Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Hannu Lintu johtaa Straussin Alppisinfonian RSO:n kevätkauden päätöskonsertissa

Radion sinfoniaorkesterin kevätkausi päättyy 24.5. Richard Straussin suurorkesterille säveltämään Alppisinfoniaan, jonka kokoonpanossa on mm. valtava määrä vaskisoittimia ja urut. Ylikapellimestari Hannu Linnun johdolla konsertissa kuullaan myös Aarre Merikannon orkesteriteos Pan ja Mozartin pianokonsertto nro 9, jonka solistina soittaa jo 15-vuotiaana Deutsche Grammophonille levyttänyt Jan Lisiecki. Konsertti lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso. Konsertin alkupuoli nähdään Yle Teeman RSO Musiikkitalossa -ohjelmassa 4.6. ja jälkipuoli 11.6.

Alppisinfonia on yksiosainen, ohjelmallinen teos, joka on pikemminkin sinfoninen runo, kuin sinfonia. Teos koostuu 22 keskeytyksettä soitettavasta taitteesta, joilla maalaillaan kiipeäminen vuoren huipulle ja laskeutuminen sieltä alas. Noin 50-minuuttinen Alppisinfonia on viimeinen Straussin suurista sinfonisista sävellyksistä ja kirjoitettu kaikkiaan 125 soittajalle. Pelkästään käyrätorvisteja tarvitaan parikymmentä ja heidän rekrytoimisekseen RSO saikin apua Suomen Käyrätorviklubilta.

Kauden alussa alkanut, maamme säveltaiteen varhaisia modernisteja esittelevä teema jatkuu tässä konsertissa Aarre Merikannon orkesterirunoelmalla Pan. Tämä eteerinen ja impressionistissävyinen teos ei rakennu mihinkään nimenomaiseen tekstiin, mutta siinä voi havaita paimenjumala Panin tavoittelemassa Syrinx-nymfiä. Merikanto kirjoitti teoksen ensimmäisen version jo 1920-luvun taitteessa, mutta paranteli pian teosta sen saatua huonon arvostelumenestyksen. Julkisuuteen jäänyt versio on vuodelta 1924 ja järjestyksessä kolmas.

Juuriltaan puolalaisen mutta Kanadassa kasvaneen Jan Lisieckin kansainvälinen ura sai alkunsa 2010 Chopinin pianokonserttojen live-esitysten levytyksistä. Seuraavana vuonna vain 15-vuotias Lisiecki sai levytyssopimuksen Deutsche Grammophonilta ja 2012–2013 DG julkaisi hänen ensimmäiset levynsä, jotka sisälsivät Mozartin pianokonserttoja ja Chopinin etydejä. Jan Lisiecki on esiintynyt mm. Philadelphian sinfoniaorkesterin, New Yorkin filharmonikkojen, Japanin radion sinfoniaorkesterin ja BBC:n sinfoniaorkesterin solistina. Omia soolokonsertteja hän on pitänyt mm. New Yorkin Carnegie Hall’ssa, Lontoon Wigmore Hall’ssa ja BBC Proms -festivaalilla. Kuluvalla kaudella Lisiecki soittaa solistina Lontoon filharmonikkojen Euroopan kiertueella sekä esiintyy mm. Zürichin Tonhalle-orkesterin ja Pariisin orkesterin kanssa. Soolokonsertteja hän pitää mm. Wienin Konzerthausissa, Zürichissä ja Firenzessä.

24.5. klo 19
Keskiviikkosarja 16

Hannu Lintu, kapellimestari
Jan Lisiecki, piano
Aarre Merikanto: Pan
W. A. Mozart: Pianokonsertto nro 9 K 271 “Jeunehomme”
Richard Strauss: Alppisinfonia

HAUHON MUSIIKKIJUHLAT LUOTTAA VAIHTUVIEN TEEMOJEN SIJASTA PERINTEISEEN RESEPTIIN

Tampereen pianokilvan voittaja Ossi Tanner

Tampereen pianokilvan voittaja Ossi Tanner esiintyy 6. ja 7.7.

Hauhon musiikkijuhlat luottaa tulevan kesän ohjelmasuunnittelussaan hyväksi havaittuun reseptiin; kiinnostavia teoksia, historiallisia konserttipaikkoja ja korkeatasoisia esiintyjiä – mukaan lukien nuoria lahjakkuuksia. Festivaalin viisitoistavuotisen historian aikana ei tapana ole ollut alleviivata mitään erityisiä vuosittain vaihtuvia teemoja, vaikka sellaisia ohjelmasta tarkemmin etsien saattaakin löytyä.

Maamme juhlavuoden kunniaksi kuullaan kesällä toki paljon suomalaistakin musiikkia. Perinteisintä kotimaista sävelkieltä on tarjolla tiistaina 4.7. Rengon kirkossa Ylioppilaskunnan laulajien tuplakvartetin konsertissa kun säveltäjänimiä ovat mm. Sibelius, Kuula, Madetoja ja Palmgren. YL on halunnut herättää perinteisen ylioppilaiden kesäkuoroperinteen jälleen henkiin hyvän tarkoituksen puolesta: Tämän konsertin esiintyjäpalkkio suunnataan kuoron keräykseen, joka tähtää luonnonsuojelualueeksi muutettavan maa-alueen hankkimiseen. Myös Hauhon musiikkijuhlat lahjoittaa tähän keräyksen osan konsertin mahdollisesta tuotosta.

Hyvinkin uutta, mutta vanhaan perinteeseen nojaavaa suomalaista musiikkia kuullaan Hauhon musiikkijuhlien uudessa konserttipaikassa, Lammin Turvantalossa keskiviikkona 5.7. Pianisti Seppo Kantonen on vastikään säveltänyt sarjan myöhäiskeskiaikaisiin teemoihin perustuvia fantasioita. Näitä teemoja on Suomessakin kuultu kautta aikain, sillä ne esiintyvät Piae Cantiones -laulukirjassa. Kahden maamme jazz-huipun –  Seppo Kantosen ja kitaristi Teemu Viinikaisen kanssa esiintyy Helsingin kaupunginorkesterin jousikvartetti, joka muodostuu perinteikkään Fiharmoonisen viihdejousikon jäsenistä.

Hauhon musiikkijuhlat on viime vuosina alkanut houkutella konsertteihin musiikinystäviä myös Kanta-Hämeen ulkopuolelta. Yhtenä syynä tähän ovat
ohjelmissa vuosittain esiintyvät teosharvinaisuudet. Yksi tällainen on kuultavana torstaina 6.7. kun Virtuosi di Kuhmo esittää 1900-alkupuolella vaikuttaneen Egon Kornauthin jousiseksteton, sekä sekstettosovituksen W. A. Mozartin Sinfonia Concertantesta. Toinen harvoin konserttiohjelmissa esiintyvä teos on perjantaina päivällä kuultava ranskalaisen Jean Cras´n jousitrio vuodelta 1926.

Hauhon musiikkijuhlat on valinnut jo useana vuonna ”Nuoren Taiteilijan”  jonka uraa pyrkii edistämään yhteistyössä Oma Säästöpankin kanssa. Vuonna 2017 Hauholla esiintyy kahtena päivänä juuri Tampereen pianokilpailun voittanut Ossi Tanner. Torstaina 6.7.  hän  pitää perinteisen sooloresitaalin Hahkialan Kartanossa ja perjantaina 7.7. Hauhon kirkossa pianovirtuoosin seuraan liittyvät Emma Vähälä, Anna-Leena Haikola, Olli Kilpiö ja Tuomas Lehto Johannes Brahmsin pianokvintettoa tulkitsemaan.

Hauhon musiikkijuhlien kotipaikassa Hahkialan Kartanossa kuullaan päiväkonsertteja keskiviikosta perjantaihin klo 14. Lauantai-iltana 8.7.  Hahkialan Makasiiniklubille saapuu kitaravirtuoosi ja uskomattoman monialainen muusikko Marzi Nyman ystävineen. Makasiiniklubin tunnelmassa  liikutaan Marzin tuntien musiikkilajista toiseen, eikä vauhtia tule varmasti puuttumaan.

OHJELMA 2017

Kauniaisten musiikkijuhlat 2017: Rohkeasti uudistunut ohjelma

8. Kauniaisten musiikkijuhlat KMJ järjestetään 28.10.–5.11.2017. Festivaalin uusi taiteellinen johtaja, kapellimestari ja viulutaiteilija Jan Söderblom on suunnitellut rohkeasti uudistetun ohjelman tuttuihin esiintymistiloihin. Tiede ja filosofia ovat saaneet yhä suuremman roolin ja jousikvartettotulkinnat vuorottelevat tieteellisten ja filosofisten keskustelujen kanssa. Erilaiset työpajat ja popup-konsertit täydentävät tunnelmaa. Edellisen taiteellisen johtajan Seppo Kimasen aikana Kauniaisten musiikkijuhlat kasvoi viisipäiväisestä paikallistapahtumasta festivaaliksi, joka kerää yleisöä koko maasta ja kestää viikonlopusta viikonloppuun.

Suomalainen festivaalimaisema on runsaudensarvi. Tavoitteenani on, että KMJ tarjoaa siihen jotain ainutlaatuista ja inspiroivaa, jota pääkaupunkiseudun yleisö kokee tarvitsevansa syksyn pimeimpänä aikana, sanoo Söderblom.

Uusi elämyksiä tarjoava ohjelma
Tämän vuoden musiikkijuhlilla tutkimme useaan otteeseen, miten musiikki ja keskustelu innostavat toisiaan. Ohjelman uusina elementteinä ovat Wunderkammer, Quattro e quattro sekä Kamarimusiikkia matkalla kotiin.

Tänä vuonna olemme kutsuneet mukaan useita kotimaisia jousikvartetteja: Meta4, Kamus, Borea ja Uusi Helsinki-kvartetti. Kansainvälisiä kvartetteja ovat ruotsalainen Long Island String Quartet LISQ sekä venäläinen David Oistrakh String Quartet.

Erikseen on mainittava, että  Sebastian Fagerlundin uusi teos saa Suomen kantaesityksensä tämän vuoden festivaalilla. Lavalla nähdään myös Sami Pihlström, Sara Heinämaa, Minna Lindgren, Eero Tarasti, Folke Gräsbeck, Piia Komsi sekä festivaalin taiteellinen johtaja Jan Söderblom.

Rajat ylittävä tieteellinen yhteistyö
Kauniaisten musiikkijuhlien ohjelma on aina sisältänyt kunnianhimoisia tieteellisiä ja filosofisia elementtejä. Pyrimme luomaan festivaalin, jonka sisältö tarjoaa työkaluja tämän päivän yhä hajanaisemman todellisuuden yhdistämiseksi orgaaniseksi kokonaisuudeksi.

Ohjelmatarjonnan täydentämiseksi ja tieteellisten ohjelmakohtien tietopohjan vahvistamiseksi festivaali on aloittanut kolmivuotisen yhteistyön Tieteellisten seurain valtuuskunnan kanssa. TSV toimii katto-organisaationa yli 270 tieteelliselle seuralle ja neljälle tiedeakatemialle, joiden piirissä on yhteensä n. 250 000 jäsentä, ja on merkittävä ja riippumaton asiantuntijaelin tutkimusta ja tutkimus-politiikkaa koskevissa asioissa. Yhteistyön tieteellisenä asiantuntijana toimii professori Sami Pihlström.

Meillä on ollut onni löytää yhteistyökumppani, jonka pyrkimykset ovat samat kuin meillä. Minä haluan antaa kamarimusiikille uusia kontaktipintoja tieteellisesti suuntautuneen yleisön piirissä, ja TSV haluaa puolestaan löytää uusia kanavia lisätäkseen tietoisuutta toiminnastaan sekä tieteen ja tutkimuksen luonteesta nykypäivänä, sanoo Söderblom.

Joukkorahoituskampanja
Ensimmäistä kertaa festivaaliyleisölle tarjoutuu mahdollisuus joukkorahoituskampanjan kautta osallistua festivaalin toteuttamiseen. Joukkorahoitus on maailmanlaajuisesti katsottuna tulossa yhä yleisemmäksi keinoksi hankkia tukea erilaisille projekteille. Ihminen voi pienellä tai isolla panoksella tukea hanketta, johon hän uskoo, ja riittävän monen pienen panoksen turvin voidaan toteuttaa suuriakin hankkeita. Festivaalin käyttämä palvelualusta on Mesenaatti.me

http://www.kauniaistenmusiikkijuhlat.fi/fi/ohjelma2017/


Grankulla musikfest 2017: Modigt förnyat program
Grankulla musikfest GMF ordnas för åttonde gången 28.10–5.11.2017. Festivalens nya konstnärliga ledare, kapellmästare och violinist Jan Söderblom har planerat ett modigt förnyat program till de bekanta estraderna. Vetenskap och filosofi har fått en allt större roll och stråkkvartettolkningarna varvas med vetenskapliga och filosofiska samtal. Olika verkstäder och popup-konserter kompletterar musiken och samtalen och skapar en unik stämning.
Under den tidigare konstnärliga ledaren Seppo Kimanens tid växte festivalen från en lokal femdagarsfestival till en festival som samlar publik från hela landet och pågår från veckoslut till veckoslut.

Den finländska festivalscenen är ett ymnighetshorn. Mitt mål är att vi ska kunna bidra med något unikt, något som huvudstadsregionen ska komma att se som ett inspirerande måste under höstens mörkaste tider, säger Jan Söderblom.

Ett nytt upplevelserikt program
Under årets musikfest undersöker vi vid flera tillfällen tillsammans hur musiken och debatten eggar varandra. De nya programhelheterna Wunderkammer, Quattro e quattro och Kammarmusik på vägen hem representerar de nya elementen i programmet. I år har vi bjudit in flera inhemska stråkkvartetter; Meta4, Kamus, Borea och Nya Helsingforskvartetten och internationellt; svenska Long Island String Quartet LISQ och ryska David Oistrakh String Quartet. På programmet står också det finska uruppförandet av Sebastian Fagerlunds nya verk. På scenen ses också bl.a. Sami Pihlström, Sara Heinämaa, Minna Lindgren, Eero Tarasti, Folke Gräsbeck, Piia Komsi och musikfestens konstnärlige ledare Jan Söderblom.

Gränsöverskridande vetenskapligt samarbete
Grankulla musikfest har alltid haft ambitiösa inslag av vetenskap och filosofi i programmet. Vi strävar efter att skapa en festival vars innehåll erbjuder verktyg att sammanfoga dagens allt mer splittrade verklighet till en organisk helhet.

För att komplettera programpaletten och stärka kunskapsbasen för de vetenskapliga inslagen har festivalen inlett ett treårigt samarbete med Vetenskapliga samfundens delegation VSD. VSD är en takorganisation för över 270 vetenskapliga samfund och fyra vetenskapsakademier med sammanlagt ca 250 000 medlemmar. VSD är ett betydande och oavhängigt sakkunnigorgan i frågor som gäller forskning och forskningspolitik. Som vetenskaplig rådgivare fungerar professor Sami Pihlström.

Vi har haft turen att hitta en samarbetspart som har samma ambitioner som vi. Jag vill ge kammarmusiken nya kontaktytor till den vetenskapligt inriktade publiken och VSD vill hitta nya kanaler för att sprida medvetenheten om sin verksamhet och om vetenskapens och forskningens väsen i vår tid, säger Söderblom.

Kampanj för gräsrotsfinansiering
För första gången bjuds festivalpubliken in för att via en gräsrotsfinansieringskampanj vara med och förverkliga festivalen. Gräsrotsfinansiering blir globalt ett allt vanligare sätt att få stöd för olika projekt, och samtidigt ett allt vanligare sätt att använda pengar på ett upplyst sätt. Man kan gå in och stödja projekt man tror på med en mindre eller större summa. När många människor bidrar med små summor blir det plötsligt möjligt att förverkliga också stora projekt. Det har blivit allt lättare att mötas på internet och sociala medier och därmed uppleva delaktighet och gemenskap. Med hjälp av gräsrotsfinansiering förverkligas i dag ett flertal nya projekt. Alla samhällsmedlemmar kan vara med och ge uppsving åt och stödja projekt man tror på. Festivalen använder plattformen Mesenaatti.me.

http://Hela programmet finns på grankullamusikfest.fi/program

Key Ensemblen mieskokoonpano konsertoi äitienpäivänä Brinkhallin kartanossa

Kamarikuoro Key Ensemblen kahdeksanhenkinen mieskokoonpano esiintyy sunnuntaina 14.5 klo 15 Brinkhallin kartanossa Turun Kakskerrassa. Ennen konserttia kartanossa järjestetään äitienpäivälounas klo 13. Tapahtuma on osa Suomi 100 –juhlavuoden ohjelmaa.

Key Ensemblen mieskokoonpano näyttää herkemmän puolensa ja esittää etenkin äideille suunnatussa ohjelmistossaan sulosointuisia serenadeja niin satavuotiaasta Suomesta kuin muualtakin maailmalta.  Konsertti on osa Key Ensemblen kartanokonserttien sarjaa, joista ensimmäinen järjestettiin huhtikuussa Raadelman kartanossa.

”Ohjelmisto koostuu perinteisistä mieskuoroserenadeista, kuten Leevi Madetojan Hän kulkevi kuin yli kukkien –teoksesta, mutta joukossa on myös uudempia sävellyksiä, esimerkiksi turkulaistuneen säveltäjä Lauri Mäntysaaren kaunis Minä suutelen sinulle siivet –kappale.  Key Ensemblen miesosasto on tunnettu erityisesti tummista sävyistään, ja onkin hienoa päästä näyttämään yleisölle miten kokoonpano taipuu myös hyvin herkkään ohjelmistoon. Hunajaisia sävelmiä on tarjolla niin paljon, että mehiläisiäkin pyörryttää! ”, kertoo ohjelmiston suunnitellut tenorien äänenjohtaja Teemu Mustonen.

Ennen konserttia Brinkhallin kartanossa tarjoillaan äitienpäivälounas klo 13 alkaen. Lounaan aikana Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön puheenjohtaja  Kaija Hartiala kertoo kartanon vaiherikkaasta historiasta.

Arvio: Kent Nagano ja RSO tavoittivat Brucknerin sinfonisen logiikan ytimen

 

RSO ja Kent Nagano valmiina sukeltamaan Brucknerin adagioon.  Kuva © Jari Kallio

RSO ja Kent Nagano valmiina sukeltamaan Brucknerin adagioon. Kuva © Jari Kallio

Anton Brucknerin kahdeksas sinfonia (1884-87, uudistettu 1889-90) kahdesti saman viikon sisään on melko lailla harvinainen ilo konserttivieraalle. Varsinkin kun tuon sinfonioista mitä vaikuttavimman saa kuulla kahtena niin kerrassaan erilaisena, mutta tahoillaan äärettömän oivaltavana toteutuksena.

Maanantaina Sir Simon Rattle johti Bruckner-seikkailun Berliinissä, torstaina oli vuorossa Radion sinfoniaorkesterin ja Kent Naganon kristallinkirkas matka säveltäjän sinfonisen logiikan ytimeen.

Sekä Rattle että Nagano johtivat kahdeksannen sinfonian Robert Haasin editiona (1939). Tämä yhtäältä varsin kiistelty mutta toisaalta itsepintaisesti suosionsa säilyttänyt editio on kiehtova yhdistelmä, jonka lähtökohtana on Brucknerin uudistama sinfonian vuoden 1890 laitos, jonka adagioon ja finaaliin Haas palautti vuoden 1887 alkuperäisversiosta vaikuttavia katkelmia, jotka säveltäjä oli pudottanut pois teostaan uudistaessaan.

Brucknerin tapauksessa kysymys kunkin edition ”autenttisuudesta” on varsin monitahoinen, eräänlainen partituurin kirjaimen ja tarkoituksen hermeneuttinen kehä, jossa ei ole yksiselitteisen oikeita tai vääriä tulkintoja, ainoastaan vaihtoehtoisia, eri tavoin perusteltavissa olevia päätelmiä.

Voimme tarkastella Brucknerin asemaa hänen omana aikanaan kenties osuvimmin siteeraamalla Edgar Varèsen toteamusta, jonka mukaan taiteilija ei ole edellä aikaansa, vaan suurin osa ihmisistä on ajastaan jäljessä.

Brucknerin kohtalona oli kohdata aikalaistensa laajamittainen ymmärtämättömyys, pahimmillaan suoranainen vihamielisyys, jolla monet hänen teoksensa kampitettiin niiden enemmän tai vähemmän epäonnistuneissa kantaesityksissä. Näkyvimmän poikkeuksen muodosti seitsemäs sinfonia (1881-83, uudistettu 1885), joka oli yksi harvoja Brucknerin menestyksiä hänen elinaikanaan.

Kahdeksas sinfonia ei kuitenkaan ollut menestys alkuperäisessä 1887 asussaan. Kapellimestari Hermann Levi tyrmäsi sen heti partituuriin tutustuttuaan, jonka seurauksena Bruckner ryhtyi muokkaamaan sinfoniaansa rakenteellisesti ja orkestraalisesti uuteen uskoon.

Brucknerin muokkauksista on vaikea sanoa yksiselitteisesti ohjasivatko niitä ensisijaisesti säveltäjän sinfonisen ajattelun muutokset vai yksinkertaisemmin käytännöllinen halu saada sinfonioita esitetyksi. Huomionarvoista näissä revisioissa on tietenkin myös se, että Brucknerilla ei ollut tapana hävittää varhaisempia versioitaan tai sanoutua niistä irti millään tavoin.

Niinpä ei ole ollenkaan kummallista, että Haas toimittaessaan kahdeksannesta sinfoniasta julkaisukelpoista editioita salli itselleen vapauden poiketa kohdakkoin Brucknerin 1890 versiosta. On myös huomautettava, että Haas ei tehnyt lisäyksiään täysin omavaltaisesti, vaan etupäässä hän palautti partituuriin katkelmia, jotka Bruckner itse oli alun perin suunnitellut sisällyttävänsä uudistettuun laitokseensa, mutta jotka hän oli sittemmin ruksannut yli ennen partituurin painamista vuonna 1892.

Niin tai näin, Haasin editio on kelvannut vuosien varrella niin Herbert von Karajanille, Günter Wandille, Bernard Haitinkille, Daniel Barenboimille kuin Christian Thielemannillekin. Kahdeksannen sinfonian levytyskatalogia tarkastellessa voi huomata teoksen päätyneen tallenteille kaikkein useimmin juuri Haasin editiona. Vaikka suosiosta ei voikaan sinänsä päätellä sen kummempia, todettakoon kuitenkin, että ihan tavatonta ei juuri tämän edition päätyminen nuottitelineille ole.

Tämän viikon konsertteihinsa Radion sinfoniaorkesteri oli työstänyt Kent Naganon johdolla varsin harvinaislaatuisen ja erittäin ilahduttavan Bruckner-näkemyksen. Allegro moderato -avausta kuunnellessaan ei voinut olla panematta merkille kuinka hätkähdyttävän läpikuultavan, mutta samalla täyteläisen soinnin orkesteri rakensi. Myös tempovalinnat tuntuivat istuvan musiikkiin kerrassaan osuvasti.

Naganolla ei ollut tarvetta lähteä alleviivaamaan ensimmäisen osan jännitteitä, vaan hän luotti musiikin luontaiseen kantokykyyn, joka antoi myös kuulijalle tilaa kokea musiikin rakenteiden ja harmonioiden seikkailun innostavan kuulaasti ja koskettavasti. Wagner-vaikutteet olivat toki aistittavissa, mutta Nagano ja RSO pitäytyivät johdonmukaisesti Brucknerin omassa identiteetissä, jonka siteet myöhäiseen Schubertiin olivat läsnä kenties voimakkaammin kuin yhdessäkään toisessa kuulemassani tämän sinfonian esityksessä.

Scherzon ja trion virtaava liike-energia ja hienovaraisesti toteutetut kontrastit veivät hetkittäin ajatuksia jopa Mozartiin. Oli ilo seurata, kuinka tämä suuri joukko muusikoita, suurempi kuin yhdessäkään muussa Brucknerin sinfonioista, pelasi yhteen ketterästi huomioiden liioittelematta sekä osan dramaturgisen kokonaisuuden että partituurin monet jännittävät detaljit. Muutamia pieniä epätarkkuuksia lukuun ottamatta RSO soi upeasti.

Brucknerin suuremmoinen adagio, feierlich langsam, doch nicht schleppend, lepäsi nautittavasti tasaisen pulssinsa yllä vailla itsetarkoituksellista viipyilyä. Musiikki sai soida ja kasvaa, mutta jälleen orkesteri ja Nagano kaihtivat turhaa paisuttelua. RSO:n soinnin vietäväksi oli ilo heittäytyä. Wagnertuubat tarjosivat lumouksenomaisia häivähdyksiä tuonpuoleisesta.

Adagion huipennuksessa ei ollut sitä pakahduttavuutta, mihin kuulija kenties on tottunut, mutta tähän eivät kapellimestari ja orkesteri selvästi pyrkineetkään. Sen sijaan nyt tarjoutui oiva tilaisuus kerrankin tarkastella nimenomaan Brucknerin taidokasta tapaa rakentaa osan kiehtova kokonaisarkkitehtuuri.

Huikea finaali oli RSO:lta kerrassaan komea taidonnäyte, joka eteni majesteetillisesta avauksestaan läpi mitä rikkaimpien soivien maisemien ennen kohoamistaan kohti hämmästyttävästi yhteen lomittuvien sinfonian teemojen kontrapunktista apoteoosia. Miten näin nerokasta musiikkia voikaan olla olemassa!

Siinä määrin ilahduttava ja uusia ajatuksia herättävä tämä ilta oli, että en panisi pahakseni, jos Kent Nagano ehtisi lähivuosina takaisin tänne kylmään Pohjolaan tekemään pari muutakin Brucknerin sinfoniaa Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

— Jari Kallio

Radion sinfoniaorkesteri
Kent Nagano, kapellimestari

Anton Bruckner: Sinfonia nro 8 (editio: Robert Haas)

To 11.5. 2017, klo 19
Musiikkitalo, Helsinki