Amfion pro musica classica

Category Archives: Artikkelit

Kesällä musiikkifestivaaleille!

Kuva: Auli Särkiö

Kesä 2011 tarjoaa jälleen laajan kattauksen erilaisia musiikkifestivaaleja, joista löytyy niin uutta ja yllättävää kuin tuttua ja perinteistä jokaisen makuun. Kenties omaperäisimmistä teemavalinnoista vastaavat Kuhmon kamarimusiikki ja Korsholman musiikkijuhlat. Kuhmossa tutkitaan Vladimir Mendelssohnin rakentamassa kokonaisuudessa muodonmuutoksia ja evoluutiota musiikin historiassa näkökulmien ulottuessa kissaeläimistä Paganiniin, ja Marko Ylösen luotsaamien Korsholman musiikkijuhlien punaisena lankana ovat neljä elementtiä.

Uusinta musiikkia tarjoavat Viitasaaren Musiikin aika, Avanti!n Suvisoitto Porvoossa ja Sysmän Suvisoitto. Viitasaaren säveltäjävieraana on Enno Poppe Saksasta, ja Sysmässä kuullaan Jouni Kaipaisen, Olli Mustosen ja Jaakko Kuusiston musiikkia. Avanti! puolestaan tutustuttaa meidät norjalaiseen Maja Ratkjeen ja amerikkalaiseen Nico Muhlyyn. Muhly, jonka ensimmäinen suuri ooppera Two Boys saa pian kantaesityksensä Lontoossa ja joka on niittänyt mainetta mm. Björkin sovittajana, kuuluu tämän hetken kiintoisimpiin säveltäjänimiin.

Festivaalit myös inspiroituvat täysin rinnoin Suomen kesäisestä luonnosta. Pekka Kuusiston johtama yllätyksellinen Meidän festivaali sukeltaa Ainolan metsään. Turun kulttuuripääkaupunkivuotta juhlistavat Loisto-konserttisarja Turun saaristossa ja Soivat kirjeet -konserttisarja, joka matkaa vanhaa postitietä Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun. Turun kulttuurikesä huipentuu Turun Musiikkijuhliin, joiden erityistärpiksi nimettäköön breakdance-koreografiaa ja kuvaprojisointeja hyödyntävä Stravinskyn Kevätuhri. Syksy alkaa tuttuun tapaan Helsingin juhlaviikkojen myötä.

Klassisen musiikin festivaaleja kesällä 2011

Kesäkuu:
Urkuyö ja Aaria 2.6.-25.8. Espoon Tuomiokirkko. Mm. Kari Tikan oopperan Tuuli puhaltaa missä tahtoo -kantaesitys

Riihimäen kesäkonsertit 7.-12.6.

Naantalin musiikkijuhlat 7.-19.6. Mm. Olli Kortekankaan kantaatti De virtute in virtutem.

Kymijoen lohisoitto 8.-12.6. Mm. Kymi sinfonietta, Stravinsky-kvartetti, Suomalaisen barokkiorkesterin yhtye

Kallio-Kuninkalan kamarimusiikkifestivaali, Järvenpää 6.-12.6. Mm. Zagros-ensemble ja fagottiyhtyeet Vekotin ja Vital bassoon

Ilmajoen musiikkijuhlat 9.-19.6. Mm. Ilkka Kuusiston ooppera Taipaleenjoki

Pori Organ 13.-19.6. Mm. Kalevi Kiviniemi ja Olivier Latry.

Iitin musiikkijuhlat 15.-18.6. Mm. Laura Mikkola, Jaakko Ryhänen, Lahden kamariorkesteri

Mäntän musiikijuhlat 28.-6.7. Teemana Franz Liszt, mm. Olli Mustonen, Henri Sigfridsson, Soyeon Lee.

Heinäkuu:
Avanti!n Suvisoitto, Porvoo 29.6-3.7. Säveltäjävieraina Maja Ratkje ja Nico Muhly

Musiikkia! Ruovesi 1.-3.7. Okko Kamun kanssa esiintyy 11 muuta kapellimestarimuusikkoa.

Savonlinnan oopperajuhlat 1.-27.7. Lohengrin-Tosca-Don Giovanni

Sysmän Suvisoitto 2.-9.7. Uutuuksina Jouni Kaipaisen ja Olli Mustosen musiikkia.

Mikkelin musiikkijuhlat 3.-9.7. Valeri Gergijev ja venäläisiä klassikoita

Hauhon musiikkijuhlat 5.-9.7. Mm. Virtuosi di Kuhmo sekä vuoden nuori taiteilija pianisti Sanna Iljin.

Musiikin aika, Viitasaari 5.-10.7. Teemana näyttämöllisyys, säveltäjävieraana Enno Poppe.

Sääksmäki soi! 6.-10.7. Teemana kontrastit.
Kuhmon kamarimusiikki 10.-23.7. Teemana musiikkin muodonmuutokset, lainaukset ja vaikutteet. 75 konserttia, 130 kansainvälistä muusikkoa.

Kaustinen Folk Music Festival 11.-17.7. Pelimannius ja mitä se on.

Kokkolan oopperakesä 14.-22.7. Taikahuilu sirkusteltassa.

Volter Kilpi Kustavissa 15.-17.7. Kirjallisuuden ja musiikin välisiä yhteyksiä

Hangon musiikkijuhlat 17.-22.7 Piazzolasta Zemlinskyn kautta Salliseen.
Crusell-viikko, Uusikaupunki 23.-30.7. Crusell-fagottikilpailu, vierailevina yhtyeinä mm. Meta4, Virtuosi di Kuhmo, Il Vento.

Meidän festivaali, Järvenpää ja Tuusula, 24.-30.7 Barokista Saariahoon, Palefacesta Schubertiin.

Joroisten musiikkipäivät 27.-31.7. Aiheena soivat tilat eri muodoissaan, musiikkia Bachista klezmeriin.

Korsholman musiikkipäivät, Vaasa ja Mustasaari 27.-3.8. Teemoina neljä elementtiä ja 100 vuotta täyttävä Erik Bergman.

Elokuu:
Lahden urkuviikko 1.-7.8. Bachia ja romantiikkaa.

Kartina-kamarimusiikki, Ahvenanmaa 1.-6.8. Teemana kirjeitä ja merimatkoja, Erik Bergmanin ja Lisztin juhlavuosia unohtamatta.

Kamarikesä, Helsingin Ritarihuone 2.-7.8. Ainoa helsinkiläinen kesäfestivaali, teemana Yön tanssi.

Tammisaaren kesäkonsertit 4.-8.8 Jukka-Pekka Sarastekin muistaa Bergmania.

Rauman Festivo 4.-10.8. Mm. Jousia Ensemble, Mark ja Ralf Gothóni, Elina Vähälä.

Turun musiikkijuhlat 5.-18.8 Teemana valo ja pimeys. Mm. Valeri Gergijev, Topi Lehtipuu, säveltäjä Sebastian Fagerlund.

Luosto Classic 11.-14.8 Kantaesityksenä Uuno Klamin Kalevala-sarja sovitettuna kuudelle pianolle (!) ja lyömäsoittimille.

Oulunsalo soi 6.-10.8. Meta4 -kvartetti vieraineen, klassisromanttista ohjelmistoa Jouni Kaipaisen ja Kalevi Ahon musiikilla ryyditettynä.

Vantaan musiikkijuhlat 7.-14.8. Suomalainen barokkiorkesteri ja lukuisia kansainvälisiä vieraita. Teemana kielisoittimet.

Helsingin juhlaviikot 19.8.-4.9. Runsaasta ohjelmasta mainittakoon Jordi Savall ja Hesperion XXI sekä pianisti Yundi. RSO hyvästelee Finlandia-talon Mahlerin kakkosella.

Siitä vain kalenterit esiin ja kesän ohjelmaa sorvaamaan! Amfionin konserttikalenteriin päivitetään valikoituja tärppejä ja erityisvinkkejä kesän festivaaliohjelmistoista. Toimitus on mukana useilla festivaaleilla.

Näyttely raottaa musiikkitieteen historian ovea

Näytteillä kupolin alla
Musiikkitiede Suomessa 100 vuotta -näyttely on laitettu esille Kansalliskirjaston Rotundaan, paikkaan, joka omalla akateemisuudellaan huokuu arvokasta historiallisuutta. Rotundan lasikupolin alla ovat tuhannet tutkijat kulkeneet tiedonjanoisina jonkin pölyisen, mutta tutkimukselle mittaamattoman arvokkaan arkistokappaleen herättämän innostuksen valtaamina jo yli sadan vuoden ajan. Nyt tuo kupoli saa todistaa musiikkitieteen taivalta Suomessa.

On tietenkin hyvin vaikeaa määrittää jonkin tieteenalan syntymistä erityisen tarkasti, etenkin kun kyse on jostain taiteen parissa tehdystä tieteestä. Ovathan kaikki säveltäjät ja muusikot tehneet havaintoja musiikista, luoneet teorioita, kyseenalaistaneet vanhaa tietoa, ottaneet uutta tietoa tilalle. Luomisen ilo ja pakko ovat ajaneet kuin varkain taiteen tekemistä tieteen puolelle, sillä onhan taidettakin luotava jonkin systeemin ja teorian pohjalta järjen johdattelemana. Suomessakin siis aivan varmasti yli sadan vuoden ajan.

Tällä kertaa tuo merkityksellinen sata vuotta on kuitenkin laskettu Musiikkitieteellisen yhdistyksen perustamisesta 1911, missä puuhamiehenä hääri ennen kaikkea kansanmusiikin keräilijänä ja ensimmäisenä musiikkitieteen professorina tunnettu Ilmari Krohn.

Mitä kaikkea mahtuukaan tuohon sataan vuoteen! Näyttelyyn on kerätty suuri määrä erilaisia julkaisuja ? niin tieteellisiä kuin vähemmän tieteellisiä ? jotka valottavat musiikin tutkimuksen moninaisuutta ja kehitystä, joka on etenkin viime vuosina laajentunut hyvin monitieteiseksi käsittämään muun muassa sosiologisia, fysikaalisia ja psykologisia ilmiöitä musiikin ja äänten parissa. Näyttelyyn on kerätty julkaisuista vapaasti selattavissa olevia näytekappaleita, joihin tutustumalla voi saada edes jonkinlaisen vastauksen kysymykseen: mitä musiikin tutkija sitten tutkii?

Ainakin se tutkii Sibeliuksen ja muiden säveltäjien musiikkia, myyttien suhdetta sävellyksiin, psykoanalyyttistä lähestymistä musiikkiin, valaiden laulua, äänimaisemia ja uusimpana virtauksena musiikin käsittelyä aivoissa. Viimeksi mainittu on etenkin Jyväskylän yliopiston projekti, mikä onkin nostanut Jyväskylän profiilia musiikin tutkimuksen vahvana edelläkävijänä Suomessa. Kaikki musiikkitiedettä opettavat yliopistot on esitelty lyhyin, mutta kattavin tekstein seinälle ripustetuissa julisteissa, kuvien kera. Satavuotinen historia on pilkottu pieniin mikrohistorioihin.

Nayttelyvitriini ja julisteita
Viidessä kerroksessa esiteltävä näyttelyaineisto on järjestetty historian mukaan niin, että vanhin musiikkitiede on alimpana, ja ylöspäin portaita kuljettaessa saavutaan hiljalleen nykypäivään, uusimpiin tutkimuksiin ja tieteen saavutuksiin. Vitriineihin on kerätty arvokkaita esineitä, vanhoja niteitä omistuskirjoituksin sekä kuvia kiehtovan musiikkihistorian varrelta, vain lasi erottaa nykypäivän katsojan historian arvokkaasti kellastuneilta lehdiltä. Näyttelyn mielenkiintoisimmaksi osaksi nousee yläkertaan esille laitetut rautakautiset esineet, jotka ovat Riitta Rainion tutkimusaineistoa hänen väitöskirjaansa ’Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kelloriipukset – äänimaiseman arkeologiaa’. Vuonna 2010 tehty väitös on yksi uusimmista, mutta katsoo kauemmas historiaan kuin mikään musiikin suomalaistutkimus aiemmin, tuhansien vuosien taakse.

Näyttely on varsin laaja ja monipuolinen, eikä se sovi kiireisen kaupunkikierroksen välietapiksi. Esineistöön ja julisteisiin kannattaa varata aikaa, jotta satavuotisen musiikkitieteen moninaisuus, historia ja vaiheet avautuisivat selvänä kokonaisuutena, jonka polut risteilevät läpi tieteiden ja taiteiden yhdistyäkseen yhdeksi merkittäväksi, satavuotiaaksi tieteenalaksi.

Musiikkitiede Suomessa 100 vuotta -näyttely
Kansalliskirjaston Rotundassa
4.6.2011 asti
Vapaa pääsy
http://www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta/nayttelyt/rotunda.html

Reportaasi: Spring Light hemmotteli kamarimusiikin loisteella

Kuva: Spring Light Chamber Music

Kevät täytti Helsingin Johanneksenkirkon valolla ja kamarimusiikilla, kun kolmannen kerran järjestettävä Spring Light -kamarimusiikkifestivaali toi Helsinkiin joukon kansainvälisiä huippumuusikoita ja kamarimusiikin suosikkiteoksia Mozartista Prokofjeviin. Kuluneella viikolla runsasta festivaaliyleisöä hellittiin sädehtivällä soinnilla ja vahvasti tulkituilla klassikoilla kolmessa konsertissa. Ensi tiistaina festivaalin päättää arvostettu Englantilainen Kamariorkesteri.

Johanneksenkirkon korkea puuinteriööri tarjosi festivaalille sadunomaisen kauniit puitteet, ja kirkkoakustiikka tuki sointia pääosin ihanteellisesti. Ääni kuitenkin hajosi paikoin arvaamattomasti, sillä jotkut istumapaikat tuntuivat aiheuttavan epäpuhtaan vaikutelman – sen verran ratkaisevasti vireisyys tuntui muuttuvan parvelta toiselle siirryttäessä. Kirkkoakustiikka tuki loistokkuutta ja värisävyillä herkuttelua, mutta haastoi kamarimusiikillisen intiimiyden. Viikon konsertit kuitenkin osoittivat, miten laajan sävyskaalan vaihteleva muusikkokaarti kykeni loihtimaan esiin.

Tiistain avauskonsertissa räiskyi huippumusisointi, josta myös soittajat ottivat kaiken ilon irti. Ensimmäisellä puoliskolla Liza Ferschtman ja Anthony Marwood, viulu, Amihai Grosz ja Lars Anders Tomter, alttoviulu sekä Alisa Weilerstein, sello muistuttivat jännittävän seminaarin yhteen kokoamaa kansainvälisten huippututkijoiden ryhmää, jotka nautiskelivat näytöksenomaisen loistokkaalla paneelikeskustelulla.

Joviaali, pehmeä ja innostunut tunnelma luonnehti avauspuoliskon teoksia. Mozartin fuugasovituksissa kerrostuivat esikuva Bach, häntä käsittelevä Mozart ja meidän aikamme romanttisesti lipuva tulkinta kiehtovalla tavalla. Vapaasti Bachin tyyliin sävelletyissä preludeissa Mozart kävi monitasoista vuoropuhelua edeltäjänsä kanssa, ja fuugissa Ferschtman, Grosz ja Weilerstein saattoivat herkutella risteilevillä painoilla ja harmonioiden silkisellä läikkeellä. Mozartin jousikvintetossa D-duuri erilaiset tekstuuripinnat, värit ja valot, punoutuivat ja kontrastoituivat korvia hemmottelevasti.

Konsertin jälkipuoliskolla kuultiin Olivier Messiaenin tärkein kamarimusiikkiteos Aikojen lopun kvartetto. Kahdeksanosainen rituaalinen sykli muodostaa osin konfliktisen prosessin, jossa maailmanlopun kuvat ja absoluuttinen ajan häviäminen muovaavat kaleidoskooppimaisesti askelmia kohti ajattomuutta ja äärettömyyttä. Elina Vähälä, viulu, Tuulia Ylönen, klarinetti, Jian Wang, sello, sekä pianon ääressä festivaalin taiteellinen neuvonantaja Ralf Gothóni rakensivat koskettavia kontrasteja raivokkaan shamanististen osioiden ja äärimmäisen hitaiden cantilenojen välille. Hitaissa osissa kaikki kolme solistia vuoronperään kiersivät Messiaenin tuonpuoleisia kehiä Gothónin pianon kellomaisten sointukulkujen yllä leijuen. Meditatiivisyys saavutti hypnotisoivat mitat, ennen kaikkea teoksen pisimmässä osassa, klarinettisoolo ”Abime des oiseaux’ssa”, mutta kuulija jäi kaipaamaan Messiaenin esitysmerkinnöissään peräänkuuluttamaa taivaallista ekstaattisuutta.

Torstain konsertti asetti vastakkain Beethovenin veikeän ja viattoman huumorin, Shostakovitshin kieron naurun ja Brahmsin jyhkeän kaihomielen. Beethovenin kimmeltävissä kaarroksissa kasvavassa variaatioteoksessa ajan suosikkimelodiasta ”Ich bin der Schneider Kakadu” brittiviulisti Anthony Marwood pyrähteli ja kisaili Jian Wangin ja pianisti Vjatseslav Novikovin kanssa. Tätä vasten Shostakovitshin sellosonaatti osoitti korostuneesti säveltäjän kyvyn hämmentää. Demoniset tanssit ja runolliset maisemat kontrastoituivat liki kubistisesti, kun synkkä ironia ja häikäilemätön nostalgia vuorottelivat. Marko Ylösen sellon kiinteä ääni loi edellytykset tuliselle ja eläytyneelle joskin melko raskaalle tulkinnalle, josta jäivät erityisesti mieleen scherzon hallusinatoriset, uikuttavat ääniefektit. Novikovin kosketus olisi kaivannut lisää kirkkautta, vaikka ukrainalaissyntyisen pianistin ote tukikin herkän lyyrisiä jaksoja.

Brahms kirjoitti kaksi jousiseksettoa. Laji toimi hänelle selvästikin jonkinlaisena sinfonisen ajattelun luonnoslehtiönä, mutta sekstetoissa Brahmsille ominainen tunnemaailma realisoituu kuitenkin vielä sinfonioitakin liikuttavammalla tavalla. Jonkin verran harvemmin kuultu toinen jousisekstetto osoitti, miten all stars -tyylinen riehakkuus oli jäänyt avauskonserttiin, kun viulistit Vähälä ja Ferschtman, alttoviulistit Grosz ja Tomter sekä sellistit Wang ja Ylönen eläytyivät Brahmsin kaihoon ja kiihkeyteen. Pastoraalimainen sekstetto muodostaa melko raskasliikkeisen maton, joka tarvitsee paljon erottelua ja kommunikaatiota; muusikoiden käsissä teoksesta muotoutui hurmaava kohtaamisten verkko. Etenkin hiljattain yhdeksi Berliinin filharmonikkojen alttoviulun äänenjohtajista nimitetty israelilaissyntyinen Grosz otti dynamon roolin. Scherzo hahmottui luonnonmaisemana, joka nähdään kahdessa eri säässä, sateisena haaveiluna ja villin aurinkoisena tanssina. Finaali hehkui suuria nyanssieroja ja kirkasta yhteispeliä.

Kolmannessa konsertissa loistelias juhlatunnelma vaihtui yhä sisäistyneempään ja luottavaisempaan ilmapiiriin, kun kirkkosali tuntui pienenevän olohuoneen mittoihin, ennen kaikkea festivaalin taiteellisen johtajan pianisti Anastasia Injushinan myötä. Boheemin mutkattomasti esiintynyt Injushina soitti Mozartin ja Faurén pianokvartetoissa kotoisasti ja viehättävän kirkkaasti. Injushina, Ferschtman, Grosz ja Weilerstein soittivat Mozartin inhimillisen lämpimän Es-duuri-kvarteton pehmeästi ja intiimin vaatimattomasti, korostaen teoksen teeskentelemätöntä, harrasta suloa.

Injushina siirtyi Mozartin herttaisesta eleganssista helposti Chopinin varhaisen Polonaise brillanten iloiseen, sotaisaan napakkuuteen ja edelleen Faurén täyteläiseen, pehmeään runomielialaan tinkimättä tyylikkään konstailemattomasta asenteestaan. Chopinin solistina tanssahteli kiinalaissyntyinen sellisti Wang, jonka laulavan, reippaan linjan taustalla kohoilivat Injushinan ihastuttavan asialliset rubatot.
Perjantain konsertin todellinen herkku oli Prokofjevin sonaatti kahdelle viululle, jonka tulkitsivat erinomaiset Anthony Marwood ja Elina Vähälä. Vuonna 1932 sävelletty teos sijaitsee kiinnostavasti Prokofjevin särmikkäämmän, satiirisen varhaiskauden ja myöhemmän melodisemman tyylin rajalla sisältäen elementtejä sen kummaltakin puolelta. Marwood ja Vähälä tarjosivat kerrassaan ensiluokkaisen esityksen, jossa Prokofjevin kyky käyttää viulun sointimahdollisuuksia tuli hyvin esiin. Viuluparin sointi oli eteerinen vailla haurautta, keveän kirkas, värikylläisen intensiivinen. Erittäin kypsä, hallitusti ja eloisasti eri tunnelmia rinnastava tulkinta todisti hienosta, rauhallisesta yhteispelistä ja sädehti sointivärejä pianomaisen helisevästä huilumaiseen laulavuuteen ja lyömäsoitinten räiskyvyyteen.
Ensimmäisen osan pelkistetyt linjat kaartuivat pehmeinä, säveltäjän tavoittelemina ”täydellisinä melodioina” hillityn klassistisessa kontrapunktissa. Scherzo muisteli Prokofjevin ”enfant terrible” asennetta, ja commodo ennakoi jo Romeo ja Julia -baletin sävyjä. Finaalin klassismi paisui ekspressionistiseksi, piikkiseksi väritykitykseksi. Loppupuolella väikkyi tuntoja ensimmäisen viulukoserton keijumaisesta satupölystä, mutta lopetus oli kuitenkin miedon lakoninen, alleviivaten säveltäjän sanoin teoksen ”paastonaikaista” olemusta.

Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttien sarjassa jytkyavaus

Friedrich Nietzsche

Sibelius-Akatemiassa on juuri alkanut neljän luentokonsertin sarja aiheena Musiikkia ja filosofiaa. Sarjan tarkoituksena on valottaa eri aikoina esitettyjä musiikkifilosofisia ajatuksia ja tarjota näihin aiheisiin liittyvää elävää musiikkia. Yhdistelmä tuntui mielekkäältä, joten tartuin tilaisuuteen kuulla taustaa musiikkiin eri aikoina liittyneeseen ajatteluun niihin liittyvien teosten kera.

Ensimmäinen luentokonsertti alkoi Matti Huttusen luennolla aiheesta Hanslick, Liszt, Nietzsche: 1800-luvun keskusteluja Wagnerin ympärillä. Huttunen taustoitti aiheensa huolella yhdistäen mukaan myös Martin Wegeliuksen, joka perusti Sibelius-Akatemiaa edeltäneen Helsingin Musiikkiopiston. Luennon aikana tuli jälleen mieleen, kuinka tärkeää olisi julkaista suomeksi käännettynä merkittäviä musiikkia käsitteleviä teoksia, kuten Huttusenkin esiin nostama Eduard Hanslickin Vom Musikalisch-Schönen (1854). Mukaansa temmanneen esityksen palkitsi paikalle tullut yleisö lämpimillä aplodeilla.

Tauon jälkeen astui lavalle Risto-Matti Marin, joka jo tunnetaan huimien piano-transkriptioiden erikoismiehenä. Marin soitti alkusoitoksi Franz Lisztin transkription Wagnerin Nibelungin Sormuksen Walhall -kohtauksesta. Teos toimi hyvin kuulijan korvia valmistavana alkusoittona, sillä sokerit olivat vasta tulossa.

Toisena kuullut Martin Wegeliuksen kolme fantasiakappaletta Minnen från en dag i Sachiska Schweiz vuodelta 1876 – milloin Wegelius vieraili Bayreuthin Wagner-näyttämön avajaisissa – saivat Marinin käsissä virtuoosisen ja aina sisäistetyn tulkinnan. Mainioita kappaleita, jotka olisivat erinomainen lisä kotimaiseen piano-ohjelmistoon.

Konsertin kauneinta antia oli Wagnerin teos Ankunft der schwarzen Schwänen. Hidas kappale suorastaan loihti kuulijansa kuin jonnekin toiseen aikaan ja ulottuvuuteen. Kuriositeettina oli ohjelmassa myös yksi Friedrich Nietzschen pianokappale, nimittäin Ermanarich – Symphonische Dichtung. Marin esitti kömpelöhkön kappaleen huolella ja puristamalla siitä epäilemättä jokaisen mahdollisen mehutipan.

Konsertin päätöskappaleena oli August Stradalin transkriptio Lisztin orkesterikappaleesta Les Préludes. Marinin korkeat pianistiset valmiudet varmistivat vakuuttavan esityksen. Esitys kantoi ensimmäisestä äänestä viimeiseen saakka erehtymättömällä ajoituksella, upeilla sointitehoilla ja vahvalla näkemyksellä. Yleisö piti kuulemastaan ja osoitti sen lämpimillä suosionosoituksilla.

Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttien sarja jatkuu vielä kolme kertaa Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa. Kaikki tilaisuudet alkavat klo 19.30 ja niihin on vapaa pääsy. Tiistaina 17. 5. luennoi Elina Packalén Musiikillisista kuvista ja musiikkina ovat Debussyn ja Franckin sonaatit viululle ja pianolle, jotka esittävät Linda Hedlund ja Elisa Järvi. Keskiviikkona 18. 5. luennoi Laura Wahlfors aiheenaan Roland Barthes ja Schumannin musiikin ruumiillisuus. Musiikkina on Schumannin Kreisleriana ja Chopinin Masurkoita, jotka esittää Tiina Karakorpi. Viimeinen tilaisuus on torstaina 26. 5., silloin luennosta vastaa Timo Kaitaro aiheenaan 1600- ja 1700-luvun filosofia: barokin järki ja tunteet. Elina Mustonen esittää soivassa osuudessa Louis ja François Couperinin cembaloteoksia.

Metropolia-ammattikorkeakoulussa kuohuu: musiikin koulutusta ehdotetaan osin lakkautettavaksi

Metropolia-ammattikorkeakoulun musiikin koulutusalan opettajia ja opiskelijoita on nyt kolmen viikon ajan kuohuttanut vuodelle 2012 suunniteltu uudistus, jossa lakkautettaisiin useita koulutuksia, ja tilalle tulisi soveltavaa musiikkikasvatusta ja laaja-alaista pedagogista koulutusta.

Muutosehdotusta on valmisteltu Metropolian kulttuurialan johtaja Tuire Ranta-Meyerin aloitteesta linjaustyöryhmässä, johon ovat kuuluneet Monna Relander (puheenjohtaja, musiikin koulutusohjelman vs. koulutuspäällikkö), Kaarlo Hildén (Metropolian ns. sisäisen hallituksen jäsen ja Sibelius-Akatemian dekaani), Jukka Ahonen (konsultti) sekä Pekka Laaksonen (Metropolian henkilöstöjohtaja). Linjaustyöryhmä on tehnyt ehdotukset tulevista kehittämissuunnista ohjausryhmälle, johon ovat kuuluneet puheenjohtajana Metropolian strategia- ja viestintäjohtaja Sinimaaria Ranki, kulttuurin ja luovan alan johtaja Tuire Ranta-Meyer, vararehtori Lea Ryynänen-Karjalainen ja myöhemmin hänen tilallaan vararehtori Juha Lindfors, talousjohtaja Jorma Uusitalo sekä henkilöstöjohtaja Pekka Laaksonen (myös linjaustyöryhmässä).

Kumpikaan ryhmistä ei Ranta-Meyerin kertoman mukaan ole kuullut ainuttakaan asiantuntijaa. ”Asiantuntemus on valittu työryhmään”, hän kommentoi, kun häneltä kysyttiin ryhmien mahdollisesti käyttämistä asiantuntijoista asiasta järjestetyssä infotilaisuudessa. Ryhmissä yhteensä neljällä henkilöllä (Relander, Hildén, Ranta-Meyer, Ryynänen-Karjalainen) on musiikkialan koulutus. Ohjausryhmän puheenjohtaja Sinimaaria Ranki kertoi, että linjaustyöryhmä on laatinut muistion, mutta sitä ei ole haluttu antaa ryhmän ulkopuolelle.

Työryhmän linjaukset on koottu powerpoint-esitykseen, jonka mukaan
– muusikon suuntautumisvaihtoehto lakkautetaan kokonaan 2012 alkaen
– instrumenttipedagogien pääaine on instrumentin sijaan musiikkipedagogiikka
– instrumenttivalikoimaa karsitaan
– sinfoniaorkesteri lakkautetaan ja sinfoniaorkesterin mukaisesta sisäänotosta luovutaan
– koulutus lyhenee 4,5 vuodesta 4 vuoteen
Lisäksi työryhmä esittää ”taloudellisesti edullisemman aikuiskoulutuksen” osuuden lisäämistä toiminnassa.

Muutoksia on perusteltu viitaten viime vuosina tehtyihin selvityksiin, mm. kulttuurialan työelämän muutoksia kartoittavan Toive-hankkeen* selvityksiin sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreisiin koulutustarjonnan tavoitteisiin. Metropolia on itse yksi Toive-hankkeen toimijoista.

Uudistusehdotukset on tyrmätty tuoreeltaan sekä opettajien että opiskelijoiden taholta. Erityisesti metropolialaisia on puhuttanut kaavailtujen muutosten nopea aikataulu, salamyhkäiseksi arvosteltu valmisteluprosessi sekä toimivien ja menestyksekkäiden koulutusten lakkauttaminen. ”Alun perin uudistus yritettiin runnoa läpi kesäkuun loppuun mennessä, mikä on käsittämätöntä hallintotapaa”, sanoo yliopettaja Pekka Helasvuo. ”Minulla on ollut se käsitys, että asiaa on vasta valmisteltu. Julkisuudessa, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, on kuitenkin esitetty tietoja, joiden mukaan muutoksesta olisi päätetty. Jos niin on tapahtunut, niin silloin asia on valmisteltu ohi asiantuntijaorganisaation asiantuntijoiden. Toivon, että kun asiaa valmistellaan jatkossa, sitä ei yritetä viedä eteenpäin ilman että opiskelijat ja henkilökunta otetaan huomioon.”

Ainakin kuoronjohdon ja vanhan musiikin kentällä toimivat ammattimuusikot ovat jo kirjelmöineet Metropolian musiikkikoulutusten johdolle koulutusaloja puolustaakseen. Myös henkilökunta on kyseenalaistanut lakkauttamisia, sillä kyseisiä koulutuksia on pidetty Metropolian vahvuusalueina. Yliopettaja Helasvuota ihmetyttää orkesterin alasajo perusteluineen: ”Esitettiin oletus, että harvinaisempien instrumenttien soittajia olisi otettu sisään koulutukseen puutteellisin taidoin, jotta orkesteri saataisiin täyteen. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa.” Esityksen muissakin taustatiedoissa on Helasvuon mukaan ollut huomautettavaa:
”Instrumenttivalikoiman supistamisen vaikutusta orkesteritoiminnalle ei ole otettu mitenkään huomioon. Aloituspaikkojen kohdentaminen esitetyllä tavalla ajaa alas kaiken orkesteritoiminnan, vaikka Metropolian orkesteri on Suomen ammattikorkeakouluissa ainoa, joka kykenee toteuttamaan produktioita omaehtoisesti.”

Aiheesta on järjestetty infotilaisuuksia ja tapaamisia 8.4. sekä pääsiäisviikolla useampaan kertaan. Tiistaina 19.4. järjestetyssä opetushenkilökunnan tilaisuudessa johdolle esitettiin uudistussuunnitelmista ja niiden perusteluista lukuisia tarkkoja kysymyksiä, jotka Amfionin saamien tietojen mukaan ohitettiin tai jäivät muuten vastaamatta. Keskiviikkona 20.4. oli opiskelijoiden info- ja kuulemistilaisuus, jonka aikana ei missään vaiheessa käyty läpi suunniteltuja muutoksia, vaan alkupuheenvuorojen jälkeen siirryttiin suoraan yleisökysymyksiin. Keskustelun aikana johtajat Relander ja Ranta-Meyer vastasivat osaan kysymyksistä, osa jäi avoimiksi. Opiskelijat toivat esiin turhautumisensa suunnitelmien sisältöön, esittämistapaan ja valmisteluprosessiin. Erityisesti korostui huoli siitä, säilyykö instrumentin hallinta jatkossakin keskeisenä osana koulutuksen sisältöä.

Opiskelijatilaisuuden aikana Relander ja Ranta-Meyer ottivat etäisyyttä työryhmän ehdotuksiin ainakin lakkautettavien suuntautusmisvaihtoehdon ja pääaineiden, instrumenttivalikoiman karsimisen sekä instrumenttipedagogien pääaineen osalta. Molemmat korostivat puheenvuoroissaan useaan kertaan sitä, että mistään ei ole vielä päätetty. Lisäksi Ranta-Meyer muistutti, että muutokset eivät koske tilaisuuden osanottajia. Amfionin saamien tietojen mukaan Ranta-Meyer oli kuitenkin toisessa yhteydessä tyrmännyt opiskelijoiden ottamisen työryhmään siksi, että nämä ovat asiassa osallisia eivätkä siksi kykene suhtautumaan asiaan objektiivisesti.

Sinfoniaorkesterin suunnitellusta lakkautuksesta kysyttiin myös opiskelijatilaisuudessa: ”Miten kehittää meidän osaamistamme ja ammattitaitoamme, jos luovutaan sinfoniaorkesterista, joka on toinen tärkein työllistäjä musiikkioppilaitosten ohella?” Ranta-Meyer vastasi: ”Niin, eikö kamariyhtyeissä soitto olisi sama asia?”

Tilaisuudessa paikalla ollut Tapiola Sinfoniettan intendentti Hanna Kosonen kysyi, missä linjausten hahmottelema työelämä on. Kosonen on työelämän edustajana Metropolian musiikin neuvottelukunnassa, jossa ehdotuksia ei ollut käsitelty.

Myöskään opiskelijat eivät ole nielleet perusteluja, joiden mukaan uudistettu koulutus antaisi paremmat työelämävalmiudet. ”Esitetyt muutokset laskisivat koulutuksen arvoa kaikkien silmissä. Ensivaikutelma oli, että tästä tehdään vähän kuin Muka [Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen koulutusohjelma], mutta selvästi huonompi. Nyt Metropoliassa tehdään todella paljon korkeatasoista musiikkia, ja se yhdessä hyvän pedagogiikkaosaamisen kanssa on meille valtti myös opettajina – jopa verrattuna Sibelius-Akatemiaan”, sanoo laulunopiskelija Annika Fuhrmann, joka on valmistunut myös Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen koulutusohjelmasta. Fuhrmannia mietityttää myös johtajien selitykset opiskelijainfotilaisuudessa: ”Uusista linjauksista saa paperilla sen kuvan, että muutokset ovat todella isoja. Jos ei olekaan tarkoitus muuttaa koulutusta kovin paljon, miksi niitä sitten tarvitaan?”

Alkuperäisen ehdotuksen mukaan uudistuksesta olisi päätetty ilmeisesti jo 17.5. ammattikorkeakoulun ns. sisäisessä hallituksessa. Nyt ehdotusten jatkokäsittely tapahtuu työryhmässä, jossa on jäseninä kaksi opettajaa ja opiskelijoiden vaatimuksesta kaksi opiskelijajäsentä. Päätöksenteko venynee syksyyn tai mahdollisesti jouluun asti.

____________________________________________________________

*Toive-hankkeen toimijat ja lisää aiheesta: http://www2.siba.fi/toive/
*Lisätietoa koulutustarjonnan tavoitteista:
http://www.okm.fi/OPM/Julkaisut/2011/Ehdotus_koulutustarjonnan_tavoitteiksi_vuodelle_2016.html

Aiempi Amfion-artikkeli musiikkikoulutuksen ohjauksesta: https://www.amfion.fi/jutut/suomalainen-musiikkikoulutus-tuuliajolla/
____________________________________________________________