Amfion pro musica classica

Levyarvio: Metsän poika muovikukkakedolla

Metsän poika
Kimmo Hakola: Kivi-laulut
Toivo Kuula: Eteläpohjalaisia kansanlauluja op. 17b (ork.sov. Kimmo Hakola)
Jorma Hynninen, baritoni
Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, johtaa Juha Kangas
Alba 2012

Jorma Hynninen (s. 1941) on suomalaisen sielunmaiseman tarkka tulkitsija. Oopperalavoilta Kimmo Hakolan Akseli-oopperan nimiroolin myötä pian vetäytyvä baritonisuuruus tarttuu Alban uudella levyllä vielä kerran Toivo Kuulan eteläpohjalaisiin kansansävelmiin sekä Hakolan Hynniselle varta vasten säveltämiin Kivi-lauluihin (2007). Read More →

Arvio: Täyden kympin resitaali

Joonatan Rautiola (kuva: Heikki Tuuli)Saksofonisti Joonatan Rautiolan (s. 1983) Vuoden nuori muusikko -konserttia Tampere-talon Pienessä salissa voi pitää resitaalikonsertin malliesimerkkinä. Pro Musica -säätiön tukeman solisti-illan teokset olivat soitinta valaisevia, jännittävän erilaisia ja häikäisevän taidokkaasti esitettyjä. Myös konsertin kokonaisdramaturgia oli suunniteltu oivallisesti. Mikä hienointa, konsertti tarjosi yleisölle varmasti uudenlaisen kuvan saksofoniin – täysiverisenä klassisena instrumenttina, josta löytyy lukemattomia sävyjä. Vieläkin monille tulee soittimesta väistämättä mieleen jazz, mutta sitä en ajatellut konsertin aikana sekuntiakaan: tässä oltiin aivan omanlaisensa tradition sydämessä. Read More →

Levyarvio: Kanadalaisbaritonin kuutamot

Schumann: Liederkreis (op. 24 & 39)
Gerald Finley, baritoni; Julius Drake, piano
Hyperion, 2012 (CDA67944)

Baritoni Gerald Finleyn ja pianisti Julius Draken yhteistyön tuorein hedelmä on harkitun kypsä tulkinta Schumannin Liederkreisista op. 39. Tempoilevuudesta tai tulisuudesta ei ole tietoakaan Draken ohjaillessa Finleyn pehmeää ääntä turvallisen tuttavallisesti liedistä liediin. Read More →

Arvio: Ennakkosuosikit pitivät

Kun vasta toista kauttaan käynnistelevässä, 2000-luvun musiikkiin keskittyvässä konserttisarjassa alkaa tulla samoja ja samantyylisiä säveltäjiä vastaan tuon tuosta, saattaa alkaa miettiä taiteellisen suunnittelun näköalojen laajuuden ja taiteellisen profiilin suhdetta. Jo viimekuisesta KLANG-konsertista tutut, nyt sarjassa jo kolmatta kertaa esiin nostetut Lotta Wennäkoski ja Mark Andre olivat onnekkaasti hieman epätasaisen Suomen Solistiyhdistyksen konsertin ehdotonta sävellyksellistä aatelia – ja teokset helmiä myös säveltäjiensä tuotannossa. Read More →

Kuolleita: säveltäjät Hans Werner Henze, 86, ja Elliott Carter, 103

Hans Werner Henze, Elliott CarterKaksi merkittävää säveltäjää on poistunut keskuudestamme reilun viikon sisällä.

Saksalainen Hans Werner Henze (s. 1.7.1926) menehtyi lauantaina 27.10.2012 Dresdenissä 86 vuoden iässä. Tuottelias ja musiikissaan monia tyyliaineksia sulauttanut Henze tunnetaan painokkaasta tuotannostaan musiikkiteatterin ja oopperan saralla. Hän oli myös voimakkaasti poliittisesti kantaaottava säveltäjä säveltäen teoksia Che Guevaran ja Ho Chi Minhin kunniaksi. Henze jätti jälkeensä myös paljon soitinmusiikkia: 10 sinfoniaa, kaksi pianokonserttoa, kolme viulukonserttoa ja viisi jousikvartettoa. Henze muutti Italiaan vuonna 1953 kotimaansa ahdasmielisen poliittisen ja seksuaalisia vähemmistöjä suvaitsemattoman tilanteen seurauksena. Henze haudattiin maanantaina 5.11.

Amerikkalaisen musiikin grand old man Elliott Carter (s. 11.12.1908) nukkui pois samaisena maanantaina 5.11.2012 New Yorkissa – kunnioitettavassa 103 vuoden iässä. Carter oli sodanjälkeisen modernismin viimeisimpiä ja kenties suurimpia eläviä edustajia. Carter opiskeli Charles Ivesin johdolla Harvardissa 1927–1932 ja Nadia Boulangerin oppilaana Pariisissa 1932–1935, minkä jälkeen hän työskenteli joitakin vuosia mm. musiikkikriitikkona New Yorkissa. Suurlaman aikana vielä neoklassista ja -romanttista musiikkia säveltänyt Carter alkoi 1940-luvun puolivälistä eteenpäin, omien sanojensa mukaan tyytymättömänä musiikkinsa kompromissinomaiseen konsonattisuuteen, säveltää dissonoivampaa ja monikerroksisempaa musiikkia, ”vain itselleen”. Hän kehitti ”metristä modulaatiota” musiikissaan, jossa eri soittimet soittavat itsenäistä materiaalia eri nopeuksilla. ”Dramaattinen ele demokraattisessa yhteiskunnassa”, säveltäjä totesi myöhemmin. Säveltäjän tyyli nousi hiljalleen soittajien ja sitä myötä yleisönkin suosioon. Carter sävelsi elämänsä loppuun asti, ja viimeisimpinä teoksina syntyivät huhtikuussa valmistunut orkesteriteos Instances (2012) sekä elokuun 13. päivä valmistunut pianoteos 12 Short Epigrams (2012) Pierre-Laurent Aimardille.