Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Jarkko Hartikainen
OsallistujaKuten heti leipätekstin yläpuolella lukee, oli kyseessä Uusinta-kamariyhtyeen konsertti.
OsallistujaKiitos elvibreu moniäänistämisestä, kuoromaailman tunteiden esiintuomisesta! Tuossakin kyllä tosin tuomitaan taiteellinen taso jo etukäteen, mitä lahjomaton arvioija ei voi tehdä.
OsallistujaSäveltäjille ainakin maksetaan tosi kehnosti, eikä edes joka kerta. Mammonaa ei tunnu olevan tarpeeksi, kysyit keneltä vaan.
Sitä, miksi juuri tällaiseen ratkaisuun Musiikkitalon kuoron kanssa päädyttiin, pitäisi kysyä asiasta päättäneiltä. Valistunut arvaukseni sisältää elementtejä maksumiehen puutteesta maamme lähes ainutkertaisen vahvan amatöörikuoroperinteen kautta yhteisöllisyyden kokemuksiin siitä, että kuka tahansa laulutaitoinen voi päästä ”eliitiksi” haukutun – sehän on kehu! – musiikin alttarille esiintymään ja olemaan osa musiikintekemistä. Mutta Jaanin vastaus yllä lienee tarkempi.
Niin, ja mitä mieltä olette olleet kuoron esiintymisestä? Tai siis, oletteko kuulleet kuoron esiintyvän…?
OsallistujaRiippuisikohan vähän siitä, onko ’huonosti tulkittu’ (1) voimakkaasti omista maku- ja tyylipreferensseistä poikkeavaa vai (2) sisäisesti epäkoherenttia, omassa tulkinnassaan horjuvaa soittoa?
Ensimmäisestä näkökohdasta katsoen, olisiko Mendelssohn paljon enemmän tyylisidonnaista, oman aikakautensa musiikkia verrattuna Bachiin tai Schönbergiin, jotka antautuvat helpommin erityylisille tulkinnoille – ensimmäinen ”yleispätevänä” (vaikuttaen niin moneen jälkeensä tulleeseen tyyliin), toinen kahden tyylin välissä olevana?
Pohdintoja, näkökantoja?
4.9.2012, 7:52 vastauksena käyttäjälle: Gramophone-palkintoehdokkaat julki. Lue Amfionin arviot! #19186OsallistujaAika hienoa, että nykymusiikkisarjan kolmesta levystä kaksi on suomalaista musiikkia!
OsallistujaEn voi valitettavasti ottaa vastuuta edeltäjieni moderoinneista. En ole tähän mennessä poistanut mitään. Olen valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä ihan kaikkien kanssa.
Tarkoitan ’asiassa pysymisellä’ asiassa pysymistä. Rönsyily tai lempeä nokittelu voi olla joskus viihdyttävääkin, mutta en halua tämän palstan olevan pelkkää keskusteluun itseensä käpertyvää vänkäilyä, jossa kulloinenkin keskustelunaihe lopulta unohdetaan. Uuden topicin voi avata, jos on uusi aihe josta ei ole vielä omaa keskusteluaihetta. Muuten pitää pysyä asialle jo omistetussa ketjussa. Uskon klassisen musiikin sivustolla olevan sivistyneitä ihmisiä, jotka haluavat sivun menestyvän. Olemme kaikki samassa veneessä, samalla puolella. Tehdään tästä hyvä!
Toivoisin päätoimittajana käyttäjiltä esimerkiksi kollektiivista keskustelua konserttiarvioista, omien kokemuksien kuvailua ja vertailua (nykyäänhän konsertteja voi kuunnella radion lisäksi myös täällä netissä, jos ei pääse paikalle). Myös uutisia voisi kernaasti kommentoida, jos esimerkiksi löytää aiheesta lisätietoa.
Osallistujaelvibreu: ”todellisia kehitysportaita tullaan alas niin että römisee (onko kulttuurimme tila jo tällä mallilla?)”
Mikäli kriittinen massa on tarpeeksi suuri, mainitsemani systeemi tuntuu mielestäni toimivan paremmin kuin vallitsevat muunlaiset mallit nettikeskusteluissa. Ehkä et tiedä, mihin viittasin? (Jokaisella keskustelijalla olisi yksi ääni puoleen tai toiseen per kommentti, eikä kyse olisi niinkään ”tykkäämisestä” vaan kollektiivisen tärkeyden ja relevanttiuden kokemisen heijastumisesta sivun rakenteeseen. Näin ollen epäargumentatiivinen jankkaaja joutuisi muiden äänestämänä sivun hännille mielenkiintoisimmaksi koetun keskustelupolun ollessa päällimmäisenä. Kuulostaako pahalta?) En ole kuitenkaan edes puolivakavissani ehdottamassa tällaista uudelleenjärjestelyä sivulle, mainitsinpahan vaan yleistymässä olevan käytännön (YouTube-videon Top Comments, Hesarin keskustelupalstan tykätyimmät kommentit, yms.).
Kommentista sai sen käsityksen, että minua syytetään jo nyt joihinkin kohdistuvista torppaushaluista. Huh, enhän ole saanut vielä moderointioikeuksiakaan! :O
En halua torpata ketään, enkä tiedä kenenkään muunkaan haluavan. Kyse on vain mielekkään keskusteluympäristön ylläpidosta, eli moderoinnista. Moderoidaanhan vaalikeskustelujakin. Jos tuntee itsensä ”torpatuksi”, voi mennä itseensä ja miettiä mitä se oma toiminta keskustelulle, kanssakeskustelijoille ja tuhansille keskustelua seuraaville tarjoaa.
OsallistujaTerve kaikki, ja kiitos onnitteluista! 🙂
Nöyrästi toivon, että Amfionin keskustelupalstaosio pysyisi asiassa, eli itse musiikissa, ja että foorumi ennemminkin houkuttelisi kuin karkottaisi uusia lukijoita ja kommentoijia osallistumaan ja nauttimaan sivustosta. Kääntäkäämme ainutlaatuisuutemme eduksemme ja keskustelupalstojen vauvantautien yli nousemalla luokaamme interaktiivinen ja viihdyttävä keskustelumpäristö yhteisten musiikkikokemuksiemme jakamiseen ja erittelyyn! – Ollaan parempia kuin YLEt ja muut tylsät valtamediat (saati Suomi24:t), eiks niin 😉
Mikäli keskustelupalsta olisi Amfionin keskeisin sisältö – mitä se ei ole –, suunnittelisin foorumin paitsi puumaiseksi, mutta myös redditmäiseksi, jossa käyttäjät keskenään pisteyttäisivät kommentit ja raja-arvon alle jääviä kommentteja ei näytettäisi. Voin välittää toki kehitysterveiset tekniselle ylläpidolle (? päätoimittaja), mutta uskon, että toistaiseksi vähäiset resurssimme suunnataan jatkossakin sisältöön eikä seiniin.
Uusia sisältöideoita on paljon, mutta tämä ensimmäinen päivä menee eilen Islannista viikon festivaalimatkalta palanneelta uudelta päätoimittajalta vielä pääasiassa virtuaalitoimiston järjestelyyn, käytänteiden opetteluun, työkavereihin tutustumiseen sekä kulkulupien ja sen sellaisten arkisten asioiden kuntoon hoitamiseen. Pysykäähän reitittimillä!
OsallistujaMerkittävän uuden ja uutta tarjoavan konserttisarjan seitsemästä kuullusta konsertista toistaiseksi vain kahden (tämä unohtui) arvioiminen on aika vähän. Molemmat ovat Lauri Kilpiön kirjoittamia, mutta hän ei kuulemma enää jatka muilta kiireiltään tänne kirjoittamista. Valtalehdissä ja varsinkin yleisön keskuudessa konsertit kyllä ovat puhuttaneet. Näköjään täälläkin kommenttilootissa. Pubiruusu, tervetuloa Urkkiin konsertin jälkeen 🙂
Vähäiset arviot ovat kieltämättä hieman ristiriidassa tuon mainitun, syyskauden alussa kirjoitetun Auli Särkiön kolumnin hengen kanssa. Onko kyse henkilö- vai rahoitusresursseista (vai jostain muusta), en tiedä.
Pääkaupunkiseudulla tosiaan on nyt syksystä alkaen pyörinyt kaksi uutta nykymusiikkikonserttisarjaa, minkä lisäksi omia pienempiä konserttisarjojaan ja minifestareitaan näemmä pitävät muun muassa RANK Ensemble (ei arvioita), Sibelius-Akatemian musiikkiteknologit (ei arvioita), Kallion nykymusiikkipäivät (ei arvioita), Äänen lumo (ei arvioita), sekä tänä vuonna juhlavuottaan viettävä Korvat auki ry (viisi vuotta sitten ei arvioita). Sitten on tietenkin festivaalit suvisoitoista, novista ja biennaleista alkaen, lukuisista yksittäisistä, kantaesityksiäkin sisältävistä vapaan kentän konserteista puhumattakaan. On mielenkiintoista seurata saako lisääntynyt tarjonta aikaan sen, että arvioita alkaa putkahdella keskitetysti johonkin toiseen foorumiin Amfionin sijaan. Itse olen moniäänisen musiikkielämän puolella, ja se saisi mielellään heijastua mediaankin. Jos tälle kerta on tilausta, sille varmasti löytyy rahoitustakin.
(Mainittakoon, että en ole missään tekemisissä minkään edellä mainitun konserttisarjan, festivaalin tai juhlavuoden järjestämisessä. Sitä vähää, mitä olen tänne Amfioniin joskus omalla nimelläni palkkiotta kirjoittanut – keitä säveltäjiä Suomeen toivonut – voi tietenkin verrata esimerkiksi KLANG-konserttisarjan ohjelmistoon. Lyhyesti voidaan todeta, että olen ollut tyytyväinen ikkunoiden edes osittaisesta avaamisesta siihen rikkauteen, jota olen tuolla maailmalla reissatessani nähnyt ja kuullut. Ei ole tarvinnut kuin nauttia konserteista. Tavallaan sekin on kivaa.)
OsallistujaJuurikin näin. Unohdin omassa arviossani hehkuttaa, kuinka salissa istuessani monta kertaa todellakin suu loksahti auki ja pieni naurahduskin saattoi päästä ilmoille uskomattomien jousi- ja vaskisoundien äärellä. Kyllä se oli ihan eri eläin siellä lavalla. Mitä kapellimestarin ja orkesterin yhteistyöhön tulee, niin tilannehan oli lähtökohdiltaan melko mahdoton… Eri traditiot kolisivat yhteen, mutta Kummeli-huumorilla siitäkin kunnialla selvittiin.
Osallistujalgrohn: ”Nuo Adapterin esittämät teokset kertoivat jälleen kerran, että teosten sisältö ja luovuus ovat hakusessa. Opiskeluaikojen harjoitustehtävistä on poimittu pikkusieviä ideoita, mutta yksi säveltäjyyden tunnusmerkki puuttuu, koherenssi.”
Merkittäköön muistiin, että lgrohn antoi teoksestani väärää tietoa: se ei sisällä sävellysopiskelun aikana tehdyistä harjoitustehtävistä poimittuja ideoita. Väittäjä saa toki todistaa väitteensä oikeaksi kertomalla, mistä harjoituksista ja tahtinumeroista on kyse. Tämä olisi minusta erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä analyysi! Teoksen nuotti on täällä: http://www.fimic.fi/fimic/nuotisto.nsf/0/DCBE26C7F5FB2FD1C225767200394E39?opendocument#top
Koherenssia peräänkuuluttaneen lgrohnin puheenvuorot ovat kyllä koherentteja samalla tavalla kuin betonirekkaan jämähtänyt betonilasti on koherentti. On aika ironista, että lgrohn on niin olevinaan uuden asialla, mutta toistaa vain itse samaa. Suomalaiskansallisen vali-valin sijaan olisi kiva kuulla positiivisista esimerkeistä, siitä mikä sitten on hyvää. Väitteidensä kontekstualisoimatta tai perustelemattomatta jättämisessä lgrohn onkin malliesimerkki (samoin kuin oman kännykkätuotteensa markkinointi-trollauksessa).
Jotain kiinnostavaa kommentissa kuitenkin oli. Minua jäi nimittäin todellakin kiinnostamaan, mikä oli Pulkkisin antama väärä tieto hologrammeista.
OsallistujaJos lgrohn tai joku muu kiinnostunut haluaa tehdä vertailua vielä kokonaisilla kappaleilla, voi kuunnella 7.10.2010 klo 22.05 asti median esiin nostaman teoksen Hologramme (2009) osoitteessa http://areena.yle.fi/audio/1259519 (kohdasta 49:18 eteenpäin). Toisena verrokkina siis http://www.audiodraft.com/sourcing/contests/contest.php?id=10, joka onkin sitten aivan toista genreä.
’Ammattilaisuus’ ja media nostaa sen hassun, mutta jokseenkin vuodesta toiseen toistuvan tilanteen mieleen, jossa nuori säveltäjä saa samasta teoksesta lehdessä murskakritiikin mutta vaikkapa sävellystutkinnosta korkeimman mahdollisen arvosanan. Etaboloiduttuaan säveltäjä taas on arvostettu molemmissa leireissä. Tiukkaa kritiikkiä tulee jollekin Saariahon kaltaiselle nimelle oikeastaan enää vain ulkomaisista lehdistä.
Osallistujalgrohn, taas väärin: http://www.audiodraft.com//user/profile.php?id=600. Terveisiä tuulimyllyille.
OsallistujaTuo on ihan totta, contre_danse.
Kyseessä on tosin hieman eri asia (1) säveltää ikään kuin pelkästään kollegoitaan varten kuin (2) säveltää niin kuin säveltää kollegoiden ollessa kiinnostuneita. Brian Ferneyhough on sanonut, että periaatteessa säveltää noin kouralliselle tuntemiaan ihmisiä, joiden tietää ymmärtävän (no näitä ihmisiä on tietenkin paljon enemmän, monet musiikin ammattilaisia). Rautavaaran uusimpien teosten taas en usko olevan monenkaan kollegan fokuksessa.
OsallistujaOn mielenkiintoista lukea, mitä nuoret säveltävät ajattelevat. Voisitko vielä mainita, missä tarkalleen joku nuori säveltävä on sanonut säveltävänsä (pääasiassa) toisille nuorille säveltäville? HBL:n Mats Liljeroos kirjoitti taannoin Pohjoismaisista musiikkipäivistä, että esillä olleet nuoret säveltäjät kirjoittavat vain nykymusiikilta kuulostavaa musiikkia eivätkä sitä mitä haluaisivat kuulla. Tietääkseni hän ei kuitenkaan kysynyt yhdeltäkään paikalla olevalta nuorelta säveltäjältä, mitä nämä haluaisivat kuulla. Samanlainen väärä todistus lähimmäisestä siis vaarana tässäkin…?
-
JulkaisijaArtikkelit