Mielenkiintoisen harmonikkaillan ohjelmassa on sekä urku- ja pianomusiikkia harmonikalla soitettuna ja tulkittuna, että uudempia jännittäviä harmonikkateoksia; esittäjänä harmonikkataiteilija Ari Lehtonen, joka saavutti vuonna 2007 ensimmäisen palkinnon arvostetussa Arrasate Hiria -harmonikkakilpailussa Espanjassa. Ari Lehtonen on esiintynyt mm. Tapiola Sinfoniettan, RSO:n ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin solistina. Harmonikalle sävelletyn modernin musiikin tulkitsemisen lisäksi Lehtosen erityisen kiinnostuksen kohteena ovat urku-, cembalo- ja pianokirjallisuuden transkriptiot. Vuonna 2008 hänet on kutsuttu konsertoimaan Serbiaan ja Espanjaan.
Lauluja Wienistä 1900-luvun alkupuolelta
Sibelius-Akatemian konserttisalissa eletään uudestaan 1900-luvun alkupuolen moderneissa wieniläistunnelmissa. Ohjelmistoon on valikoitunut mielenkiintoinen ja yleisöllekin kiitollinen otos erilaisia wieniläissäveltäjiä, joita hienot solistit tulkitsevat, kumppaninaan pianisti Lotta Emanuelsson.
Markku Luolajan-Mikkolan gambailua halki vuosisatojen
Aistikasta viola da gamban soittoa luvassa Helsingin tunnelmallisessa Saksalaisessa kirkossa, gamban ääressä Markku Luolajan-Mikkola. Teoksissa edustettuna eri aikakausia 1700-luvun alkuvuosikymmeniltä 2000-luvulle.
Irlannin uuden musiikin uusi kukoistus
Dublinin Uuden musiikin keskuksessa Contemporary Music Centressä tapahtuu jännittäviä asioita: nuoret irlantilaissäveltäjät ovat ottaneet ohjat käsiinsä. Vastikään perustettu Irish Composers’ Collective ei ole jäänyt odottelemaan julkista rahoitusta vaan on muodostanut säveltäjistä, muusikoista ja yleisöstä yhteisön, joka on sytyttänyt maahan uudenlaisen kiinnostuksen 2000-luvun irlantilaista nykymusiikkia kohtaan.
ICC ei rakenna konserttejaan vanhanaikaisesti tietyn teeman tai säveltäjän ympärille, vaan on seikkailunhaluisempi. Konsertteihin harjoitettavat kappaleet arvotaan aina sattumanvaraisesti. Hatusta vedettävistä lipukkeista rakentuu konsertteja, joissa elektroakustista teosta saattaa seurata jousikvartettoja ja perinteistä irlantilaista kansanmusiikkia ja avant gardea yhdistäviä fuusioteoksia.
Mikseivät uudet oopperat useinkaan onnistu?
New York Timesin musiikkitoimittaja ja -kriitikko Anthony Tommasini kysyy tuoreessa artikkelissaan, miksi uudet oopperat tuottavat suurimmaksi osaksi pettymyksen — eivät tee vaikutusta, tai ovat vain selvästi huonoja: ”Se on erityisen oleellinen kysymys nyt, kun uutta, nuorta yleisöä houkutteleviin teatraalisiin temppuihin käytetään enemmän resursseja kuin koskaan”.
Tommasini nostaa esiin kaksi hiljattain Yhdysvaltojen länsirannikolla ensi-iltansa saanutta produktiota, jotka ovat kompastuneet uuden oopperan sudenkuoppiin. Los Angelesin oopperan ja Pariisin Théâtre du Châtelet’n yhteistuotantona syyskuun 7. ensi-iltansa saanut The Fly (suom. Kärpänen) syntyi, kun Los Angeles Operan pääjohtaja Plácido Domingo päätti tuoda Hollywood-ohjaajan oopperan pariin. Yhdessä säveltäjä Howard Shoren kanssa Cronenberg ehdotti oopperan aiheeksi Vuoden 1986 tieteiselokuvahittiä ”The Fly”.
Tommasinin mukaan lopputuloksena oli näyttämöllisesti näyttävä mutta musiikillisesti epätyydyttävä ooppera. Muun muassa Taru Sormusten Herrasta -elokuvien säveltäjänä kannuksensa hankkineesta Howard Shoresta ei yksinkertaisesta ollut tehtävään: ”Hän kirjoittaa lauluäänelle kömpelöjä, päämäärättömiä kaarroksia ja näyttää yrittäneen tietoisesti välttää elokuvallisia krumeluureja, pyrkien sen sijaan säveltämään kunnollista vakavaa nykyoopperaa, atonaalisine pointillismeineen kaikkineen” – tuloksena oli kuitenkin ”lattean vakavahenkinen partituuri”.
Toinen uusi teos, kirjailija Amy Tanin vuoden 2001 novelliin perustuva The Bonesetter’s Daughter sai puolestaan maailmanensi-iltansa San Franciscon oopperassa syyskuun 13. päivänä. Se kopsahti vielä turhauttavampaan sudenkuoppaan: ”Pyrkiessään syvällisyyteen muutoin taitavat tekijät antoivat periksi houkutukselle lypsää musiikin ei-kielellisellä, aineettomalla voimalla sen sijaan, että olisivat keskittyneet tarinankerrontaan. Tuloksena oli ooppera [—], joka on täynnänsä abstrakteja, musiikillisesti ja draamallisesti tyhjänpäiväisiä jaksoja.”
Mallina onnistuneesta, musiikin voimaa ajattoman ilmaisijana hyödyntävästä uudesta oopperaproduktiosta Tommasini nostaa esiin Kaija Saariahon Adriana Materin: ”Libanolaisen kirjailijan Amin Maaloufin librettoon sävelletty ooppera on peräänantamaton, moderni tutkielma siitä, kuinka ihmisten erimielisyydet voivat synnyttää väkivaltaa ja fanaattisuutta. Oopperan tekijät keskittyvät nimeämättömässä sotatilassa olevassa maassa asuvaan Adrianaan, vahvaan naiseen, jonka sotilaaksi joutunut juopunut naapuri raiskaa. Mutta nerokas musiikki kohottaa ja jalostaa hänen tarinansa”.