Kahdeksan kuukautta ja yksi perjantai
Tunti Brahmsin Deutsches Requiemin alkuun. Musiikkitalon harjoitussalissa sukeutuu kuoro: uusiin sinisiin kuoropukuihin ja frakkeihin sukeltavia alttoja, sopraanoita, bassoja, tenoreita. Kalvosinnappeja hukassa, kainalolappuja asetellaan. Tavallista sähinää ja säätöä, kuorolaisille tuttua kymmenien tai satojen keikkojen takaa. Read More →
Astuessani Musiikkitalon konserttisaliin ensimmäinen huomioni kiinnittyi – jälleen, lukuisista käynneistäni huolimatta – lavasta pakenevaan ammottavaan, valtavaan tilaan, jonka IV Kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun osanottajien tuli täyttää yhteissoinneillaan. Read More →
Tällä viikolla kansainvälisen musiikkielämän huomio kääntyi – ehkä vähän yllättyneenäkin – 130-vuotisjuhlakauttaan viettävään Helsingin kaupunginorkesteriin. Per Nørgård (s. 1932), Tanskan ja ehkä Pohjoismaidenkin tärkein elävä säveltäjämaestro kirjoitti keskiviikkona kantaesitetyn kahdeksannen sinfoniansa (2010–11) juuri HKO:lle ja kapellimestari John Storgårdsille. Hienoa kansainvälisyyttä ja kartalla olemista – ja mikä kunnia! Read More →
Musiikkitalon Kuoron Brahms-produktio ei ole itselleni ensimmäinen kerta, kun olen mukana laulamassa Ein deutsches Requiemia. Kyseinen teos tuli omalla kohdallani vastaan ensin poikasopraanona Helsingin tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minoreksen riveissä 24 vuotta sitten. Kuoromme pitkäaikainen johtaja, professori Heinz Hofmann, oli menehtynyt vuonna 1987 ja lauloimme tuon Brahmsin hienon suurteoksen Hofmannin muistokonsertissa 13.3.1988. Read More →