Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaViestit
-
Konsertti siis tosiaan kuunneltavissa täällä. Kiitos Pubiruusu!
Areenan musiikkiohjelmien listauksesta en tätä löytänyt, ja tuokin sivu näytti monta päivää samalta kuin tämä Jälkikoirat-lähetyksen sivu.
14.11.2012, 12:11 vastauksena käyttäjälle: Reportaasi: Protesteja ja sähköistynyttä tunnelmaa eteläisessä Saksassa #19212Nettivinkki:
Beat Furrerin Donaueschingenissä kantaesitetyn linea d’orizzonte -teoksen (sekä säveltäjän muita tuoreita teoksia, kuten inkasoittimille sävelletty melodia tellurica ja marraskuussa kantaesitetty huilu–kontrabasso-duo ira – arca) voi kuunnella viikon ajan Itävallan yleiradio Ö1:n nettiradiossa (ohjelman nimi on Zeit-Ton): http://oe1.orf.at/konsole?show=ondemand&track_id=320007&load_day=/programm/konsole/tag/20121113Onneksi jo määritelmällisesti kaikki soitonopiskelijat eivät ole huippuja – sitä paitsi monet huiput ovat sellaisia luonnonlahjakkuuksia, joille soittaminen huipputasolla on niin helppoa, että aikaa jää muuhunkin. Win-win?
6.11.2012, 8:34 vastauksena käyttäjälle: Reportaasi: Protesteja ja sähköistynyttä tunnelmaa eteläisessä Saksassa #19211The New Yorkerin musiikkitoimittaja Alex Rossin juttu festivaalilta luettavissa täällä.
6.11.2012, 8:33 vastauksena käyttäjälle: Reportaasi: Protesteja ja sähköistynyttä tunnelmaa eteläisessä Saksassa #19210Niin se Kreidler-juttu meni niin, että GNM (Gesellschaft für Neue Musik) tilasi häneltä protestin. Tämä kävi ilmi heti soittimien rikkomisen jälkeen levitetyistä paperilappusista. Muusikot, joilta soittimet napattiin, olivat keikkamuusikoita, eivät orkesterivirassa – asia oli totta kai heidän kanssaan sovittu ja soittimet halpoja ”matolaatikoita”. Kukaan orkesterista tai yleisradioyhtiöstä ei saanutkaan tietää asiasta, jotta olisivat ”syyntakeettomia”. Esim. kapellimestarin ja intendentin ilmeet lavan reunalla olivat väärentämättömän hämmentyneitä. Yksi kakkosviulisti jopa poistui järkyttyneenä paikalta soittimien rikkoonnuttua, eikä hän soittanut enää ainakaan ensimmäisessä kappaleessa.
Koska ”rosvo” oli luonnollisesti kaikille tunnettu (Saksa tuntee nuoretkin säveltäjänsä), tajusi jutun tietenkin heti protestiksi.
31.10.2012, 8:34 vastauksena käyttäjälle: Reportaasi: Protesteja ja sähköistynyttä tunnelmaa eteläisessä Saksassa #19207Se, mikä on skandaali ja mikä ei, riippuu siitä, miten yhteisö asian sisällään kokee. Saksalaisille tämä ymmärtääkseni oli skandaali. Neue Musik Zeitungin Patrick Hahn bloggasi ensimmäisenä paikan päältä asiasta nimen omaan skandaalina: http://www.nmz.de/kiz/nachrichten/eklat-in-donaueschingen-johannes-kreidler-zertruemmerte-das-swr-fusionsinstrument
Samaa sanaa käytti myös The New Yorkerin Alex Ross: http://www.therestisnoise.com/2012/10/donaueschingen.html (hitsi muuten, kun en tunnistanut miestä tuolla, olisi ollut hauska paiskata kättä omalle pitkäaikaissuosikilleni).
Säveltäjä/nykymusiikkiyhteisössä asia on herättänyt paljon keskustelua, esim. pianisti, musiikkikirjoittaja Ian Pacen Facebook-seinällä.
Tässä vielä linkki taltiointiin tapauksen radiolähetyksestä: https://www.facebook.com/photo.php?v=2509293029838
Konserttitaltiointeja YLE Areenassa:
Uusinnan konsertti kokonaisuudessaan
Avanti! / Sibelius-Akatemian opiskelijoita:
— Fall (Vuokko Ahtila, harppu)
— Paavo Heininen: Lakkamaalaus ”sininen-helmenharmaa”
— Die Aussicht
— Jukka Tiensuu: Kalaasi
— Mirrors
— Paavo Heininen: Lakkamaalaus ”vihreä-punavioletti”
— Lichtbogen
— Émilie-sarjaKustantajalla voi olla ollut asiasta oma näkemyksensä; Cagen kustantajahan oli Peters (julkaisi jopa 4’33”:n). Ken tuntee Yhdysvaltojen tekijänoikeus/rojaltikäytäntöä, valaiskoon kiinnostuneita.
Rapakon takana nykypäivänä esitetyistä teoksistahan emme esimerkiksi me suomalaissäveltäjät saa dollarin dollaria.
Tarkoitin sellaista vähän tukkoista soundia, joka ei ole täysin yhtenäinen ja josta puuttuu yläsäveliä.
Hufvudstadsbladetiinkin arvioita kirjoittanut kollega ihasteli otsikkoani Amfionin Facebook-sivulla. Vastaukseni avaa arvion otsikon lähdettä edelleen, ja siksi joutanee tännekin:
Otsikosta on kiittäminen runoilija Lauri Otonkoskea. Esikoiskokoelmasta ’Mutta kukaan ei enää tiedä’ (WSOY 1990) lainattu otsikko kuuluu alkuperäisessä yhteydessään muistaakseni jotenkin näin: ”[-] jos minulta kysyttäisiin, olisivat minihameet ja kylmänkirkas modernismi muodissa aina”. (Runo päätyi aikanaan erään espoolaisen teinipojan pöytälaatikkolaulusarjaan ja sitä kautta mieleen.) – Jarkko Hartikainen, klo 16:20
Katsokaahan vertailun vuoksi Hesarin Jukka Isopuron arvio.
10.9.2012, 6:35 vastauksena käyttäjälle: John Cagen 100-vuotispäivää juhlitaan maailmanlaajuisesti #19198Orfeus: Näyttikö Cage meille, mikä voi olla musiikkia, vai mikä ei voi olla musiikkia?
Riippuu varmasti tarkastelijan omien näköalojen laajuudesta.
Orfeus: Onko hänen kohdallaan (tai hälyn ja melun kohdalla) tyypillisesti regressiivistä sanoa “tämä ei ole musiikkia” ja progressiivista sanoa “tämä on musiikkia”, vai päinvastoin?
Tarkoitin, että ”tämä ei ole musiikkia” on ollut kautta historian tyypillistä puhetta regressiivisille. Musiikin suunta (pardon my French) on määräytynyt lopulta melko kollektiivisesti, ei portinvartijoiden ja kieltäjien toimesta – muuten länsimainen taidemusiikki (miksi sitä tällöin tuskin kutsuttaisiin) olisi varmaan vieläkin yksiäänistä. Toisaalta nykyäänhän on mahdollista kuulla myös yli 20 vuotta vanhaa ja sitäkin vanhempaa musiikkia, toisin kuin vaikka Mozartin aikana. Minusta tilanne on siis mitä mainioin, eikä kenelläkään pitäisi olla syytä valittaa! Lainaus Cagelta (tammikuulta 1992): ”elämme aikaa, jossa ei ole valtavirtaa, vaan [-] olemme tulleet suistoalueelle, deltalle, ehkä jopa deltakin ohi valtamerelle joka vie takaisin taivaisiin”.
Orfeus: Onko tyypillisesti regressiivistä sanoa “sävelt(en käytt)äminen – eli sävelt(en yhteen liitt)äminen – on säveltämistä” ja progressiivista sanoa “hälyn käyttäminen on säveltämistä”, vai päinvastoin?
Voitaisiin ajatella, että ’teoksen luominen’ on ’säveltäjälle’ sanastollisesti samaa kuin ’äänitehankinnat’ (tai ’tietokantahankinnat’) ’kirjastolle’. Eihän jäätyneiden metaforienkaan tarvitse tarkoittaa jäätynyttä toimintaa.
Muihin kysymyksiin vastaan: musiikki on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin mitä musiikkiopistoteoria meille opettaa. Paljon enemmän kuin pelkkiä säveltasoja ja palikkarytmejä. Musiikki on paljon enemmän kuin puhdasta järkeä, se on myös puhdasta tunnetta; se nousee abstraktioiden yläpuolelle. Kuuntele vaikka hyvää Schubert-laulua.
À propos Roland Barthes: http://www.scribd.com/doc/36801923/Barthes-the-Grain-of-Voice
9.9.2012, 9:57 vastauksena käyttäjälle: John Cagen 100-vuotispäivää juhlitaan maailmanlaajuisesti #19196Minusta juuri musiikkipiirien kuuluu juhlia Cagea, näyttihän hän meille, mikä myös voi olla musiikkia – kuten niin monet suuret säveltäjät ennen häntä ja hänen jälkeensä. Tyypillisesti regressiivistä on sanoa ”tämä ei ole musiikkia”. Juuri Cage auttoi meitä puhtaan äänen äärelle, joka voi olla vaarassa hautautua abstraktioiden ja teoreettisten korttitalojen alle (kiinnostavia nekin!). En kyllä sitten itse haluaisi tietoisesti häivyttää omia muistojani ja persoonaani ja antautua sattuman varaan, mutta rohkea ja kokeilemisen arvoinen näkökulma sekin. Näkökantoja avaava taiteilija!
YLEn Cage-illan voi katsoa kahdessa osassa YLE Areenassa näistä linkeistä (6.10.2012 asti): osa 1, osa 2.
Konsertti ilmestyi vihdoin YLE Areenaan, josta sen voi kuunnella 5.10.2012 asti: linkki.
Jatkossa katson, että kirjoittajat tekevät 100% selväksi, kuka soitti ja mitä. Tämä ’mitä’ muuten tuntuu silloin tällöin unohtuvan konserttien ennakkomainoksista ihan kokonaan, oletteko huomanneet?
MTV3:n ensimmäinen kulttuurikritiikki nähtävillä tänään 45 minuuttia -ohjelmassa klo 20, musiikkitoimittajana Kare Eskola: http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/.
Ohjelmassa arvioidaan Urkuyö ja Aaria -festivaalin päätöskonsertti, jossa esiintyi Helsingin Barokkiorkesteri, Minna Pensola, Aapo Häkkinen ja Heidi Peltoniemi.
-
JulkaisijaViestit
