Tämä aihe sisältää 1 vastaus, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Esillä 2 viestiä, 1 - 2 (kaikkiaan 2)
Esillä 2 viestiä, 1 - 2 (kaikkiaan 2)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tämä aihe sisältää 1 vastaus, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi
Etukäteistunnelmointia voi hakea vaikkapa rapakon takaa. Tässä Marinski-teatterin ja Gergijevin edesottamuksista Washington D.C.:n Kennedy Centerissä herännyt blogikirjoitus:
”The excellence of bad opera” – Anne Midgette/Washington Post
http://voices.washingtonpost.com/the-classical-beat/2010/03/the_excellence_of_bad_opera.html
Olkaamme asioista reilusti eri mieltä: Demarin Matti Sauramon mielestä oopperavierailu oli ”unohtumaton” ja esitys ”tyylikäs ja vaikuttava, lumoava”. HS:n Hannu-Ilari Lampila kirjoittaa ”soinnin magiasta” ja Stsedrinin taitavasti oopperaansa rakentamasta jännitekaaresta.
Entäpä maailmalla: New York Timesin Anthony Tommasini toteaa vuonna 2002 Stsedrinin olleen pois kuvioista pitkään, ja syystä. Musiikista puuttuu hänen mukaansa omaperäisyyttä, eikä Lumottu vaeltaja muuta tätä käsitystä. Dissonanssit ja muut ”piikikkäät elementit” ovat liian kesyjä. Taistelukohtaukset kuulostavat tavanomaiselta elokuvamusiikilta. ”Aikamme musiikkia niille, jotka eivät pidä aikamme musiikista”, tiivistää Tommasini.
Guardianin Tim Ashley lausuu lakonisesti: ”kuten Stsedrinillä muutenkin, liian suuri osa materiaalista unohtuu heti.”
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.