Myöhäisromanttisten säveltäjien tavoitellessa 1900-luvun alkupuolella yhä laajempia muotoja ja uhkeampia sointeja, Anton Webern pyrki dodekafonian eli 12-säveljärjestelmän kautta aina vain keskittyneempään ja rajatumpaan ilmaisuun. Arvo Pärt on paennut romanttista nautinnonhalua henkistyneeseen askeesiin, jossa myös Webernin tiukat rakenteet on hylätty osana länsimaista kontrollinhalua. Orient & Occidentissa Pärt elehtii kunnioittavasti itään, muistuttaen eurooppalaisen taiteen velasta orientin kulttuurille. Webern tunnusti wieniläiset juurensa sovittaessaan uskollisesti Schubertin Saksalaisia tansseja orkesterille, mutta Schubert tähysi kolmannen sinfoniansa finaalissa Rossinin iloiseen Italiaan.