Jarkko Hartikainen

Mitä voitaisiin tehdä, jotta suurin osa säveltäjistä olisi huippuja?

Eikai se, että teos on ’etydi’ rajaa pois sitä, että se voi myös olla taiteellisesti painokas? Ymmärtääkseni viittaat (konsertti)etydeihin.

Se olisi varmasti meistä monesta kiinnostavaa!

Onneksi apuun tässäkin astuu Amfion, johon kirjoittamissaan päiväkirjoissa Tarasti on paneutunut mm. Kimmo Hakolaan sekä Kaija Saariahoon ja spektrimusiikkiin yleensäkin.

Onneksi tuo ei ole totta, monenlaisia ihmisiä otetaan sisään. Onneksi myöskään kaikki säveltäjät eivät ole soittotaidottomia, sillä ilman kosketusta elävään musisointiin voipi tulla varsin paperinmakuista ja/tai soittokelvotonta jälkeä.

Suuri osa kaikkien aikojen musiikista on keskiarvoa kehnompaa.

Tässä taisi käydä niin, että oltiin Lauri Supposen kanssa sovittu kirjoittamisesta jo aikoja sitten, kun taas Jälkikoirat tyypillisesti pyytävät konserttiin paljon lyhyemmällä varoitusajalla. Kuulin asiasta, kun Lauri jätti tekstinsä julkaistavaksi saatesanoilla ”yritin olla antamatta sen vaikuttaa”. (Olin sivumennen sanoen yllättänyt, että Jälkikoirat ylipäänsä päätti pureskella kyseistä konserttia. Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun sävellysopiskelijoiden teoksille ei edes järjestetty konsertteja, saati sitten että niitä olisi sekä mainostettu, radioitu että jälkikoirailtu!)

Tämä oli minulle ok, sillä kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kuin näin tapahtuu – itse olin syksyllä Jälkikoirissa puimassa konserttia (RSO: mm. Puumalan Rope), josta myös kirjoitin. Silloin ei tullut sanomista, mutta eipä ollut päällekäisyyttäkään; radioon joutui suoraan konsertista taistelemaan suunvuorosta lyhyessä viisitoistaminuuttisessa, kun taas kirjoittaessa kävin konsertin punnitummin ja ajan kanssa mielessäni läpi. ”Porraskäytävän viisautta” pääsi kerrankin purkamaan.

Kyseessä on mielestäni kaksi aivan erilaista arvioinnin tapaa, jossa Jälkikoirissa kuullaan ikään kuin konserttivieraan tunnelmat tuoreeltaan, kun taas kirjoitettu arvio lähestyy esseetä, ja sen on tarkoitus herättää (kieltämättä lähes olematonta) musiikkidiskurssia. Minusta Lauri Supposen Amfion-arviot ovat olleet poikkeuksetta laadukkaita ja kiinnostavia lukea – miksi muuten YLE olisi hänestä kiinnostunut? Hyvä, että pieni foorumimme saa näiden kutsujen avulla näkyvyyttä ja kuuluvuutta!

Itse en ole kyseistä Jälkikoirat-jaksoa kuitenkaan kuullut. Juhani Nuorvalan yllä esittämä huoli siitä, että yhdet ja samat harvat saavat sanoa sanansa joka asiaan on piirit pienenä pitävässä musiikkielämässä enemmän kuin aiheellinen. Mutta se, että lähiaikojen nykymusiikkiuutisista ainoastaan nuoren Lauri Supposen tuplasuunvuoro yhdestä opiskelijakonsertista herättää täällä keskustelua – se on suorastaan surkuhupaisaa.

Yritämme kuitenkin jatkossa katsoa, ettei tällaisia noloja päällekäisyyksiä pääsisi tapahtumaan – se ei ole kenenkään etu. Tavallaan aika hienoa, jos meitä pidetään YLEn kilpailijoina ja mielipiteemme arvostetaan samanarvoiseksi tuon jättiläisen kanssa. Tarkkana jatkossa!

Jarkko Hartikainen
päätoimittaja

Tato?