Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Arvio: Saariahon mestariteos hehkui Susanna Mälkin johdolla Metissä

Susanna Mälkki, Susanne Phillips, Eric Owens, Tamara Mumford sekä Metin orkesteri ja kuoro Saariahon huikean L'Amour de Loinin jälkeen New Yorkissa

Susanna Mälkki, Susanne Phillips, Eric Owens, Tamara Mumford sekä Metin orkesteri ja kuoro Saariahon huikean L’Amour de Loinin jälkeen New Yorkissa. Kuva © Jari Kallio

Kaija Saariahon ensimmäisen oopperan L’Amour de loin (1999-2000) saapuminen New Yorkin Metropolitanille on ollut moninkertaisesti merkittävä tapaus.

Elävän säveltäjän teos suuressa oopperatalossa on lähes aina erityinen tapaus, siinä määrin traditionaalisia ohjelmistot tapaavat olla. Samoin elämme yhä maailmassa, jossa säveltäjän ja kapellimestarin sukupuoli voivat olla yhä musiikkia itseään isompi uutinen.

Meillä oman lisänsä tuo suomalaisuus, joka mieluusti nähdään pariisilaisen säveltäjän universaalin sävelkielen sekä libanonilaissyntyisen Amin Maaloufin ranskankielisen tekstin pohjalta kasvaneen oopperan keskeisenä attribuuttina varsinkin, kun kyseessä on laajalti kansainvälistä huomioita saanut teos.

Hienointa L’Amour de loinissa kuitenkin on se, että kaiken tämän sinällään kiinnostavan ja jossain määrin merkittävänkin ulkomusiikillisen hehkutuksen alta löytyy äärimmäisen omaperäinen, puhutteleva ja vaikuttava ooppera, joka kuusitoista vuotta kantaesityksensä ja lukuisten myöhempien produktioiden jälkeen yhä sytyttää erityistä kiinnostusta.

Kapellimestari Susanna Mälkille ooppera on tuttu jo Kansallisoopperan syksyn 2004 produktion ajoilta, jolloin hän vuorotteli johtajankorokkeella Esa-Pekka Salosen kanssa. Metissä Mälkki johtaa kaikki L’Amour de loinin esitykset.

1100-luvun Välimerelle ja sen kummallekin rannalle sijoittuvan oopperan solisteina laulavat Susanna Phillips Clémencena, Tamara Mumford Pyhiinvaeltajana ja Eric Owens Jaufre Rudelin roolissa.

L’Amour de loin alkaa syvältä hiljaisuudesta matalien jousten, harppujen ja lyömäsoitinten tummin soinnein. Kudokseen kietoutuvat vibrafonin nousevat sävelkulut, sitten huilut ja vähitellen muut puhaltimet. On vaikea olla kuulematta tässä kaikuja Wagnerin Reininkullan avauksesta. Molemmissa musiikki hiipiytyy tyhjyydestä esiin peilaten syvyyksiä, vesiä.

Musiikki rantautuu Akvitaniaan. Turhautunut aatelistrubaduuri Jaufre Rudel katsoo elämänsä sisällöttömyyteen. Hän käy dialogia, ulkoista tai sisäistä, kuoron äänten kanssa. Jaufre kaihoaa kaukaisen rakkautensa perään. Kuoro on vakuuttunut hänen haikelevan tyhjää. Dialogi käy kiivaammaksi, musiikin jännite kasvaa.

Pyhiinvaeltaja saapuu. Hän ankkuroi Jaufren runojen maailmaa varovasti todellisuuteen. Kenties tämän kaipuun kohde onkin olemassa, meren toisella puolella. Partituuri edellyttää näiden todellisuuden kiintopisteiden, Pyhiinvaeltajan sanojen ’Tripoli’ ja ’linnoitus’, kohdalla puhelaulua vastakohtana Jaufren haaveilevalle vokaaliselle linjalle.

Tosi ja kuvitelma, kaukainen ja läheinen, saavutettava ja saavuttamaton, L’Amour de loin on vastakohtien ooppera. Vastakohtien, jotka peilaavat toisiaan, sisältyvät toisiinsa ja muuttuvat toisikseen.

Pyhiinvaeltaja matkaa toiselle rannalle. Tripolin kreivitär Clémence saa nyt vuorostaan kuulla olevansa kaipauksen kohde, tuntematon ihanne. Jaufren idealisoivassa kaipuussa kreivitär kohtaa oman kaipuunsa. Clémencen juuret ovat niin ikään toisella puolen Välimerta. Liian kaukana ajassa ja paikassa, kuten hänen lapsuuden muistumansa pienestä kissasta, jonka Clémence uskoo joko jo kuolleen tai ainakin unohtaneen hänet.

Yhtäältä kreivitärtä kiehtoo Jaufren runojen ideaali, toinen näkökulma hänen omaan  persoonaansa. Toisaalta hän kyseenalaistaa, millä oikeudella trubaduuri hänestä laulaa? Musiikkiin kietoutuu yhä uusia sidoksia. Pyhiinvaeltaja esittää Jaufren laulun Clémencelle. Tämä peilaa omaa kuvaansa trubaduurin säkeissä, joissa heijastuvat kauneus, jalous ja pyhyys.

Mutta kertovatko nuo sanat kreivittärestä? Ehkä. Toisaalta ne ilmentävät myös musiikkia itseään. Niitä kyseenalaistaa modernismin henkinen perintö. Voiko musiikki olla kaunista, jaloa tai pyhää? Millä oikeudella musiikki näitä ilmentää? Kuitenkin ne punoutuvat päättäväisesti partituuriksi muodostaen itse itselleen oikeutuksen.

Pyhiinvaeltaja palaa Jaufren luo. Nyt hän saa peilata kreivittären reaktiot Trubaduurille. Jaufren rakkaus ei olekaan enää kaukaista. Hänen säkeensä ovat saavuttaneet kuulijansa. Jaufre pelästyy. Hän voi saavuttaa haaveensa. Samaan aikaan omalla rannallaan Clémence laulaa Jaufren sanoja. Skeptiselle kuorolle kreivitär vakuuttaa onneaan. Hän on vapaa kärsimyksestä. Toistaiseksi.

Neljäs näytös on oopperan käännekohta. Jaufre ja Pyhiinvaeltaja ylittävät merta. Avausmusiikki, Mer indigo, alkaa vaskien ja lyömäsoitinten voimallisella, messiaenmaisella repliikillä. Orkesterissa myrskyää. Muistumia aiemmista näytöksistä lomittuu tanssiviin kuohuihin.

Jaufre kysyy, miksi taivas on sininen. Pyhiinvaeltaja sanoo sen heijastelevan merta. Ja meren heijastavan puolestaan taivasta. Kausaliteetti kääntyy päälaelleen. Samoin  musiikin jatkuvalla transformaatiolla on itsessään oma oikeutuksensa, kuten niin usein Debussyn ja Ravelin teoksissa.

Matka yli meren johtaa viimeiseen muodonmuutokseen. Jaufren kaipuu saa täyttymyksensä ja elämä päätöksensä. Trubaduurin kuolemalla on kaikunsa Tristanin ja Pelléasin kohtaloissa.

Clemence kohtaa kärsimyksensä ja kirkastuksensa, kuten Wagnerin Isolde. Kreivitär saa rakastaa, mutta kaukaa, saavuttamatta, ikuisesti. ’Jumalani, sinä se olet, kaukainen rakkaus’ ovat päätössanat. Musiikki haipuu takaisin tyhjyyteen jousten, harppujen, bassorummun ja elektronisten äänten viimeisiin repliikkeihin.

Metin orkesteri peilasi Mälkin johdolla Saariahon äärettömän rikasta partituuria ihastuttavan ilmeikkäästi, tarkasti ja intensiivisesti. Musiikissa oli uskomaton määrä hehkua, sävyjä ja hienosti balansoituja yksityiskohtia. Kuoron taituruutta partituurin edellyttämien  moninaisten vokaali-ilmaisun muotojen parissa oli nautinto kuunnella.

Susanne Phillips ja Tamara Mumford olivat rooleissaan kertakaikkisen oivallisia. Phillipsin hienoimmat hetket kuultiin oopperan viimeisissä kohtauksissa, jossa kreivittären transformaatio realisoitui vaikuttavasti. Mumfordin pyhiinvaeltaja, tarinan arvoituksellinen liikuttaja, oli mitä mieleenpainuvin roolityö.

Eric Owensin Jaufreen en heti saanut otetta, siinä määrin trubaduurin rooli on mielessäni ankkuroitunut Gerald Finleyn tulkintaan Peter Sellarsin ohjaamassa Kansallisoopperan produktiossa reilun vuosikymmenen takaa. Illan edetessä nämä muistinvaraiset assosiaationi kuitenkin vähitellen hälvenivät, jolloin Owensin näkemys Jaufresta pääsi kunnolla oikeuksiinsa.

Robert Lepagen ohjaus piti hienosti otteessaan. Näyttämön hallitsevin elementti oli tietokoneohjatuilla Led-valoilla toteutettu alati muotoaan ja sävyjään muuttava meri, jonka aaltojen ja tyventen lomasta L’Amour de loinin tapahtumat kohosivat yhtäältä kiehtovan allegorisina, toisaalta mukaansatempaavan konkreettisina.

Tämä produktio oli ilo kokea. Elokuvateatterikierroksensa jälkeen L’Amour de loin ilmestynee Metin sivustolle maksullisesti suoratoistettavaksi. Kenties Saariahon mestariteos päätyy kauppojen hyllyille myös fyysisenä tallenteena. Toivottavasti.

Jari Kallio

The Metropolitan Opera
Susanna Mälkki, kapellimestari

Susanna Phillips, sopraano (Clémence)
Eric Owens, baritoni (Jaufre Rudel)
Tamara Mumford, mezzosopraano (Pyhiinvaeltaja)

Kaija Saariaho: L’Amour de loin

Ohjaus: Robert Lepage
Lavastus ja puvut: Michael Curry
Valaistussuunnittelu: Kevin Adams ja Lionel Arnould
Äänisuunnittelu: Mark Grey

Heinäveden Musiikkipäivät ja Valamon luostari juhlivat 100-vuotiasta Suomea!

Helsinki Sinfonietta & Leif Segerstam. Kuva © Mylène Meursault.

Helsinki Sinfonietta & Leif Segerstam. Kuva © Mylène Meursault.

Helsinki Sinfonietta & Leif Segerstam, Santtu-Matias Rouvali, Erkki Lasonpalo ja tähtisopraano Camilla Nylund sekä Helsingin filharmoninen kuoro Heinäveden Musiikkipäiville 2017

Heinäveden Musiikkipäivillä vietetään Suomen 100-vuotiskesänä suomalaisen musiikin juhlaa. 28.6.-2.7.2017 järjestettävät musiikkipäivät avaa juhlien residenssiorkesteri Helsinki Sinfonietta Leif Segerstamin johdolla.

Avajaiskonsertti tarjoaa ainutlaatuisen teosparin: Kalevalan alkurunoon perustuva Sibeliuksen Luonnotar op. 70 sopraanolle ja orkesterille sekä konsertin päättävä Kalevalan loppurunoon pohjautuva Erkki Melartinin Marjatta op. 79 sopraanolle ja orkesterille. Konsertin solistina laulaa sopraano Marjukka Tepponen.

Konsertissa kuullaan myös Melartinin Traumgesicht Op. 70 ja Sibeliuksen En Saga op. 9. Lisäksi konsertti kunnioittaa Heinäveden Valamon luostarissa viimeisinä vuosinaan aikaa viettäneen suomalaisen ohjaajalegendan Kalle Holmbergin muistoa Leif Segerstamin sinfonian nro 309 ”Situations” …Kalle Holmberg in Memoriam kantaesityksellä.

Heinäveden Musiikkipäivillä johtaa jälleen myös Tampereen kaupunginorkesterin ja tuleva Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Helsinki Sinfonietta soittaa Santtu-Matias Rouvalin johdolla mm. Sibeliuksen viulukonserton op. 47 (30. kesäkuuta).

Pääteokseksi Musiikkipäiville on valittu Uuno Klamin oratorio Psalmus op. 27 kahdelle laulusolistille, kuorolle ja orkesterille, jonka teksti perustuu Juhana Cajanuksen vuodelta 1681 peräisin olevaan runoon ”Yxi Hengellinen weisu – Etkös ole Ihmis parca aiwan arca”. Teos toteutetaan yhteistyöprojektina: Helsinki Sinfonietta, Helsingin filharmoninen kuoro ja solistit esittävät teoksen Erkki Lasonpalon johdolla juhlien päätöskonsertissa 2.7.2017. Solisteina laulavat maailman johtaviin lyyris-dramaattisiin sopraanoihin kuuluva Camilla Nylund ja baritoni Juha Kotilainen. Lisäksi konsertissa kuullaan mm. Sibeliuksen kantaatti Oma maa op. 92 sekä Finlandia op. 26.

Festivaaliohjelmaan sisältyy myös mm. Jaakko Ryhäsen ja Seppo Hovin lauluilta sekä kamari- ja kuorokonsertteja Valamon luostarissa ja muualla Heinävedellä. Helsingin filharmonisen kuoron konsertissa Valamon luostarissa kuullaan Sergei Rahmaninovin Vigilia ja osia Einojuhani Rautavaaran Vigiliasta.

 


Valamon luostarissa jatkuu museotasoinen myyntinäyttely Via Finlandia 17.5.2017 saakka. Näyttely on läpileikkaus suomalaisten mestareiden kultakauden töistä. Näyttelyn teokset ajoittuvat 1800–1970-luvuille, taiteilijanimiä ovat mm. Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Maria Wiik, Ellen Thesleff, Tyko Sallinen, Wäinö Aaltonen ja Eero Nelimarkka. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna tämä näyttely myös omalta osaltaan kertoo palasen Suomen taiteen historiasta.

Sibelius-Akatemian ja Juilliardin yhteisorkesteri juhlistaa satavuotiasta Suomea

Esa-Pekka Salosen johtama sinfoniaorkesteri konsertoi Helsingissä, Tukholmassa ja New Yorkissa elo–syyskuussa 2017

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia ja maailmankuulu newyorkilainen taideyliopisto Juilliard School muodostavat yhteisen sinfoniaorkesterin Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Yhteisorkesteri konsertoi Helsingin Musiikkitalossa 26. elokuuta, Tukholman Östersjöfestivalenilla 28. elokuuta ja New Yorkin Lincoln Centerissä 5. syyskuuta 2017. Orkesteria johtaa Sibelius-Akatemian alumni Esa-Pekka Salonen.

Kiertueen ohjelmassa on suomalaista ja yhdysvaltalaista musiikkia. Konserteissa kuullaan Jean Sibeliuksen Lemminkäinen, op. 22 (1895/97), Esa-Pekka Salosen Mania (2000) sekä Steven Stuckyn Radical Light (2006–07), joka on saanut inspiraationsa Sibeliuksen neljännestä ja seitsemännestä sinfoniasta. Salosen teoksen solistina esiintyy sellisti Jonathan Roozeman. Orkesterin noin 80 soittajasta puolet ovat Sibelius-Akatemiasta ja puolet Juilliardista. Sibelius-Akatemian opiskelijat valitaan koesoitoissa helmi–maaliskuussa.

Kokonaisuudesta vastaava Sibelius-Akatemian dekaani Tuomas Auvinen iloitsee siitä, että yhteisen sinfoniaorkesterin kiertue toteutuu juuri Suomen satavuotisjuhlavuonna.

On hienoa voida juhlia satavuotiasta Suomea opiskelijaprojektilla yhdessä maailman parhaaksi taideyliopistoksi valitun Juilliardin sekä Esa-Pekan kanssa. Yhdistämme perinteet osaamiseen ja nuoruuden intoon. Katsomme rohkeasti ja kansainvälisesti kohti tulevaa. Korkea koulutuksen taso ja kansainvälisyys ovat oikeat eväät myös Suomen seuraaviin sataan vuoteen, Auvinen sanoo.

Maailman parhaat musiikkiyliopistot yhdessä

Vuonna 1905 perustettua Juilliard Schoolia pidetään maailman parhaana esittävien taiteiden yliopistona. Viime maaliskuussa oppilaitos sijoittui ensimmäiseksi kansainvälisessä QS-yliopistovertailussa, jossa arvioitiin ensi kertaa taideyliopistoja. Sibelius-Akatemia sijoittui vertailussa seitsemänneksi ja oli ainoa kymmenen parhaan joukkoon alallaan yltänyt suomalaisyliopisto.

Sibelius-Akatemian yhteistyö Juilliardin kanssa alkoi vuonna 2005, kun yhdysvaltalaiskoulun orkesteri vieraili Helsingissä osana satavuotiskiertuettaan. Yhteistyö jatkui 2013 Jane ja Aatos Erkon säätiön tukemana, kun oppilaitosten opiskelijoista koottu yhteinen kamariorkesteri esiintyi New Yorkissa ja Helsingissä.

Myös kesän 2017 kiertue toteutuu Jane ja Aatos Erkon säätiön huomattavalla tuella. Kiertue on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa, ja sitä tukee Suomi 100 -hanke. Yhteistyökumppaneita ovat myös Sibelius-Akatemian tukisäätiö ja Wärtsilä.

Kansallisooppera ja -baletti etsii uutta pääjohtajaa

Suomen kansallisoopperalle ja -baletille etsitään uutta pääjohtajaa. Nykyinen pääjohtaja Päivi Kärkkäinen jää työstään eläkkeelle keväällä 2018. Uuden pääjohtajan on määrä aloittaa vuoden 2018 alussa. Rekrytointi käynnistyy tammikuussa 2017.

Tehtävään etsitään kulttuuria arvostavaa, näkemyksellistä johtajaa. Strategian toteuttaminen, terve rahoituspohja, toimintaedellytysten turvaaminen ja tulevaisuuden mahdollisuuksien löytäminen ovat hänen tärkeimpiä tehtäviään. Pääjohtaja on myös keskeinen vaikuttaja suomalaisella kulttuurikentällä. Pääjohtaja vastaa koko organisaation johtamisesta, oopperan ja baletin taiteelliset johtajat toimivat hänen alaisuudessaan.

”Kansallisooppera ja -baletti on erinomaisessa kunnossa niin taiteellisesti, taloudellisesti kuin hallinnollisestikin. Päivi Kärkkäinen on uudistanut ja johtanut taloa esimerkillisesti ja hänen panoksensa talon upeassa nykytilassa on poikkeuksellisen merkittävä”, sanoo hallituksen puheenjohtaja Leena Niemistö. Päivi Kärkkäinen aloitti tehtävässään yhdeksän vuotta sitten, joulukuussa 2007.

”Olen viihtynyt erinomaisesti tässä luovassa ja lumoavassa työympäristössä ja olen edelleen innostunut työstäni. Tältä paikalta saan todistaa sitä, miten tärkeä voima kulttuuri on yhteiskunnassa. Vuoden kuluttua on kuitenkin aika antaa tilaa myös muulle kuin työelämälle ja tuntuu hyvältä saada olla enemmän kotona Tampereella”, kertoo Päivi Kärkkäinen

Suomen kansallisooppera ja -baletti on maan ainoa täysimittainen ammatillinen ooppera- ja balettitalo. Vierailuesitykset, koululaisoopperat ja esitysten suoratoistot verkossa vievät toimintaa kaikkialle Suomeen. Talossa on noin 530 kuukausi- ja 100 tuntipalkkaista työntekijää, ja lisäksi näytäntövuoden aikana talossa työskentelee noin 900 kotimaista ja ulkomaista vierailijaa. Kuluneella syyskaudella päänäyttämön esitysten täyttöaste on jälleen korkea, 95%, ja lisäksi viime vuonna tavoitettiin digitaalisesti yli miljoona ihmistä.

Yhtä aikaa pääjohtajan kanssa Kansallisoopperaan ja -balettiin etsitään myös uutta baletin taiteellista johtajaa, kun Kenneth Greven määräaikainen kausi päättyy kesällä 2018.


Finnish National Opera and Ballet seeks new General Director

The Finnish National Opera and Ballet in Helsinki is looking for a new General Director. The current General Director, Päivi Kärkkäinen, will retire in spring 2018, and her replacement will be expected to take up the post at the beginning of 2018. The recruitment process will begin in January 2017.

Applicants are expected to be have management experience, vision and an appreciation of culture. The principal duties of the General Director will include implementing strategy, achieving a solid funding base, securing the operational potential of the FNOB and identifying future opportunities. The General Director of the FNOB is also a major opinion leader in the field of Finnish culture. The General Director is responsible for overall management of the entire organisation; the Artistic Directors of the Opera and the Ballet report to him or her.

“The FNOB is in excellent shape artistically, financially and administratively. Päivi Kärkkäinen has done a great job in reforming and leading the company, and her contribution to the wonderful state the FNOB is in today is exceptionally remarkable,” says Leena Niemistö, chairman of the Board of Directors. Päivi Kärkkäinen took up her post nine years ago, in December 2007.

“I have hugely enjoyed my job in this creative and wonderful environment, and I am still excited about it. I have been able to witness what an important force culture is in society. But one year from now I will be happy to pursue other interests,” says Päivi Kärkkäinen.

The FNOB is a performing arts institution of artistically high quality, a medium-sized opera company by European standards. The FNOB reaches not only Finnish audiences but international audiences too through regular joint productions with distinguished opera houses abroad and digitally streamed performances available free of charge online. In spring 2017, the FNOB will give guest performances in Copenhagen, Tokyo and Osaka. The FNOB has about 530 salaried employees and 100 hourly-paid employees, besides which some 900 guest artists visit in any given season. In the autumn now ending, the main auditorium has again recorded a high capacity factor, 95%.

The FNOB is seeking not only a new General Director but also a new Artistic Director for the Ballet, as the fixed-term post of Kenneth Greve will come to an end in summer 2018.

Matthew Herbert Helsinkiin helmikuussa 2017

matthewherbertdec20-13_0012kopio-133215

Elektronisen musiikin pioneeri Matthew Herbert esiintyy DJ:nä Kaiku-klubilla la 4.2. sekä osana Musica nova Helsinki -festivaalia su 5.2. Brittiläinen tuottaja, DJ ja muusikko Matthew Herbert tuo Musica nova Helsinki -festivaalille uusimman projektinsa, kirjan muotoon puetun albumin. The Music, on tekstimuotoinen kuvaus siitä, minkälainen levy se olisi. Tapahtumassa Herbert lukee yleisölle otteita kirjasta, joka haastaa ajatuksemme äänestä, musiikista ja kuulemisesta.

Musica nova -esiintymisen ohella Matthew Herbert nähdään Helsingissä myös Kaiku-klubilla lauantai-iltana 4. helmikuuta. DJ-setin soittava muusikko tarjoilee Kaikussa monimuotoista elektronista musiikkia sisältävän keikan.

90-luvun puolivälistä saakka työskennellyt Matthew Herbert tunnetaan elektronisen musiikin omaperäisenä taiteilijana, joka on tuottanut remixejä mm. Molokolle, Björkille, Quincy Jonesille ja REM:ille. Laajempaan tietoisuuteen hän nousi ihmiskehon tuottamaan äänimaailmaan perustuvalla Bodily Functions -albumilla (2001). Kohua herättänyt julkaisu One Pig (2011) oli äänitallenne sian elämästä syntymästä teurastukseen. Herbert on esiintynyt ympäri maailmaa sooloteoksillaan, DJ:nä sekä mm. 18-henkisen big bandinsa kanssa.

Matthew Herbert DJ-set
La 4.2. klo 22-04, Kaiku, Kaikukatu 4, Helsinki

Musica nova Helsinki
Matthew Herbert: The Music
Su 5.2. klo 20, G Livelab, Yrjönkatu 3, Helsinki

Samassa konsertissa esiintyy stargaze-kollektiivi yhdessä rumpali Teppo Mäkysen kanssa.
Lisätiedot: http://musicanova.fi  http://glivelab.fi