Amfion pro musica classica

Viuluoktetin rakentaja kuollut

10.8.2009 8:37 , Jätä kommentti ,

Kuva: Hutchins Archive

Carleen Hutchins (1911–2009) oli innovatiivinen soitinrakentaja, joka muistetaan eritoten kahdeksasta erikokoisesta ja -vireisestä viuluperheen soittimestaan.

Soitinrakennuksen tieteeseen syvällisesti perehtynyt Hutchins aloitti uransa rakentamalla soittimia, joita saattoi sitten purkaa osiinsa. Hänen merkittävimpiin keksintöihinsä kuuluu viulun pohjan ja kannen ”virittäminen”: ennen kuin soitin liimataan yhteen, mainittujen osien päälle sirotellaan pieniä hiukkasia (kuten koristekimalletta). Kun kanteen tai pohjaan sitten ohjataan ääniaalto, hiukkaset asettuvat tiettyjen kuvioiden mukaan ja rakentaja tietää, missä kohden puuta on liikaa. Monet viulunrakentajat käyttävät tätä tekniikkaa edelleen.

Viuluoktetin tarkoitus on saada aikaan tasapainoinen, viulumainen sointi seitsemän oktaavin alalla. Pienin soittimista soi oktaavia tavallista viulua korkeammalta, ja seuraava on viritetty aina kvinttiä edellistä alemmas. Soitinkokoelmaa käyttää ainakin Hutchins Consort -yhtye, jonka MySpace-sivuilta voi kuunnella näytteitä musiikista.

Carleen Hutchins myös perusti Catgut Acoustical Societyn, jonka tarkoituksena on edistää tieteellisten periaatteiden käyttämistä soitinrakentamisessa.

Kategoria: Uutiset

Arvio: Aavan meren tuolla puolen

9.8.2009 17:53 , Jätä kommentti ,

Astor Piazzolla

Vuonna 1862 valmistunut Ritarihuone on verraton paikka klassisen musiikin konserteille. Saliin astuessa huomio kiinnittyy satoihin seiniä koristaviin vaakunoihin ja juhlaviin tuolirivistöihin, jotka tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Yllättäen salin avaruus ei ole akustisesti suuri ongelma ja Sibelius-Akatemian Wegelius-salissa ennen niin meluisa Steinway-flyygeli tuntuu täällä olevan paremmin kotonansa.

Viidennen Kamarikesä-festivaalin päätöskonsertin teemana olivat transatlanttiset vaikutteet. Väinö Jalkanen avasi pelin dynaamisella tulkinnallaan yhdysvaltalaisen George Antheilin Toccatasta No. 2.  Hän tavoitti loistavasti teoksen hyväntuulisen, hieman junamaisesti puksuttavan tunnelman.

Igor Stravinskin kirjoittama Piano Rag Music on vinkeää kuultavaa. Ragtimesta muistuttavat lähinnä basson hyppely ja muutamat pisteelliset rytmit. Emil Holmströmin professionaali tulkinta miellytti korvaa. Anton
Rubinstein, jolle teos on omistettu, ei tiettävästi sitä koskaan esittänyt.

Konsertissa kuultiin myös kaksi suurta pianotrioa: Charles Ivesin trio ja Antonin Dvorakin neljäs trio op. 90 lisänimeltään Dumky (monikkomuoto tsekin sanasta dumka: eeppisen runollinen balladi). Dvorakin trion romanttisuus ja hitaiden osien kaihonhetket rikastuttivat konsertin ilmaisuskaalaa. Pasi Eerikäinen, Mikko Lehtola ja Emil Holmström onnistuivat erityisesti trion kansanmusiikkia hyödyntävissä humppakohtauksissa, joissa meno oli mitä mainioin.

Hulvattomuus pääsi lopullisesti valloilleen Ivesin trion toisessa osassa. Riipaisevan intensiivisen ensimmäisen osan jälkeen Jalkanen, Eerikäinen ja Lehtola pääsivät irrottelemaan amerikkalaisten kansanlaulujen parissa. Osan nimi TSIAJ (This Scherzo is a Joke) kertonee kappaleen luonteesta olennaisen. Viimeinen osa meni jäähdytellessä ja tuntui toisinaan hitusen pitkäveteiseltä.

Bonuksena klassisen ohjelmiston joukossa oli Eerikäisen ja Jalkasen tulkitsema Astor Piazzollan Le Grand Tango. Lieneekö Pariisin-vuosien aikaansaannosta vai mitä – joka tapauksessa tämän tango nuevon isän teokset soivat melko lailla mallikkaasti myös klassisen musiikin koulutuksen saaneiden taiteilijoiden käsissä. Vielä vähän lisää riipaisevuutta sellon melodialinjaan ja nautinto on täydellinen.

Kategoria: Arviot, Konsertit, Konserttisuositukset

Kuunteleminen on tärkeintä, sanoo Claudio Abbado

8.8.2009 23:06 , Jätä kommentti ,

The Guardian -lehdessä julkaistussa haastattelussa kapellimestari Claudio Abbado kertoo työolosuhteistaan kukkien keskellä Sardiniassa, vakavan sairauden aiheuttamasta elämänmuutoksesta ja läheisistä orkestereistaan: Abbado oli mukana perustamassa EU:n nuoriso-orkesteria, Chamber Orchestra of Europea ja Gustav Mahler -nuoriso-orkesteria. Nyt hän työskentelee Bolognassa Orchestra Mozartin kanssa, ja tietysti on myös Lucernen ihmeellinen festivaaliorkesteri, jossa soittaa lukemattomia parhaiden orkestereiden äänenjohtajia ja kansainvälistä uraa tekeviä solisteja.

Kaikki mainitut kokoonpanot työskentelevät tavanomaisista sinfoniaorkestereista poikkeavalla tavalla. Keskeistä on Abbadon mukaan kuunteleminen: ”Isoisälläni oli tapana ottaa minut mukaan kävelyille vuorille”, 76-vuotias kapellimestari muistelee, ”eikä hän yleensä puhunut juuri mitään. Opin silloin kuuntelemaan hiljaisuutta. Ja minulle kuunteleminen on kaikista tärkeintä: että ihmiset kuuntelevat toisiaan, kuuntelevat puhetta ja musiikkia.”

Kategoria: Uutiset

Mirjam Helin -kilpailun välierät

8.8.2009 15:31 , Jätä kommentti ,

Timothy Mix edellisissä kisoissa. Kuva: Heikki Tuuli

Jännitys tiivistyy: 20 kilpailijaa jäljellä. DivineDiva jatkaa kisaraporttiaan.

Lue laulun maailmasta myös täältä, täältä ja täältä.

Kategoria: Arviot, Konsertit, Konserttisuositukset

Turun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kaivataan lisäpuhtia

8.8.2009 11:09 , Jätä kommentti ,

Hanakasti kantaa ottava oopperalaulaja Matti Salminen kritisoi Ylen kulttuuriuutisille Turun vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkiprojektin vähäistä kiinnostusta konsertti- ja oopperamusiikkiin. ”Vuoden kulttuuriturkulaiseksi” valitun Salmisen mielestä kaupunkiin olisi pitänyt rakentaa kulttuuritalo, jossa suurten projektien esittäminen olisi mahdollista. Ja jos kansainvälistä karriääriä tekeviä laulajia olisi haluttu mukaan, heidät olisi tullut kiinnittää jo aikaa sitten.

Hankkeen näkyvyydestä on laulajan mielestä tingitty. ”Kulttuuripääkaupunkia mainostettaesssa ei riitä, että Paimiossa tiedetään, mitä Turussa tapahtuu”, Salminen toteaa. Samoilla linjoilla Helsingin Sanomien haastattelussa on Turussa tällä viikolla vieraillut EU:n kulttuuripääkaupunkien valintalautakunnan puheenjohtaja Sir Robert Scott. Hänen mukaansa Turun on turha yrittää houkutella eurooppalaisia, ellei se saa innostettua juhlavuodestaan edes helsinkiläisiä.

Onnistuneesti Liverpoolin vuoden 2008 vastaavaa hanketta luotsannut Scott muistuttaa, että kaksi vuotta Turun jälkeen vuoroon tulevassa Marseillessa ollaan jo täydessä työssä. ”Satamaan tulevaa matkustajaa odottavat valtavat 2013-julisteet, eikä kaupungilla voi liikkua minnekään törmäämättä kulttuuripääkaupunkiasiaan.”

Yhtä aikaa Turun kanssa myös Tallinnalla on kulttuuripääkaupungin asema. Kaupunkien välille viritelty yhteistyö ei ilmeisesti ole ottanut tuulta. Scott muistuttaa, että taloudellisista ongelmista huolimatta Tallinnalla on moni asia puolellaan: se on kaupungeista suurempi ja tunnetumpi ja vieläpä pääkaupunki, joten moni suomalainenkin saattaa hakeutua Tallinnaan helpommin kuin Turkuun.

Scott ihmettelee sitä, että kulttuuripääkaupunkihanke on ulkoistettu Turku 2011 -säätiön asiantuntijoille, eikä kaupungin johdolla tunnu olevan hankkeesta kattavaa käsitystä. ”Kulttuuripääkaupungin pitää kuulua koko Turulle eikä pienelle joukolle päättäjiä ja asiantuntijoita. Jokaisen turkulaisen tarjoilijoista taksikuskeihin täytyy lähteä mukaan, muuten viesti ei mene lävitse.”

Kategoria: Artikkelit, Päävalikko