Amfion pro musica classica

Kansallisoopperan hallitus kokonaisuudessaan valittu

Espoon edustajana Kansallisoopperan säätiön hallituksessa jatkaa kokoomuslainen Eero Akaan-Penttilä. Hänet valittiin kolmivuotiskaudelle Espoon kaupunginhallituksen konsernijaoston kokouksessa tiistaina.

Taidetoimikunnat tukivat taidetta yli 24 miljoonalla viime vuonna

Taidetoimikunnat myönsivät yli 24 miljoonaa euroa tukea taiteelliseen toimintaan viime vuonna. Apurahan sai runsaat 2 500 henkilöä tai yhteisöä eli 43 prosenttia hakijoista. Hakijoita oli yli 6 000.

Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien myöntämä tukipotti nousi viime vuonna 4 prosenttia edellisvuodesta. Saman verran kasvoi apurahan saajien määrä.

Liedien ja oratorioiden tulkki Ernst Haefliger kuollut

Sveitsiläinen opperalaulaja Ernst Haefliger on kuollut. 87-vuotias tenori menehtyi sydänkohtaukseen synnyinkaupungissaan Davosissa.

Sibelius-Akatemian 125-vuotisjuhlat

Kutsu tuli, juhlapuku ja kunniamerkit, hauskaa – ja illalliset. Laittauduimme parhaisiimme. Finlandia-talon vaatenaulakolla muuan herra – jolla oli vain yksi kunniamerkki – käyttäytyi röyhkeästi. Luuli, että olin etuillut jonossa. Hän vaikutti joltain vuorineuvokselta. Juhla alkoi. Sibeliuksen Oma maa, ylevää. Melartinin viulukonsertto oli peruttu. Sääli, olisin tarkistanut kantaani tästä säveltäjästä joka oli parhaimmillaan miniatyyreissä, sellaisissa kuin Balladi: Kaksi joutsenta, pianolle op. 5 nr. 1, ihastuttava wagneriaanis-symbolistinen helmi. Mutta solisti oli sairastunut ja tilalle hälytetty vuorokaudessa Petteri Iivonen, joka soitti Sibeliuksen konserton. Hämmästyttävä taidon näyte, rytminen tarkkuus ja briljanssi.

Väliajalla tapasimme Pajamot. Saatoin onnitella Akatemian historiikista, arvoteos. Mutta väliajan jälkeen… vuorossa oli viihteellinen tunnin mittainen kooste Akatemian historiasta, jota kehysti gangsterielokuvasta lainattua rekvisiittaa ja vitsailua. Ei naurattanut ollenkaan. Kannatan kyllä cross-overia kun se tapahtuu sille sopivassa yhteydessä, mutta en tällaista tilannetajun puutetta. Jos ihmiset on kutsuttu paikalle arvokkaimman kategorian juhlaan suurella työllä ansaituin kunniamerkein on irvokasta joutua katsomaan amerikkalaistyyppistä viihdettä. Sellaisesta muuan saksalainen sosiologi käytti kuvaavaa nimitystä: symbolinen väkivalta.

Juhla huipentui Sibeliuksen Finlandiaan. Kuorot saapuivat käytäville, saatiin stererofoninen tilaefekti ja Leif Segerstam kääntyi yleisön puoleen: kaikki mukaan. Tervetullut idea, testi sille toimisiko Finlandia kansallishymninä, kuten on viime aikoina ehdotettu. Ei toiminut! Finlandia perustuu aivan liikaa aitosibeliaanisesti ja fennougrisesti yhden ja samaan motiivin liki muuttumattomalle rotaatiolle eli kierrätykselle – minkä tekniikan Sibelius oli ottanut kansanlaulusta James Heposkosken mukaan. Joukkolauluna tämä on hyvin yksitoikkoista. Paciuksen Maamme-laulussa on vaihtelevia rytmejä ja intervalleja, myös hyppyjä eikä vain asteittaista liikettä. Eläköön siis Pacius!

Punainen viiva -ooppera on ajankohtaisempi kuin koskaan

Tuskinpa Aulis Sallinen osasi kuvitella, että hänen 1978 säveltämänsä ooppera Punainen viiva olisi 28 vuotta myöhemmin jopa ajankohtaisempi kuin syntyaikanaan. Jopa niin, että uusintaensi-ilta osui täsmälleen samaan päivään, jolloin sata vuotta sitten suomalaiset vetivät punaiset viivansa. Ja kun seurasi oopperan korpimaisemaan sijoittuvaa tarinaa, ajatukset vaelsivat nykyhetkeen.