Tämä aihe sisältää 15 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
JulkaisijaViestit
-
3.8.2009, 12:20 #17950
NimetönVuonna 2006 kuolleen Mirjam Helinin henki leijui suosiollisena lähes täydessä Sibelius-Akatemian konserttisalissa, kun kuudennet hänen nimeään kantavat laulukilpailut käynnistyivät Helsingissä. Ensimmäinen aamupäiväkilpailu oli hyvin aasialaisväritteinen, sillä vain yksi kuudesta laulajasta tuli Euroopasta. Ennen Koreasta virtasi liukuhihnalta elektroniikkaa, nyt laulajia.
Kanadassa opiskelleen ja asuvan kontratenorin David DQ Leen ei tarvinnut jännittää suoritustaan pitkään, sillä aloitusvuoro napsahti yllättäen hänelle aloittajaksi arvotun Kamila Kulakowskan sairastuttua. David DQ Lee aloitti ilahduttavasti aarialla Joseph Haydnin oopperasta Arianna A Naxos juhlistaen näin säveltäjän juhlavuotta. Lee osoitti varsinaisia lavaleijonan elkeitä, vaikka hänen lyyrinen äänensä ei suuriin dynaamisiin vaihteluihin revennytkään. Tunneasteikko oli sitäkin laajempi, ja Lee ylsi varsin skitsofreniseen suoritukseen Erlkönigissä, jossa hän sai feminiinisen kontratenorinsa ohessa väläytellä lämmintä baritoniääntäänkin. Tällä miehellä on varmasti vielä kaniineja hatussaan, joten häntä olisi hauska kuulla jatkossakin.
Korealaisbaritoni Sangmin Lee vaikutti paljolti edellä laulaneen sukunimikaimansa vastakohdalta. Minkä hän dynamiikassa voitti, sen hän ilmaisussa hävisi. Näyttelijänelkeet eivät ulottuneet ääneen asti. Maannainen Yun-Jeong Lee säteili kilpaa pukunsa kanssa. Hänen lämminsävyinen koloratuurinsa kääntyi vaivattomasti Yön kuningattaren kuvioihin, mutta mitään äänellistä akrobatiaa ihmeellisempää hänellä ei tuntunut olevan tarjottavana viehättävästä esiintymisestä huolimatta.
Kilpailun nuorin osanottaja, 19-vuotias venäläissopraano Yulia Lezhneva osaa ikäisekseen jo paljon. Ääni makoilee kuitenkin vielä kovin takana, joten teksti jää usein epäselväksi. Lezhnevan aariavalinta oli erikoinen, R. Broschin kastraatille säveltämä Son qual nave ch’agitata. Venäläisiähän ei varsinaisesti tunneta vanhan musiikin tulkkeina.
Murakka korealaisbaritoni Chae-Wook Lim osoitti tulkintatahtoa ja kykyäkin erityisesti lied-osuudessaan. Vaikka ote ei pitänyt aivan koko aikaa, jotenkin salaperäisesti hän sai ostoslistaan karanneet ajatukset käännettyä puoleensa.
Ensimmäisen aamupäivän päätti niin ikään korealainen baritoni Chang-Han Lim. Hänestä jäi yksi-ilmeinen ja kalsea vaikutelma. Ymmärsiköhän mies itsekään, mitä lauloi? Kaipa sentään, tuskaisista ilmeistä päätellen.
3.8.2009, 18:40 #18561
NimetönEnsimmäisenä päivänä esiintyi myös kilpailun nestori, kamerunilainen baritoni Florent Mbia. Hän asteli lavalle kuin afrikkalainen ylimys. Tenoraalinen ääni teki miellyttävän vaikutuksen, mutta sävyt olivat kortilla.
Kuinka erilaisia baritoniäänet voivat ollakaan! Tästä todisteena kuultiin yhdysvaltalaisen Timothy Mixin laulantaa. Jo aikaisemminkin Helsingissä onneaan koettaneen Mixin baritoni virtaa vuolaana, jopa bassahtavana. Mix ei turhia hienostele, vaan sortuu joskus lähes mölisemään. Jos desibeleillä pääsee jatkoon, Mix on varteenotettava ehdokas.
Venäläinen tenori Stanislav Mostovoy oli varsin outo lintu. Hän oli aivan hukassa Bachinsa kanssa, eikä pelkästään pääsointinen kevyt tenoriääni istunut oikein mihinkään kappaleeseen. Sääli sinänsä, sillä äänessä kuultaa kuitenkin potentiaalia.
Loppuilta kului sinivalkoisissa merkeissä. Tenori Mika Nisula rakensi ohjelmansa viisaasti, käytti tervesointista ääntään maltillisesti ja räjäytti pankin vasta päätösnumerossaan Elämälle. Menisikö Nisula tukka hulmuten jatkoon?
Suomalaistunnelmia jatkoi sopraano Laura Pyrrö. Jo aikaisempaakin kilpailumenestystä saavuttaneen Pyrrön laulutaide ei minua ole koskaan miellyttänyt. Ääni on liian vibraava kapeaa tekstuuria vaativaan musiikkiin ja liian kapea leveää maalailua edellyttäviin tehtäviin. Nyt harmina oli vielä oikutteleva esiintymisasu, joka vei osan keskittymisestä.
Illan päätti sirkeä koloratuurisopraano Kaisa Ranta. Hän ei ole yhtä synnynnäinen koloratuuri kuin aamupäivän korealainen kilpasiskonsa, mutta peittoaa tämän musikaalisuudessa. Sibeliuksen En slända oli rohkea valinta kilpailukappaleeksi. Ranta suoriutui ohjelmastaan kiitettävästi, vaikkei pikkuisella äänellään vielä jatkoon pääsisikään.
Kilpailun ensimmäinen päivä herätti paitsi odotuksia myös kysymyksiä. Miksi Bach niin usein ei kuullosta Bachilta, miksi Mozartia on niin vaikea laulaa hyvin, miksi on niin paljon kelpo laulajia mutta vähän taiteilijoita? Onko musiikkimaailma muuttunut viihdeteollisuudeksi, jolle kilpailut tuottavat raaka-ainetta?
3.8.2009, 22:23 #18562Jäi huono mieli tästä raportista, jotenkin ikävällä tyylillä kirjoitettu luonnehdinnat useimmista laulajista.. Valitettavan amatöörimäistä kirjoittelua, vaikka ymmärränkin, että kiireessä tehty… Pilkkusääntöjen kertauskin voisi olla paikallaan. Ps. Kuulostaa, ei ”kuullostaa”.
4.8.2009, 7:26 #18563Oliko kirjoitus pakina vai arvio? Jos arvio, kansalliset luonnehdinnat kalskahtivat aika vanhanaikaisilta. ”Afrikkalainen ylimys”, ”Venäläisiä ei vanhan musiikin tulkkeina tunneta”, ”Koreasta virtasi ennen elektroniikkaa”. Muutenkin aika henkilöön käyviä, asenteellisiakin arvioita, ”pikkuisella äänellään” jne. Näistäkö zongora tuohtui?
4.8.2009, 10:03 #18564Laitetaanpa vähän toisenlaista postia. Divine Divan kirjoitus kuvasi mielestäni harvinaisen osuvasti ensimmäisen päivän tunnelmia. Olenkin aina ihmetellyt, miten lehtiarvostelujen tekstit eivät lähes koskaan vastaa omia kokemuksiani konserteista. Tämänkertaisen reagoinnin pohjalta voin todeta, etteivät kokemukseni ilmeisesti ole oikeanlaisia. Ne ovat amatöörimäisiä. Tämä siitäkin huolimatta että olen klassisen musiikin ammattilainen. On asioita, joita saa sanoa. Sitten on niitä, joita ei. Ymmärtääkseni Amfionin nimimerkkien idea on juuri saada esille hieman monipuolisempia näkemyksiä ilman, että tarvitsee pelätä oman maineen (keikkatulojen, työpaikkojen jne.) puolesta. Minun on vaikea kuvitella, että olisin täysin yksin mielipiteitteni kanssa. Silti niitä ei juuri kuule. Miksi? Koska jos möläytät jotain kaanoniin kuulumatonta, sinua katsotaan kovin karsaasti. Ei tässä pienessä maassa kannata mennä työllistymismahdollisuuksiaan pilaamaan poikkeavilla mielipiteillä. Siinä leimautuu joko änkyräksi tai sitten yksinkertaisesti hieman tyhmäksi. Kuka sitä haluaisi?
Muutama sana vielä itse tekstistä. Ymmärrän hyvin Divine Divan luonnehdinnan ”afrikkalainen ylimys”. Kamerunilaisen laulajan tapa olla ja esiintyä oli hyvin poikkeava. Kerrankin yleisöön välittyi tunne siitä, että olemme tekemisissä toisen kulttuurin edustajan kanssa (ja näin ei suinkaan ollut korealaisten kanssa). Tämä on hienoa! Länsimaisen kulttuurin ylivalta vie meiltä lähes aina tämän mahdollisuuden kokea erilaisuutta. Jos lukee vain tekstin, asian voi toki ymmärtää väärinkin. Kun kuitenkin ottaa huomioon tiivistämispakon, Divine Divan luonnehdinta oli mielestäni mitä osuvin ja sama pätee moneen muuhunkin kuvaukseen.
Jos nyt vähän kritisoin, ehkä kommentti venäläisten laulajien yleisestä ohjelmistosta ei ollut tarpeen. Samoin arvio Chang Han-Lim:in esityksestä oli aika tyly. Sitä olisi voinut pehmentää. Kolmea suomalaista en kuullut, joten heidän osuukksiensa kommentoinnista en voi sanoa mitään.
Toki ymmärrän, ettei nimimerkki oikeuta laukomaan törkeyksiä vailla vastuuta. Divine Diva ei kuitenkaan ollut tätä lähelläkään. Hän esitti asian hieman totuttua erilaisesta näkökulmasta. Ehkä tosiaan tekstin tyylin raja olisi voinut olla selvempi, mutta eipä tuolla niin väliä.
Ja vielä, tämän päivän hesarissa oli iso arvio samaisesta kilpailupäivästä. Siinä ei sanottu mitään. Onko niin parempi? Minusta ei.
P.S. Pilkkuvirheet eivät nautintoani pilanneet
4.8.2009, 11:40 #18565”Tenori Mika Nisula rakensi ohjelmansa viisaasti, käytti tervesointista ääntään maltillisesti ja räjäytti pankin vasta päätösnumerossaan Elämälle. Menisikö Nisula tukka hulmuten jatkoon?”
Toivottavasti ei. Törkeän amatöörimäinen veto, niin alavireinen, että korviin sattuu. Ja sellaiset kaverit voittaa meillä suuria kilpailuja (Mustakallio yms.). Ääni on vain lähtökohta eikä päämäärä, sillä pitäisi (luulisin ainakin, että pitäisi) osata tehdä jotain. Musiikkia esimerkiksi…
4.8.2009, 12:01 #18566
NimetönToisen kilpailupäivän aamuna Sibelius-Akatemian konserttisalissa koettiin jo huippuhetkiä. Kovat pohjat päivän kilpailuille latasi venäläinen bassobaritoni Andrey Serov. Vaikka hänen äänihuulensa tuntuivat olevan elefantinnahkaa, Serov löysi paljon ilmaistavaa esimerkiksi Bachin kantaattiaariasta Dein Wachstum sei feste und lache vor Lust!.
Marilainen baritoni Nikolay Shamov ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Hänenkin tenoraalinen äänensa soi komeasti, mutta lähinnä asteikolla kovaa – vielä kovempaa. Edesmennyt Kim Borg ohjeistaisi Shamovia varmasti sanoilla ”räpylät pois!”.
Korealaistenori Jihan Shin hoiti ohjelmassaan ensin liedit pois alta. R. Straussin Zueignung päättyi aidosti nöyrään kiitokseen. Vaikka aurinkoinen esitys Händelin Every valley -aariasta ei huipentanut Shinin suoritusta, ansaitsi hän silti yleisön myrskyisät aplodit. Shinin teräksisellä, mutta hopeareunaisella äänellä vuollaan vielä kultaa tulevaisuudessa.
Tauon jälkeen esiintymisvuorossa oli amerikkalainen sopraano Nadine Sierra. Nuoresta iästään huolimatta hän on hyvin valmis laulaja, joka omaa kaunissointisen instrumentin. Kiinnostavinta hänen ohjelmassaan oli aaria maanmiehen Douglas Mooren teoksesta The Ballad of Baby Doe.
Nuori korealainen basso Kihwan Sim aloitti osuutensa myös liedillä. Ohjelman edetessä paljastui hänen laaja äänialansa, joka soi kauttaaltaan tasaisen täyteläisenä. Simkin huudatti yleisöä juoruaariallaan Sevillan parturista.
Kun valkovenäläinen bassobaritoni Anatoli Siuko asteli lavalle, ei olisi uskonut että tästä hoikasta, pitkätukkaisesta miehestä lähtee ääni joka on leveä ja syvä kuin Volga. Syvyydessä piilee myös sen ongelma, kun kaikki tekstuuri kuulostaa venäjältä. Mahtavaa materiaalia miehen kitusissa kyllä asustelee.
4.8.2009, 18:41 #18567
NimetönIllan aloitti sopraano Marjukka Tepponen, joka alkujännityksen jälkeen sai hengityksensä asettumaan ja liverteli sitten ohjelmansa sujuvasti läpi. Mikäli kehitys jatkuu suotuisana, hänestä voi jonain päivänä tulla sädehtivä Margarethe.
Kyllä Amerikassa kaikki on suurempaa, äänetkin. Baritoni Kevin Thompson luukutti sellaiset desibelit, että yleisöllä oli tukka vinossa. Ääni hallitsi miestä, ja epäpuhtauksia ilmeni. Hold your horses, man!
Venäläinen mezzosopraano Anna Viktorova ei tehnyt suurta vaikutusta yleisöön eikä minuunkaan. Sen sijaan pidin paljon tauon jälkeen esiintyneen Laura Vireen hieman kyyneleisestä äänenväristä ja rauhallisesta esiintymisestä. Valitettavasti ääni ei kyennyt laajenemaan ohjelmiston vaatimuksiin.
Australiasta saapunut sopraano Anita Watson sitä vastoin on varsin valmis laulaja, joka tarjosi herkkiä hetkiä lyyrisen äänensä parissa. En tiedä, jaksaisinko kuitenkaan kiinnostua hänestä kovin pitkään, toisin kuin puolalaismezzo Elzbieta Wroblewskasta. Äänellisistä puutteistaan huolimatta hänessä oli paljon kiinnostavia piirteitä. Wroblewskalle toivoisi paljon italialaisen ohjelmiston laulua ja pääsyä ensi viikon mestarikursseille, jotta lupaava ääni saadaan pois nykyisestä kellaristaan.
Toisen päivän jälkeen voi vain todeta, että miesten sarjassa käydään todellista taistoa jatkopaikoista. Jäämme odottamaan naisten vastaiskua!
5.8.2009, 11:42 #18568
NimetönKolmannen kilpailupäivän aamuerä oli tähän asti kuulluista eniten turistierä. Sen aloitti kiinalainen tenori Bo Yang. Jos eilinen korealaistenori Shin oli Pavarotti-tyyppiä, on Yang puolestaan enemmän Domingo-tyyppiä. Tämä baritonista hiljalleen tenoriksi kypsyvä ääni vaatii aikaa kehittyäkseen. Yang ei vielä saa tenoriaan soimaan vapautuneesti, mutta on hyvällä tiellä jos malttaa kypsytellä instrumenttiaan rauhassa.
Toisena lavalle sipsutteli korealainen sopraano Jung Nan Yoon. Hänen tekstistään ei saanut edes kielialuetta selville. Kuka kertoisi hänelle että sopraanolaulu on muutakin kuin korkeiden äänien tuottamista?
Kiinalaismezzo Zhuo Zhangilla oli erittäin kaunissointinen instrumentti matkassaan. Hänen saksan ääntämisensä oli kelvollista mutta muut kielet tunnistamattomia. Laulajatar eläytyi erittäin voimakkaasti erityisesti J’ai pleuré en réven tunnelmiin, mutta ei saanut kuulijoita mukaan sfääreihinsä.
Nuori kazakstanilainen baritoni Azamat Zheltyrguzov hoiti ensitöikseen Oneginin aarian Vy mne pisalin pois tieltä, mikä olikin viisas veto. Hänen vielä kevyt äänensä on parhaimmillaan liedin ja vanhan musiikin parissa. Zheltyrguzovin kannattaisi toistaiseksi keskittyä niihin, opetella ääntämään saksaa kunnolla ja palata oopperan pariin myöhemmin.
Ukrainalaista sopraanoa Yulia Alexeevaa sitä vastoin ei kannata päästää vanhan musiikin kimppuun, sen verran kamalaa kuultavaa hänen huonolla saksalla laulamansa Händelin Er weidet seine Herde oli (tunnetaan paremmin nimellä He shall feed his flock). Muutkin kielet olivat yhtä puuroa ja laulu lähellä huutoa. Kuka on nuorelle tytölle tällaista opettanut?
Aamuerän päätti yhdysvaltalainen kontratenori Jose Alvarez. Miehen ääni on kevyt ja alarekisterissä jopa voimaton. Kaikenkarvaisen huutamisen jälkeen häntä kuunteli kuitenkin mielellään. Esitykseen sisältyi niin rauhan hetkiä kuin latinalaista temperamenttiakin. Voitaisiinko kontratenorit arvostella naisten sarjassa, niin saataisiin sinnekin jotain tasoa ja painetta pois kovasta miesten sarjasta?!
5.8.2009, 18:37 #18569
NimetönAamun pienen pettymyksen jälkeen kisa lähti jälleen illalla nousukiitoon. Englantilainen sopraano Elizabeth Bailey heläytteli sielua hiveleviä sävyjä kiinnostavassa ohjelmassaan. Extrapointsit hänelle Vivaldi-valinnasta, ja ihan muillekin vinkiksi, että punaiselta papilta löytyy pilvin pimein toistaan hienompia aarioita varsinkin naisäänille.
Korealaisten mieslaulajien korkeaa tasoa ylläpiti ”jo” 32-vuotias baritoni Daejin Bang. Hänen äänensä soi niin tasaisesti, että sävyjä ei ylettömästi kuultu. Jos hän siirtäisi kaiken ilmaisun käsistä ääneensä, tulos olisi ihanteellinen.
Bangin maanmies, kontratenori Siman Chung on varsinainen drama queen. Vilkas mielikuvitukseni lennätti hänet heti naisten sarjaan. Chungin Erbarme dich oli varoittava esimerkki siitä, että Bachin aarioita ei kannattaisi valita aloitusnumeroiksi, niin perkeleellistä laulettavaa tuo kirkkomusiikkisäveltäjistä suurin on luonut. Jos hengitys ei alkujännityksessä aivan kulje ja tulee pienikin rytmihäiriö, niin pihalla ollaan. Muun ohjelmansa simainen Chung selvitti kunnialla.
Tauon jälkeen lavalle astui vakava nuori mies, venäläinen ”wannabe”-basso Vladislav Dorozhkin. Hänen kuvionsa menivät lasketteluksi Quia fecit mihi magna -aariassa. Muu ohjelma sujui huomattavasti paremmin, vaikka Dorozhkin toistaiseksi kuulostaa enemmän baritonilta. Aika näyttää mihin ääni kääntyy, hieno sellainen hänelläkin on.
Sveitsiläinen tenori Michael Feyfar on kisan ensimmäinen puhtaasti lied-laulajatyyppi. Hieman puiseva tenoriääni vapautui ohjelman aikana, ja harvinaista huumoriakin nähtiin. Mozartin Un’aura amorosa soi kauniisti, vaikka Feyfarin italia oli kovin nasaalia. Kun ääni pääsisi nokasta kunnolla irti, niin ah mikä hienostunut sointi siinä olisikaan!
Illan päätti venäläinen sopraano Gelena Gaskarova. Tämä selvästi dramaattinen ääni selviytyi kunnialla Quia respexit -aariasta, heitteli liedit välipaloina ja loisti Oksanan aariassa Rimski-Korsakovin oopperasta Jouluyö. Hänen äänensä keskiala tuntui savuiselta, mutta korkeista äänistähän sopraanoille maksetaan.
Konserttisalin hämärässä istuessa päähän puskee välillä outoja ajatuksia. Joskus koko pienten limakalvohörpäkkeiden ympärille kehittynyt friikkisirkus tuntuu aivan naurettavalta. Kilpailun tunnelmassa on jotain samaa kuin kiimaisissa parinvaihtobileissä, joissa koko ajan katselee ympärilleen ja odottaa, josko tuo seuraava jo veisi minut hekuman huipulle. Olisiko tässä selitys siihen, miksi konserttisalit pullistelevat keski-iän ylittäneitä täti-ihmisiä?
6.8.2009, 12:32 #18570
NimetönViimeisen alkukilpailupäivän aamuna naisten sarjassa alkoi vihdoinkin tapahtua. Ensimmäinen laulaja, saksalainen sopraano Katharina Göres oli kuitenkin vielä turistimatkalainen. Kevyt ääni ei istu kropassa, eikä Bachin mainiosta kahvikantaattiaariastakaan paljon huumoria irronnut. Göresille toivoisi lihaa luiden ja äänen päälle.
Koloratuurisopraano Mia Heikkinen vaikutti aluksi hieman aggressiiviselta, mikä on ymmärrettävää vuorokaudenaika huomioon ottaen. Jos joutuu sellaisen setin heittämään ennen puolta päivää, kyllä siinä täytyy itseään potkia persuksille. Jäin miettimään, onko hän koloratuuri lainkaan, kun hänen parhaimmat sävynsä tulivat esille muussa kuin kuvioissa. Titaniakin vaikutti aariassaan lähinnä holtittomasti humaltuneelta.
Miesten kilpailun hurjaa tasoa jatkoi kiinalainen bassobaritoni Ronghai Huang. Eleettömästi, huonosti istuvassa pikkutakissa esiintynyt Huang tarjosi täysipainoisen elämyksen neljällä kielellä lauletussa ohjelmassaan. Luontaisen tanakka ääni ei aivan tavoittanut Straussin ihanan Morgenin lyyrisiä tunnelmia. Myöskään Leporellon luetteloaarian eri naistyypeistä Huangilla ei tuntunut olevan mitään kokemusta. Silti kaiken kaikkiaan hieno suoritus!
Mezzosopraano Meelis Jaatisen kehitystä on ollut ilo seurata. Hänellä on hyvin luonnollinen, pakoton ääni, joka on parhaimmillaan vanhassa musiikissa. Kilpailua varten hän sai hyvää kokemusta keväällä Ariodanten nimiosassa.
Kun Sri Lankasta lennähtänyt sopraano Kishani Jayasinghe raotti laulurasiaansa, tiesi heti että kultaa on luvassa. Tekanawamaisen eksoottinen laulajatar pursui musisoimisen iloa, jopa niin että tarkkuus hieman kärsi Händelissä. Rahmaninov oli outo valinta tälle äänityypille. Loistokkaat kreivittäret itkettävät minua aina, mutta onneksi olin varannut nenäliinan ajoissa esille ennen Dove sonon alkua. Dame Kirin tapaan tässä on luontainen kreivitär. Mikään suuri Jayasinghen ääni ei ole, mutta sitä soundia kuullakseen olisi aivan valmis panttaamaan korunsa ja elämään kuukauden kaurapuurolla.
Korealainen tenori Sungwon Jin joutui lavalle pahassa raossa. Tunnemyrsky edellisen jäljiltä ei ehtinyt laantua, kun jo piti keskittyä maotakkisen Jinin osuuteen. Hänen italialaistyyppinen instrumenttinsa vaikutti laadukkaalta, vaikkei virrannut kovin vuolaasti herttuan aariassa Ella mi fu rapita.
Hauskaa että alun perin aloittajaksi arvottu puolalainen mezzo Kamila Kulakowska kuntoutui kilpailemaan viimeisenä päivänä. Hän on ikänsä puolesta kolmikymppisenä jo kypsempi laulajatar kuin monet kilpasisarensa. Mutta onko hän oikea mezzo vai ns. laiska sopraano, kun alarekisteri ei ole erityisen mehevä ja korkeat äänet soivat helpon kauniisti?
6.8.2009, 18:30 #18571
NimetönRahvaan suunnistaessa jonkun poptähtösen perässä Jätkäsaareen Mirjam Helin -laulukilpailuissa elettiin ensimmäisiä ratkaisun hetkiä. Viimeisen alkuerän alkaessa näytti pahasti siltä, ettei välikilpailuun pääse yhtään suomalaista. Tätä kirjoittaessani elän vielä tulosten odotuksessa.
Illan aloittanut Ilona Jokinen on viehättävä perussopraano. Pianisti Kristian Attila joutui koville hänen Saariaho-numeronsa kanssa hipelöidessään kilkuttimen sisuskaluja.
Yleisö sai aimo annoksen kirkasvalohoitoa, kun koloratuurisopraano Laura Jokipii hehkui läpi ohjelmansa. Hänelle ojennan palkinnon parhaasta omalle äänelle sopivasta ohjelmistovalinnasta. Tuolle äänelle on nimittäin vaikea löytää laulettavaa, niin vaalea ja tyttömäinen se on. Jokipiin Adele hurmasi yleisön ja toi kaivattua huumoria ylen vakavaan taidelaulukisaan.
Adelen keimailun jälkeen oli jälleen vaikea heittäytyä täysin toisenlaisen laulutaiteen pariin. Korealaisen sopraanon Keunghea Kangin hieno ääni muistutti hänen pukunsa mustaa kimmeltävää samettietumusta. Laulusta hehkui äidillinen lämpö.
Tauon jälkeen vuoron sai venäläinen basso Mikhail Korobeynikov. Tälläkin pitkällä miehellä on suunnattoman suuri ääni. Teksti meni osin sössötykseksi, eikä liehutukan karjuminenkaan vakuuttanut.
Mezzosopraano Tiina-Maija Koskelalla ovat kaikki perusasiat hyvin hallussa. Tällöin voi esiintyä juuri niin rauhallisesti kuin illalla kuultiin. Pieni tasapaksuus väijyy nurkan takana.
Toinen mezzo Carolina Krogius joutui odottamaan kilpailuvuoroaan kaikista pisimpään. Hienostunut ja älykäs laulaja teki ehjän ohjelman, jonka päätti riemastuttava performanssi tamburiinin säestyksellä. Hieman lisää bodya ja hyvä tulee!
7.8.2009, 9:24 #18572Muutama kommentti eilisillan perusteella: ensinnäkin erityiskiitos Tuula Hällströmille hienosta Bach-soitosta Tiina-Maija Koskelan parina. Tunnustusta myös tähän erään osuneista kiinnostavista ohjelmistovalinnoista. Aivan hyvin kilpailuissa voisivat useammatkin esittää soolonumeroita, Saariahoa tai vaikkapa Schönbergin kiinnostavia lauluja.
Tätä palstaa seuraavat tuntenevat myös Ylen kilpailublogin, josta on syytä poimia Lotta Emanuelssonin ansiokas kirjoitus stereotypioista.
7.8.2009, 9:40 #18573Eikös Tiina-Maijan pianistina ollut Ilmo Ranta?
7.8.2009, 15:42 #18574Kiitos korjauksesta. Ja tosiaan: myös Ilmo Rannan Sibelius herätti ihastusta.
Huomenna alkavaan välierään ovat siis selvinneet seuraavat laulajat: sopraanot Katharina Göres, Yulia Lezhneva, Nadine Sierra, Marjukka Tepponen, Kishani Jayasinghe, Keunghea Kang, Laura Jokipii, Anita Watson, Elizabeth Bailey ja Kaisa Ranta, mezzosopraano Melis Jaatinen, kontratenori David DQ Lee, tenori Bo Yang, baritonit Daejin Bang, Azamat Zheltyrguzov, Sangmin Lee, Andrey Serov ja Timothy Mix, sekä basso Mikhail Korobeynikov.
-
JulkaisijaViestit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.