Amfion pro musica classica

Todelliset ja fiktiiviset kulttuuriperinnöt Viitasaaren Musiikin ajassa

Viitasaaren 35. Musiikin aika -festivaali 5.-10.7. tuo konsertteihinsa kuvitelmia ja vaikutteita niin todellisista kuin fiktiivisistäkin kulttuureista ja niiden meidän aikaamme ulottuvasta perinnöstä. Festivaalin teemana on ”Heritage”. Keksityt ja aidot, muinaiset ja digitaaliset mytologiat asetetaan vierekkäin ja vastakkain konserteissa kantaesityksissä ja Suomen ensiesityksissä.

Säveltäjävieras on espanjalainen Mauricio Sotelo, jonka musiikki on saanut laajalti vaikutteita flamencosta ja Espanjan laulutraditioista. Espanjalaisella kulttuurilla on suuri merkitys Sotelon työssä, ja hän on työskennellyt paljon flamencoartistien kanssa; hänen musiikistaan käytetään myös nimitystä ”spectral flamenco”. Toinen merkittävä musiikillinen vaikuttaja on Luigi Nono, jonka johdolla Sotelo täydensi opintojaan. Sotelolta kuullaan laaja kattaus kamarimusiikkia jossa kitaristi Petri Kumelan on merkittävä osuus.

Saksalainen huippuyhtye Musikfabrik tuo Viitasaaren Musiikin aika -festivaalille yhden vuosikymmenen kunnianhimoisimmista kansainvälisistä uuden musiikin projekteista: Harry Partchin uudelleenrakennetut instrumentit ja niille sävelletyn uuden ja alkuperäisen musiikin. Viitasaarella kuullaan Partchin laaja teos ”And on the Seventh Day Petals Fell in Petaluma” sekä teokset tanskalaiselta Simon Steen-Andersenilta ja norjalaiselta Helge Steniltä (tunnettu myös nimellä Deathprod). Festivaalin tilaama odotettu kantaesitys ”Heritage” Teosto-palkinnon voittaneelta Sampo Haapamäeltä kuullaan yhtyeen ”Pitch 43_tuning the cosmos” -konsertissa 7.7. Viitasaari Areenalla. Partchin innoittamana myös lapsille suunnatuissa työpajoissa rakennetaan ja piirretään mielikuvituksellisia soittimia.

Viitasaarella ensimmäistä kertaa vieraileva vaskikvintetti Ensemble Schwerpunkt perustettiin vuonna 2009 Hannoverissa, ja se on nopeasti kerännyt mainetta seikkailunhaluisena nuorena yhtyeenä. Festivaalilla yhtye esittää Heiner Goebbelsin Herakles 2 -teoksen ja heille sävellettyä ohjelmistoa joka saa lisäyksen festivaalin tilaamalla teoksella Ville Raasakalta. Pohjoismaiset sävellykset ovat samalla osa Nordic Decisive meetings –tapaamisia. Huippusolistien muodostama Trio Accanto (Marcus Weiss, saksofoni, Nicolas Hodges, piano, sekä Christian Dierstein, lyömäsoittimet) kamarimusiikkikurssin mentoroinnin lisäksi esittää muun muassa Stefan Prinsin heille kirjoittaman teoksen. Trion muusikot esittävät myös laaja-alaisesti omaa soolo-ohjelmistoaan festivaalin aikana. Festivaalin päättää pianisti Nicolas Hodgesin soolokonsertti, jossa hän esittää säveltäjä Brice Pauset’n kaanoneita.

David Moss on yksi uuden musiikin, sekä sävelletyn että improvisoidun, omaperäisimpiä ääniä. Hän on pitänyt yli 1000 soolokonserttia lyömäsoittajana ja vokalistina ympäri maailmaa. Moss vieraili Musiikin ajassa vuonna 1991 sekä vuonna 1993 Jyväskylän talvessa, jolloin Keskisuomalainen käytti taiteilijasta nimikettä ”möykän kummisetä”. Moss esittää festivaalilla kaksi sooloteosta, joista ensimmäisessä Moss etsii kadotettua melodiaa informaatioähkystä kärsivän yhteiskunnan keskeltä Ludwig Wittgensteinin kanssa, toisessa Harry Partchin Bitter Music -kirjaan perustuvassa luentoperformanssissa Moss elää Partchin kulkurivuosien vastoinkäymisiä suuren laman aikaan.

Helsingin kamarikuoron kanssa yhteistyössä järjestettävä toinen Einojuhani Rautavaara -kuorosävellyskilpailun finaali kuullaan 6.7. Viitasaaren kirkossa. Finalisteja ovat nuoret säveltäjät Eugene Birman, Patiparn Jaikampan, Raphaël Languillat, Matilda Seppälä sekä Diana Soh. Festivaalin vokaalimusiikin tarjontaa lisää Tuuli Lindebergin ja Petri Kumelan resitaali Tervamäen kappelissa jossa Minna Leinoselta kuullaan kantaesitys.

Nuorten säveltäjien yhdistys Korvat auki ry järjestää Musiikin aika -festivaalin yhteydessä kaksivuotisen projektin, joka syventyy Viitasaaren olemukseen. Keitä viitasaarelaiset oikein ovat ja mitä heillä on kerrottavanaan? Mitä he ajattelevat kaupunkiinsa kerran vuodessa ilmestyvästä nykymusiikkifestivaalista? Tämän vuoden festivaalilla projekti on ensimmäisessä, tutkivassa vaiheessaan. Korvat auki ry on koonnut paitsi säveltäjistä, myös muista muusikoista ja muiden taiteenalojen nuorista ammattilaisista koostuvan työryhmän, joka luo festivaaliviikolle useita erilaisia kohtaamisen ja jakamisen tiloja ja tilanteita.

Festivaalin avajaispäivänä yleisö pääsee sukeltamaan noin 30 vuoden taakse, kun entinen toiminnanjohtaja Markku Möttönen kertoo tapahtuman alkuvuosista. Samassa tilaisuudessa nähdään YLE:n tuottama dokumentti vuodelta 1983 John Cagen vierailusta Viitasaarella.

Festivaalin aikataulu on nähtävillä sivuilla www.musiikinaika.org.

Erkki Korhonen seuraa Hannu Norjasta Urkuyö ja Aarian taiteellisena johtajana  

Erkki Korhonen

Erkki Korhonen

Hannu Norjanen

Hannu Norjanen

Urkuyö ja Aaria -festivaali alkaa 31. kerran Espoon tuomiokirkossa torstaina 2.6.2016. Festivaali on viimeinen Hannu Norjasen suunnittelema hänen viisivuotisella Urkuyö ja Aarian taiteellisen johtajan kaudellaan. Erkki Korhonen aloittaa Urkuyö ja Aarian uutena taiteellisena johtajana 1.9.2016.

Kapellimestari Hannu Norjanen on kutsunut Espoon tuomiokirkossa 2.6.–25.8.2016 pidettäviin ainutlaatuisiin kesäyön konsertteihin taiteilijoita Suomen ja maailman huipulta sekä nuoria tulevaisuuden tähtiä. Hannu Norjanen on iloinen, että taiteilijat ovat aina tulleet mielellään esiintymään Urkuyö ja Aarian konsertteihin. ”Konserttisarjan suunnittelu on ollut antoisaa, mutta myös haastavaa, sillä yleisön mielenkiinto on täytynyt saada pidettyä yllä koko kesän ajan. Aikataulujen sopiminen on vaatinut paljon järjestelyä ja viilaamista”, kertoo Norjanen.

Mukana tänä kesänä ovat muun muassa baritonit Jorma Hynninen ja Waltteri Torikka, mezzosopraano Monica Groop, korealaissyntyinen sopraano Yeree Suh, tenori Tuomas Katajala, Lappeenrannan laulukilpailujen voittajat sopraano Suvi Väyrynen ja baritoni Kristian Lindroos,Tapiola Sinfonietta, Suomen Kansallisoopperan orkesteri solisteineen ja Suomalainen barokkiorkesteri, pianistit Paavali Jumppanen ja Ilmo Ranta, urkurit Ilpo Laspas ja Andreas Liebig, kansanmuusikot Timo Alakotila, Maria Kalaniemi ja Senni Valtonen sekä Kaartin soittokunnan vaskiyhtye. Konserteissa kuullaan musiikkia monipuolisesti J.S. Bachin kantaateista Einojuhani Rautavaaran vaskimusiikkiin ja pelimannivirsiin.

Erkki Korhonen aloittaa Urkuyö ja Aarian taiteellisena johtajana syyskuussa

Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön johdossa Sibelius-juhlavuotta suunnitellut Erkki Korhonen pääsee myös Urkuyö ja Aariassa suunnittelemaan heti juhlavuosien ohjelmaa. Hän alkaa suunnitella festivaalin puikoissa Suomi 100 – ja Reformaation 500 -juhlavuosien teemoja Urkuyö ja Aarian 2017 ohjelmaan.

Aloitan innolla Urkuyö ja Aariassa, onhan Espoossa niin paljon mahdollisuuksia sekä hyvin monenlaista osaamista ja potentiaalia. Minua kiinnostaa löytää erityisesti ne hienot asiat, mitä Espoosta löytyy ja ammentaa tältä pohjalta ideoita konserttien toteuttamiseen. Espoolaisen yhteisöllisyyden esiintuominen on juhlavuodenkin teemana”, Erkki Korhonen miettii tulevaa pestiään. Hän pitää festivaalin hienoa miljöötä, perinteikkyyttä ja ainutlaatuisuutta inspiroivina lähtökohtina.

Hannu Norjaselle Espoon tuomiokirkon keskiaikainen miljöö ja kesäöiden ainutlaatuinen tunnelma ovat myös tuoneet oman erityisen lisänsä festivaalin tekemiseen. Hän on nauttinut innostuneesta ilmapiiristä niin tekijöiden kuin yleisönkin keskuudessa. ”Monia upeita ja ainutlaatuisia elämyksiä on mahtunut viiteen vuoteen”, Norjanen muistelee ja päättää tyytyväisenä tämän kesän jälkeen kautensa Urkuyö ja Aarian taiteellisena johtajana.

31. Urkuyö ja Aaria -festivaalin konsertit
♦ Espoon tuomiokirkossa torstaisin 2.6.–25.8.2016 klo 22.00, paitsi 23.6. ja 4.8. klo 21.00
♦ Tapiolan kirkossa 9.6. klo 21.00 (yhteistyössä VocalEspoon kanssa)

Ohjelmat ja muut tarkemmat tiedot: urkuyofestival.fi

Mieko Kanno taiteellisen tohtorikoulutuksen professoriksi Sibelius-Akatemiaan

Mieko

Mieko Kanno on nimitetty taiteellisen tohtorikoulutuksen professoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan viisivuotiskaudelle 1.9.2016 alkaen.

Japanilaissyntyinen Mieko Kanno (s. 1968) on valmistunut musiikin tohtoriksi vuonna 2001 Yorkin yliopistosta. Tällä hetkellä Kanno työskentelee Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa (Senior Research Fellow). Hän on nykymusiikin esittämiskäytäntöjen aktiivinen tutkija ja työskennellyt myös tutkimusjohtajana Durhamin yliopistossa. Tutkijanuransa ohella hänellä on myös laaja-alainen taiteilijanura viulistina, ja hän on voittanut useita kansainvälisiä viulukilpailuja.

Sibelius-Akatemian taiteellisen tohtorikoulutuksen professorina Kanno vastaa musiikin tohtorin tutkintoon johtavan taiteilijakoulutuksen kehittämisestä ja toteuttamisesta. Hänen keskeisiin tehtäviinsä kuuluvat tohtoriopiskelijoiden ohjaaminen ja muu opetustyö, oma taiteellinen toiminta sekä kansainvälisten yhteyksien edistäminen professuurin edustamilla aloilla.

Sibelius-Akatemia oli ensimmäisiä yliopistoja, jotka aloittivat muusikkojen taiteellisen tohtorikoulutuksen 1980-luvulla. Akatemia on saavuttanut hyviä tuloksia. Odotan kovasti, että pääsen työskentelemään Sibelius-Akatemiassa ja jatkamaan yliopiston hienoja perinteitä. Käytäntöön pohjautuva tutkimus herättää tällä hetkellä suurta kiinnostusta menetelmänä ymmärtää ja luoda elävää musiikkikulttuuria. Tavoitteeni on edistää Sibelius-Akatemian taiteellista tohtorikoulutusta niin, että yhä useampi muusikko maailmassa pääsee luomaan ja toteuttamaan huippuosaamistaan taiteellisen toiminnan kautta, Kanno sanoo.

Taiteellisen tohtorikoulutuksen professuuri täytettiin avoimella hakumenettelyllä. Tehtävään oli 21 hakijaa, joista neljä kutsuttiin 11. ja 12. huhtikuuta järjestettyyn soveltuvuusarviointiin.

Mieko Kannon nimitti tehtäväänsä Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki Sibelius-Akatemian dekaanin Tuomas Auvisen esityksestä.

Saara Aallon konsertti käynnistää Satasoitto-festivaalin elokuussa

Saara Aalto

Essi Luttinen. Kuva © Alejandro Lorenzo

Merja Mäkelä. Kuva © VP Väisänen.

Merja Mäkelä. Kuva © VP Väisänen.

Mari lPalo. Kuva © Kira Gluschkoff

Mari lPalo. Kuva © Kira Gluschkoff

Laulajat loistavat Satasoitto-festivaalilla elo-syyskuun taitteessa. Menestynyt laulaja ja lauluntekijä Saara Aalto avaa Satasoiton 26. elokuuta Harjavalta-salissa. Yhdeksän päivän mittainen festivaali jatkuu vahvalla laulumusiikilla ja huipentuu harvinaisiin konserttivierailuihin.

Ensimmäisenä festivaaliviikonloppuna lavalle nousevat mezzosopraanot Merja Mäkelä ja Essi Luttinen. Harjavallasta kansainväliselle uralle ponnistanut Mäkelä laulaa lied-konsertissaan muun muassa Toivo Kuulan ja Robert Schumannin romanttisia lauluja. Essi Luttisen brunssikonsertti “Rakkauden kartta” kertoo rakkaudesta kautta maailman ja aikakausien.

Kokemäen Seuratalon iltamat vietetään viihteen mestareiden seurassa. M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen suosittu “Kielletyt Laulut” -konsertti nostaa esiin 60- ja 70-luvulla soittokiellossa olleita kappaleita ja niiden taustoilla vaikuttavia meheviä tarinoita.

Pori Sinfonietta tuo Satasoittoon sopraano Mari Palon ja tuoreen ylikapellimestari Janne Nisosen. Yökonsertti Kokemäen kirkossa on omistettu Mozartin musiikille. Se on uusinta kauden avauskonsertista Porissa, jossa Nisonen debytoi Sinfoniettan ylikapellimestarina.

Syyskuun 3. päiväksi Satasoitto on kiinnittänyt huikean viuluduon. Harjavallan kirkossa konsertoivat harvoin yhdessä kuullut kansainväliset huippuviulistit Elina Vähälä ja Jaakko Kuusisto. Heidän duo-ohjelmassaan kuullaan Prokofjevin ja Bartókin musiikkia kahdelle viululle sekä tunnettuja sooloviuluteoksia.

Festivaalilla konsertoivat myös kiinnostavat piano-, urku- ja marimbataiteilijat. Pianovirtuoosi Jukka Nykänen soittaa musiikkia urheilun ystäville. Konserttia höystävät teemaan sopivat yllätysvieraat. Kokemäen kirkon kuuluisien urkujen muhkeasta soinnista nautitaan urkutaiteilija, kanttori Juhani Romppasen konsertissa. Satasoitto-festivaali päättyy sunnuntaina 4. syyskuuta Emil Cedercreutzin museolla. Vibrafonisti Panu Savolaisen soolokonsertissa on luvassa ainakin J.S. Bachin sooloviuluteoksia, Savolaisen omia sävellyksiä ja rohkeita improvisaatioita.

Satasoitto-festivaali tarjoaa myös runsaan kattauksen ilmaisohjelmaa ja yhteistyökonsertteja paikallisten organisaatioiden kanssa. Yhteistyö- ja ilmaisohjelma julkaistaan kesäkuussa.

Satasoitto-festivaali 26.8.–4.9.2016 ohjelmarunko

26.8. kello 19:     Saara Aalto, avajaiskonsertti, Harjavalta-sali

27.8. kello 16:     Merja Mäkelä, lied-konsertti ”Lähtöjä”, Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta

27.8. kello 19:     M.A. Numminen & Pedro Hietanen, ”Kielletyt laulut”, Kokemäen Seuratalo

28.8. kello 11:30 ja 13:00: Essi Luttinen, brunssikonsertit, Ali-Ketolan tila, Kokemäki

28.8. kello 18:     Jukka Nykänen & vierailijat, urheilullinen pianokonsertti, Harjavalta-sali

31.8. kello 19:     Juhani Romppanen, urkukonsertti, Kokemäen kirkko

2.9. kello 21:       Mari Palo & Pori Sinfonietta, Yökonsertti Mozart!!, Kokemäen kirkko

3.9. kello 18:        Jaakko Kuusisto & Elina Vähälä, viulukonsertti, Harjavallan kirkko

4.9. kello 18:        Panu Savolainen, marimbakonsertti, Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta

Arvio: Sir Simon Rattle ja BRSO rakensivat Vuodenajoista Haydn-riemujuhlan

Florian Boesch, Sir Simon Rattle, Andrew Staples sekä Baijerin radion sinfoniaorkesteri ja kuoro huikean Haydn-seikkailun jälkeen Münchenin Herkulessaalissa.

Florian Boesch, Sir Simon Rattle, Andrew Staples sekä Baijerin radion sinfoniaorkesteri ja kuoro huikean Haydn-seikkailun jälkeen Münchenin Herkulessaalissa.

Joseph Haydnin oratorio Vuodenajat (1799-1801) on niitä ehtymättömiä mestariteoksia, jotka yllättävät kerta toisensa jälkeen loputtomalla keksinnällään ja yksityiskohtiensa rikkaudella.

Yhtäältä Vuodenajat on Haydnin säveltäjänuran yhteenveto ja toisaalta tämä säveltäjänsä myöhäinen magnum opus katsoo eteenpäin ennakoiden niin Beethovenin kuudetta sinfoniaa, kuin Berliozia ja jopa Wagneriakin, jonka voi aistia Talven johdannon liki tristanmaisessa olemuksessa.

”Musiikki ei oikeastaan kerro vuodenajoista, vaan siihen on kirjoitettuna koko maailma”, Sir Simon Rattle totesi keskustellessamme konsertin jälkeen. Onkin äärettömän mielenkiintoista, kuinka monta tasoa nivoutuu Vuodenaikojen värikkääseen partituuriin. Vaikka pinnalla on vuodenaikojen kierto arkisine puuhineen ja mietteineen, on teos myös allegoria elämästä ja ihmisyydestä.

Haydnin maailmankuva on Vuodenajoissa rehellisen moninainen vaihdellen itsetutkiskelusta jokapäiväisen elämän välttämättömyyksien kautta niin syvällisiin elämän oivalluksiin kuin karkeimpaankin ilonpitoon. Tätä kaikkea ilmentää mitä kekseliäin musiikki, jossa säveltäjä käyttää koko ilmaisuasteikkoaan sekä tyylikirjoaan. Vaatiikin esittäjiltä suurta taitoa ja herkkyyttä peilata Vuodenaikojen koko uskomattoman laajaa ilmaisuasteikkoa taidokkaimmista fuugista karkeimpiin maalaistansseihin.

Pitkään Haydnin tunnetumman oratorion, Luomisen (1796-98) varjostama Vuodenajat on kulkenut hyvin moninaisten esityskäytäntöjen kautta vähitellen kohti nykyistä asemaansa Haydnin ravistelevan voimakkaana mestariteoksena. Ensimmäisissä LP-ajan kokonaislevytyksissä musiikki on usein yhtäältä varsin siloiteltua toisaalta paatoksella raskautettua. Vasta periodisoiton myötä musiikki on alkanut löytää uudelleen alkuperäistä uomaansa.

Perjantai-iltaisessa Baijerin radion sinfoniaorkesterin ja kuoron konsertissa Sir Simon Rattle rakensikin Vuodenajoista sellaisen periodihengen riemunpurkauksen, jonka veroiseen en ole aiemmin törmännyt edes Nikolaus Harnoncourtin viimeisten vuosien verrattomien esitysten tallenteilla. Toki on muistettava että juuri Harnoncourt ja Sir John Eliot Gardiner ovat viime vuosien vierailuillaan vahvistaneet Baijerin RSO:n soiton  periodihenkisiä ulottuvuuksia.

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana Orchestra of the Age of Enlightenmentin kanssa tiivisti työskennelleen Rattlen ohjelmistossa perioidimusisoinnilla on yhä vankempi jalansija. Myös illan solistit, Marlis Petersen, Andrew Staples ja Florian Boesch ovat kaikki varsin monipuolisia laulajia, joiden ohjelmisto levittyy pitkälle aikajänteelle 1700-luvulta nykypäivään.

Niinpä odotukset Vuodenaikojen suhteen olivat perustellusti varsin korkeat. Jo ensimmäisten numeroiden jälkeen oli selvää, että nekin ylittyisivät roimasti. En tiedä, uskallanko korottaa illan elämäni nautinnollisimmaksi konserttikokemukseksi, mutta houkutus siihen on varsin suuri ja perusteet vankat. Niin kertakaikkisen riemastuttavaa, jännittävää, luovaa ja vapautuneen virtuoosista oli jokaisen muusikon panos.

Jo Kevään perusteella oli selvää, että illasta oli tulossa aivan erityinen. Orkesterin johdanto huokui kirpeyttä ja ilmavuutta, solistien osuudet olivat täynnä karaktereita ja kuoro lauloi vapautuneesti ja tarkasti artikuloiden kieppuvimmassakin kontrapunkissa taipuen hetkessä kansanomaiseen reippauteen Haydnin partituurin niin vaatiessa.

Sama taidokkuus kohosi Kesässä huippuunsa auringonnousunumerossa, josta rakentui huikea panoraama, jonka vertaista pitää hakea Schönbergin Gurreliederin loppukuorosta saakka. Intiimimmät numerot puolestaan tarjosivat solisteille tilaisuuksia ilmentää Haydnin verratonta huumoria ja psykologista keksintää mitä moninaisimpien tunnetilojen parissa.

Ehkä mieleenpainuvimmat hetket koettiin Syksyn karnevalistisissa sointimaisemissa Sir Simon houkutellessa esiin aivan uskomattomia pienoisdraamoja, jotka tuntuivat kurkottavan pitkälle Berliozin tuolle puolen aina Bartókin soittimellisiin ratkaisuihin saakka.

Metsästyskuorossa venttiilittömiin luonnontorviin vaihtaneet cornistit kajauttivat ilmoille sellaisen pauhuavan riemun, jonka yhtäaikainen karheus ja taidokkuus tarttui koko esiintyjäkaartiin sellaisella inspiraatiolla, että on helppo kuvitella Haydnin itsensä hymyilemään Herkulessaalin laidalle. Kun Syksyn päättävä viinin ylistys kohosi vielä hulvattomaan riemuun ja äärimmäisen kiivaaseen tempoon, ei ilolla tuntunut olevan rajaa. Mutta tästä sukellettiinkin huikealla loikalla Talven pysähtyneeseen jäämaisemaan.

Viimeisen osan musiikki katsoo syvälle sieluun ja elämään itseensä kohoten syvästä epätoivosta kuitenkin kohti Rukkikuoroa, takkatulitarinoita ja loppusiunausta, jonka vapauttavuus teki mitä suurimman vaikutuksen.

Koska Vuodenajat on minulle äärettömän rakas ja varsin tuttu teos, on tietenkin mietittävä kuinka samankaltainen mahtoi muun yleisön kokemus illasta olla. Lisäksi on huomattava, että minulla oli reilu kuukausi sitten tilaisuus seurata perusteellisesti, kuinka Rattle rakensi Vuodenaikoja Lontoon sinfoniaorkesterin harjoituksissa, joten hänen visionsa oli toki tehnyt työtään mielessäni jo pitkään ennen konserttia.

Jotakin voi kuitenkin päätellä siitä rikkumattomasta hiljaisuudesta, jolla loppuunmyyty Herkulessaal musiikkia vaali. Kahden ja puolen tunnin aikana ei juuri yskähdyksiä kuultu. Myös innostuneet loppuaplodit, joilla yleisö Rattlen palkitsi ja joihin orkesterikin ilolla yhtyi kertonevat oman tarinansa. Mikä kokemus!

— Jari Kallio (teksti ja kuva)

Baijerin radion sinfoniaorkesteri ja kuoro
Sir Simon Rattle, kapellimestari
Marlis Petersen, sopraano
Andrew Staples, tenori
Florian Boesch, baritoni

Joseph Haydn: Vuodenajat

Pe 27.5.2016 klo 20.00
Herkulessaal, München