Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaViestit
-
9.3.2013, 9:49 vastauksena käyttäjälle: Arvio: “Ennen ensimmäistä kuvaa on muisto, jonka olen unohtanut” #19266
Onko joku löytänyt konserttia YLE Areenasta? Minä en 🙁
Herkullinen pointti. Jokainen voi Areenasta muodostaa oman mielipiteensä.
Vaikka sana p.o. Handwerk (tarkoituksellista Siréniltä?), olen kuullut enemmän puhuttavan Tonsatzista. Muistettakoon Stravinskyn kuolematon ”Tekniikka on koko mies”.
En nyt kuitenkaan ota tässä ollenkaan kantaa Hakolan komeaan konserttoon, jonka kuuntelin livenä netitse apuraha-anomusta täytellessäni. Kimmo on hieno mies joka on liikkunut alusta asti aivan omissa sfääreissään.
7.2.2013, 14:12 vastauksena käyttäjälle: Perjantaina käynnistyvä Musica nova Helsinki törmäyttää idän ja lännen #19261Tallgrenin pitämän, hyvin eksplisiittisesti jäähyväisiltä kuulostaneen puheen jälkeenkään ei järjestäjäsäätiön taholta vahvistettu edes sitä, että johtaja vaihtuu – asiaan palataan vasta keväällä.
En varsinaisesti hurraisi. Tilanne on jopa vähän huolestuttava, sillä vuoden 2007 kurja tilanne nykymusiikkimme kansainvälisyysrintamalla on vielä tuoreessa muistissa: Kimmo Hakolan jälkeen ikkunat oli suljettu (Focus Finlandia) ja meni kolme vuotta ennen kuin Helsinkiin saatiin taas kansainvälinen festivaali. Toki vaihtelevuus pitää festivaalin tuoreena; Hakolahan teki yhdeksän festivaalia putkeen, vaikka Helsinki biennale -aikoihin taiteellinen johtaja vaihtui vuosittain. Vaan riittääkö tekijöissämme?
Kun Tallgrenin valinta tuolloin julkistettiin (muistan hyvin kuinka olin islantilaisen tunturin laella saadessani tekstarin), oli asia suuri helpotus: uuden sukupolven kansainvälinen suomalainen, ”hiekkalaatikon” ulkopuolellle näkevä ja muutenkin pidetty tyyppi. Kuulin jälkikäteen, että jossain vaiheessa oli järjestetty tapaaminen, johon oli kerätty rajattu valikoima ”nykymusiikkiväkeä” ideoimaan; suurimmalla osalla ei kuitenkaan ollut mitään näkemyksiä festivaalin tulevaisuudesta. Ulkopuolelle jätetyt voivat vain kauhistella tällaisten pieneksi jättäytyvien piirien ailahtelevaisuutta vaikka tällä kertaa hyvä tuuri kävikin.
Toivotaan, että nyt kun nousuun on taas päästy, ei rohkeus ja näkemyksellisyys festivaalilta lopu! Kyseessä on oikeasti hieno festari, ei vain henkireikänä meille metsien miehille ja naisille, vaan pohjoisena osana kansainvälistä Réseau Varèse -nykyfestivaaliperhettä Varsovan syksyn, Maerzmusikin, Wien Modernin, IRCAMin, Huddersfieldin, Holland Festivalin, GAIDAn ja monien muiden rinnalla.
No hyvä, että tämä asia tuli käsiteltyä. En valitettavasti osaa tehdä asialle enempää, mistä olen pahoillani. Toivoisin, että tekisit implisiittiseksi tuon ”Uutta toimitusta (päätoimittajaa) ei kritisoida sensuroinnista”.
Nyt siellä lukee edelleen:
Uuden toimituksen aloitettua keskusteluketjujen sulkemis- ja sensuuritoimenpiteensä, saimme huomata, että mikään ei ole muuttunut, ja lauseet kääntyivät koskemaan yhtälailla myös sitä (uutta toimitusta).
Nöyrin ehdotukseni minimikorjaukseksi:
Uuden toimituksen (kesäkuu 2011 – elokuu 2012) aloitettua keskusteluketjujen sulkemis- ja sensuuritoimenpiteensä, saimme huomata, että mikään ei muuttunut, ja lauseet kääntyivät koskemaan yhtälailla myös sitä (uutta toimitusta).
Minusta oksien katkominen voi olla taidetta siinä, että se havainnollistaa kuuntelemisemme mekanismeja – valaisee maailmaa, omaa itseämme. Huomaamme alun perin kuuntelevamme risun poikki raksahtamista ei-musiikillisesti (”nyt meni jotain rikki”, eikä esim. ”hieno sointi”). Kun katkomisesta kuitenkin tehdään tietoisesti taidetta (luodaan musiikillinen rakenne, kontrasteja, variaatioita jne. – tämä pitää tehdä hyvin, jotta sen ”tyhmempikin tajuaa”), tulemme tietoiseksi tästä kuuntelumme kaksijakoisuudesta. Tämä auttaa avartamaan mieltä, tutkiskelemaan sitä –> tietoisia tai alitajuisia ajatuksia muista vastaavista ’sokeista pisteistä’ –> parempi ja tiedostavampi maailma. Helppoa tämä ei ole, helppoa se ei ollut Kopernikuksellekaan.
Ja eihän sitä tiedä, jos niistä risuista vaikka saisi ihan vaan hyviä soundeja kappaleen vaatimaan kokonaisuuteen! Itse koen esim. takkatulen rapsahdukset kovasti miellyttävänä ääniympäristönä – ”musiikkia korvilleni”. Ei se vie pois tai tuhoa ”suurien mestarien” saavutuksia ollenkaan, jopa päinvastoin.
Taide on sosiaalinen konstruktio, yksittäisen ihmisen yksilöllinen olemassaolo ja identiteetti (toivoakseni) ei.
”Ketä olen vaatinut olemaan hiljaa siitä, että on hiljaa?”
Sanot, ettei oksien katkomiset tai hiljaisuudet ole musiikkia, millä viittaat säveltäjä John Cagen tiettyihin teoksiin. Minä näen ne (teokset) keskustelunavauksina, kategoriset kieltoyritykset sensuurina. Argumentaation tie on siinä välissä. Aihe ei tosin ole se tuorein.
Orfeuksen Google-sivusta saa edelleenkin (pienen aikamuotokorjauksen jälkeenkin) käsityksen, että nykyinen toimitus sensuroisi mielipiteitä. Tämä ei ole totta.
Missä on sanottu, että kaikki on taidetta? Kaikki, mikä otetaan ”keskustelunaiheeksi” (esim. taidenäyttelyyn) taiteena, on. Tämä ei ole sama asia. Nyt istumme piirissä keskustelemassa taiteesta, mutta vaadit koko ajan yhden keskustelijoista olemaan hiljaa – siitä, että hän on hiljaa. Taiteen piiri on laajempi kuin tämä meidän pieni nurkkauksemme. …ja nyt olemme jo korkeakulttuurin puolustelun piirissä. Täällä?
Avautumisesi muinaisten päätoimittajien moderoinneista kiinnostaisi varmasti vähemmän, jos tekisit rehellisesti selväksi, että se on sitä. Voisit sen kuitenkin tehdä.
Ehdin nyt lukea tuota erillissivua vain alusta. Se ja edellinen kommentti tuntuvat viittaavan edellisiin toimituksiin (2009–10 ja ”sen jälkeinen”). Tässä on kuitenkin toimitus vaihtunut taas, syyskuussa. Sen koommin mitään ei ole tarvinnut sensuroida – ei edes sensurointiväitteitä. Paradoksi: pitäisikö? Ojennan kuitenkin symbolisen hammastikun ja toistan syksyllä esittämäni toiveen aloittaa puhtaalta pöydältä.
Minä toivotan tervetulleeksi keskustelun ja kritiikin – mutta mielekkäintä se olisi yhteisistä taidekokemuksistamme. Missä keskustelu vaikkapa jostain viimeaikaisesta konserttielämyksestä?
Amfion on määritelmänsä mukaisesti keskusteleva musiikkijournalistinen julkaisu. Paradoksaalisesti Orfeus tuntuu yllä yhtäältä toivovan keskustelua taiteesta, mutta samassa rajaa asioita (keskustelunaiheita?) taiteesta pois. Tai sitten hänelle musiikki ei ole taidetta.
2.2.2013, 21:04 vastauksena käyttäjälle: Berliinin filharmonikkoja ilmaiseksi huippulaadulla koko viikonloppu – lue Amfionin ohjeet! #19244Hei Pedrosgonic, onko nuo 3D-lasit? 🙂
Mitäs olette katselleet? Itse aloitin pääasiassa käymällä läpi ”harvinaista herkkua”, eli nykymusiikkitarjontaa: PALJON Beriota, mutta myös kivasti Ligetiä, Benedict Masonia (!), Haasin In Vain, Lachenmannin Tableau, Hosokawan käyrätorvikonsertto, Lutos?awskin kolmonen ja nelonen, sekä satunnaista Wolfgang Rihmiä, Peter Eötvösiä, Kurtágia, Carteria, Zimmermannia, Saariahoa, Takemitsua, Boulezia, Harveyta, Henzeä, Hillborgia…
…Mutta löytyypä sieltä mm. Sibeliuksen 1., 5., 6. ja 7. sinfonia!
Kiva myös verrata kokemuksina niitä, jotka tuli käytyä katsomassa livenä Berliinissä asuessa tai muuten vaan käydessä.
Mitä Amfion edellä – sitä Rondo perässä?
No ei se aivan noinkaan mennyt. Rondon toimittaja myöhästyi konsertista, eikä hänelle oikein jäänyt muitakaan vaihtoehtoja – lisäksi kuuli suunnitelmistamme vasta jo kysyttyään minua lähettämään ajatuksiani konsertoivuudesta.
Sup.
a) ”Avanti”
b) Kuten jutun alussa todetaan: ”Ohjelmakirja haastoi kiinnostavasti sekä säveltäjät että solistit pohtimaan konsertoivuutta, teknisiä ratkaisuja ja solistin persoonallisuuden heijastumista teoksiin.”p.s. Oletettavasti ihmisiä kiinnostaa sekin puoli (musiikki) – ja täähän on netti, eli verkko, eli linkkejä 🙂
Tarkalleen ottan läpyskässä luki näin:
”Avanti esitti konsertin kolmelle säveltäjälle ja solistille kolme kysymystä:
1. Mikä voi olla konsertoivan teoksen idea nyt?
2. Tarvitaanko vielä uusia soittotapoja ja/tai teknisiä ratkaisuja? Mitkä ovat sellon erityishaasteet ja mahdollisuudet?
3. Mitkä solistin yksilölliset ominaisuudet vaikuttivat teoksen syntyyn?”17.1.2013, 14:48 vastauksena käyttäjälle: Reportaasi: Protesteja ja sähköistynyttä tunnelmaa eteläisessä Saksassa #19213Nettivinkki #2:
Portugalin yleisradion päivittäisen (!) nykymusiikkiohjelman podcasteissa on kuunneltavissa seuraavat Donaueschingen-konsertit:
– Nadar Ensemblen konsertti (Prins, Pasovsky, Kreidler, Schedl)
– Festivaalin päätöskonsertti (Gander, Cattaneo, Bedrossian)
– Ensemble Ascoltan konsertti (Moguillansky, Nikodijevic, Torvund, Furrer)26.11.2012, 13:27 vastauksena käyttäjälle: Arvio: Myytti ja muoto – maailmantähtiä Tapiolassa #19236Hups, tässä oli kaksi kynää lipsumassa vastakkaisiin suuntiin. Nyt pitäisi pitää, kiitos tarkkasilmäiselle!
Jaani on oikeassa, 1999 ei tosiaan ollut ihan äsken. Lisäksi oopperaesityksessähän on kuitenkin paljon muitakin elementtejä kuin se runkona toimiva sävelteos; samasta oopperasta voi tehdä vaikka minkälaisia tulkintoja vaikka musiikki pidettäisiin samana.
Eikä musiikkiakaan tarvitse aina samana pitää. Niin ei suorastaan edes voi tehdä, mikäli kyseessä on vaikkapa barokkiooppera: vrt. lokakuinen raportti Berliinin Komische Operin Monteverdi-projektista: http://www.amfion.fi/konsertit/arviot/reportaasi-kuusi-oopperailtaa-berliinissa/ (lue kohdasta 4. ilta).
22.11.2012, 12:05 vastauksena käyttäjälle: Kuolleita: säveltäjät Hans Werner Henze, 86, ja Elliott Carter, 103 #19228Totta, hyvä huomio. Carterin ja hänen seuraajiensa käyttämä ’metrinen modulaatiohan’ olisi käsittääkseni tarkkaan ottaen ’tempomodulaatiota’ (esim: edellisen tempon 16-osakvintolista tulee uuden tempon 16-osia), mutta eihän näissä musiikkitermeissä logiikka ole aina vedenpitävää.
Konsertti kuunneltavissa YLE Areenassa vielä 11 päivän ajan: http://areena.yle.fi/radio/1655368
-
JulkaisijaViestit
