Carl-Maria von Weberin (1786-1826) Der Freischütz syntyi 1800-luvun alkupuolella, aikana, jolloin italiankielinen opera seria vielä hallitsi saksankielisen maailman näyttämöitä. Saksankielinen laulunäytelmä, Singspiel oli perinteisesti kevyttä, komediallista ajanvietettä – vaikka etenkin W.A. Mozartin Die Zauberflöte (Taikahuilu) oli näyttänyt, että myös sen parissa voidaan sukeltaa juhlallisiin ja jopa vakaviin aihepiireihin. Käytännössä saksankielistä vakavaa oopperaa ei ollut kuitenkaan olemassa, ja tätä tyhjiötä Dresdenin kuninkaallisen oopperan vastanimitetty johtaja, von Weber ryhtyi täyttämään vuonna 1817.
Hän sai jo samana vuonna käsiinsä saksalaisten kansantarinoiden kokoelman nimeltään Gespenterbuch (Kummituskirja), jonka yhdestä kertomuksesta, Freischützistä näytelmäkirjailija Friedrich Kind laati Weberille libreton. Innostunut säveltäjä ryhtyikin heti työhön, päämääränään synnyttää teos, joka näyttäisi suunnan saksankieliselle oopperalle. Sairastelun, työkiireiden ja kunnianhimoisten tavoitteidensa vuoksi Weberiltä meni peräti neljä vuotta ennen kuin ooppera tuli valmiiksi. Hän kuitenkin saavutti haluamansa: vuonna 1821 Berliinissä ensiesityksensä saanut Der Freischütz saavutti ennennäkemättömän suosion, se levisi kulovalkean tavoin kaikkien saksankielisten teattereiden ohjelmistoihin, eikä sen suosio – ainakaan saksankielisessä maailmassa – ole laantunut vieläkään.
Der Freischützin suosiota selittää osaltaan teoksen perinpohjainen saksalaisuus: saksalaiseen kansansatuun perustuvassa oopperassa on runsaasti kuoroja, marsseja ja tansseja. Sen saksalaisuutta korostava henki iski kuin veitsi voihin Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeisessä maailmassa, jossa saksankielinen maailma haki identiteettiään. Lisäksi Weber onnistui myös tekemään hedelmällisen sekoituksen italialaisen serian melodisuudesta, saksalaisen Singspielin kansantansseista ja puheosuuksista sekä ranskalaisen vallankumousoopperan mahtavista kuorokohtauksista ja lunastustematiikasta. Sadun draaman motivoi ajatus siitä, että ihmiset elävät ja toimivat mystisten, vääjämättömien voimien vallitessa, ja sankarin voitto on samalla taivaan, hyvän, voitto paholaisesta.
Weber käytti musiikissaan melko vähäistä määrää erilaisia teemoja. Jo alkusoitossa kuullaan suurin osa oopperassa käytettävistä melodioista. Lisäksi nämä melodiat, tai teemat yhdistyvät tiettyihin tapahtumiin tai henkilöihin, ja Weber muuntelee niitä tilanteiden mukaan. Der Freischützissä on siis oraalla Berlioz’n ja Lisztin edelleen kehittämä ja Wagnerin lopulta täydelliseksi hioma johtoaihetekniikka. Muutenkin Freischütz on aikaansa nähden moderni ja eteenpäin kurottava teos, joka toimi romanttisen saksalaisen oopperan esikuvana tuleville säveltäjä- ja esittäjäsukupolville sekä yleisöille. Menestysoopperansa myötä Weberiä voikin pitää lähes romanttisen saksalaisen oopperan isänä ja joka tapauksessa sen ensimmäisen varsinaisena suurmiehenä.
Lue myös Kansallisoopperan Paholaisen palkka-ampujaksi suomennetun produktion arvio.