Amfion pro musica classica

Arvio: Reichin ja LSO:n saumaton yhteistyö huipensi Barbican-viikonlopun

 

Steve Reich ja LSO Barbicanin lavalla suosionosoitusten raikuessa salissa. Kuva © Jari Kallio.

Steve Reich ja LSO Barbicanin lavalla suosionosoitusten raikuessa salissa. Kuva © Jari Kallio.

Steve Reichin 80-vuotisjuhlaviikonloppu Lontoon Barbicanissa huipentui sunnuntaina Kristjan Järven johtamaan Lontoon sinfoniaorkesterin ja Synergy Vocalsin konserttiin, jossa kuultiin kolme laajaa teosta, Daniel Variations (2006), You Are (Variations) (2004) ja The Desert Music (1983-84).

Reich ja Lontoon sinfoniaorkesteri ovat tehneet yhteistyötä kolme vuosikymmentä Michael Tilson Thomasin ylikapellimestarikaudesta alkaen, jolloin orkesteri tilasi ja levytti The Four Sections (1987) -teoksen. Nykymusiikkiin erikoistunut Synergy Vocals puolestaan perustettiin kaksikymmentä vuotta sitten Lontoossa alun perin Reichin 60-vuotisjuhlien konsertteja varten.

Viimeisen parin vuosikymmenen ajan Reich on säveltänyt lähes yksinomaan erilaisille kamariyhtyeille, mutta Leipzigin MDR-sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Kristjan Järvi on onnistunut viime vuosina houkuttelemaan säveltäjää vähitellen takaisin orkesterimusiikin pariin. Aloittaessaan Leipzigissa Järvi kutsui Reichin orkesterinsa nimikkosäveltäjäksi. MDR-sinfoniaorkesteri onkin Järven kaudella esittänyt Reichin koko orkesterituotannon. Lisäksi Järvi on kantaesittänyt ja levyttänyt Leipzigissa Daniel Variationsin ja You Are (Variationsin) uudistetut versiot kuorolle ja orkesterille.

Sunnuntain konsertissa nämä teokset kuultiin kiehtovina, oikeastaan optimaalisina, hybrideinä, joissa kohtasivat orkesteriversioiden instrumentaatio ja mikrofonivahvistettu lauluyhtye.

Reich käyttää vokaaliteoksissaan usein lyhyitä tekstejä tai tekstifragmentteja, joihin hän pureutuu perusteellisesti melodisten ja harmonisten muunnelmien sekä tiheiden kaanonmuodostelmien keinoin. Orkestraation perustana toimii vibrafonien ja pianojen hallitsema lyömäsoitinyhtye, jota jouset tukevat ja värirtävät harmonioillaan. Puhaltimia Reich käyttää lähinnä vahvistamaan lauluyhtyettä.

Barbicanin konsertin avauksena kuultiin Daniel Variations, puolituntinen neliosainen teos neljälle laulajalle, pianoille, lyömäsoittimille, jousille ja klarineteille. Reich sävelsi Daniel Variationsin murhatun Wall Street Journalin ulkomaantoimittajan Daniel Pearlin muistolle.

Ensimmäisen ja kolmannen osan tekstit ovat katkelmia Danielin kirjan unijaksoista. Harmoniat ovat Reichille harvinaisen kirpeitä, ja instrumentaatiota hallitsevat hienosti lomittuvat tummat sävyt, joita bassorummun pahaenteiset kumahdukset täydentävät erinomaisesti.

Toinen osa, My Name is Daniel Pearl on elegia, jossa huomio kiinnittyy laulajien ja jousten melodialinjojen kauneuteen sekä taidokkaisiin kaanonmuodostelmiin. Lyömäsoitinensemblen rytminen pulssi on tässäkin osassa alati läsnä karkoittaen oivallisesti kaikenlaisen turhan sentimentaalisuuden. Tässä mielessä Järven ripeähkö tempovalinta istui musiikkiin täydellisesti.

Päätösosaa, I Sure Hope That Gabriel Likes My Music, When the Day is Done hallitsee jäähyväisten tuntu, johon kietoutuu myös varovaista optimismia. Viimeisillä tahdeilla musiikki vaipuu hiljaisuuteen koskettavan vähäeleisesti.

Synergy Vocalsin ja LSO:n yhteistyö oli kerrassaan nautittavaa. Järvi ja lyömäsoittajat pitivät rytmisen perustan tarkkana ja ilmeikkäänä. Laulajien melodialinjat piirtyivät klarinettien tukemana kuulaina, ja LSO:n jousia oli ilo kuunnella.

You Are (Variations) on Reichin hienoimpia teoksia. Se on sävelletty pääosin samantyyppiselle ensemblelle kuin Daniel Variations, mutta puhaltimissa on nyt huiluja, oboeita ja klarinetteja kaksi kutakin, laulajia on kuusi ja jousiston vahvistuksena on kolme kontrabassoa.

Avausosa, You Are Wherever Your Thoughts Are on laaja fantasia, joka seikkailee harmonisesti hyvin mielenkiintoisissa maailmoissa. Osan lyhyt tekstikatkelma kietoutuu alati muuttuviin kaanoneihin joiden kanssa lyhyet instrumentaalivälisoitot vuorottelevat.

Ilman taukoa seuraa toinen osa, Shiviti hashem l’negdi (I Place the Eternal Before Me). Tässä Reich palaa organum-tekniikasta omaksumaansa konseptiin, jossa melodialinjan aika-arvot hidastuvat vähitellen tasaista pulssia vasten ikään kuin syvälle sanojen ominaisuuksiin ja merkityksiin sukeltaen.

Ludwig Wittgenstein -katkelmaan Explanations Come to an End Somewhere pohjaava hidas osa on hieno vibrafonien keinuvien rytmien hallitsema meditaatio, josta musiikki jatkuu suoraan viimeiseen osaan Ehmor m’aht vahsay harbay (Say Little and Do Much), jonka myötä teos saa energisen päätöksensä.

You Are (Variations) oli illan huipentuma, ainakin minulle. Tässä musiikissa ja tulkinnassa kaikki tuntui osuvan kohdalleen.

Väliajan jälkeen kuultiin The Desert Music, Reichin liki tunnin mittainen suurteos orkesterille ja kuorolle. Konserttimestarin rooli tässä teoksessa lankeaa ykkösmarimballe, joka johtaa keskelle lavaa sijoitettua lyömäsoittimistoa, jonka ympärille jouset on ryhmitelty kolmeksi antifonaaliseksi kuoroksi. Puupuhaltimet ja vasket tukevat laulajia, joita oli nyt Barbicanin lavalla kymmenen. Instrumenttien sijoittelu assosioitui vahvasti Bartókin Musiikkiin jousille, lyömäsoittimille ja celestalle.

Bartók-vaikutteena on syntynyt myös The Desert Musicin kaarimainen ABCBA-suurmuoto. Viittauksena Music for 18 Musiciansiin (1974-76) The Desert Music alkaa ja päättyy pulssikoraalilla, jonka harmoninen sykli toistuu läpi teoksen. Lauluteksti pohjautuu William Carlos Williamsin myöhäiseen runouteen.

Niin tulvillaan yksityiskohtia Reichin partituuri on, että niitä voisi kevyesti käsitellä useamman väitöskirjan verran. Tässä yhteydessä poimin kuitenkin vain muutaman vaikutelman. Neil Percyn luotsaama LSO:n löymäsoittajisto kuljetti musiikin virtaa verrattoman tarkasti avaustahdeista viimeisiin marimban iskuihin saakka.

The Desert Musicin mieleenpainuvimpia hetkiä olivat patarumpujen ja huilujen melodiakuviot, joiden innoittajana on ollut Williamsin runo The Orchestra. Alttoviulujen sireeni-imitaatiot teoksen keskivaiheilla olivat myös äärettömän vakuuttavia.

Synergy Vocals lauloi kauttaaltaan äärimmäisen tarkasti, puhtaasti ja kirkkaasti artikuloiden. Kristjan Järvi kanavoi musiikkiin uskomattomasti energiaa tinkimättä rahtustakaan rytmisestä tarkkuudesta. Tätä vaikuttavampaa tulkintaa The Desert Musicista on vaikea nimetä.

Kun Reich saapui konsertin päätteeksi miksauspöydän takaa lavalle, olivat suosionosoitukset valtavat. Toki säveltäjän karismalla ja juhlatunnelmalla oli tietenkin oma vaikutuksensa, mutta pohjimmiltaan yleisön reaktio kumpusi varmasti myös itse musiikista ja sen häikäisevästä tulkinnasta.

Parhaillaan Reich säveltää uutta orkesteriteosta. Lontoon sinfoniaorkesterin puolestaan suunnittelee omaa tilaustaan söveltäjältä. Kenties näemmekin jälleen uuden vaiheen Reichin tuotannossa seuraavina vuosina. Tämän illan perusteella sitä voi odottaa hyvin suurella innolla.

— Jari Kallio

Lontoon sinfoniaorkesteri
Synergy Vocals
Kristjan Järvi, kapellimestari

Steve Reich: Daniel Variations
Steve Reich: You Are (Variations)
Steve Reich: The Desert Music

Barbican Centre, Lontoo

Su 6.11. klo 19.00

Vastaa

Post Navigation