Amfion pro musica classica

Minkowski perusti festivaalin lapsuutensa saarelle

Viime viikolla Ranska sai uuden klassisen musiikin festivaalin, kun île de Rén saarella Ranskan länsirannikolla järjestettiin ensimmäinen Marc Minkowskin johtama Ré Majeure (”D-duuri”) -musiikkifestivaali. Torstaista sunnuntaihin kestänyt festivaali sisälsi enimmäkseen perinteisiä suosikkiteoksia oopperasta kamarimusiikkiin. Minkowskin ja hänen Musiciens du Louvre-Grenoble -orkesterinsa ohella festivaaleilla esiintyy muun muassa paikallisen alueen Orchestre Poitou-Charentes -orkesteri, pianisti Alexandre Tharaud ja Diotima-kvartetti.

Minkowski vietti île de Ré’llä lapsuuskesiään, ja nyt siellä onhänen kesäasuntonsa. Vaikka saari on suosittu lomanviettopaikka julkisuuden henkilöiden keskuudessa, Minkowski haluaa luoda mahdollisimman kotoisan ja ei-elitistisen tapahtuman. Festivaali levittäytyy eri paikkakunnille koko saaren laajuudelta. ”Halusin kunnioittaa tätä aluetta tarjoamalla sille korkeatasoisen festivaalin, johon mahdollisimman moni voisi osallistua, mukaan lukien paikalliset asukkaat”, Minkowski sanoo Le Figaro -lehden haastattelussa.

Levyarvio: Varma ja vakuuttava Brendel suosikkiensa parissa

 

Alfred Brendel, A Birthday Tribute

Decca 2011
Brahms: Pianokonsertto n:ro 1 op.15 d-molli
Mozart: Pianokonsertto n:ro 25 C-duuri, K503
Beethoven: Pianosonaatti n:ro 31 As-duuri op.110
Schubert: Impromptu f-molli, D935 n:ro 1

Bayerin radion sinfoniaorkesteri, Sir Colin Davis
SWR sinfoniaorkesteri Baden-Baden ja Freiburg, Hans Zender

Alfred Brendelin pitkä ja mainetta niittänyt ura pianistina päättyi loppuvuonna 2008 Wienissä. Noin 60-vuotisen uransa aikana Brendel ehti konsertoida mm. Carnegie Hallissa yli 80 kertaa, levyttää Beethovenin sonaatit ja konsertot pariinkin otteeseen ja luoda eräänlaisen standardin wieniläisklassikoiden tulkinnoista. Erityisesti Schubertin parissa Brendelin kekseliäisyys ja muodon hallinta ovat aina olleet vertaansa vailla. Read More →

Levyarvio: Maestron epätasainen Chopin-ilta

Daniel Barenboim plays Chopin
The Warsaw Recital
Deutsche Grammophon 2011
Fantasia f-molli op.49, Nokturni Des-duuri op.27/2, Sonaatti b-molli op.35, Barcarolle op.60, Valssit F-duuri ja a-molli op.34, Valssi cis-molli op.64/2, Berceuse, Poloneesi As-duuri op.53, Valssi Des-duuri op.64

Daniel Barenboimin tulkinnat ovat yleensä jakaneet kuulijat kahteen vastakkaiseen mielipiteeseen. Äärilaitojen näkemyksiä on riittämiin, mutta harva suhtautuu Barenboimiin välinpitämättömästi tai kevyesti nyökkäillen, jokseenkin positiivisesti. Read More →

Oodi hyvälle levynteolle

Aloitetaan täysin ulkokohtaisesta kriteeristä: ECM Recordsin levyt ovat visuaalisesti tyylikkäimpiä mitä tällä hetkellä tehdään. Ne hurmaavat vaikka silmiä pitäisi kiinni: vihkon paperi on paksua ja kiihdyttävän rouheaa, rehtiä kuin hyvä leipä. Kun avaa silmänsä, ensimmäisenä vakuuttaa harvinaisen vakaa ja tyylikäs, hillitty taitto. Tekstit on sijoitettu väljästi ja hallitusti. Vihkon sisältö on usein vakuuttavasti harkittu kokonaisuus, jossa esseemäinen teosesittely, inspiroivat sitaatit ja omaperäiset taiteilijaesittelyt yhdistyvät. Profiili on tosissaan oleva, miltei karun syväluotaava, vailla minkäänlaista kosiskelevuutta tai helppoutta. Samalla ensivaikutelma on raikas ja yllättävä, vailla raskautta tai konstailevuutta.

Vakavuus ja karu, aseistariisuva eleganssi leimaavat myös ECM:n levynkansien kuvitusta, jotka huikaisevat tyylikkyydellään. Tummasävyiset tarkovskymaiset luontomaisemat ja monitulkintaiset taidevalokuvat erottuvat välittömästi levyhyllystä.

Juuri visuaalinen vakuuttavuus sai minut aikoinaan tarttumaan ECM:n levyihin. Jokainen niistä on osoittautunut aivan erityiseksi elämykseksi. ECM-levy-yhtiö (Edition of Contemporary Music) perustettiin Kölnissä vuonna 1969 ja se erikoistui ensin jazziin. Pian mukaan tuli nykymusiikki. Nykyään ECM julkaisee jazzin ohella korkeatasoista klassista musiikkia keskiajalta nykypäivään. Omia ECM-aarteitani ovat mm. norjalaisen Trio Mediaevalin  1200-luvun kirkkomusiikin levy Stella Maris, Zehetmair-kvartetin Schumannin kvartetot sekä The Hilliard Ensemblen nykymusiikkialbumi A Hilliard Song Book: New Music For Voices. Sekä tietysti Pärt.

ECM:sta on tullut suorastaan ”The” Arvo Pärt -levy-yhtiö. ECM New Series perustettiin 80-luvulla juuri Pärtin musiikin myötä. ECM:sta on tullut keskeisin Pärtin äänitekustantaja. Levytykset ovat huipputasoisia.

Luonnollisesti pintatason tyylikkyys on vain esimakua varsinaisesta sisällöstä. Levy-yhtiö valikoi kiinnostavia ja tuoreita kokonaisuuksia sekä tasokkaita ja aidosti omaperäisiä tekijöitä. Äänitys on poikkeuksetta korkealuokkaista. Tyypillinen ECM-levytyssessio kestää vain pari päivää. Intensiivisyys ja antamuksellisuus näkyy myös nykymusiikin tuottamisessa, jossa säveltäjä itse on tiiviisti mukana levynteossa, tai vanhan musiikin projekteissa, joissa levyä varten on tehty uudet kriittiset editiot, kuten esimerkiksi Trio Mediaevalin mainitun levyn kohdalla. ECM uskaltaa luottaa musiikin omaan voimaan.

Kaija Saariahon Émilie keskiössä Spoleton festivaaleilla

Charlestonissa Etelä-Carolinassa järjestettävä merkittävä yhdysvaltalainen kulttuurifestivaali Spoleton Festival kestää vielä tämän viikon. Kulttuurijuhlat tarjoavat oopperaa, klassista musiikkia, teatteria ja tanssia. Festivaalin ydinteokseksi The New York Timesin kriitikko James R. Oestreich nimeää Kaija Saariahon monodraaman Émilie, jonka aiheena on valistusfilosofi Voltairen rakastajatar ja kollega Émilie du Châtelet.

Teos esitettiin Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa. Sopraanoroolin lauloi Elizabeth Futral ja festivaalin orkesteria johti John Kennedy. Produktio yhdisti oopperaan nyt myös videoprojektioita, joiden kuva-aiheet liittyivät matematiikan ja tieteen mystiseen maailmaan.

Mono-ooppera kuvaa myöhäisellä iällä raskaaksi tullutta tiedenaista, joka aavistaa kuolemansa lähenevän ja taistelee saadakseen suurprojektinsa, Newtonin Principia Mathematican ranskannoksen valmiiksi. Saariahon vakioyhteistyökumppanin Amin Maaloufin libretto koostuu kahdeksasta kohtauksesta ja keskittyy sisäisen maailmaan kuvaukseen, jossa tieteen ja elämän herättämät intohimot lomittuvat.

Émilie kantaesitettiin Lyonissa viime vuonna. Yhden solistin lyhytkestoinen monodraama on nykyisen kiristyneen taloustilanteen aikoina ollut suosittu laji. Esimerkiksi talousvaikeuksissa kamppailevan New York City Operan tämän kevään ohjelmassa oli kolme mono-oopperaa, John Zornin La Machine de l’être, Schönbergin Erwartung ja Morton Feldmanin Neither. Zornin uuden teoksen solistina lauloi Anu Komsi.