Tämä aihe sisältää 7 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
JulkaisijaViestit
-
5.9.2012, 21:42 #18188
Onnea esim. k e k s i j ä John Cagelle.
Kerronpa kuulemani tarinan ”4.33” alkulähteiltä: Epävirallinen huhu kertoi, että parikymppinen hihhuli Häkkisen Jone oli mennyt juuri rantautuneen, natseja paenneen kontrapunktimestari
Kaunisvuoren Arton sävelystunnille näyttämään sävellysaihioitaan. Arto oli katsonut niitä syvässä hiljaisuudessa reilut neljä minuuttia, joka Jonesta oli tuntunut ikuisuudelta. Arto oli sanonut:
”Ikävä kyllä et osaa edes harmonian alkeita. Haluatko silti opiskella säveltämistä?”Nuori Jone ei saanut sanaa suustaan, vaan juoksi miedosti hyperventiloiden naama kalpeana luokkahuoneesta taitelijakapakkaan, jossa oli Antti ja/tai hänen kopioitaan. Jone puuskutti: ”Skriii… Skriiiii… Skriiii… Pumps… Buuuudududududuhduhduhduhduihduihduihduihduihduihtsuk. Skriii… Skraa… Tsjiuu! DIIDIIDIIDIIDIIDIIDII DI DIDIDII… Klonks. Tip tip tip tip. Koshh! Reps. DING. Reps. Ding. Washwashwashwashwash. *tup* Kriiiinks. Tsirp. Kolin kolin kolin tsukutsuku. Tsshh, tsukutsuku, puff. Kroooh… kro-HÄ?! Öö… HAHHAHHAAHAHAAHAAHAA… HAA… *HIK* HEHEHEHEHEHEHEHEHHHEEEH! HOHOHOHO! Hehehehehehe, hehehehehehUAAAH!”
One mushroom omelette, please! Tarjoilija oli sanonut: ”4.33, kiitos”.Tässä uhkaaviakin tunnelmia Jonen&Arton ensitapaamiselta:
6.9.2012, 6:21 #19193Cage oli musiikillinen flopi, mutta loistava performantikko, happeningikki ja soitinvalikoiman laajentaja, josta Magnus Lindbergin lienee kiitollinen…
Kaikki kunnia Cagelle, mutta ihan toisten piirien kuin musiikkipiirien pitäisi häntä juhlia!
6.9.2012, 10:50 #19194@lgrohn: seurasin eilen Cage-tilaisuutta netin kautta ja mulle ainakin tuli päinvastanen fiilis. Olin aikasemmin ajatellu et Cagelle musiikki on toissijanen, mut asia oli päinvastoin. Nimenomaan musan vahvuus yllätti!
6.9.2012, 13:18 #19195Kuuntelin myös eikä vakuuttanut, laajemmalti.
9.9.2012, 9:57 #19196Minusta juuri musiikkipiirien kuuluu juhlia Cagea, näyttihän hän meille, mikä myös voi olla musiikkia – kuten niin monet suuret säveltäjät ennen häntä ja hänen jälkeensä. Tyypillisesti regressiivistä on sanoa ”tämä ei ole musiikkia”. Juuri Cage auttoi meitä puhtaan äänen äärelle, joka voi olla vaarassa hautautua abstraktioiden ja teoreettisten korttitalojen alle (kiinnostavia nekin!). En kyllä sitten itse haluaisi tietoisesti häivyttää omia muistojani ja persoonaani ja antautua sattuman varaan, mutta rohkea ja kokeilemisen arvoinen näkökulma sekin. Näkökantoja avaava taiteilija!
YLEn Cage-illan voi katsoa kahdessa osassa YLE Areenassa näistä linkeistä (6.10.2012 asti): osa 1, osa 2.
10.9.2012, 5:14 #19197Näyttikö Cage meille, mikä voi olla musiikkia, vai mikä ei voi olla musiikkia?
Onko hänen kohdallaan (tai hälyn ja melun kohdalla) tyypillisesti regressiivistä sanoa “tämä ei ole musiikkia” ja progressiivista sanoa “tämä on musiikkia”, vai päinvastoin?
Onko tyypillisesti regressiivistä sanoa “sävelt(en käytt)äminen – eli sävelt(en yhteen liitt)äminen – on säveltämistä” ja progressiivista sanoa “hälyn käyttäminen on säveltämistä”, vai päinvastoin?
Onko tyypillisesti regressiivistä sanoa, “järjen käyttäminen on järkeä” ja progressiivista sanoa “älyttömyyteen houkutteleminen on puhtaan järjen äärelle auttamista”, vai päinvastoin?
Onko tyypillisesti regressiivistä sanoa “lähdevesi on puhdasta vettä” ja progressiivista sanoa “jätevesi on puhdasta vettä”, vai päinvastoin?
Johtaako puhtaan musiikin äärelle puhtaiden sävelten vai “puhtaan” (häly)äänen tie?
Puhtaan järjen maailmassa puhtaana äänenä pidetään soinnikasta eli puhdassävelistä ääntä.
Johtaako totuuden äärelle puhtaan järjen vai likaisen valheen tie?
Teosten vahvuus voi yllättää, jos ”äänitaiteilija” erehtyy ”regressiivisesti” käyttämään säveliä, koska sävelvoima on se, mikä maailmankaikkeutta liikuttaa. Aggressiivinen hälyvoima tuottaa vain älyhälyä ja hölynpölyä.
Cagen teoksia pidetään (regressiivisimmillään) sitä progressiivisempina, mitä vähemmän säveliä ja enemmän hälyä niissä käytetään, ja kaikkein progressiivisimpina silloin kun ei käytetä mitään (4:33).
Missä ne abstraktiohaudat ja teoreettiset korttitalot ovat?
10.9.2012, 6:35 #19198Orfeus: Näyttikö Cage meille, mikä voi olla musiikkia, vai mikä ei voi olla musiikkia?
Riippuu varmasti tarkastelijan omien näköalojen laajuudesta.
Orfeus: Onko hänen kohdallaan (tai hälyn ja melun kohdalla) tyypillisesti regressiivistä sanoa “tämä ei ole musiikkia” ja progressiivista sanoa “tämä on musiikkia”, vai päinvastoin?
Tarkoitin, että ”tämä ei ole musiikkia” on ollut kautta historian tyypillistä puhetta regressiivisille. Musiikin suunta (pardon my French) on määräytynyt lopulta melko kollektiivisesti, ei portinvartijoiden ja kieltäjien toimesta – muuten länsimainen taidemusiikki (miksi sitä tällöin tuskin kutsuttaisiin) olisi varmaan vieläkin yksiäänistä. Toisaalta nykyäänhän on mahdollista kuulla myös yli 20 vuotta vanhaa ja sitäkin vanhempaa musiikkia, toisin kuin vaikka Mozartin aikana. Minusta tilanne on siis mitä mainioin, eikä kenelläkään pitäisi olla syytä valittaa! Lainaus Cagelta (tammikuulta 1992): ”elämme aikaa, jossa ei ole valtavirtaa, vaan [-] olemme tulleet suistoalueelle, deltalle, ehkä jopa deltakin ohi valtamerelle joka vie takaisin taivaisiin”.
Orfeus: Onko tyypillisesti regressiivistä sanoa “sävelt(en käytt)äminen – eli sävelt(en yhteen liitt)äminen – on säveltämistä” ja progressiivista sanoa “hälyn käyttäminen on säveltämistä”, vai päinvastoin?
Voitaisiin ajatella, että ’teoksen luominen’ on ’säveltäjälle’ sanastollisesti samaa kuin ’äänitehankinnat’ (tai ’tietokantahankinnat’) ’kirjastolle’. Eihän jäätyneiden metaforienkaan tarvitse tarkoittaa jäätynyttä toimintaa.
Muihin kysymyksiin vastaan: musiikki on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin mitä musiikkiopistoteoria meille opettaa. Paljon enemmän kuin pelkkiä säveltasoja ja palikkarytmejä. Musiikki on paljon enemmän kuin puhdasta järkeä, se on myös puhdasta tunnetta; se nousee abstraktioiden yläpuolelle. Kuuntele vaikka hyvää Schubert-laulua.
À propos Roland Barthes: http://www.scribd.com/doc/36801923/Barthes-the-Grain-of-Voice
10.9.2012, 15:06 #19199”… Cagea, näyttihän hän meille, mikä myös voi olla musiikkia ”
Performanssit ja happeningit eivät ole musiikkia, vaikka niissä on partituuri. Ei Cage tuonut mitään uutta itse musiikkiin. Mutta ns. musiikkitieteilijätkin ovat kehnoina musiikin filosofeina sortuneet pitämään Cagen ei-musiikkia musiikkina.
-
JulkaisijaViestit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.