Konsertti alkaa eräänlaisella 1900-luvun klassikolla, Edgar Varèsen harvoin esitetyllä Octandrella, teos, jonka eklektinen orkestraatio ja tiivis ekspressionistinen ilmaisuvoima on inspiroinut lukuisia säveltäjiä vuosien mittaan.
Jostain kumman syystä Straussin Oboekonsertto ei ole sekään erityisen usein esitetty, vaikka se onkin harvoja \”suuria\” konserttoja oboekirjallisuudessa. Mozartiaaniseksi kutsuttu konsertto edustaa Straussia klassisimmillaan.