Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Magnus Lindbergin ja Lotta Wennäkosken teosten kantaesitykset huipentavat RSO:n 90-vuotisjuhlat

Konserttikaudella 2017–2018 kolme oopperaa, kaksi festivaalia ja Euroopan kiertue

Radion sinfoniaorkesterin perustamisesta tulee syksyllä kuluneeksi 90 vuotta. 10-jäseninen Radio-orkesteri esiintyi ensimmäisen kerran 1.9.1927 Aleksanterinkatu 46:n studiossa, Helsingissä. 90-vuotiaan RSO:n ja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi Magnus Lindberg ja Lotta Wennäkoski ovat säveltäneet uudet teokset, jotka kantaesitetään itsenäisyyspäivänä. ”Magnus Lindberg on yli 30 vuotta ollut yksi RSO:n läheisimpiä yhteistyökumppaneita. Kraftin kantaesityksestä alkaen orkesteri on rakastanut hänen musiikkiaan ja tunnistaa sen herkimmätkin vivahteet. Lotta Wennäkoski on viimeaikaisten menestystensä siivittämänä noussut kotimaisten säveltäjien eturiviin”, kertoo ylikapellimestari Hannu Lintu. Juhlakauden ohjelmassa on ennätykselliset yhdeksän kantaesitystä, kolmen oopperan konserttiesitykset, kaksi festivaalia ja Euroopan kiertue.

90 vuotta suomalaisen musiikin menestystarinaa rakentamassa

1926 perustetun Yleisradion radio-ohjelmissa musiikin osuus oli suuri. Pian huomattiin, ettei materiaalitarpeeseen pystytty vastaamaan ilman omaa orkesteria ja niin kapellimestari Erkki Lingon kokoama Radio-orkesteri aloitti toimintansa 1927. Muutama vuosi myöhemmin aloitettiin myös julkinen konserttitoiminta ja sinfoniaorkesterin mitat RSO saavutti Paavo Berglundin ylikapellimestarikaudella 1960-luvulla. Vuonna 2017 RSO nauttii suosiosta niin konserttikävijöiden määrän kuin menestyneiden levytysten ja kiertueidenkin suhteen. Täyttöaste Musiikkitalon konserteissa oli viime vuonna 95 % ja verkossa sekä television äärellä konsertteja seurasi yli 1,4 miljoonaa katsojaa. Radiolähetyksien kuulijoita oli n. 100 000 lähetystä kohti. ”RSO:n asema koko Suomen orkesterina on vahvempi kuin koskaan. Konserttimme ovat kaikkien saavutettavissa ja Ylen sitoutuminen orkesterinsa toimintaan ja taiteelliseen kehitystyöhön on kansainvälisesti katsoen esimerkillistä”, kiittelee Hannu Lintu. Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivisen mukaan RSO on yhtiölle suuren ylpeyden aihe. ”Orkesterin panos on keskeinen Yleisradion kulttuuritehtävän toteuttamisessa. Tulevalla konserttikaudella RSO uudistaa toimintaansa oman festivaalinsa myötä ja vie huippuosaamistaan Euroopan keskeisille foorumeille Saksaan ja Espanjaan.”

Yhdeksän kantaesitystä

RSO on merkittävin kotimaisen ja ulkomaisen nykymusiikin tilaaja ja esittäjä. Ensimmäinen kantaesitetty teos oli Erkki Melartinin Divertimento 1928 ja sittemmin kantaesityksiä on soitettu lähes 500. Juhlakauden yhdeksästä kantaesityksestä kolme on orkesteriteoksia, joita ovat säveltäneet Magnus Lindberg, Olli Virtaperko ja Antti Auvinen. Lotta Wennäkosken uusi teos Uniin asti kuorolle ja orkesterille on Yleisradion ja Polyteknikkojen kuoron yhteistilaus. Lisäksi ohjelmassa on Matthew Whittallin pianokonsertto ja Perttu Haapasen huilukonsertto. Kamarimusiikkia kuullaan RSO:n omilta muusikoilta, Jukka Harjulta ja Jani Niinimäeltä sekä huhtikuussa orkesterin kanssa debytoivalta pianisti Conrad Taolta, joka kantaesittää omia pianokappaleitaan. Suomen ensiesityksiä ovat Sebastian Fagerlundin uusi orkesteriteos, Kaija Saariahon True Fire ja Jörg Widmannin Viola Concerto.

Kolme oopperaa ja 1900-luvun viulukonserttoja

RSO esittää juhlakaudellaan kolme oopperaa Hannu Linnun johdolla. Syyskauden avajaiskonserteissa kuullaan Bartókin Herttua Siniparran linna ja Beethoven-festivaalilla Fidelio. ”Oopperoiden konserttiesitykset ovat hyvä tapa rikastaa kauden muuten niin sinfonista ohjelmaa. Bartókin ja Beethovenin oopperoissa juuri orkesteri on tärkeä draaman käyttövoima”, kertoo Hannu Lintu.  Yle Draaman kanssa yhteistyössä toteutettavan Fidelion ohjauksen ja käsikirjoituksen on tehnyt Jussi Nikkilä, päärooleissa laulavat Johanna Rusanen-Kartano ja Russell Thomas ja puherooleissa nähdään Esko Salminen ja Kati Outinen. Helsingin juhlaviikkojen vierailulla RSO esittää Väinö Raition Prinsessa Cecilian, joka kuultiin viimeksi Suomen Kansallisoopperassa 1936. ”Cecilian konserttiesityksessä voimme uppoutua Raition visionääriseen musiikkiin ja pohtia, olisiko suomalainen oopperahistoria kirjoitettu toisin ilman toista maailmansotaa”, toteaa Lintu. Oopperoiden lisäksi RSO ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro esittävät Hannu Linnun johdolla Beethovenin Missa solemnisin. Juhlakauden ohjelmassa on myös keskeisiä viulukonserttoja 1900-luvulta. Brittenin konserton levytyksestä Gramophonella palkittu Vilde Frang soittaa samaisen konserton RSO:n solistina. Christian Tetzlaffin tulkitsemana kuullaan Bártokin konsertot ja Šostakovitšin 1. viulukonserton esittää Sergei Hatšatrjan. Suomen ensiesityksensä saa ruotsalaisen nykysäveltäjä Anders Hillborgin tuore toinen viulukonsertto, jonka solistina on Lisa Batiashvili.

Ensimmäinen RSO-festivaali

Ensimmäistä kertaa 10.–25.1.2018 pidettävä Beethoven-teemainen RSO-festivaali törmäyttää Beethovenin radikaaleja ratkaisuja niin barokki- kuin nykysäveltäjienkin teoksiin. Vanhan musiikin erikoistuntija Sir Roger Norrington johtaa Beethovenin 9. sinfonian, mutta myös Magnus Lindbergin teoksen Two Episodes. Oman aikansa radikaalina pidetyn ja juhlavuottaan viettävän Bernd Alois Zimmermannin orkesteriteoksia kuullaan Beethovenin 4. sinfonian ja 3. pianokonserton kanssa. Festivaalin vierailuorkesteri on Suomalainen Barokkiorkesteri, jonka solistina esiintyvät fortepianistit Aleksei Ljubimov ja Olga Pashenko. Kauden toinen festivaali on RSO:n muusikoiden suunnittelema kamarimusiikkiviikonloppu ”Aurinko nousee idästä”, jonka ohjelmassa on teoksia mm. Takemitsulta, Debussyltä ja Ungilta. Festivaalin lisäksi kamarimusiikkikonsertteja kuullaan kerran kuukaudessa Harjoitussali PAAVOssa.

Euroopan kiertue 2018

RSO tekee Euroopan kiertueen ylikapellimestari Hannu Linnun ja sellisti Sol Gabettan kanssa maaliskuussa 2018. Orkesteri esiintyy Berliinin Filharmoniassa, Kölnin Filharmoniassa, Münchenissä, Heidelbergissä, Madridissa ja Zaragozassa. Ohjelmassa on Martinůn, Stravinskyn, Tšaikovskin, Ruedan ja Sibeliuksen teoksia.

RSO on mukana Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajat-hankkeessa

RSO on valittu mukaan Kulttuurirahaston mittavaan Taidetestaajat-hankkeeseen, jossa 65 000 kahdeksasluokkalaista viedään erilaisiin taide-elämyksiin lukuvuonna 201718. RSO ja Hannu Lintu tarjoavat Taidetestaajille Sinfoniaorkesteri-tutuksi -konsertin, jossa yhden teoksen kautta tutustutaan mm. sointiin, orkestraatioon, sinfoniaorkesterin soittimiin ja harmoniaan. Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSOn ja RSO:n huippusuositut Piilometsän soitinsatukonsertit jatkuvat myös tulevalla kaudella.

Levylle Sibeliusta, Lindbergiä ja Bartókia

RSO:n, Hannu Linnun ja levy-yhtiö Ondinen menestyksekäs yhteistyö jatkuu edelleen tiiviinä. Tulevan kauden julkaisuja ovat mm. Sibeliuksen Tapiola ja Satu sekä Lindbergin viulukonsertto ja uusi orkesteriteos. Niin ikään julkaistaan Bartókin viulukonserttojen taltiointi Christian Tetzlaffin kanssa ja Olli Mustosen kanssa tehty Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytyksen viimeinen osa. Sebastian Fagerlundin teoksien levytys ilmestyy BIS-levy-yhtiön kustantamana.

RSO Musiikkitalossa -ohjelma uudistuu

RSO Musiikkitalossa -ohjelma nähdään uudistumisensa myötä Yle Teemalla sunnuntaisin ja syksystä alkaen uusintana lauantaisin Yle TV 1:ssä. Ohjelmassa esitetään yksittäisiä teoksia tai osia konserteista. Osa taltioinneista on myyty myös kansainväliseen levitykseen ARTE Concert -verkkopalveluun. Kaikki RSO:n kausisarjoihin kuuluvat konsertit lähetetään suorina lähetyksinä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso.

Musiikintekijöille ja -kustantajille 51,6 miljoonaa euroa Teostosta vuonna 2016

Musiikintekijät ja -kustantajat saivat vuonna 2016 Teostosta 51,6 miljoonaa euroa korvauksia musiikkinsa käytöstä. Summasta 25,4 miljoonaa euroa maksettiin kotimaisille ja 26,2 miljoonaa euroa ulkomaisille musiikintekijöille ja -kustantajille. Kotimaisille musiikintekijöille maksetut korvaukset kasvoivat 17 prosenttia.

”Tavoitteenamme on olla musiikintekijöille tehokas ja luotettava kumppani, joka varmistaa, että he saavat korvauksen musiikkinsa käytöstä. Vuosi 2016 oli meille onnistunut: keräsimme musiikin käytön korvauksia 6,4 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna, ja kotimaisille musiikintekijöille maksetut korvaukset kasvoivat 17 prosenttia”, Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä summaa vuotta 2016.

Radio ja televisio merkittävimmät tulonlähteet

Teosto keräsi vuonna 2016 Suomessa musiikin käytöstä korvauksia 59,4 miljoonaa euroa. Summasta 54 % on peräisin musiikin käytöstä radiossa ja televisiossa, 14 % taustamusiikin käytöstä, 13 % tapahtumista ja konserteista sekä 12 % verkon musiikki- ja videopalveluista.

”Radio ja televisio ovat tekijänoikeuskorvausten osalta edelleen merkittävä tulonlähde musiikintekijöille. Radio on erityisen tärkeä kotimaisille tekijöille, koska radiokanavilla soitetaan paljon suomalaista musiikkia. Näin ollen radioiden maksamista korvauksista suuri osa maksetaan kotimaisille musiikintekijöillemme”, Sipilä kertoo.

Online-palveluista kerätyt korvaukset ovat olleet jo useamman vuoden kasvussa. Vuonna 2016 online-korvaukset nousivat 7 miljoonaan euroon. Online-puolen kasvua selittää se, että yhä useampi suomalainen on siirtynyt käyttämään ilmaisten online-palveluiden sijaan maksullisia musiikki- ja videopalveluita.

Ulkomaan korvaukset kasvussa

Ulkomailla esitetystä musiikista maksettiin korvauksia 3,8 miljoonaa euroa suomalaisille musiikintekijöille ja -kustantajille. Ulkomaan korvauksissa oli kasvua 27 % edelliseen vuoteen nähden. Kasvuun vaikutti muun muassa Sibeliuksen juhlavuosi, jonka kunniaksi Sibeliuksen musiikki soi taajaan ympäri maailman.

Kaikkiaan Teoston kautta musiikintekijöille ja -kustantajille maksettavia tekijänoikeuskorvauksia kertyi 70,6 miljoonaa euroa vuodelta 2016. Summa sisältää Teoston ja muiden tekijänoikeusjärjestöjen keräämät korvaukset sekä yksityisen kopioinnin hyvityksen Teoston asiakkaille. Teoston kuluprosentti vuonna 2016 oli 14,9.

Teoston vuosi 2016 pähkinänkuoressa:

  • Teosto tilitti musiikintekijöille ja -kustantajille 51,6 miljoonaa euroa vuonna 2016.
  • Tilitykset kotimaisille musiikintekijöille olivat 25,4 miljoonaa euroa. Korvauksissa oli kasvua 17 %.
  • Ulkomailta tulevat tilitykset kasvoivat 27 % ollen 3,8 miljoonaa euroa.
  • Kaikkiaan tekijänoikeuskorvauksia kertyi yhteensä 70,6 miljoonaa euroa.
  • Radion ja tv:n osuus kerätyistä korvauksista oli 54 %.
  • Online-palveluiden korvaukset kasvoivat 7 miljoonaan euroon.

Kent Nagano johtaa Brucknerin 8. sinfonian RSO:n konsertissa

kent_n

Hampurin valtion oopperan ja filharmonisen orkesterin taiteellinen johtaja Kent Nagano vierailee Radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina 10.–11.5. Musiikkitalossa. Brucknerin sinfonioiden ylistetyistä tulkinnoistaan tunnettu Nagano johtaa RSO:nkin konsertissa Bruckneria, ohjelmassa on kahdeksas sinfonia. Konsertti 10.5. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso sekä nauhoitettuna 21.5. Yle Teema & Femillä.

Amerikkalaisen kapellimestari Kent Naganon monipuolinen ohjelmisto ulottuu klassismista romantiikkaan ja nykymusiikkiin niin konserttilavoilla kuin oopperassakin. Tällä hetkellä Nagano on Hampurin valtion oopperan ja filharmonisen orkesterin taiteellinen johtaja, Montréalin sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja sekä Göteborgin sinfoniaorkesterin taiteellinen neuvonantaja ja päävierailija.

Kaliforniassa syntyneen Naganon ura alkoi kotipuolessa. Hän johti Berkeleyn yliopiston sinfoniaorkesteria vuodesta 1978. Myöhemmin hän työskenteli Seiji Ozawan apulaiskapellimestarina Bostonin sinfoniaorkesterissa. Menestys Yhdysvalloissa toi hänelle kiinnityksiä myös Eurooppaan, jossa hän toimi musiikillisena johtajana Lyonin kansallisoopperassa Ranskassa ja Hallé -orkesterissa Englannissa. Taiteellisen johtajan tehtäviä Nagano on hoitanut myös Baijerin valtionoopperassa, Berliinin saksalaisessa sinfoniaorkesterissa sekä Los Angelesin oopperassa. Lisäksi hän on vieraillut johtamassa mm. Wienin, Berliinin ja New Yorkin filharmonikoita, Leipzigin Gewandhaus-orkesteria ja Chicagon sinfonioaorkesteria.

Baijerin valtionoopperassa työskennellessään Nagano tilasi uusia oopperoita Jörg Widmannilta, Wolfgang Rihmiltä ja Unsuk Chinilta. Lisäksi hän johti mm. Boris Godunovin, Wozzeckin ja Nibelungen sormuksen tetralogian. Muissa oopperataloissa Naganon produktioita ovat olleet mm. Kaija Saariahon Kaukaisen rakkauden kantaesitys Salzburgin musiikkijuhlilla, Šostakovitšin Nenä Berliinin valtionoopperassa ja Hindemithin Cardillac Pariisin kansallisoopperassa.

Montréalin sinfoniaorkesterin kanssa Nagano tehnyt Beethovenin ja Mahlerin sinfonioiden kokonaisesitykset, Schönbergin Gurrelieder sekä konserttiversiot Wagnerin oopperoista Tannhäuser, Tristan ja Isolde sekä Reininkulta. Hän on levyttänyt orkesterin kanssa mm. Mahlerin Das Lied von der Erden ja Beethovenin pianokonsertot 4 ja 5. Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin kanssa Nagano on taltioinut mm. Saariahon Kaukaisen rakkauden, Brucknerin sinfoniat 3 ja 6, Schönbergin Jaakobin tikapuut ja Brahmsin ja Mahlerin sinfonioita.

10.5. klo 19
Keskiviikkosarja 15
11.5. klo 19
Torstaisarja 10

Kent Nagano, kapellimestari
Anton Bruckner: Sinfonia nro 8

Mikkelin kaupunginorkesterin musiikillinen matka Bachista Pärtiin

Torstaina 4.5.2017 klo 19 Mikkelin kaupunginorkesterin konsertissa saadaan kuulla kaksi hyvin erilaista teosta kahdelle sooloviululle. Konserttimestarit Jari Valo Radion sinfoniaorkesterista ja Jyrki Lasonpalo Mikkelin kaupunginorkesterista esittävät aikakausiensa soitetuimmat kaksoiskonsertot, J. S. Bachin Kaksoisviulukonserton ja Arvo Pärtin Tabula rasan.

Virolainen Arvo Pärt on aikaamme tunnetuimpia nykysäveltäjiä, ja hänen suosionsa perustuu persoonalliseen, eräänlaiseksi minimalismiksi luokiteltavaan sävelkieleen, jonka säveltäjä kehitti 1970-luvulla. Konsertissa kuultava Tabula rasa (lat. tyhjä taulu) on eräs Pärtin kansainvälisistä läpimurtoteoksista. Teos on klassinen esimerkki säveltäjän kyvystä käyttää yksinkertaisia keinoja suggestiivisin tuloksin. Barokkityyliä edustava Bachin kaksoisviulukonsertto puolestaan on yksi säveltäjän kaikkein kuuluisimmista ja esitetyimmistä sävellyksistä.

Musiikillinen matka saksalaisesta Bachista virolaiseen Pärtiin sisältää myös Johan Sebastian Bachin pojan, Carl Philipp Emanuel Bachin sinfonian nro 3, ja toisena pohjoisen ulottuvuuden edustajana kuullaan Jean Sibeliuksen jousiorkesteriteos Presto.

Vierailevana solistina esiintyvä Jari Valo aloitti viulunsoiton pikkupelimannina kotikylänsä Kaustisen perinteikkäässä ympäristössä. Kuopion viulukilpailun vuonna 1985 voittanut Valo toimi Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konserttimestarina sen perustamisesta lähtien vuoteen 1994, jolloin hän aloitti Radion sinfoniaorkesterin vuorottelevana 1. konserttimestarina. Valo työskentelee päätyönsä ohella solistina, pedagogina ja kamarimuusikkona sekä kotimaassa että ulkomailla.

Bachista Pärtiin -konsertti esitetään konserttimestari Jyrki Lasonpalon johdolla. Ennen Mikkelin kaupunginorkesterin konserttimestariksi siirtymistään syksyllä 2012 Lasonpalo toimi Turun filharmonisen orkesterin sekä Sinfonia Lahden vuorottelevana konserttimestarina. Hän on esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona monilla merkittävillä kotimaisilla ja ulkomaisilla estradeilla sekä tehnyt kamarimusiikkilevytyksiä BIS-levymerkille.  Orkesterinjohtoa hän on opiskellut mm. Jorma Panulan ja Atso Almilan johdolla.

arvio: Azerbaidžanin kansallisooppera Bakussa

Üzeyir Hajibeyov (1885-1948), Azerbaidžanin kansallissäveltäjä

Üzeyir Hajibeyon (1885-1948), Azerbaidžanin kansallissäveltäjä

Vieraillessani kongressissa Bakussa pääsin myös oopperaan kuulemaan heidän kansallisoopperaansa Leyli ja Majnun, jonka sävelsi 1908 Azerbaidžanin suuri säveltäjä Uzeyir Hajibeyon (1885-1948). Mutta… mikä maa, mikä mies? Täytyy sanoa, että eurooppalaisen ihmisen tietämys Kaukaasiasta saattaa rajoittua median uutisiin Azerbaidžanin naapurimaista Dagestanista, Georgiasta, Turkista ja Iranista, mutta heistä itsestään emme ole kuulleet juuri mitään. Parhaassa tapauksessa joku on lukenut Leo Tolstoin tarinan Kaukaasian vanki. Azerin kieli on turkin yksi murre, siis uralilais-altailaista perua ja näin ollen sukua suomellekin. Puhuttu nyky-azeri muistuttaakin lystikkäällä tavalla unkaria intonaatioltaan ja fonetiikaltaan.

Musiikin kansallisen tyylin taustana ovat aina myös maan historialliset tapahtumat. Ei se mistään tyhjästä synny. 1800-luvulla maa jaettiin naapurien Venäjän ja Persian kesken. Miljoona azeria asuu edelleen Iranissa. Maa oli itsenäinen edistyksellinen demokratia kaksi vuotta 1919-1920, jossa naisilla oli äänioikeus. Mutta sitten alkoi bolshevikkiaika. Mm. Stalin sai vallankumouskoulutuksen Bakun öljytehtailla.

Bakun onni ja onnettomuus on öljy. Nyt kaupunki on rikas. Se kannattaa kokea. Mukaan lukien oopperatalo, joka valmistui 1910.

Bakun opperatalo vuodelta 1910

Bakun opperatalo vuodelta 1910

Kuka oli Hajibeyon? Jonkinlainen kansallissankari, säveltäjä, kapellimestari, journalisti, kirjailija, opettaja, kääntäjä. Hän sävelsi Azerbaidžanin kansallishymnin ,joka otettiin uudelleen käyttöön 1991 kun maa itsenäistyi ja irtaantui Neuvostoliitosta. Hän sävelsi islamilaisen maailman ensimmäisen oopperan, joka nyt menee Bakun oopperatalon vakio-ohjelmistossa. Sali täyttyi nytkin esityksessä 23.4. Salissa kuuli paljon venäjää, venäläiset harrastavat oopperaa, mutta myös azeri-nuorisoa kiitettävästi. Kaikki tunsivat ooperan juonen ja puhkesivat aplodehin huippukohdissa. Eli kyseessä oli elävä kulttuuriperinne – hieman niin kuin Lontoossa Shakespeare-esityksissä yleisö tietää jo ennakkoon, missä kohdassa pitää liikuttua tai nauraa.

 

Kohtaus Hajibeyovin oopperasta Leylin ja Majnun, näyttämöohjaus: Sevil Haciyeva ja Hafiz Quliyev

Kohtaus Hajibeyonin oopperasta Leylin ja Majnun, näyttämöohjaus: Sevil Haciyeva ja Hafiz Quliyev

Oopperan juoni perustuukin arabimaailman tunnetuimpaan lemmentarinaan, eräänlaiseen islamilaiseen Romeoon ja Juliaan… tai miksei Tristan ja Isoldeen tai Kaija Saariahon Kaukaiseen rakkauteen. Rakastavaiset eivät koskaan saavuta toisiaan. Leylin isä kieltää tytärtään naimasta Majnunia, tästä masentuneena Leyli hiipuu pois kuin Traviatassa ja Majnun tulee hulluksi, vaeltaa hautausmaalla ja vaipuu lopulta kuolleena Leylin muistomerkille. Oopperan perustyyli on lähinnä venäläistä romanttista oopperaa à la Glinka tai Borodin. Erityisesti kuoroa käsitellään siihen tyyliin.

Mutta varsinaisen uutuuden tarjoaa paikallisen folkloretyylin sisällyttäminen suoraan eurooppalaiseen oopperaan. Useimmat roolihenkilöt laulavat nimittäin ns. mughamia, joka on yleisnimitys azerien regionaaliselle musiikkityylille; se on tyyypillistä Kaukasuksen vuoristoalueille ja perustuu modaalisille asteikoille. Mugham on sukua arabialaisten maqamille ja persialaisten dastgah-tyylille. Kyseessä on myös eräänlainen jodlaava kurkkulaulutekniikka, joka sijoittaa melodian varsin korkealle ja sisältää eräänlaista vibratoa niin että laulu kuulostaa melkein kuin itkulta tai vaikerrukselta. Useat laulajat oopperaesityksessä oli selvästi koulutettu vain tähän laulutekniikkaan, kuten pääroolin Majnun esittäjä Elnur Zeynalov. Hankalampaa heille oli siirtyä mugham-sooloista perinteiseen oopperatyyliin orkesterisäestyksellä. Vaikuttavia hetkiä toisaalta ensikertalaiselle olivat juuri nämä siirtymät, joissa orkesteri ikään kuin antiikin tragedian kuoron tavoin kommentoi näyttämökuoron kanssa tapahtumia. Mugham laulua säesti saz-niminen soitin orkesterimontusta, se on eräänlainen pitkäkaulainen luuttu. En ole juuri kuullut vastaavaa tapausta , jossa foklore esiintyy näin paljaan autenttisena länsimaisen tyylin rinnalla (Eero Hämeenniemi on kyllä onnistunut siinä intialaisaiheisissa teoksissaan). Näyttämökuva tarjosi orientaalista loistoa hehkuvissa väreissä. Yleisö käyttäytyi hieman eri tavalla kuin länsimaisissa oopperataloissa, ihmisiä tuli ja meni ja takapenkeillä nuoriso hälisi ja hipelöi iPadejaan.

Leylin ja Majnun -oopperan esirippu

Leylin ja Majnun -oopperan esirippu

Joka tapauksessa on syytä kiinnittää huomiota myös säveltäjään. Hänen nimensä oppiminen tosin kestää ulkomaalaiselta tovin: siis – Uzeyir Hajibeyon. Hän syntyi Venäjän keisarikunnan Agjabadin kaupungissa (1884) , mutta sai koulutuksena Shushan kaupungissa, jota on sinänsä sanottu ’Kaukaasian konservastorioksi’. Tämä selittää, miten hän jo 1908 pystyi säveltämään koko illan oopperan vailla laajempaa koulutusta. Hän kävi uskonnollista madrasah-koulua arabian ja persian kielillä. Myöhemmin hän meni venäläiseen kouluun. Siellä hän perehtyi Idän ja lännen klassisiin kirjailijoihin. Läntinen taideperinne saapui tähän maahan juuri Venäjän vältyksellä – minkä saatoin itse todeta laajemminkin pari vuotta sitten opettaessani naapurimaan Kazakstanin Alma Atassa, jossa kaikki tunsivat Goethen, Beethovenin, Wagnerin, Mannin ja Proustin – kiitos venäjänkielisten käännösten,

Hajibeyon pystyi itse laulamaan mughamia ja säestämään sitä sazilla. Mutta Gorin pedagogisessa seminaarissa 1899-1904 hän oppi soittamaan viulua, selloa ja vaskisoittimia. Hän toimi opettajana ylä-Karabakhissa ja muutti sitten Bakuun, jossa opetti matematiikaa, maantiedettä ja historiaa, azerin ja venäjän kieltä.Hän julkaisi venäläis-turkkilaisen sanakirjan politiikan ,lainopin ja sotilastermien sanastosta, sekä koulukirjan aritmetiikan ongelmista (1908). Hän toimi itsenäisen Azebaidshanin sanomalehden päätoimittajana 1919-20. Mutta hän joutui myös keskelle vallankumouksen myllerrystä. Hän puolusti azeri-soittimien käyttöä ja pyrki sisällyttämään niitä läntiseen orkesteriin kohottaakseen niiden statusta.

Hänen seuraava oopperansa oli aivan erilainen kuin ensimmäinen, täysin eurooppalaiseen oopperatyyiin. Juonessa sheikki tapaa matkallaan Mekkaan kauniin gruusialaisen naisen,ihastuu tähän ja luopuu uskostaan. Mutta naisen isä on sikopaimen, palvelee siis muslimeille kiellettyä eläintä. Ooppera esitettiin 1909, mutta se herätti pahennusta. Säveltäjä poltti partituurin. Kun häneltä kysyttiin miksi, hän sanoi: ”En tuhonnut sitä, teos on minulla päässäni koko ajan”. Hänen seuraavat oopperansa Rustam ja Sohrab (1910), Asli ja Karam (1912, esitettiin Pariisissa 1925) ja Shaahi Abbas ja Khurshid Banu (1912) ja Harun ja Leyli (1915) perustuivat jälleen mughamiin.

Hajibeyon perusti Bakun Musiikkiakatemian 1920. Hänen merkittävien oppilaidensa joukossa on myös maan ensimmäinen tärkeä naissäveltäjä Adila Hüseyn-Zadi (1916-2005). 1927 hän julkaisi kokoelman Azerbaidžanin kansanmusiikkia. 1931 hän perusti orkesterin, joka esitti länsimaista klassista musiikkia azeri-soittimin. Hän joutui siis luomaan notaation, jolla tämä musiikki tuli soittokelpoiseksi. Hän oli Azerbaidžanin säveltäjäliiton puheenjohtaja kuolemaansa saakka vuoteen 1948. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1938 ja edusti kahdesti maataan Neuvostoliiton korkeimmassa byroossa. Hän sai Lenin-palkinnon ja lisäksi kahdesti Stalin-palkinnon, oopperastaan Koroghlu 1941 ja 1946 elokuvamusiikista, joka perustui hänen oopperaansa Arshin Mal Alan.

Historian kannalta on merkillistä, että Hajibeyon onnistui säilyttämään asemansa vainojen aikana ja saamaan sitten korkeimpia neuvostotunnustuksia. Ja kuitenkin hän oli ollut itsenäisen Azerbaidžanin johtavia intellektuelleja 1919-1920. Tätä olisi kiinnostavaa tutkia tarkemmin.

— Eero Tarasti