Tämä aihe sisältää 1 vastaus, 2 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
JulkaisijaViestit
-
7.1.2009, 9:02 #17880
En ollut konsertissa enkä siis kirjoita arviota. Haluan kiinnittää huomiota laajalle levinneeseen käsitykseen vanhan musiikin soittimien ja musiikin suhteesta.
Barokin ajan kirjallisiin dokumentteihin on viime vuosikymmeninä suhtauduttu tendenttisesti: on rakennettu antiteesiä romanttiselle esitystraditiolle ja haettu tälle ennakko-odotukselle tukea barokin teoreetikoilta. Tämä on johtanut siihen, että keskeisiä teesejä on sivuutettu, koska ne eivät sopineet muodikkaaseen uustulkintaan. C.Ph.Em. Bach esimerkiksi kehoitti kaikkia soittajia kuuntelemaan laulua, koska laulu on päässyt lähimmäksi musiikin ydintä. Leopold Mozartin viulukoulussa on harjoituksia, joissa pyritään tasaiseen legatosoittoon riippumatta siitä soitetaanko kannassa vai kärjessä. Italiassa vierailleen Händelin viulunsoittoa ylistettiin, koska hän kykeni komeaan legatosoittoon. Niinpä en usko, että Pogostkinan soitto olisi ollut monotonisuuden partaalla soinnin tasaisuuden takia, tai että Hanna Juutilainen olisi huilusoolossaan langennut liialliseen intohimoon.
Mikäli säveltäjät olisivat olleet tyytyväisiä käytettävissä oleviin soittimiin, ei tuon ajan intensiivisessä soitinten kehitystyössä olisi ollut mitään järkeä. Bach esimerkiksi oli erittäin kiinnostunut nyansseihin kykenevän vasaraklaveerin kehittämisestä. Historiallisuuden merkitystä musiikissa on liioiteltu: musikaalisuus on tänään samaa kuin ennenkin; tyylikäsitykset pystyttävät tarpeettoman raja-aidan, joka kaiken lisäksi on fiktio.
Hermes
8.1.2009, 17:09 #18291Kiitos, Hermes, hyvistä kommenteista. En tosin ole vakuuttunut musikaalisuuden muuttumattomuudesta eri aikoina: ainakin itse musiikki määritellään nykyään huomattavasti laajemmin kuin entisaikaan.
En ole vanhan musiikin ekspertti, mutta tässä jotain mieleeni tallentuneita käsityksiä. Jousisoittajien legato on mahdollista Tourte-mallia edeltäneilläkin, ylöspäin kaareutuvilla jousilla, mutta käsittääkseni termillä tarkoitetaan silloin hiukan eri asiaa. Barokkijouselle ominainen äänien sitominen on suhteellisen lyhyiden, edestakaisien jousien mahdollisimman saumatonta vuorottelua. Pienet fraseerauksen yksiköt korostuvat väistämättä. Nykyään moni jousisoittaja pyrkii suureen, tasaiseen ja pitkälinjaiseen sointiin, oikean ja vasemman käden artikulaation finessien kustannuksella. Pogostkinan kohdalla tarkoitukseni ei ollut puhua legatosta vaan artikulaation vivahteikkuudesta: vahvan ja heikon, intensiivisen ja rentoutuneen vuorottelusta.
Mitä hienoon huilusooloon tulee, kysymys on todellakin makuasioista. Oudoksuin intohimoa vain siksi, että se tuntui eripariselta illan muuhun Brahms-soittoon nähden. Tunteellisesti voimakkaita esityksiä en sinänsä vierasta missään tyylissä.
-
JulkaisijaViestit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.