Amfion pro musica classica

Monthly Archives: toukokuu 2017

You are browsing the site archives by month.

Key Ensemblen mieskokoonpano konsertoi äitienpäivänä Brinkhallin kartanossa

Kamarikuoro Key Ensemblen kahdeksanhenkinen mieskokoonpano esiintyy sunnuntaina 14.5 klo 15 Brinkhallin kartanossa Turun Kakskerrassa. Ennen konserttia kartanossa järjestetään äitienpäivälounas klo 13. Tapahtuma on osa Suomi 100 –juhlavuoden ohjelmaa.

Key Ensemblen mieskokoonpano näyttää herkemmän puolensa ja esittää etenkin äideille suunnatussa ohjelmistossaan sulosointuisia serenadeja niin satavuotiaasta Suomesta kuin muualtakin maailmalta.  Konsertti on osa Key Ensemblen kartanokonserttien sarjaa, joista ensimmäinen järjestettiin huhtikuussa Raadelman kartanossa.

”Ohjelmisto koostuu perinteisistä mieskuoroserenadeista, kuten Leevi Madetojan Hän kulkevi kuin yli kukkien –teoksesta, mutta joukossa on myös uudempia sävellyksiä, esimerkiksi turkulaistuneen säveltäjä Lauri Mäntysaaren kaunis Minä suutelen sinulle siivet –kappale.  Key Ensemblen miesosasto on tunnettu erityisesti tummista sävyistään, ja onkin hienoa päästä näyttämään yleisölle miten kokoonpano taipuu myös hyvin herkkään ohjelmistoon. Hunajaisia sävelmiä on tarjolla niin paljon, että mehiläisiäkin pyörryttää! ”, kertoo ohjelmiston suunnitellut tenorien äänenjohtaja Teemu Mustonen.

Ennen konserttia Brinkhallin kartanossa tarjoillaan äitienpäivälounas klo 13 alkaen. Lounaan aikana Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön puheenjohtaja  Kaija Hartiala kertoo kartanon vaiherikkaasta historiasta.

Arvio: Kent Nagano ja RSO tavoittivat Brucknerin sinfonisen logiikan ytimen

 

RSO ja Kent Nagano valmiina sukeltamaan Brucknerin adagioon.  Kuva © Jari Kallio

RSO ja Kent Nagano valmiina sukeltamaan Brucknerin adagioon. Kuva © Jari Kallio

Anton Brucknerin kahdeksas sinfonia (1884-87, uudistettu 1889-90) kahdesti saman viikon sisään on melko lailla harvinainen ilo konserttivieraalle. Varsinkin kun tuon sinfonioista mitä vaikuttavimman saa kuulla kahtena niin kerrassaan erilaisena, mutta tahoillaan äärettömän oivaltavana toteutuksena.

Maanantaina Sir Simon Rattle johti Bruckner-seikkailun Berliinissä, torstaina oli vuorossa Radion sinfoniaorkesterin ja Kent Naganon kristallinkirkas matka säveltäjän sinfonisen logiikan ytimeen.

Sekä Rattle että Nagano johtivat kahdeksannen sinfonian Robert Haasin editiona (1939). Tämä yhtäältä varsin kiistelty mutta toisaalta itsepintaisesti suosionsa säilyttänyt editio on kiehtova yhdistelmä, jonka lähtökohtana on Brucknerin uudistama sinfonian vuoden 1890 laitos, jonka adagioon ja finaaliin Haas palautti vuoden 1887 alkuperäisversiosta vaikuttavia katkelmia, jotka säveltäjä oli pudottanut pois teostaan uudistaessaan.

Brucknerin tapauksessa kysymys kunkin edition ”autenttisuudesta” on varsin monitahoinen, eräänlainen partituurin kirjaimen ja tarkoituksen hermeneuttinen kehä, jossa ei ole yksiselitteisen oikeita tai vääriä tulkintoja, ainoastaan vaihtoehtoisia, eri tavoin perusteltavissa olevia päätelmiä.

Voimme tarkastella Brucknerin asemaa hänen omana aikanaan kenties osuvimmin siteeraamalla Edgar Varèsen toteamusta, jonka mukaan taiteilija ei ole edellä aikaansa, vaan suurin osa ihmisistä on ajastaan jäljessä.

Brucknerin kohtalona oli kohdata aikalaistensa laajamittainen ymmärtämättömyys, pahimmillaan suoranainen vihamielisyys, jolla monet hänen teoksensa kampitettiin niiden enemmän tai vähemmän epäonnistuneissa kantaesityksissä. Näkyvimmän poikkeuksen muodosti seitsemäs sinfonia (1881-83, uudistettu 1885), joka oli yksi harvoja Brucknerin menestyksiä hänen elinaikanaan.

Kahdeksas sinfonia ei kuitenkaan ollut menestys alkuperäisessä 1887 asussaan. Kapellimestari Hermann Levi tyrmäsi sen heti partituuriin tutustuttuaan, jonka seurauksena Bruckner ryhtyi muokkaamaan sinfoniaansa rakenteellisesti ja orkestraalisesti uuteen uskoon.

Brucknerin muokkauksista on vaikea sanoa yksiselitteisesti ohjasivatko niitä ensisijaisesti säveltäjän sinfonisen ajattelun muutokset vai yksinkertaisemmin käytännöllinen halu saada sinfonioita esitetyksi. Huomionarvoista näissä revisioissa on tietenkin myös se, että Brucknerilla ei ollut tapana hävittää varhaisempia versioitaan tai sanoutua niistä irti millään tavoin.

Niinpä ei ole ollenkaan kummallista, että Haas toimittaessaan kahdeksannesta sinfoniasta julkaisukelpoista editioita salli itselleen vapauden poiketa kohdakkoin Brucknerin 1890 versiosta. On myös huomautettava, että Haas ei tehnyt lisäyksiään täysin omavaltaisesti, vaan etupäässä hän palautti partituuriin katkelmia, jotka Bruckner itse oli alun perin suunnitellut sisällyttävänsä uudistettuun laitokseensa, mutta jotka hän oli sittemmin ruksannut yli ennen partituurin painamista vuonna 1892.

Niin tai näin, Haasin editio on kelvannut vuosien varrella niin Herbert von Karajanille, Günter Wandille, Bernard Haitinkille, Daniel Barenboimille kuin Christian Thielemannillekin. Kahdeksannen sinfonian levytyskatalogia tarkastellessa voi huomata teoksen päätyneen tallenteille kaikkein useimmin juuri Haasin editiona. Vaikka suosiosta ei voikaan sinänsä päätellä sen kummempia, todettakoon kuitenkin, että ihan tavatonta ei juuri tämän edition päätyminen nuottitelineille ole.

Tämän viikon konsertteihinsa Radion sinfoniaorkesteri oli työstänyt Kent Naganon johdolla varsin harvinaislaatuisen ja erittäin ilahduttavan Bruckner-näkemyksen. Allegro moderato -avausta kuunnellessaan ei voinut olla panematta merkille kuinka hätkähdyttävän läpikuultavan, mutta samalla täyteläisen soinnin orkesteri rakensi. Myös tempovalinnat tuntuivat istuvan musiikkiin kerrassaan osuvasti.

Naganolla ei ollut tarvetta lähteä alleviivaamaan ensimmäisen osan jännitteitä, vaan hän luotti musiikin luontaiseen kantokykyyn, joka antoi myös kuulijalle tilaa kokea musiikin rakenteiden ja harmonioiden seikkailun innostavan kuulaasti ja koskettavasti. Wagner-vaikutteet olivat toki aistittavissa, mutta Nagano ja RSO pitäytyivät johdonmukaisesti Brucknerin omassa identiteetissä, jonka siteet myöhäiseen Schubertiin olivat läsnä kenties voimakkaammin kuin yhdessäkään toisessa kuulemassani tämän sinfonian esityksessä.

Scherzon ja trion virtaava liike-energia ja hienovaraisesti toteutetut kontrastit veivät hetkittäin ajatuksia jopa Mozartiin. Oli ilo seurata, kuinka tämä suuri joukko muusikoita, suurempi kuin yhdessäkään muussa Brucknerin sinfonioista, pelasi yhteen ketterästi huomioiden liioittelematta sekä osan dramaturgisen kokonaisuuden että partituurin monet jännittävät detaljit. Muutamia pieniä epätarkkuuksia lukuun ottamatta RSO soi upeasti.

Brucknerin suuremmoinen adagio, feierlich langsam, doch nicht schleppend, lepäsi nautittavasti tasaisen pulssinsa yllä vailla itsetarkoituksellista viipyilyä. Musiikki sai soida ja kasvaa, mutta jälleen orkesteri ja Nagano kaihtivat turhaa paisuttelua. RSO:n soinnin vietäväksi oli ilo heittäytyä. Wagnertuubat tarjosivat lumouksenomaisia häivähdyksiä tuonpuoleisesta.

Adagion huipennuksessa ei ollut sitä pakahduttavuutta, mihin kuulija kenties on tottunut, mutta tähän eivät kapellimestari ja orkesteri selvästi pyrkineetkään. Sen sijaan nyt tarjoutui oiva tilaisuus kerrankin tarkastella nimenomaan Brucknerin taidokasta tapaa rakentaa osan kiehtova kokonaisarkkitehtuuri.

Huikea finaali oli RSO:lta kerrassaan komea taidonnäyte, joka eteni majesteetillisesta avauksestaan läpi mitä rikkaimpien soivien maisemien ennen kohoamistaan kohti hämmästyttävästi yhteen lomittuvien sinfonian teemojen kontrapunktista apoteoosia. Miten näin nerokasta musiikkia voikaan olla olemassa!

Siinä määrin ilahduttava ja uusia ajatuksia herättävä tämä ilta oli, että en panisi pahakseni, jos Kent Nagano ehtisi lähivuosina takaisin tänne kylmään Pohjolaan tekemään pari muutakin Brucknerin sinfoniaa Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

— Jari Kallio

Radion sinfoniaorkesteri
Kent Nagano, kapellimestari

Anton Bruckner: Sinfonia nro 8 (editio: Robert Haas)

To 11.5. 2017, klo 19
Musiikkitalo, Helsinki

Encanton nuorisokonserttiin vielä muutamalle ryhmälle tilaa!

NUORET ESIINTYVÄT NUORILLE. Kansainvälisessä monikulttuurisessa ilmaiskonsertissa on tilaa vielä muutamalle ryhmälle!
.
Encanto Festival on Kauniaisissa toista kertaa järjestettävä festivaali, jonka punaisena lankana ovat elämänläheiset ja kokeilevat konserttimallit vahvassa kansainvälisessä yhteistyössä. Suomen itsenäisyyden juhlavuosi näkyy vuoden 2017 festivaalilla kun käsittelyssä on konfliktista rauhaan –tematiikka. KRICH on vanha saksankielinen sotaa kuvaava sana. Krich-esityksessä saksalaiset ja suomalaiset nuoret esiintyvät nuorille konsertissa, jonka dramaturgia käsittelee kiistatilanteita ja sopua. Mukana on sekä katutaiteita että klassista ohjelmaa. Monikulttuurisuus on moniulotteista sisällön ja esiintyjien osalta kun mukana on tanssijoita ja muusikoita ja myös muusikot ottavat osaa liikeilmaisuun.  Ohjaus: Heike Henning
Ilmoittautumiset: encanto@encanto.fi
 .
 .
”I am very excited about KRICH!!!, and not only because it has three exclamation marks!!! It is amazing to see so many talented young musician taking to the stage with wonderful performative interpretations of concert music. It is also so heartening and important to see them keeping concert music alive for the next generation.” – näin kommentoi näyttelijä Jonathan Scholey (Encanto Festivalin Angels´ Share -spektaakkelin taiteilija)
.
KRICH!!! Musiikkiteatteria taistosta lohtuun
26.5. KLO 10 ja 12 UUSI PAVILJONKI
.
ENCANTO FESTIVAL 24.-28.5.2017 KAUNIAINEN

Kunniakapellimestari Sakari Oramo johtaa Radion sinfoniaorkesteria 19.5.

Sakari Oramo

Sakari Oramo

Radion sinfoniaorkesteri esiintyy kunniakapellimestarinsa Sakari Oramon johdolla Musiikkitalossa 19.5. Ennakkotiedoista poiketen ohjelmasta jää pois Jukka Tiensuun pasuunakonsertto, jonka sijasta kuullaan Gunther Schullerin pasuunateos Eine Kleine Posaunenmusik. Solistina teoksessa soittaa RSO:n soolopasunisti Darren Acosta. Lisäksi ohjelmassa on Anders Hillborgin Beast sampler sekä Edward Elgarin toinen sinfonia. Myöhäisillan kamarimusiikissa lyömäsoitinyhtye Helsinki Percussion Ensemble esittää Tanaben ja Niinimäen teoksia. Konsertti lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso.

Sakari Oramo johtaa 18.5. myös RSO:n ja Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSOn yhteistyönä toteutettavan Piilometsän soitinsatukonsertin, jossa metsään muuttaa uusi asukas Elgarin toisen sinfonian tahtiin.

Kevään viimeisen kamarimusiikkikonsertin ohjelma koostuu kokonaan Jukka Tiensuun musiikista. Darren Acostan suunnittelemassa konsertissa 21.5. kuullaan kolme Jukka Tiensuun kamarimusiikkikappaletta, joissa kaikissa on mukana pasuuna.

Sakari Oramo on Tukholman filharmonikkojen ja BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestari. Lisäksi hän on West Coast Kokkola Operan kapellimestari ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin taiteellinen johtaja. Oramo oli Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari 2003–2012, minkä jälkeen hänet nimitettiin orkesterin kunniakapellimestariksi. Hän on myös toiminut Birminghamin sinfoniaorkesterin (CBSO) musiikillisena johtajana 1998–2008. Oramo on johtanut mm. Berliinin, Wienin ja New Yorkin filharmonikkoja, Bostonin, Chicagon ja San Franciscon sinfoniaorkestereita, Concertgebouw’n orkesteria sekä Dresdenin valtionorkesteria. Viime kesänä hän johti kuuluisan Last Night -konsertin arvostetulla Proms-festivaalilla Lontoossa.

Darren Acosta kasvoi New Orleansissa pasuunamusiikin ympäröimänä. Ammattiopintonsa Acosta suoritti New Englandin konservatoriossa Norman Bolterin johdolla. Hän jatkoi opintojaan Bostonissa ja suoritti maisterintutkintonsa New Yorkin Juilliard -musiikkikorkeakoulussa Ensimmäisen vakituisen orkesterikiinnityksensä hän sai Hartfordin sinfoniaorkesterista ja soitti samaan aikaan myös Empire Brass -vaskiorkesterissa. Myöhemmin Acosta teki sijaisuuksia myös Bostonin sinfoniaorkesterissa ja soitti 13 konserttikautta Boston Pops -orkesterissa. Hänellä on ollut vakituinen kiinnitys myös Utahin sinfoniaorkesterissa ja Rhode Islandin filharmonikoissa. Suomeen Darren Acosta muutti voitettuaan Suomen Kansallisoopperan varaäänenjohtajan paikan 2009. Radion sinfoniaorkesterin soolopasunistina hän on toiminut vuodesta 2011.

18.5. klo 10
PIILOMETSÄN SOITINSATU

Sakari Oramo, kapellimestari
Rooleissa: Sari Kallioranta ja Siina Hirvonen
Edward Elgar: Sinfonia nro 2

19.5. klo 19
Perjantaisarja 15

Sakari Oramo, kapellimestari
Darren Acosta, pasuuna
Anders Hillborg: Beast sampler
Gunther Schuller: Eine Kleine Posaunenmusik
Edward Elgar: Sinfonia nro 2
Myöhäisillan kamarimusiikki
Helsinki Percussion Ensemble
Tsuneya Tanabe: Concertino soolomarimballe ja kahdelle lyömäsoittimelle
Jani Niinimäki: Ivalo

21.5. klo 15
Kamarimusiikkikonsertti 9

Harjoitussali PAAVO
Tiensuu & ystävät
Darren Acosta, taiteellinen suunnittelu ja pasuuna
Jukka Tiensuu: Kalaasi
Jukka Tiensuu: Aspro
Jukka Tiensuu: Tanzikone

Erkki-Sven Tüürin Illuminatio-alttoviulukonserton Suomen ensiesitys Espoossa 18.5.

Tapiola Sinfoniettan kevätkauden päätöskonsertissa 18.5. kuullaan Suomen ensiesityksenä virolaisen Erkki-Sven Tüürin alttoviulukonsertto Illuminatio.  Solistina vierailee aikamme tunnetuimpiin alttoviulisteihin lukeutuva Lawrence Power. Kapellimestarina on Olari Elts, joka johtaa myös Henri Dutilleux´n ja Albert Rousselin värikylläiset teokset.

Erkki-Sven Tüür kertoo, että alttoviulukonserttoa Illuminatio (2008) voi ajatella ”pyhiinvaellusmatkana kohti ikuista valoa- […] Musiikki alkaa kasvaa kuin kasvi siemenestä. Solistin ja orkesterin suhde on jatkuvassa muutoksessa. Ne ruokkivat toinen toisiaan jatkuvasti uudistuvalla materiaalilla ja rakentavat intensiteetiltään vaihtelevia sointimaisemia ja rytmisiä tasoja.”

Viron kansallisen sinfoniaorkesterin päävierailijana toimiva kapellimestari Olari Elts on tehnyt pitkään yhteistyötä Erkki-Sven Tüürin kanssa ja levyttänyt hänen teoksiaan. Parhaillaan Elts valmistelee Tüürin Illuminatio-teoksen levytystä Lawrence Powerin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa.

Aikamme tunnetuimpiin alttoviulisteihin kuuluvalla Lawrence Powerilla on laaja uuden musiikin repertoaari, ja hän on kantaesittänyt useiden nykysäveltäjien hänelle omistamia teoksia. Power vierailee säännöllisesti solistina maailman tunnetuimmissa orkestereissa, näiden joukossa mm. Chicagon, Bostonin, Melbournen ja Adelaiden sinfoniaorkesterit, Kuninkaallinen Concertgebouw -orkesteri, Lontoon filharmoninen orkesteri ja Lontoon sinfoniaorkesteri. Vuodesta 2016 alkaen Power on toiminut Englantilaisen kamariorkesterin taiteellisena johtajana.

Tüürin Illuminatio-teoksen ohella konsertissa kuullaan 1900-luvulla sävellettyä ranskalaista musiikkia. Avausnumerona on Henri Dutilleux´n  Sérénade teoksesta Variations sur le nom de Marguerite Long, joka on viides osa vuonna 1956 esitetystä kahdeksan ranskalaissäveltäjän yhteisteoksesta.

Albert Rousselin tanssillinen ja sadunomainen orkesterisarja Hämähäkin pidot, op. 17 (1913) on sävelletty samannimiseen balettipantomiimiin, joka kertoo hyönteisten ja muiden pieneläinten maailmasta puutarhassa. Kyseessä on yksi Rousselin hienoimmista partituureista, jossa säveltäjä käyttää orkesteria hienostuneen rikkaasti. Henri Dutilleux’n musiikki balettiin Susi (Le Loup) on vuodelta  1953. Dutilleux on vastannut kaunottaren ja hirviön tarinaan musiikilla, joka on kenties suoraviivaisempaa kuin hänen muu tuotantonsa, mutta kuitenkin yksityiskohdissaan rikasta ja orkestraalisesti värikästä.  Puolen tunnin pituista balettia esitetään sekä kokonaisteoksena että siitä tehtyinä suppeampina valikoimina. Tässä konsertissa kuullaan Olari Eltsin kokoama versio.

To 18.5.2017 klo 19, Espoon kulttuurikeskus
KESÄN VALOA
Tapiola Sinfonietta
Olari Elts, kapellimestari
Lawrence Power, alttoviulu

Henri Dutilleux: Sérénade sur le nom de Marguerite Long
Erkki-Sven Tüür: Illuminatio, Suomen ensiesitys
Albert Roussel: Musiikkia balettipantomiimista Hämähäkin pidot, orkesterisarja op. 17
Henri Dutilleux: Musiikkia baletista Susi, koonnut Olari Elts