Konserttia edeltää Suomen Wagner-seuran tilaisuus \”Wagner-laulajien kouluttamisesta\” klo 17.15-18.30 Kamarimusiikkisalissa. Aihetta alustaa musiikin lisensiaatti Outi Kähkönen.

On niitä muitakin tshekkiläisiä sinfonikkoja kuin Dvorák! Bohuslav Martinu (1890-1959) sävelsi kuusi sinfoniaa, joiden räiskyvät rytmit ja tarttuvat melodiat jäävät soimaan kuulijan mielessä. HKO esittää Martinun viimeisen sinfonian ”Fantaisies symphoniques” (1951-53) ja haastaa näin yleisönsä tutustumaan hänen muihinkin teoksiinsa.

”Kolme illuusiota” ovat vuonna 2008 100 vuotta täyttävän Elliot Carterin voimannäyte neljän vuoden takaa. Bostonin sinfoniaorkesterille ja James Levinelle sävelletty teos käsittelee nykyajan harhakuvitelmia, joiden perässä juoksevat niin yksilöt kuin kansakunnatkin. Micomicon on poimittu Cervantesin Don Quijotesta, jossa surullisen hahmon ritari yllytetään pelastamaan olematonta afrikkalaisvaltiota. Fons juventutis on ikivanha taru ikuisen nuoruuden lähteestä, jota kuolevaiset turhaan mutta tarmokkaasti etsivät. Thomas Moren Utopia on kirja, jossa luotiin unelma täydellisestä oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, jollaisia sekä Carter että Shostakovitsh ovat ehtineet nähdä kylliksi. (A. H.)

Hugo von Hoffmanstahl kirjoitti keskiaikaisen Jokamies-tarun näytelmäksi vuonna 1911 ja Sibelius sävelsi siihen musiikin viisi vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan aikana. Sveitsiläinen Frank Martin sävelsi Kuusi Jokamies-monologiaan toisen maailmansodan aikana ja orkestroi ne vuonna 1946. Kohtalokkaat ajat saivat säveltäjät tarttumaan opettavaiseen tarinaan miehestä, joka rypee synnissä, mutta tekee parannuksen ja palaa uskoon. Sekä Sibeliuksella että Martinilla oli vaikeuksia aiheen draamallisen toteutuksen kanssa ja molemmat onnistuivat parhaiten kuvatessaan syntisen ahdistusta. Sibeliuksen laaja ja mystinen Largo kurottaa pimeydestä kohti valoa. Martinilla sama käänne kuvataan neljännessä ja viidennessä monologissa: “Tahtoisin tulla kokonaan murskatuksi” – “Kyllä, minä uskon. Hän on tämän tehnyt”. (A. H.)