Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

CD-arvio: Yllättävä Maire Halava

HalavaAmfi1

Maire Halava piano recordings 1951-1966. Finlandia Classics  Fincla 23. 3 CD

Maire Halavaa (1911–2004) voisi luonnehtia tällä hetkellä yhdeksi tuntemattomimmista suomalaisista pianisteista. Hänen taiteellis-teknisen tasonsa huomioiden kyseessä on ollut anteeksiantamaton unohdus, joka nyt korjaantunee kolmen CD-levyn kokoelman avulla. Halava ei tullut koskaan levyttäneeksi mitään, mutta esiintyi usein radiossa, Suomen lisäksi Pohjoismaissa. Jossain vaiheessa taiteilijat arvelivat, että siellähän nauhoitetut tulkinnat säilyvät Yleisradion arkistossa. Toisin kävi ja ainoastaan ne kauaskantoiset, jotka olivat hankkineet itselleen suhteellisen kalliit kotimagnetofonit pystyivät ottamaan lähetyksistä talteen omat tulkintansa.

Maire ja Juho Hämäläisen perheeseen magnetofoni oli hankittu ja 9,5 senttimetrin sekuntinopeudella pyörivälle nauhalle pystyttiin taltioimaan soittavan perheenemännän tulkintoja. Nauhat unohtuivat pianistin kuoltua komeroon magnetofonin lopetettua toimintansa. Pianistin tyttären, sellotaiteilija Leena Kantolan toimesta ne otettiin esiin kopioitaviksi. Tero Halvorsenin huolellisesti editoimat tulkinnat ovat todiste enemmästä kuin soittajansa omasta taidosta. Ne ovat jälleen yksi esimerkki siitä, että monet Halavan ikäpolven suomalaiset pianistit olivat hyvää kansainvälistä tasoa.

Levykokoelman painopisteessä ovat tulkinnat neljästä pianokonsertosta. Väheksymättä Beethovenin neljättä taikka Schumannia ja Palmgrenin Metamorfooseja on tulkinta Brahmsin B-duuri konsertosta erityisen vakuuttava. Valitettavasti 1. osa on jätetty pois, koska siitä puuttuu alusta hiukan.Olisiko kotinauhoittajan valppaus herpaantunut hetkeksi. Tästä osasta on kuitenkin jäljellä yli 12 minuuttia ja soitto yhtä laadukasta kuin muissakin osissa. Ehkäpä sekin osa saadaan joskus julkisuuteen.

Kokoelmassa on myös mukana muutamia Brahmsin myöhäisiä pianokappaleita. Sanotaan, etteivät saksalaiset usein arvostaneet niitä niiden intiimin luoteen takia. Intiimejä ne todella ovat. Kun Brahms kerran esitti niitä Bad Ishlissä hyville tuttavilleen hän soitti yksinään huoneessa ja kuulijoitten täytyi kuunnella soittoa ulkopuolelta oven kautta.

HalavaAmfi2

Halavan ote tuntuu näissä kappaleissa luontevalta, hän on selvästi omalla alueellaan. Intermezzossa op. 117/1 hän käyttää muutamissa paikoissa sellaista tapaa, että soittaa vasemman käden arpeggiot oikean käden melodiasävelen jälkeen. Se on ainakin Brahmsin tapauksessa legaali tapa. Tunnetuin esimerkki lienee pianosonaatin op. 2 finaalissa. Edesmenneen pianopedagogiikan professorin Martti Paavolan mukaan tapa oli laki leipzigilaisessa perinteessä. Nykysäveltäjät eivät juuri kirjoittele arpeggioita, mutta tapa kannattaa pitää mielessä. Viimeksi törmäsin tähän arpeggio-käytäntöön Ralf Gothónin tulkinnassa Schumannin Träumerein lopputahdeissa. Tässä tapauksessa en ole varma autenttisuudesta. Ainakaan Clara Schumannin oppilas Adelina de Lara ei käytä kyseistä tapaa levytyksessään.

Mutta palataksemme vielä Halavaan. Es-duurirapsodiassa op. 119 hän on ehkä yrittänyt tulkita liian massiivisesti, pedaalia olisi voinut olla hiukan vähemmän. Tahdeissa 97-125 saisivat etulyönnit kuulua selvemmin, nehän ovat niin hupaisia.

Yleisesti otaen Halava on Brahmsissa omalla alueellaan, entäpä miten Chopin luonnistaa. Halavan Chopin-tyyli on selkeälinjaista ja vailla turhaa hienostelua. Scherzossa cis-molli on intensiteettiä ja vauhtia, oktaavihypyt pysyvät valitussa tempossa. Jäämistössä on säilynyt myöskin Chopinin b-mollisonaatti, jonka kaksi ensiosaa on soitettu todella temperamentikkaasti. Ilmeisesti nauhoitusta ei koskaan lähetetty eetteriin, ehkäpä pianisti ei ollut tyytyväinen suoritukseensa.

Vanhinta musiikkia levykokoelmassa edustaa erinomaisen sujuvasti soitettu Bachin c-mollipartita. Mozartin Duport-muunnelmat on selvitetty tyylikkään koruttomasti. Sibeliuksen, Kasken ja Palmgrenin sävellysten tulkinnassa ei ole moitteen sijaa. Moderneinta musiikkia Halavan ohjelmistossa edustaa Prokofjevin 3. sonaatti, jonka nauhoitus lähetettiin 29.12.1957. Esitys on temperamentikas ja teknisesti varma, kesto 7`30”. Joku Daniil Trifonov vetäisee sen livetaltioinnissaan aikaan 6`50”, mutta eihän kyseessä ole nopeuskilpailu.

Tuona vuonna 1957 Halava muuten esiintyi usein Yleisradiossa. Helmikuussa lähetettiin 25 minuutin ohjelma Palmgrenia, joka uusittiin maaliskuussa. Toukokuussa hän soitti viisi Sibeliuksen sävellystä ja esitys uusittiin kesäkuussa. Heinäkuussa hän esitti Brahmsin f-mollisonaatin ja lokakuussa Beethovenin Jäähyväis-sonaatin. Palmgren- ja Sibelius-numerot lähetettiin vielä marras- ja joulukuussa. Jäähyväis-sonaatti on säilynyt Halavan perhearkistossa, mutta valitettavasti 1. osassa on joitain häiriöitä nauhalla. Miten paljon sellaiset merkitevät kokonaisuudessa on punnittava tapauskohtaisesti. Mikäli soittajana olisi Hans  von Bülow niin eipä olisi paljon nokan koputtamista. Beethovenilta on säilynyt myöskin A-duurisonaatti op. 101 ja tulkinta on hyvinkin julkaisukelpoinen.

Julkaistun kokoelman päätökseksi on sijoitettu Debussyn Jardins sous la pluie. Halavan otteessa ei ole valittamista, olihan hän nuorena ollut kahteen otteeseen Pariisissa Nadia Boulanger`n opissa. Samaa luokkaa olisi kotiarkistossa säilynyt tulkinta Debussyn teoksesta Ilotulitus.

Kotiarkistossa on säilynyt myös hiukan kamarimusiikkia Arno Granrothin ja Esko Valstan kanssa. Henkilökohtaisesti nauhoitin 1970 osan Erkki Kantolan konsertista, jossa piano-osuuden soitti Maire Halava. Materiaalia uusillekin levytyksille siis olisi mikäli kiinnostusta löytyy.

Kokonaisuutena erittäin hyvin toimitettu kokoelma saa miettimään hiukan uudestaan Halavan ajan suomalaisten pianistien paremmuusjärjestystä. Halavassa meillä oli pianisti, joka hallitsi kaikki oleelliset tyylit ja joka selvitti puhtaasti esiintulleet tekniset ongelmat. Hänen ei tarvinnut käyttää aikaansa nuorena lukiossa istumiseen ja hän ryhtyi opettamaan vasta myöhemmin elämässään. Hänellä oli ilmeisesti päivisin aikaa harjoitella ohjelmistonsa hyvään kuntoon. Puhutaan paljon siitä, kuinka monta tuntia olisi päivässä harjoiteltava. Olisi myös syytä huomioida, että jokaista harjoitustuntia pitäisi vastata myös aika täydelliseen lepäämiseen. Ei ole järkevää, että pianisti ”levätessään” siivoaisi tai tekisi ruokaa.

Halavan, Rolf Bergrothin, Timo Mikkilän ja Tapani Valstan lisäksi olisi monia menneen polven suomalaisia pianisteja, jotka pitäisi nostaa unohduksesta. Kurt Walldénilla oli vielä viimeisessä konsertissaan tallella ranskalainen jeu perlé -otteensa. Kauko Kuosma vetäisi kerran Wienistä tultuaan Beethovenin Hammerklavierin. Ritva Arjavalla on muovikassillinen hienoja tulkintoja vain julkaisua odottamassa. Heidän kaltaistensa taiteilijoitten saavutukset ovat osa soivaa suomalaista kulttuuria.

— Petri Sariola

Urkuyö ja Aarian ohjelmassa yhdistyvät reformaation ja suomalaisuuden teemat

 Urkuyö_ja_Aaria_iltatunnelmaa_KUVA_Veli-PekkaVäisänen

Urkuyö ja Aaria -festivaalin kesän 2017 ohjelma kietoutuu kahden tämän vuoden merkittävän teeman ympärille. Syksyllä 2016 taiteellisena johtajana aloittanut Erkki Korhonen on suunnitellut ohjelman, jossa näkyvät tänä vuonna vietettävät Reformaatio 500 -merkkivuosi sekä Suomi 100 -juhlavuosi. Urkuyö ja Aaria -festivaali laajentaa ohjelmistoaan koko illan oopperaan sekä levittäytyy Espoon tuomiokirkon lisäksi Tapiolaan ja Leppävaaraan 1.6.–31.8.2017.

Kesän ja festivaalin aloittaa reformaation syntytarinan kertova Kari Tikan Luther-ooppera, joka toteutetaan yhteistyöproduktiona Espoon seurakuntien kanssa Tapiolan kirkossa. Ooppera kertoo uskonpuhdistuksen isästä Martti Lutherista, pienen ihmisen taistelusta hyvän ja pahan välissä ja reformaation etenemisestä. Oopperan kantaesitys oli Jussi Tapolan ohjaamana vuonna 2000 Temppeliaukion kirkossa Helsingissä, minkä jälkeen sitä esitettiin menestyksellä ympäri Suomea sekä Saksassa ja Yhdysvalloissa. Reformaation merkkivuoteen oivallisesti osuva ooppera tuodaan nyt Urkuyö ja Aarian tuottamana ja Espoon seurakuntien sekä muun muassa Omnian kanssa yhteistyönä toteutettuna yleisölle kuultavaksi ja koettavaksi.

Oopperan ohjaa Juulia Tapola ja sen rooleissa esiintyvät Lutherina Elja Puukko (baritoni), Lutherin vaimona Katharina von Borana Emriikka Salonen (sopraano), Saatanana Aki Alamikkotervo (tenori), munkkina Hannu Jurmu (tenori), Ave von Schönfeldina Alina Koivula (sopraano) ja Fredrik Viisaana Jussi Merikanto (basso). Teoksen johtaa Erkki Lasonpalo ja orkesterina soittaa Feste Burg Ensemble. Luther-kuoro on muodostettu innokkaista pääkaupunkiseudun kuorolaulajista, joista osa oli mukana jo ensimmäisillä oopperan esityskerroilla.  Oopperasta on yhteensä kolme esitystä 1.6., 2.6. ja 8.6. klo 19.30 Tapiolan kirkossa.

Reformaation monet kasvot

Koko kesän pidettävät kesäiltojen konsertit tuovat Espoon tuomiokirkkoon taiteilijoita nuorista lahjakkaista taitureista maailmantähtiin. Festivaalin avaavan Luther-oopperan jälkeen saadaan nauttia 12 konsertista aina torstai-iltaisin 15.6.–31.8. tunnelmallisessa keskiaikaisessa kivikirkossa. Konserttien alkamisaikaa on aikaistettu tunnilla paremman saavutettavuuden vuoksi ja kaikki konsertit alkavat nyt klo 21.

Erkki Korhonen näkee tämän ajan hämmentävän muutoksen myllerryksessä taiteen ja erityisesti säveltaiteen merkittäväksi väyläksi peilata omia kokemuksia ja tunteita, tai vain saada lepohetken arkiseen aherrukseen. Näitä ajatuksia mielessä pitäen hän on suunnitellut Urkuyö ja Aarian ohjelmaa, jossa tänä vuonna tarkastellaan erityisesti reformaatiota ja suomalaisuutta eri näkökulmista.

Reformaation vaikutus kirkkomusiikkiin on aiheena erityisesti Pia Freundin ja Fibo Players -kokoonpanon (Pauliina Fred, traverso ja nokkahuilu; Louna Hosia, viola da gamba; Anna-Maaria Oramo, cembalo ja urut) konsertissa 15. kesäkuuta sekä Lumen Valon konsertissa 17. elokuuta. Saksalaisen perinteen lisäksi Pia Freund ja Fibo Players valottavat Englannin kirkkomusiikkia esittäen myös Libby Larsenin vuonna 2016 säveltämän Try me Good King -laulusarjan. Lumen Valo tuo puolestaan esille reformaation vaikutusta myös suomalaiseen liturgiseen musiikkiin sekä juhlii ohjelmassaan suomalaista rikasta musiikkiperintöä.

Johann Sebastian Bachin komea kantaatti Ein feste Burg ist unser Gott huipentaa Urkuyö ja Aarian kesän 2017 juhlinnan Reformaatio 500 -merkkivuoden hengessä. Suomalaista barokkiorkesteria ja Tapiolan Kamarikuoroa konsertissa johtaa kapellimestari Hannu Norjanen.

Tähtiä ja nuoria taitureita kesäillassa

Suomalaisuutta ja suomalaista musiikkia juhlitaan kesän aikana niin maailmantähtien kuin lahjakkaiden nuorten solistien konserteissa. Heinäkuun 20. päivän konsertissa saadaan nauttia karismaattisista ja virtuoosimaisista esityksistä Cynthia Makriksen (sopraano), Raimo Sirkiän (tenori), Kalevi Kiviniemen (urut) ja Erkki Korhosen (piano) esittäessä sävelmiä italialaisesta romantiikasta amerikkalaisiin ja suomalaisiin sävelmiin. Johannes Brahmsin G-duuri-sonaatti ja Regenlied sekä irlantilainen kansansävelmä The Last Rose of Summer luovat romanttisia kesäillan tunnelmaa Jaakko Kortekankaan (baritoni) ja nuorten taitureiden, Elias Nymanin (viulu) ja unkarilaisen András Szabón konsertissa 6. heinäkuuta. Espoolaisia nuoria ja menestyneitä taitureita puolestaan kuullaan 13. heinäkuuta Trio Roozemanin eli sisarusten Jonathan Roozemanin (sello), Jan-Paul Roozemanin (piano) ja Rebecca Roozemanin (viulu) sekä serkkunsa Aurora Marthensin (sopraano) esittäessä musiikkia J.S. Bachilta, G.F. Händeliltä ja Jean Sibeliukselta.

Tuoreet ensi kesän Savonlinnan Oopperajuhlilla pidettävän Timo Mustakallio -laulukilpailun voittajat esiintyvät Urkuyö ja Aariassa ensimmäisessä palkintokonsertissaan 27. heinäkuuta. Konsertin yhteistyökumppaneina ovat Timo Mustakallio -säätiö ja Savonlinnan Oopperajuhlat.

Yhteistyössä Päivi ja Paavo Lipposen rahaston kanssa järjestettävässä konsertissa 10. elokuuta puolestaan esiintyvät vuonna 2016 Lappeenrannan laulukilpailujen miesten sarjan voittanut Kristian Lindroos (baritoni) ja saman kilpailun finaalissa laulanut Johanna Isokoski (sopraano) pianistinaan Erkki Korhonen.

Kansallisoopperan orkesteri solisteinaan Mari Palo (sopraano) ja Aarne Pelkonen (baritoni) tulkitsevat Maurice Ravelin, Joseph Cantelouben ja Jean Sibeliuksen värikylläistä musiikkia Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa yhteistyössä järjestettävässä konsertissa 3. elokuuta.

Sävelmuistoja suomalaisten sielunmaisemista

Suomalaisten sävelmuistoihin sukelletaan erityisesti kesän kahdessa konsertissa. Lapsuudesta tuttujen virsien ja hengellisten laulujen myötä matkalle muistoihin vievät Päivi Pylvänäinen (sopraano) ja Laura Kivikoski (piano ja urut) 29. kesäkuuta.

Jaakko Ryhänen (basso) ja Seppo Hovi (piano) saavat muistot heräämään esittämällä lauluja sadan vuoden ajalta kevyen klassisesti Merikannosta Mårtensoniin ja negro spirituaaleihin. Konsertti kuullaan 24. elokuuta ja siihen liittyy aiheeltaan edellisenä iltana 23. elokuuta pidettävä yleisöseminaari Leppävaaran Sellosalissa. Yhteistyössä Suomen Aivosäätiön kanssa järjestettävässä seminaarissa Helsingin yliopiston psykologian dosentti Teppo Särkämö puhuu muistista ja musiikin merkityksestä muistille. Aiheesta ovat seminaarissa keskustelemassa psykologi Pirkko Lahti ja pianisti Seppo Hovi ja keskustelun isäntänä toimii Erkki Korhonen.

Oheisohjelmassa johdatusta oopperaan, konsertteihin ja urkuihin

Festivaali tarjoaa yleisölle ilmaista oheisohjelmaa, joissa pääsee tutustumaan ohjelmiin asiantuntijoiden seurassa. Luther-oopperaan johdattelee Original Sokos Hotel Tapiola Gardenissa pidettävä tilaisuus aina ennen oopperaesitystä, jossa Luther-oopperan synnystä, Lutherin henkilö- ja ajankuvasta sekä reformaation vaikutuksesta suomalaisuuden kehittymiseen keskustelevat muun muassa säveltäjä Kari Tikka ja taiteellinen johtaja Erkki Korhonen. Tilaisuuden yhteydessä voi myös nauttia Grill it! -ravintolan buffet-illallista.

Konsertteihin johdattelevat illan taiteilijat yhdessä Erkki Korhosen kanssa keskustellen Espoon tuomiokirkon pihapiirissä sijaitsevassa Pitäjäntuvassa aina tuntia ennen konserttia. Kahden konsertin yhteydessä 6.7. ja 20.7. voi tutustua Espoon tuomiokirkon 2012 käyttöönotettuihin urkuihin Espoon tuomiokirkkoseurakunnan A-kanttorin Petri Koivusalon johdolla.

Urkuyö ja Aaria 1.6.–31.8.2017
Luther-ooppera 1.6., 2.6. ja 8.6. klo 19.30 Tapiolan kirkossa
Konsertit 15.6.–31.8. torstaisin klo 21.00 Espoon tuomiokirkossa
Ohjelma: http://urkuyofestival.fi

Sibelius-Akatemia edelleen maailman yliopistokärkeä

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on arvioitu maailman kymmenenneksi parhaaksi esittävien taiteiden yliopistoksi. Tänään julkistettu QS World University Rankings by Subject -lista asetti esittävien taiteiden koulutusta tarjoavat yliopistot paremmuusjärjestykseen toista kertaa.

Sibelius-Akatemia oli edelleen ainoa suomalaisyliopisto, joka sijoittui alallaan kymmenen parhaan joukkoon. Viime vuonna Sibelius-Akatemia oli samassa vertailussa seitsemäs. Sibelius-Akatemian dekaani Kaarlo Hildénin mukaan esittävien taiteiden kymmenen parhaan joukossa on hyviä kirittäjiä, joiden kanssa Sibelius-Akatemia myös tekee tiivistä yhteistyötä.

– Sijoittuminen maailman parhaiden joukkoon jo toista vuotta peräkkäin on merkittävä tunnustus henkilöstöllemme, jota haluan samalla kiittää! Emme silti jää vain iloitsemaan onnistumisesta, sillä globaaleilla markkinoilla menestyminen edellyttää jatkuvaa itsensä haastamista ja tavoitteiden tarkistamista, Hildén sanoo.

Maailman parhaaksi arvioitiin toistamiseen newyorkilainen Juilliard School. Toinen, kolmas ja neljäs sija menivät Isoon-Britanniaan. Kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat myös itävaltalainen Universität für Musik und darstellende Kunst Wien (5.), Tukholman kuninkaallinen musiikkikorkeakoulu (6.) sekä ranskalainen Conservatoire national supérieur de musique et de danse de Paris (9.).

QS Quacquarelli Symondsin vuosittainen yliopisto-ranking kuuluu maailman arvostetuimpiin. Tänä vuonna arviointeja tehtiin kaikkiaan 46 alalla. Alakohtaiset arvioinnit perustuvat yliopisto-opettajien ja -tutkijoiden sekä työnantajien haastatteluihin niin, että omaa oppilaitostaan ei voi arvioida. Lisäksi arvioidaan tutkimuksen vaikuttavuutta.

50 parhaan joukkoon omilla aloillaan sijoittui Sibelius-Akatemian lisäksi neljä muuta suomalaisyliopistoa. Yhteensä arvioitiin kansainvälisesti noin 4 000 yliopistoa.

RSO:n, Hannu Linnun ja Olli Mustosen Prokofjev-projekti päättyy 2. pianokonserton esitykseen

olli m

Radion sinfoniaorkesterin, Hannu Linnun ja Olli Mustosen Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys ja -esityshanke päättyy 15.–16.3. Musiikkitalossa. Viimeisenä konsertoista esitetään pianokonsertto nro 2. Lisäksi ohjelmassa on Joonas Kokkosen sinfonia nro 4 ja Bohuslav Martinůn sinfonia nro 4. Konsertti 16.3. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Teemalla, Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso.

Olli Mustonen on hyvin tyytyväinen päättyvään projektiin. ”On ollut suurenmoinen elämys matkustaa Prokofjevin pianokonserttojen ytimeen ystävieni RSO:n ja Hannu Linnun kanssa. Noiden teosten maailma on niin tavattoman monipuolinen ja rikas – kuin salaperäinen metsä pieniä ja suuria ihmeitä täynnä.”

Hannu Linnun mukaan Prokofjevin pianokonserttojen esittäminen ja levyttäminen Olli Mustosen kanssa on ollut avartava kokemus. ”Ollin käsitys temposta ja rytmiikasta on avannut itselleni uusia näkökulmia näihin tuttuihin teoksiin. Prokofjevin nerokas orkestraatio ja säestyksen tuhannet yksityiskohdat ovat saaneet enemmän aikaa ja tilaa. Olen nauttinut siitä, että olen kerrankin saanut esittää näitä teoksia eloisasti ja analyyttisesti, ilman sporttista hysteriaa. Minulle ja orkesterille tämä on ollut myös erinomainen tilaisuus tutkia sitä miten salimme käyttäytyy konserttosäestyksissä ja niiden levytyksissä.”

Konsertoista numerot 1, 3 ja 4 on jo julkaistu Ondinen tuottamalla levyllä ja lähitulevaisuudessa julkaistaan vielä numerot 5 ja 2.

Olli Mustosen persoonassa toiminta pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaisella tavalla. Viime vuosina Mustonen on esiintynyt mm. Lontoon sinfoniaorkesterin ja Mariinski-teatterin orkesterin, New Yorkin filharmonikkojen sekä Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin solistina. Kapellimestarina hän tehnyt yhteistyötä kotimaisten orkestereiden ohella mm. Genovan oopperaorkesterin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin, Melbournen sinfoniaorkesterin ja Japanin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Mustosen omassa sävellystyössä keskeisellä sijalla ovat viime vuosina olleet orkesteriteokset. Toukokuussa 2014 kantaesityksensä sai Helsingin kaupunginorkesterin tilaama 2. sinfonia ”Johannes Angelos”.

15.3. klo 19
Keskiviikkosarja 11

16.3. klo 19
Torstaisarja 8

Hannu Lintu, kapellimestari
Olli Mustonen, piano
Joonas Kokkonen: Sinfonia nro 4
Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 2
Bohuslav Martinů: Sinfonia nro 4

Minun Šostakovitšini -tilaisuus la 18.3. klo 12 Kansalliskirjaston auditoriossa

Dmitri Shostakovitsh

Dmitri Shostakovitsh

Kuusi musiikin tuntijaa kertoo omasta suhteestaan säveltäjä Dmitri Šostakovitšiin ja hänen musiikkiinsa. Henkilökohtaiset puheenvuorot valottavat Šostakovitšin musiikkia ja ristiriitaista elämää eri näkökulmista. Puheen lisäksi esityksiin sisältyy musiikkinäytteitä ja kuvia.Tilaisuudessa puhuvat neuvostomusiikin tutkija Meri Herrala, tekoälyn tutkija Timo Honkela, HKO:n viestintäpäällikkö (eläkkeellä vuodesta 2015) Marianna Kankare-Loikkanen, pianisti Kirill Kozlovski, venäläisen kirjallisuuden emeritusprofessori Pekka Pesonen ja musiikkitieteen emeritusprofessori Eero Tarasti.

Tilaisuuden järjestävät Helsingin yliopiston Venäjä-seura ja Kansalliskirjasto.

Minun Šostakovitšini
lauantaina 18.3.2017 klo 12-16
Kansalliskirjaston auditoriossa (Yliopistonkatu 1)