Amfion pro musica classica

Arvio: McCreesh ja Gabrieli riemastuttivat Haydnin Vuodenajoilla Wrocławissa

 

Paul McCreesh johti sunnuntaina Haydnin Vuodenajat Wrocławissa 185 muusikon voimin.  Kuva © Jari Kallio.

Paul McCreesh johti sunnuntaina Haydnin Vuodenajat Wrocławissa 185 muusikon voimin. Kuva © Jari Kallio.

Tänä keväänä minulla on ollut harvinainen ilo kuulla Joseph Haydnin myöhäistuotannon mestariteos Vuodenajat (1799-1801) peräti kolmesti. Tämä yhä jossain määrin Luomisen (1796-98) varjossa piilevä verraton oratorio ansaitseekin jokaisen esityksenä.

Juuri Luomisen suosion siivittämänä Haydn lähti työstämään viimeistä suurteostaan wieniläisten aristokraattien tilauksesta. Vuodenaikojen kiertoa ja ihmiselämän vaiheita peilaavan libreton laati Luomisen tavoin Gottfried van Swieten, joka käytti pääasiallisena lähteenään James Thomsonin laajaa runoelmaa The Seasons (1726-1730)

Swieten laati Vuodenaikojen libretosta alun perin sekä saksan- että englanninikielisen version Haydnin toivomuksesta. Englanninkielisestä tekstistä tuli kuitenkin melkoinen kummajainen. Van Swieten ei nimittäin käyttänyt Thomsonin alkuperäistä tekstiä, vaan hän käänsi oman saksankielisen librettonsa englanniksi huolehtien lähinnä tekstin yhteensopivuudesta sellaisenaan saksankielisen libreton pohjalta sävellettyyn musiikkiin. Lopputuloksena oli varsin epäidiomaattinen teksti, jonka suosio on jäänyt hyvin vähäiseksi. Niinpä Vuodenaikoja onkin esitetty lähinnä saksankielisenä laitoksena.

Tämän viikon Gabrieli Consort and Playersin konsertteja sekä ensi vuonna julkaistavaa levytystä varten Paul McCreesh oli toimittanut Vuodenaikoihin uuden englanninkielisen libreton, joka huomioi tarkoin sekä tekstin laulettavuuden että sen idiomaattisen uskollisuuden Thomsonin alkuperäiselle runoelmalle. Tämän libreton voisikin kuvitella vähitellen yleistyvän konserttikäytössä saksankielisen rinnalla.

Wrocławin uudessa musiikkikeskuksessa Vuodenajat kuultiin McCreeshin johdolla peräti 185 muusikon voimin. Haydn johti aikoinaan teoksen Wienissä vastaavalla kokoonpanolla vuoden 1801 lopulla.

Kokonaisuutena McCreeshin Vuodenajat oli mitä nautittavin ja monella tapaa uusia ajatuksia herättävä kokemus, kuten hänen vastaava projektinsa Luomisen parissa kymmenkunta vuotta sitten. McCreeshillä vaikuttaisi olevan aivan erityinen suhde Haydnin musiikkiin, mikä tekee hänen lähestymistavastaan kerrassaan ainutlaatuisen.

Vuodenaikojen musiikillinen rikkaus perustuu yhtäältä Haydnin verrattomaan keksintään ja toisaalta teoksen monikerroksiseen olemukseen. Musiikki on samanaikaisesti äärimmäisen kuvailevaa, jopa konkreettista, mutta toisaalta mitä syvällisintä ja vertauskuvallisinta. Tämä dialektiikka avaa monenlaisia tulkintamahdollisuuksia, joissa olennaista on syleillä molempia ulottuvuuksia.

Wrocławin konsertti tarjosi Haydnin musiikin monipuolisen kokonaisuuden erinomaisesti tasapainotettuna. Kuvailevuutta ja teatraalisia tehokeinoja ei säästelty tai siloteltu, mutta musiikki ei koskaan pelkistynyt sarjaksi efektejä. McCreeshin johdolla Vuodenajat oli todella Haydnin magnum opus.

Ensimmäisenä kuulijan huomio kiinnittyi tietenkin periodisoittimiin sekä orkesterin huikeisiin mittasuhteisiin ja virtuositeettiin. Gabrielin ja Wrocławin barokkiorkesterin jäsenet sekä vierailevat muusikot monista eurooppalaisista periodiorkestereista muodostivat saumattoman kokonaisuuden, josta voisi nostaa esiin loputtomasti riemastuttavia esimerkkejä, mutta tässä yhteydessä tyydyttäköön muutamiin havaintoihin.

Orkesterin istumajärjestys oli suunniteltu musiikin antifonaalisen luonteen huomioiden. Puupuhaltimet ja käyrätorvet istuivat kahtena kuorona näyttämön kummallakin puolen. Pasuunoiden ja fagottien laajat sektiot oli sijoitettu lavan takaosaan. Tämä sijoittelu palveli musiikin rakennetta erinomaisesti.

Suuren orkesterin sointi toi musiikkiin aivan oman sävynsä, jonka kautta Haydnin yhteys hänen seuraajiinsa kävi tavanomaista ilmeisemmäksi. Instrumentaalisissa tehoissa kurkotettiin välillä likiwagneriaaniseen maailmaan saakka.

Metsästyskuorossa kuultiin Haydnin Wienin-konserttien tapaan peräti kymmentä käyrätorvea, joiden pauhu oli kerrassaan huikea kokemus. Samoin kahden patarumpalin vaikuttava vuoropuhelu teoksen avauksessa ja ukkosmusiikissa oli ilahduttavaa kuultavaa. Myös yli kolmimetrisen kontrafagotin riemastuttavan karhea sointi piirtyi mieleen mitä suurimmalla riemulla. Kiitos periodi-instrumenttien ja McCreeshin taitavan balansoinnin läpikuultavuus säilyi soinnissa kaiken aikaa tehden Haydnin kontrapunktista äärettömän nautittavaa.

McCreeshin huolella valikoidut solistit, Carolyn Simpson, Jeremy Ovenden ja Andrew Foster-Williams olivat ihanteellinen trio, jonka musiikillinen taitavuus ja esimerkillinen eläytyminen tekstin rikkaana polveileviin tunnelmiin railakkaasta komediasta pysähdyttävään itsetutkiskeluun teki syvän vaikutuksen. Gabrielin laulajat ja NFM-kuoro soivat upeasti intiimeimmistä hetkistä auringonnousu- ja ukkoskuorojen järisyttäviin tehoihin. Viinin ylistyksessä kuorolaiset pääsivät myös lyömäsoittajiksi tamburiinein ja triangelein.

Wrocławin Vuodenaikoja ilahduttavampaa keskikesän juhlaa voi tuskin kuvitella. Mielenkiintoista kuulla, miten levytys onnistuu vangitsemaan konsertin riemun.

 — Jari Kallio

Gabrieli Consort and Players
Worcławin barokkiorkesteri
NFM-kuoro
Paul McCreesh, kapellimestari
Carolyn Simpson, sopraano
Jeremy Ovenden, tenori
Andrew Foster-Williams, baritoni

Joseph Haydn: Vuodenajat

Narodowe Forum Muzyki, Wrocław
Su 19.06.2016, klo 18.00

Vastaa

Post Navigation