Japanilainen Masaaki Suzuki tunnetaan Suomessa lähinnä Bach-guruna: cembalistina ja kapellimestarina, jonka huomattavimpana saavutuksena voidaan pitää yhä jatkuvaa Bachin kantaattien kokonaislevytystä yhteistyössä perustamansa Bach Collegium Japanin kanssa. Vierailulleen Tapiolan Sinfoniettan kapellimestarina Suzuki oli kuitenkin valinnut ohjelmiston, jossa liikuttiin ennemminkin orkesterin kotiseuduilla klassismin hengessä. Niin mielellään kuin Suzukin Bach-tulkintaa olisikin kuullut, oli valinta paitsi taiteilijaimagon kannalta ymmärrettävä ja mielenkiintoinen. Read More →
Arvio: Myytti ja muoto – maailmantähtiä Tapiolassa
Arvio: Myllättyä Schubertia
Äkkiseltään ajateltuna Schubertin liedsarjaa ja UKK:n kirjeitä yhdistää vain yksi sana; mylly. Tuomas Hannikainen on kuitenkin koonnut näistä kahdesta äärimmäisen erilaisesta ihmistuotoksesta teoksen, joka suuren suosion siivittämänä esitettiin nyt neljättä kertaa Urho Kekkosen Myllykirjeiden syntysijalla Tamminiemessä. Read More →
Arvio: Menottin Konsuli Sibelius-Akatemiassa
Hahmotettiinpa italialais-amerikkalaisen Gian Carlo Menottin Konsuli sitten musikaalimaiseksi oopperaksi tai oopperamaiseksi musikaaliksi, oli se lajityyppinsä menestyneimpiä uusia teoksia 50-luvun alussa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi; kylmän sodan näyttämöllä avoimen poliittinen sekä korostavan ihmiskeskeinen kannanotto herätti vastakaikua, varsinkin kun ooppera taiteenmuotona tarjosi korkeakulttuurisen mahdollisuuden heittäytyä Hollywoodin melodraaman vietäväksi. Read More →
Musiikin passioita ja ekskursioita Euroopassa
Tämänkertaisessa Eero Tarastin päiväkirjassa pääsemme professorin asiantuntevalla siivellä Kaija Saariahon passiomusiikin syövereihin, Mikkelin kaupunginorkesterin konserttiin, Edinburgh’hin muistelemaan musiikkitieteen merkkihenkilöä, Wien Modern -nykymusiikkifestivaalille sekä Berliinin filharmonikoiden Helsingin-vierailulle. Read More →
Levyarvio: Taiturointia korkeuksissa
Coloratura
Anu Komsi, sopraano
Sinfonia Lahti, joht. Sakari Oramo
BIS 2012
Anu Komsin virtuositeettia ei voi olla ihailematta. Venäläisen Reinhold Glièren (1875–1956) konsertossa koloratuurisopraanolle ja orkesterille (op.82) melodia on koristeltu puhtaalla ihmisäänellä ilman häiritseviä sanoja. Tässä linnunviserryksessä korostuu entisestään laulutavan teknisyys ja instrumentaalisuus Komsin tehdessä suloisen keskinkertaisesta musiikista pettävän vaivattoman ja luonnollisen kuuloista. Kaiken taituruuden keskelläkin suomalaissopraano osaa alistaa ylikorostuneen teknisyyden tulkinnalle. Read More →