Helsingin kaupunginorkesterin tuore levytys säveltäjä Einojuhani Rautavaaran teoksista on voittanut maailman arvostetuimpiin musiikkipalkintoihin lukeutuvan Gramophone-palkinnon. Brittiläislehden myöntämä palkinto vuoden parhaasta nykymusiikkilevystä julkistettiin tänä iltana Lontoossa.
Suomalaisen Ondine-yhtiön julkaisu sisältää maailman ensilevytyksinä Rautavaaran teokset Towards the Horizon (2008–09), Incantations (2008) ja Modificata (1957). Ensinmainitun teoksen sellosolistina on sellotaiteilija Truls Mørk, Incantations-lyömäsoitinkonserton solistina taas Colin Currie. Kapellimestarina levyllä toimii Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari John Storgårds.
Nykymusiikin Gramophone Awards -finaalikolmikossa oli vahva pohjoismaalaisedustus: HKO:n levyn lisäksi palkinnosta taistelivat Stavangerin sinfoniaorkesterin, Peter Herresthalin ja Rolf Guptan levytys Per Nørgårdin viulukonsertoista (BIS) sekä Radion sinfoniaorkesterin, Kari Kriikun, Anu Komsin ja Sakari Oramon levytys Kaija Saariahon teoksista (Ondine).
Lue Amfionin Auli Särkiön huhtikuinen arvio voittajalevystä täällä.
Levy on kuunneltavissa myös Spotifyssa:
Mikä tekee ns. ’klassisesta’ musiikista niin kestävästi suosittua globaalisti? Miljoonat ihmiset paitsi kuluttavat sitä, myös opiskelevat musiikkikouluissa, konservatorioissa ja yliopistoissa Venezuelasta ja Kiinasta aina Afrikkaan asti, puhumattakaan tietenkin Euroopasta ja Yhdysvalloista, läpi vuosisatojen. Vaikka musiikki pureutuu sanojen ulkopuolelle meneviin, intiimeimpiin tunteisiimme, on sen tutkiminen toistaiseksi osoittautunut lähes mahdottomaksi haasteeksi ihmistieteille.
Viime viikolla oli Helsingin yliopistolla ja kaupungilla muutenkin eräänlainen tšekkiläinen festivaali. Oopperassa esitettiin loppuunmyytyjä näytöksiä Janá?ekin Tapaus Makropuloksesta – ja yliopistolla väitteli Tiina Vainiomäki monivuotisen tutkimustyön jälkeen Leoš Janá?ekin puhemelodian teoriasta. Tämä oli odotettu tapahtuma. Jo Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan nähtyään Vainiomäen ensimmäisen seminaarityön Janá?ekin puhemelodiateoriasta, että vihdoinkin joku esittää sen tajuttavasti, kaikki vain puhuvat siitä, mutta idea jää hämäräksi. Näin ei käynyt kellekään väitöksen jälkeen 
Skip Sempé ja Helsingin Barokkiorkesteri johdattivat yleisönsä Musiikkitalon suuressa salissa ranskalais- ja italialaisvaikutteiden pariin saksalaissäveltäjien musiikissa. Muffat’n, Bachin ja Telemannin alkusoitoissa ja sarjoissa soivat vaikutteet saivat nautittavan tasapainoisen käsittelyn solisteinaan nokkahuilisti Julien Martin ja sopraano Johannette Zomer.