Bo Hansson: Endless Border
Royal Holloway Choir, Rupert Gough
Hyperion
Ruotsalaisen säveltäjän Bo Hanssonin (s. 1950) kuoroteoksia sisältävä levy herättää monia kysymyksiä. Millaista sävelkieltä tulisi soveltaa kirkollisiin teksteihin 2000-luvulla? Kelpaako samantyyppinen musiikillinen ilmaisu sekä kirkkolatinaan että moderniin englanninkieleen?
Yksi levyn viehättävimmistä teoksista on sen avaava Som när handen vuodelta 1993, jonka Hansson on säveltänyt Annika Hultman Löfvendahlin runoon. Hiljaisen kuulostelevassa sekakuoroteoksessa runo ja musiikki kohtaavat koruttomasti ja olennaiseen keskittyen. Levyllä kuultavat muut teokset on sävelletty vuosien 2000 ja 2010 välillä. Hanssonin äidinkieli vaihtuu latinaksi ja englanniksi. Kunnianhimoisin ja kestoltaan mittavin teos on Missa brevis vuodelta 2008. Messussa samoin kuin raamatullisessa For as the rain (2009) -teoksessa on kuoron lisäksi urkuosuus.
Hansson nojautuu messussaan vahvasti gregoriaanisesta laulusta kumpuavaan perinteeseen, hän onnistuu parhaimmillaan antamaan uutta eloa ja merkitystä tuttuakin tutummalle liturgiselle tekstille. Hanssonin messun ilmaisu palvelee hengellistä tekstiä ja sen tulkintaa, säveltäjä jättää egonsa hienotunteisesti taka-alalle.
Jos en aivan varauksetta osaa innostua Bo Hanssonin kuoromusiikista, niin sitä suuremman ylistyksen on ansainnut levyllä esiintyvä brittiläinen The Choir of Royal Holloway Rupert Goughin johdolla. On ilo kuunnella nuorekkaan raikkaasti soivaa, kristallinkirkkaasti intonoivaa kuoroa. Mallikkaasti äänitetyltä levyltä välittyy selkeästi kuoron sijoittelu kirkkotilassa.