäjälle: “I am thrilled to have the opportunity to represent Sony and its products” #18727Supertähden on kestettävä tavallista kovempaa kritiikkiä: Guardianin Rian Evansin mielestä Beethovenin Appassionata-sonaatista puuttui Birminghamin-konsertissa kokonaan emotionaalinen ja intellektuaalinen syvyys.
Lebrechtin aloittama keskustelu on saanut faktaa tuekseen, kun johtavat nykymusiikin kustantajat Boosey & Hawkes, Universal Edition ja Faber Music ovat ilmoittaneet, mitkä heidän katalogiensa teoksista ovat saaneet eniten esityksiä. Wieniläisen UE:n listan kärjessä ovat Arvo Pärt, Georg Friedrich Haas ja Wolfgang Rihm. Faber erikoistuu brittiläisen kuningaskunnan säveltäjiin, kuten kärkipäässä oleviin George Benjaminiin, Oliver Knusseniin ja hiljattain Suomessakin kuultuun Colin Matthewsiin.
Booseyn listalla on yksi suomalainen, Magnus Lindbergin puhallinteos Gran Duo. Suosikkeihin kuuluu myös Elliott Carterin Dialogit.
Aiheesta lisää New York Timesissa, jossa Daniel J. Wakin kirjoittaa amerikkalaisten orkesterien taloudenhoidosta ylipäänsä: ”Ongelma on erityisen akuutti [Clevelandissa], jossa näyttäytyy eräs klassisen musiikin suurista poikkeavuuksista: kansainvälisen huipputason orkesteri kuihtuvassa kaupungissa, yhtye ruostevyöhykkeellä, joka soittaessaan Wienissä on aivan kotonaan.”
New York Timesin Anthony Tommassini arvioi harvinaisen Stiffelio-produktion täällä.
68-vuotiaan Plácido Domingon vireyttä ja monipuolisuutta voi kyllä ihastella: viikon kuluessa hän esiintyy Metropolitan-oopperassa kahdesti, ensin tänä iltana kapellimestarina Verdin Stiffeliossa, sitten maanantaina laulajana saman säveltäjän Simon Boccanegran nimiroolissa.
New York Timesin Daniel J. Wakin esittää kriitiikkiä siitä, että samalla kun Domingo huitelee maailmalla, hän on jättänyt kaksi taiteellisesti johtamaansa oopperataloa (Washintonin ja Los Angelesin) oman onnensa nojaan ja huomattaviin talousvaikeuksiin. Näiltä tahoilta kuuluu mutinaa oopperatähden päättämättömyydestä johtajana ja suunnitelmien taloudellisesta epärealistisuudesta.
Toisaalta supersarjan laulaja on onnistunut houkuttelemaan produktioihinsa muita huippulaulajia ja rahallisesti merkittäviä tukijoita.
Palkinnot on jaettu: naisten sarjan voitti sopraano Marjukka Tepponen, miehistä parhaana palkittiin baritoni Waltteri Torikka.
Yleisöä voidaan lähestyä uusilla tavoilla, ilman merkittäviä kompromisseja: viime sunnuntaina pianisti Leif Ove Andsnes soitti Janácekin, Beethovenin ja Musorgskin teoksia tietokone- ja musiikkilaitevalmistaja Applen uudessa myymälässä Manhattanilla. Maailman merkittävimpiin pianisteihin kuuluva Andsnes (s. 1970) oli kaupungissa esitettyään Mozartia New Yorkin filharmonikoiden ja Alan Gilbertin kanssa.
Myymäläresitaalissa pianisti kertoi soiton lomassa teoksien taustoista ja omasta suhteestaan niihin. Konsertti nauhoitettiin myöhempää julkaisua varten iTunes-verkkokaupassa.
Tiedustelin asiaa säveltäjältä: esityksessä on yksi oikea flyygeli, yksi preparoitu pystypiano, yksi lelupiano sekä yksi Mekaanisen Musiikin Museosta vuokrattu rullapiano. Näiden lisäksi soitetaan kolmea tätä esitystä varten lavastamossa rakennettua pientä ”flyygeliä”, joiden aidonnäköisiiin mutta kevyisiin kuoriin on piilotettu sähkösoitin. Näitä käytetään kahdesta syystä: soittimia käytetään lavasteina ja nostellaan esityksessä ilmaan, ja oikeat soittimet olisivat liian painavia. Lisäksi musiikissa käyteään vaihtuvia viritysjärjestelmiä, jotka nämä syntetisaattoripianot tekevät mahdolliseksi.
Turun Sanomissa säveltäjä sentään mainitaan. Vaikkei Eeva Kemppi Platonov-sovituksesta perustanutkaan, kehuu hän kuitenkin ”hienoa musiikkimaailmaa”, jonka flyygelejä soittavat palvelijat luovat.
Kansan Uutisten Anni-Helena Leppälä tyytyy toteamaan, että ”pianon ääni kulkee puheäänen ylitse, eikä kaikesta saa [sic] yrittämälläkään saada selvää.”
Holger Fransmanin viimeisiin oppilaisiin kuuluneen Leena Heikkilän väitöskirja Holger Fransman. Suomalaisen käyrätorvikoulun uranuurtaja tarkastettiin eilen Sibelius-Akatemiassa. Samasta aiheesta tehtyyn lisensiaattityöhön kuuluu myös cd-levy. Työ on saatavilla täältä.
3.12.2009, 14:52 vastauksena käyttäjälle: Pyhän semantiikka Kaija Saariahon oopperassa Kaukainen rakkaus #18665Informaatiokatkoksen vuoksi yllä ollut artikkeli julkaistiin ilman kirjoittajan lupaa. Artikkeli on nyt poistettu tekijän pyynnöstä.
-
JulkaisijaViestit
