Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Konsertin kolme sointiväriä –Trois Couleurs

Lohjan kaupunginorkesterin Trois Couleurs – ranskalaista barokkia konsertit esitetään sunnuntaina 19.11.2017 klo 15 Pusulan kirkossa ja 26.11.2017 klo 15 Karjalohjan kirkossa. Kokoonpanossa soittaa Petra Aminoff, traverso ja nokkahuilu, Mari Kunnari, traverso, Kaisa Kallinen, barokkiviulu, Miika Uuksulainen, viola da gamba ja Jouko Laivuori, cembalo.

Konsertin nimi ”Trois Couleurs”, Kolme väriä tuo ehkä joillekin kuulijoille mieleen Ranskan lipun värit tai ehkäpä Krzysztof Kieslowskin elokuvatrilogian. Ohjelmaa suunnitellessa mielessäni oli kuitenkin kolme sointiväriä, kertoo Miika Uuksulainen. Viulu ja viola da gamba esittelevät ensimmäisen, barokin jousisoitinten suolikielten lämpimänkarhean soinnin. Toinen väri tulee kahden puuhuilun miellyttävän pehmeästä soinnista. Jean-Marie Leclairin teoksessa saamme sitten kuulla, mitä seuraa, kun nämä värit yhdistetään. Menuetissa ja Badinagessa nokkahuilu tuo vielä pikantin lisän sointipalettiin. Cembalon vivahteikas bassolinjan soinnutus sävyttää kokonaisuuden.

Konsertissa kuultavat teokset ovat Marin Marais: Sonnerie de S.te Geneviève du Mont de Paris, Michel Pignolet de Montéclair: Quatrième Concert, Jean-Philippe Rameau: Pièces de clavecin en concerts IV, Jacques-Martin Hotteterre: Triosonaatti G-duuri Op 3 no 6 ja Jean-Marie Leclair: Deuxième Récréation de Musique d’une Exécution facile Op 8.

Arvio: Rattle ja Berliinin filharmonikot lumosivat Unsuk Chinin, Stravinskyn ja Rahmaninovin sointimaailmoilla

Sir Simon Rattle ja Unsuk Chin Philharmonien lavalla Chorós Chordónin kantaesityksen jälkeen. Kuva © Jari Kallio.

Sir Simon Rattle ja Unsuk Chin Philharmonien lavalla Chorós Chordónin kantaesityksen jälkeen. Kuva © Jari Kallio.

Berliinin filharmonikoiden Aasian kiertue käynnistyy ensi viikolla. Kuluvan viikonvaihteen aikana berliiniläisyleisö saa kuultavakseen tämän Sir Simon Rattlen kauden viimeisen Aasian kierroksen konserttien ohjelman perjantain ja lauantain konserteissa Philharmoniessa.

Aivan erityisen mielenkiintonsa monipuoliseen kiertueohjelmaan tuo vastikään Wihurin säätiön Sibelius-palkinnon saaneen Unsuk Chinin (s. 1961) uusi orkesteriteos Chorós Chordón, joka sai kantaesityksensä perjantai-illan konsertissa.

Seurakseen Chordós Chordón oli saanut kaksi samantyyppistä orkesterikokoonpanoa käyttävää, mutta riemastuttavan erilaista teosta. Illan avauksena kuultiin Igor Stravinskyn (1882-1971) liki surrealistinen Petrushka (1912, uudistettu 1947) ja päätöksenä puolestaan Sergei Rahmaninovin (1873-1943) kolmas sinfonia (1935-36).

Stravinskyn kolmen kuuluisimman baletin joukossa Petrushka on kertakaikkisen nerokas kummajainen sanan mitä positiivisimmassa merkityksessä. Koska teos on niin suosittu, tulee harvemmin ajatelleeksi, kuinka vallankumouksellisen omapäinen tuo sävellys onkaan. Siinä missä Tulilintu (1910) hurmaa hehkuvan värikylläisenä sointiseikkailuna ja Kevätuhri (1911-13) puolestaan häikäisee modernismin airuena, on Petrushka mitä verrattomin sukellus kekseliään rytmiikan, tarttuvien melodioiden sekä taidokkaan persoonallisen orkestraation taianomaiseen maailmaan.

Petrushkan orkesterin keskuselementti on pianon concertante-osuus. Samantapaista kokoonpanoa Stravinsky käytti sittemmin myös Kolmiosaisessa sinfoniassaan (1942-45). Ison orkesterin värejä Stravinsky käyttää jo selvästi omaleimaisemmin kuin vielä Tulilinnussa, joka ammentaa suoremmin traditiosta.

Puhaltimille, erityisesti huilulle ja trumpetille, Stravinsky kirjoittaa hienoja, haastavia osuuksia, ja lyömäsoittimilla on entistä olennaisempi rooli soivassa kokonaisuudessa. Rytmiikka katsoo epäsäännöllisine aksententteineen ja vaihtuvine tahtilajeineen jo Kevätuhriin ja paikoin sen ohikin.

Aihepiiriltään, tematiikaltaan ja koko olemukseltaan Petrushka ammentaa venäläisestä perinteestä, mutta Stravinsky rakentaa näistä aineksista kokonaan omanlaisensa soivan kaikkeuden, jonka lumo vie kuulijan vastustamattomasti mukanaan.

Lumoavaa oli myös Berliinin filharmonikoiden ja Rattlen heittäytyminen Stravinskyn rikkaan partituurin toteutukseen. Sävelkudoksen mitä moninaisimmat palaset loksahtivat hienosti paikoilleen kuitenkin niin, että Petrushkan hätkähdyttävän raju omaperäisyys ja riemastuttava vaaran tunne säilyivät herkullisesti musiikin ytimessä. Yksityiskohtien huoliteltu toteuttaminen ei johtanut siloitteluun, vaan tuloksena oli mitä elävin ja nautittavin kokonaisuus tulvillaan hienoja sooloja ja rikasta yhteissointia.

Väliajan jälkeen edessä oli seikkailu hyvin toisenlaiseen omaperäiseen soivaan universumiin. Unsuk Chin viittaa Berliinin filharmonikoille säveltämä Chorós Chordónin kreikankielisen otsikon kaksoismerkityksellä yhtäältä musiikillisesti jousien tanssiin ja toisaalta hiukkasfysiikan säikeiden tanssiin tai värähtelyyn.

Jousilla ja koko orkesterin moninaisilla väräjävillä soinneilla aina silkkipaperin hankauksesta puhallintremoloihin saakka onkin keskeinen sija Chorós Chordónin soivassa rakenteessa. Teos matkustaa myös hienovireisen hälyn ja musiikin rajoilla hieman samaan tapaan kuin György Ligetin (1923-2006) 60-luvun tuotannossa sitä kuitenkaan varsinaisesti jäljittelemättä.

Chorós Chordónin vaikuttavimpia hetkiä ainakin näin ensikohtaamisella olivat pianon, harpun, lyömäsoitinten ja jousien säikeittäin punoutuva avaus sekä huipennusten väliset hiljaisuuden rajoille hiipiytyvät sointimaailmat, joissa saattoi aistia jonkin aivan uudenlaisen kaikkeuden häivähdyksiä.

Orkesteri ja Rattle tekivät tarkkaa työtä Chorós Chordónin sointien, rytmiikan ja kokonaisarkkitehtuurin parissa antaen teokselle vaikuttavan ensiesityksen, jonka intensiivisesti keskittynyt yleisö otti varsin innokkaasti vastaan. Aasian kiertueensa aikana Berliinin filharmonikot esittävät Chorós Chordónin viidesti antaen sen tulevalle esitystraditiolle täten erinomaisen alun.

Illan päätöksenä kuultu Rahmaninovin kolmas sinfonia kuuluu säveltäjänsä harvalukuisten, mutta sitäkin merkittävimpien myöhäisteosten joukkoon. Sinfonia syntyi Luzernin maisemissa Sveitsissä vuosina 1935-36.

Rahmaninovin a-mollisinfonia on kolmiosainen. Sen keskimmäinen osa kietoo jännittävällä tavalla yhteen scherzon ja adagion. Tanssilliset aiheet kulkevat läpi kaikkien osien vuorotellen katkeransuloisen syksyisen lyyrisyyden kanssa. Säveltäjälle tyypilliseen tapaan pahaenteinen Dies irae -motiivi on jälleen kekseliäästi punottuna kokonaisuuteen.

Sinfoninen muotoajattelun irtautuminen perinteestä on Rahmaninovin myöhäistuotannon kiinnostavampia piirteitä. Kolmannen sinfonian ja sen seuraajan, Sinfonisten tanssien, op. 45 (1940) rakenne noudattaa periaatteessa kolmiosaista kaavaa, mutta osien sisällä toisiinsa kietoutuu varsin erityyppisiä sinfonisia elementtejä. Teosten myöhäisromanttinen pinta kätkeekin alleen varsin innovatiivisia ratkaisuja, mikäli kuulija suostuu haastamaan mielikuvansa Rahmaninovista menneen maailman nostalgikkona.

Perjantai-illan konsertissa Rahmaninovin muotoajattelun raikkaus tulikin hienosti esiin Sir Simonin ja Berliinin filharmonikoiden näkemyksessä kolmannesta sinfoniasta. Toki illan kuluessa saatiin myös nauttia täysin mitoin berliiniläisten hehkuvasta Rahmaninov-soinnista, mutta kolmas sinfonia tuntui piirtyvän ennen kaikkea omaperäisenä sinfonisena maailmana, jonka moninaiset sävyt, tunnelmat ja soinnilliset ratkaisut saivat hienon toteutuksen.

Kuten nykyisin on onneksi tapana, Rattlen ja orkesterin tulkinnassa kuultiin ensimmäisen osan laajan kertaus sekä ne muutamat katkelmat, jotka Rahmaninov ja esimerkiksi Eugene Ormandy aikoinaan jättivät pois kolmannen sinfonian levytyksistään.

Illan aikana saatiin kuulla kolme hyvin erilaista soivaa kaikkeutta, joiden kaikkien perustana on jotakuinkin sama orkesterikokoonpano. Kaikki kolme teosta ovat myös syntyneet länsieurooppalaisessa ympäristössä kaukana säveltäjiensä juurilta. Kulttuurin matka rajojen yli on suurta rikkautta, kuten illan huikea musiikillinen anti jälleen kerran osoitti. Perjantai-illan perusteella Berliinin filharmonikoiden Aasian kiertueen kuulijoita odottavat hienot kokemukset.

— Jari Kallio

Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Igor Stravinsky: Petrushka (1947 versio)
Unsuk Chin: Chorós Chordón (kantaesitys)
Sergei Rahmaninov: Sinfonia nro 3 a-molli, op. 44

Philharmonie, Berliini
Pe 3.11. klo 20

Sibelius-Akatemia tarjoaa marraskuussa kolme maksutonta orkesterikonserttia

Huippuvierailijana itävaltalainen kapellimestari Johannes Meissl

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin sisarkokoonpanot Academy Woodwinds, Academy Brass ja Sibelius-Akatemian kamariorkesteri tarjoavat romanttista hehkua ja kansainvälisiä tuulahduksia marraskuun ilmaiskonserteissaan 9., 17. ja 24. marraskuuta.

Puupuhaltimista koostuva Academy Woodwinds esittää lehtori Petri Komulaisen johdolla Beethovenin seitsemännen sinfonian harvoin kuultuna sovituksena Töölön kirkossa 9. marraskuuta. Konsertissa kuullaan myös W. A. Mozartin ja Richard Straussin musiikkia.

Jousisoittajista koostuva Sibelius-Akatemian kamariorkesteri esiintyy Lönnrotinkadun Vanhassa kirkossa 17. marraskuuta. Kapellimestarina nähdään tällöin viulistina ja kamarimuusikkonakin tunnettu itävaltalaiskapellimestari Johannes Meissl, joka tunnetaan maineikkaan muusikko- ja pedagogiuransa lisäksi myös Wienin musiikkiyliopiston kamarimusiikki-instituutin, International Summer Academyn ja European Chamber Music Academyn johtajana. Hän on vuodesta 1980 lähtien vaikuttavaa kansainvälistä uraa tehneen Artis-kvartetin jäsen sekä tunnettu pedagogi: esimerkiksi Suomen menestyneimpiin jousikvartetteihin lukeutuva Meta4 mainitsee Johannes Meisslin yhtenä merkittävimmistä opettajistaan. Konsertissa kuullaan muun muassa Mozartin loistokas käyrätorvikonsertto, jonka solistina esiintyy myös Tapiola Sinfonietan riveihin hiljattain astunut Sibelius-Akatemian opiskelija Ilkka Hongisto.

Vaskipuhaltimista koostuva Academy Brass esiintyy Vanhassa kirkossa 24. marraskuuta esittäen hehkuvan kirjon vaskiyhtyeelle sävellettyä musiikkia Aaron Coplandista Edvard Griegiin ja Paavo Heiniseen. Orkesteria johtaa Helsingin poliisisoittokunnan ylikapellimestari Sami Ruusuvuori.

Academy Woodwinds, joht. Petri Komulainen
To 9.11. klo 19.00
Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4
Strauss: Serenadi op. 7
Mozart: Serenadi puhaltimille c-molli K. 388/384a
Beethoven: Sinfonia no. 7 op. 92 (sovitus: tuntematon)

Sibelius-Akatemian kamariorkesteri, joht. Johannes Meissl
Pe 17.11. klo 19.00
Vanha kirkko, Lönnrotinkatu 6
Solistina Ilkka Hongisto, käyrätorvi
W.A. Mozart: Käyrätorvikonsertto nr. 4
Franz Schubert: Sinfonia nr. 3
Arnold Schönberg: Kirkastettu yö (Verklärte Nacht) op. 4

Fanfare for the Common Man – Academy Brass, joht. Sami Ruusuvuori
Pe 24.11. klo 19.00
Vanha kirkko, Lönnrotinkatu 6
Aaron Coplandin, Edvard Griegin, Usko Meriläisen, Paavo Heinisen, Anton Brucknerin ja Richard Straussin musiikkia.

Nuori Y-sukupolven kapellimestari Taavi Oramo korvaa Mario Venzagon Tapiola Sinfoniettan konsertissa

Kapellimestari Mario Venzago on perunut esiintymisensä Tapiola Sinfoniettassa 10.11. sairastumisensa takia. Hänen tilallaan konsertin johtaa uuden sukupolven monilahjakas kapellimestari Taavi Oramo. Ohjelmaan ei tule muutoksia. Konsertissa kuullaan muun muassa Lotta Wennäkosken uusi Susurrus-kitarakonsertto, jossa solistina on Petri Kumela, sekä Schönbergin suosittu jousiorkesteriteos Verklärte Nacht.

Taavi Oramo edustaa Y-sukupolven lahjakkaita muusikkoja, jotka tekevät yhtaikaisesti uraa monilla musiikin aloilla ja eri taiteenlajien edustajien kanssa. Oramo on valmistunut Sibelius-Akatemiasta klarinetistiksi 2015 ja opiskelee tällä hetkellä orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla Atso Almilan johdolla.Elektronisen musiikin parissa hänen tunnetuimpia laboratorioitaan on Tölölab-improvisaatiokollektiivi. Oramo esiintyy aktiivisesti myös soolo- ja ensemblelaulajana ja hän on tuottanut lukuisia tapahtumia, kuten Eloa-festivaalit 2015-17.

1917-2017 -otsikkoa kantavassa konsertissa teosten ajallinen säde kattaa noin sata vuotta.  Arnold Schönbergin jousisekstetto Verklärte Nacht valmistui jo syksyllä 1899, mutta vuonna 1917 säveltäjä teki siitä jousiorkesterisovituksen, yhden hänen soitetuimmista teoksistaan. Noin sata vuotta myöhemmin Lotta Wennäkoski sävelsi kitarakonserton, joka sai nimen Susurrus. Nimi tarkoittaa kahinaa tai rahinaa.  ”Olen lähestynyt konserttoa sekä reippaan humoristisesti että vilpittömän lyyristäkin ilmaisua tavoitellen. Toisaalta olen halunnut sisällyttää konserttoon myös kauniina kimaltavia hetkiä sekä hiljaisuuden rajamaiden kuulostelua”, kertoo Wennäkoski. Lokakuussa 2017 kantaesityksensä saaneen kitarakonserton solistina on Petri Kumela. Toisenlaista aikajännettä edustaa Robert Schumannin sinfonia g-molli ”Zwickau”. Säveltäjä itse sai valmiiksi 1830-luvulla sinfonian kaksi ensimmäistä osaa, mutta kolmas ja neljäs osa jäivät luonnosasteelle. Kapellimestari Marc Andreae teki teoksesta vuonna 1972 kiitosta saaneen edition, jossa hän on muun muassa korjannut orkestraatiota ja täydentänyt toisen osan päätöstä.

Pe 10.11.2017 klo 19, Espoon kulttuurikeskus

”1917-2017”

Tapiola Sinfonietta
Taavi Oramo, kapellimestari
Petri Kumela, kitara

Robert Schumann: Sinfonia g-molli ”Zwickau”, Marc Andreaen loppuunsaattama
Lotta Wennäkoski: Kitarakonsertto ”Susurrus”
Arnold Schönberg: Kirkastettu yö op. 4b

Kapellimestari vaihtuu Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa 3.11.

Kapellimestari vaihtuu Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa 3.11. Mihhail Gerts korvaa Joana Carneiron.

Helsingin kaupunginorkesterin 3.11. konsertin kapellimestari Joana Carneiro on joutunut peruuttamaan esiintymisensä Helsingissä. Konsertit johtaa kapellimestari Mihhail Gerts. Ohjelma säilyy esiintyjävaihdoksesta huolimatta aiemmin ilmoitetun mukaisena.

Pe 3.11. klo 19.00, Helsingin Musiikkitalo

Helsingin kaupunginorkesteri
Mihhail Gerts, kapellimestari
Tianwa Yang, viulu

Felix Mendelssohn: Hebridit-alkusoitto
Benjamin Britten: Viulukonsertto
Robert Schumann: Sinfonia nro 4

Lisätiedot: http://www.mihhailgerts.com/